Tähän ketjuun neuvoja, ohjeita ja muistutuksia esikoistaan odottaville naisille, kiitos!

ja ehdottomasti kehotan sinua (ja miestäsi) varsinkin loppuraskaudessa nukkumaan niin paljon kuin suinkin..yleensä rytmit heittää häränpyllyä kun lapsi syntyy,eikä nukkuminen todellakaan onnistu välttämättä silloin kun teitä väsyttää ;)

muista välttää kaikkia lääkkeitä joista saattaa olla sikiölle haittaa. Särkylääkkeistä panadol sopii.

Pahoinvointiin auttaa kun syö usein jotain pientä

Kannattaa alusta asti pyytää tai antaa miehen olla lapsen hoidossa mukana yhtälailla. On sitten myöhemmin vaikeampi saada mies " osallistumaan" jos ensin on tehnyt kaiken itse.

Ei ole huonon äidin merkki, jos on väsynyt tai ärtyisä, se vain tarkoittaa että olisi hyvä päästä hetkeksi jonnekin.

-imetys

-nukkumisjärjestelyt

-hoitojärjestelyt

-jne

Voit käydä lenkillä, hiihtää, luistella, pyöräillä, tampata mattoja ym.

Hyvästä kunnosta ja iloisesta mielestä on apua synnytyksessä, siitä palautumisessa, sekä pienen vauvan kanssa jaksamisessa.

Se on aivan käsittämättömän hyvä opus. Maalaisjärkeä pitää tietysti sitäkin lukiessa käyttää ja olen itse eri mieltä monissa asioissa. Mutta siitä huolimatta meillä on pitkälti noudatettu Wahlgrenin ohjeita ja pärjätty paremmin kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa. Minäkin olin täydellisen pihalla lapsista ja lastenhoidosta ennen esikoisen syntymää.

..ottamaan vastaan mitä kummallisimpia vinkkejä/neuvoja/ohjeita kaikenmaailman tädeiltä ja mummoilta liittyen raskauteen ja varsinkin vauvanhoitoon!!!Suodata ohjeet huumorilla ja maalaisjärkeä käyttäen!

Nykyään on niin eri suositukset kuin esim 10-20v ja varsinkin 50v sitten!

Älä siis usko kaikkea mitä sinulle sanotaan. Äläkä varsinkaan välitä niistä kauhutarinoista, jota tulet kuulemaan =)

Yksi Wahlgreniin teeseistähän on, että vastasyntyneellä kaiken a ja o on se, että ruokaa tulee heti kun vauva pyytää. Tai ainakin tissi suuhun, vaikkei sieltä niin hirveästi tulisikaan. Ja onhan se järkeenkäypää. Kuvittele että itsesi lätkäistään kylmään ja vieraaseen elementtiin, et osaa kommunikoida juuri mitään, hyvä kun näet eteesi =). Ja sitten kun sulle tulee paha olo (nälkä), pidät meteliä ja jotain tapahtuu HETI. Eikös silloin ole edellytykset tuntea että ehkä tästä selvitään ja ehkä tässä on jonkinlainen asioiden hallinta mahdollista.



Tässä on vaan yksi iso mutta synnärillä. Synnärillä neuvotaan, että kun vauva herää itkemään ruokaa, ensin pitää vaihtaa vaippa. Eli kun ilmaiset tyytymättömyyttäsi, helpotus ei tulekaan, vaan olo muuttuu entistä pahemmaksi. Sinut riisutaan alasti, pylly laitetaan vesihanan alle, sinut mätkäistään selälleen, laitetaan vaippa, puetaan. Ja sitten kun viimeinkin pääset tissille, huudat jo punaisena eikä taatusti ole enää sellainen olo, että itkemisellä voi hallita pahaa oloa (nälkää).



Eli pitkän tarinan opetus, ruokailu ennen kaikkea. Imetä ensin, vaihda sitten vaippa kun pahin nälkä on saatu pois, imetä sitten lisää. Siitäkin huolimatta että puklailua voi tulla vaipan vaihdon yhteydessä kun mahassa on ruokaa.



Minä olen kokeillut molempia tapoja ja muuten rauhallinen vauva rupesi selvästi muuttumaan levottomammaksi kun kokeilin tuota " ensin vaippa" -systeemiä. Kämppäkaverini antoi vauvan huutaa nälkäänsä vaikka kuinka kauan (vaippa ensin eikä mitään kiirettä asian kanssa, vauva huutaa tulipunaisena vaikka miten kauan). Kämppäkaverin vauva oli tosi levoton, yöllä nukkumisesta ei meinannut tulla mitään kun vauva kitisi.

Yritä nähdä vaativat piirteet positiivisina (esim. sosiaaliset lapset saattavat olla vauvoina seurankipeitä, ja itkeä heti, jos heidät yritetään laittaa hetkeksi lattialle) ja yritä olla vertaamatta lapsiasi muihin. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos puheet siitä, kuinka " minun lapseni nukkui kaksiviikkoisesta koko yön" .



Itkevän lapsen kanssa pysyttele mahdollisimman rauhallisena. Kestät minuutti kerrallaan. Laulu rauhoittaa (siis äitiä).



nimim. kolme tuntia putkeen Lapin äidin kehtolaulua erittäin huonouniselle poikavauvalle, josta kasvoi valloittavaakin valloittavampi, maailman hyväntuulisin kolmevuotias :-)

jos lapsesi onkin tosi hyvä nukkumaan ja muutenkin rauhallinen, niin ethän ylpisty liikaa ja luule, että kaikki on sinun ansiotasi - ja että sen itkuisen lapsen äidissä on varmaan jotain vikaa ;-) Vaativien lapsien äideistä muiden hyvät/hyväätarkoittavat neuvot tuntuvat joskus kurjilta.