En voi antaa anteeksi perätöntä lastensuojeluilmoitusta jonka ex-mieheni teki.
Hain avioeroa tässä taannoin. Melkein heti tuleva ex-mieheni päätti tehdä minusta lastensuojeluilmoituksen. Ilmoitus todettiin aiheettomaksi, so. ei aiheuta lisätoimenpiteitä. Ilmoituksessa kyseessä oli "huoli äidin mielenterveydestä" ja sen vaikutuksesta lapseen.
Mieheni tiesi hyvin, että minulla oli kaikki tarpeelliset avut ja hoidot käytössä ja olin itse ollut niiden saamiseksi koko ajan aktiivinen. Olin luottanut häneen ja puhunut hänelle asioistani.
Meidän pitäisi sopia huoltajuudesta ja muista avioeroon liittyvistä asioista lähitulevaisuudessa. Minulta on mennyt täysin luottamus ex-kumppaniini. Tämä ja jotkut muut jutut tekevät sen, että jonkinlainen normaali yhteistyösuhde tuntuu mahdottomalta. Mitä tekisitte jos teillä olisi vastaava tilanne? Yrittäisittekö antaa anteeksi?
En ole sellainen ihminen, että alkaisin tekemään vastailmoituksia hänestä tai käymään "kampanjaa" häntä vastaan. Pelkään, että hänen toimintansa tulee jatkumaan. Pieninkin virhe niin taas postiluukku kolahtaa :-(
Kommentit (3)
niin eiköhän siinä jo kellot soi lastensuojelijoillakin
Ei se helppoa ole, mutta aika parantaa pahimmat haavat.
Sun ei tarvitse ikinä unohtaa, mutta anteeksi antaminen on helpotus itsellesikin. Se katkeruus ja viha vaan loppujen lopuksi syö sinua itseään.
Ootko miettinyt mitän eroseminaaria tai vastaavaa.
Mä oon itse käynyt läpi eron lapsuuden perheessäni 8½- vuotiaana. Siihen aikaan siitä ei keskusteltu. En koskaan kertonut yhdellekään koulutoverille yms. että vanhempani olivat eronneet. Siinä meni 20 vuotta ennenkuin pystyin sanomaan sen ääneen.
Tarkoitan että ero ja eroon johtaneet syyt on hyvä käsitellä ja kun asiat on käsitelty pistät ne laatikkoon, laatikon lukkoon ja ylähyllylle.
Älä rakenna identiteettiäsi tämän eron tai yh-roolin päälle. Olet ensisijaisesti äiti ja nainen sekä ihminen et vain yh.
Tsemppiä taipaleellesi.
Lapset ovat kuitenkin hänenkin. Olisiko itsellesi lojaalisuus ex-miestäsi kohtaan suurempi kuin huoli lapsistasi? Jos mies on oikeasti huolissaan jaksamisestasi ja lapsistaan niin hän teki oikein.
Anteeksi antamisesta olen sitä mieltä, että ei sinun anteeksi tarvitse antaakaan. Mutta lasten kannalta säilytä nyt välit edes asiallisina. Ei kai teistä parhaita kavereita tarvitse enää muutenkaan tulla? En mä ainakaan omia asioitani miehelle enää kertoisi...