Lue keskustelun säännöt.
Voiko myös hyvä ja onnellinen parisuhde kariutua lapsen takia?
25.01.2006 |
Vai käykö näin vain pareille, joiden suhteessa on ollut jotain pielessä jo ennen lapsen syntymää? Kertokaa kokemuksianne. Työkaverini valisti, että lapset pilaavat AINA parisuhteen ja rakkauden. Vähänkö pelottaa kun odotan esikoistani.
Kommentit (8)
niistä vanhemmista lähtee. Moni ei tajua, että ei se elämä lapsen syntymän jälkeen voi millään olla samanlaista kuin silloin, kun elettiin kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pariskunta kykenee sopimaan ristiriidat ja muuttamaan työnjakoaan ja sitoutumaan muutamaksi vuodeksi kotiin enemmän kuin ennen, niin ei lapsi parisuhdetta pilaa.
Jos se parisuhteen onnellisuus on ollut kiinni siitä, että päästään yhdessä ryyppäämään ja lomailemaan, ja siitä, että mies on vapaa kotihommista, niin sitten kyllä voi.
Lapsen syntymä rassaa työnjakoristiriitoja entistäkin pahemmiksi. Lapsi sitoo kotiin ja rajaa mahdollisuuksia omaan aikaan ja pariskunnan kahdenkeskiseen aikaan sitäkin enemmän. Mutta HYVÄ parisuhde kestää nuo kyllä. Ja lapsi myös yhdistää pariskunnan perheeksi!
Oltiin ihan eron partaalla ennen esikoisen syntymää, mutta lapsen myötä rakkaus löytyi uudelleen ja riideltykkään ei olla lasten syntymän jälkeen, mitä nyt normaalia riitaa mikä kuuluu parisuhteeseen.
Vastaus kysymykseen: Kyllä voi!
Meillä koettiin todelliset kriisit lapsen syntymän jälkeen. Aihe oli se, että mies oli onnensa kukkuloilla, minä sain pahan baby bluesin....
Nyt lapsi on jo isompi ja kriisit takana. Yhdessä jatketaan...
En olisi itse uskonut ikinä, että meidän täydellinen suhde käy niin pohjalla kun se kävi!! Mutta siitä voi selvitä. Vaati kyllä ulkopuolista apua ja molemmilta kanteilta hiomista.
Ihan siinä missä mikä tahansa muukin suuri muutos. Muutos, mukavakin sellainen, aiheuttaa aina muutosvastarintaa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että parisuhde kariutuisi. Keskustelemaan joudutaan, joustoa on tehtävä puolin ja toisin, kompromisseja on tehtävä.
Yleistäen voisi kai sanoa, että jos suhde on ollut hyvä ennen esikoista, kriisi on lievempi. Näin ei kuitenkaan välttämättä aina ole. Ihmiset reagoivat eri tavoin muutoksiin ja niiden aiheuttamaan stressiin. Toiset toimivat paremmin kriisissä, toiset lamaantuvat ja pakenevat. Jos pariskunnalla ei ole ollut mitään kriisejä tms. parisuhteensa aikana, voivat toisen stressinhallintakeinot yllättää.
Parisuhde on kuitenkin aina kahden kauppaa, ja lapset tuovat siihen aina oman lisänsä. Tulevaisuudesta ei voi tietää, eikä sitä kannata turhaan murehtia. Katsotaan mitä tulee ja toimitaan sen mukaan.
Tärkeintä on ottaa myös omaa aikaa, ja silloin kun oma aika on tiukilla, on kumppani otettava vielä paremmin huomioon.
Esikoisen ensimmäisenä vuonna ei kannata erota. Se on suuren muutoksen vuosi. Seuraavana vuonna yleensä viimeistään helpottaa, ja väsymyksen verhon takaa alkaa aurinko paistamaan.
Hellikää toisianne ja luottakaa toisiinne. Muiden parisuhdekriisit ovat heidän, ei teidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vastaus kysymykseen: Kyllä voi!Meillä koettiin todelliset kriisit lapsen syntymän jälkeen. Aihe oli se, että mies oli onnensa kukkuloilla, minä sain pahan baby bluesin....
Nyt lapsi on jo isompi ja kriisit takana. Yhdessä jatketaan...En olisi itse uskonut ikinä, että meidän täydellinen suhde käy niin pohjalla kun se kävi!! Mutta siitä voi selvitä. Vaati kyllä ulkopuolista apua ja molemmilta kanteilta hiomista.
Ajan ja voimien ja rahan vetäminen tiukalle tuo esiin kaikki ongelmat mitä on voitu lakaista maton alle kun elää kaksin eikä ne ole niin kärjistettyjä.
Siinä sitten punnitaan kriisistä selviytymisen taidot. Meillä kävi ilmi että meidän kriiseistä oli siihen asti selvitty sillä että vaimo joustaa ja yrittää. Kun vaimo ei enää jaksanutkaan joustaa ja yrittää kun ne voimat meni muualle, niin siihenhän se sitten kaatui.
Lapsen tulo vaatii molemmilta tosi paljon, ja jos jompi kumpi on tuudittautunut johonkin muuhun luuloon niin eihän se pidemmän päälle onnistu. Kumpikaan ei voi enää kuluttaa itseensä niin paljon aikaa ja energiaa kuin ennen, kun niitä menee niin paljon lapseen. Jos toinen sitkeästi pitää kiinni omista " oikeuksistaan" (edelleen yhtä paljon omaa aikaa ja harrastuksia) niin se alkaa pakostakin olla toiselta pois.
Ilmeisesti meidän parisuhde ei sitten ollut hyvä ja onnellinen vaikka minä viimeisilläni raskaana vielä niin luulin.
mutta tuonut myös tullessaan paljon ristiriita tilanteita. aina ei oo ollut helppoa hoitaa parisuhdetta lasten ohella,mutta yhdessä on kuitenkin pysytty...