Lue keskustelun säännöt.
Liian taitava ekaluokkalainen?
23.01.2006 |
Tyttäremme on menossa ensi syksynä kouluun, ja minua on alkanut mietityttää, onko hän jo liiankin valmis koulutielle. Hän nimittäin osaa lukea ja kirjoittaa, laskee yhteen-, vähennys- ja kertolaskuja ja ylipäätään tietää paljon esimerkiksi historiasta, biologiasta, maantiedosta jne. Motoriset taidotkin ovat hyvät, sillä tyttäremme osaa mm. hiihtää, luistella, pyöräillä ja uida. Kädentaidoissakaan ei pitäisi olla ongelmaa, sillä esimerkiksi piirtäminen, askarteleminen, ompeleminen ja neulominen onnistuvat hyvin. Sosiaalisissa taidoissa ei ole valittamista, ja lastentarhanopettajan mukaan hän tutustuu helposti muihin lapsiin ja on hyvä kaveri. Lisäksi tyttäremme on vielä syntynyt alkuvuodesta ja on melkoisen pitkä ikäisekseen.
Nyt huolestuttaa se, kuinka hyvin tuleva opettaja ottaa huomioon tyttäreni taidot ja on valmis eriyttämään hänen opetustaan. Pelkään myös sitä, että koulunkäynti tuntuu tyttärestäni liian helpolta, jolloin hän ei välttämättä opi tekemään töitä koulunkäyntinsä eteen.
Täältä löytyy varmaan muitakin samanlaisten lasten vanhempia. Millaisia kokemuksia teillä on taidoissaan pitkälle edenneen lapsen koulunkäynnistä?
Kommentit (38)
Käykääpä katsomassa kielitoimiston sivuilta. Kuullostaa -sanalla ei löytynyt yhtään osumaa hakukoneessa, kuulostaa -sanalla taasen monta.
I rest my case - ottamatta kantaa siihen kumpi on pässi. Vai mikä eläin se nyt olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja heidän opensa ottaa huomioon kyllä sen että nuo pienet ovat eri tasolla. Antaa esim.neljät eri läksyt. Kyllä ope siihen pystyy jos tahtoa löytyy.
tämä oli erityisen ikävää, kun menkat alkoivat 11-vuotiaana. tätä ennen tietysti ilmestynyt jo rinnat, lantiota jne. olisi todellakin ollut helpottavaa olla siellä vuotta vanhempien luokalla.
Huutoaanestys Googlessa:
Kuulostaa: 514 000 osumaa, paljon asiateksteja (mm. lehtiartikkeita)
Kuullostaa: 37 200 osumaa, joista iso osa kielitaidottomien imbesillien viesteja...
1. osuma sanalle " kuullostaa" :
" kuullostaa
Ylimääräisiä l-kirjaimia kirjoittavia lamereita kuullostetaan helvetin tulessa."
Need I say more?
Eipä mene vuotta hukkaan leikkiessä ja odottaessa, että ne muutkin ovat valmiita ja samassa pisteessä. Eka luokka on lukemaan ja laskemaan opettelua, ja jos ne jo hallitsee, niin se on aivan turha luokka käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen luovempaa toimintaa tuskin onkaan eikä sitä pysty isona enää samalla tavalla tekemään. Opiskella kyllä ehtii.
Ensimmäisen luokan tärkein tavoite on oppia olemaan koululainen. oppia vastuuta omista ja toisten tavaroista sekä tekemisistä, toimimaan kouluyhteisössä, sosiaaliset taidot, onnistuminen ja epäonnistuminen, erilaisuus, keskittyminen koulutyöhön jne. Vaikka lapsi tuntuisi osaavan nämä taidot jo kotona tai eskarissa on koulu silti aivan erilainen paikka. Eskarissakin vielä on paljon enemman valinnan vapautta siinä miten haluaa eri tilanteissa toimia. Tokaluokkalaiset ovat juuri näissä em. taidoissa ekaluokkalaisia paljon edellä -ihan siksi, että ovat jo opetelleet olemaan koululaisia.
Kehotankin harkitsemaan tarkoin. Olen itse ammatiltani luokanopettaja, nyt äitiyslomalla. Itse todennäköisesti toimisinkin niin, että laittaisin lapseni ekalle ja mahdollisesti hyppäisin tokan yli, jos tarve vielä vaatii. Luokallani on ollut niin lahjakkaita kuin heikompiakin oppilaita jo useiden vuosien ajan. Lahjakaskin oppilas, joka vaikuttaa ikäistään selvästi kypsemmältä saattaa aivan yllättävässä tilanteessa purskahtaa itkuun, koska on kuitenkin vielä niin lapsi.
-luokanopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaaliset taidot ovat minusta vielä merkittävämmät. Pikkuvanha aikaisin lukemaan oppinut ei ehkä ole vuorovaikutustaidoiltaan isompien tasolla. Silloin on mielestäni virhe laittaa lapsi eri kehitystasolla olevien oppilaiden kanssa samaan ryhmään. Nykyään taitava opettaja antaa kullekin oppilaalle tämän tasoista opetusta. Jos taas opettaja ei tähän pysty, kannattaa harkita opettajan, ei luokka-asteen vaihtamista.
Leikkiähän lapsi ehtii vapaa-ajallaankin. Itseäni turhautti juuri tämä leikillisyys ekalla luokalla, koulu ei ollutkaan sitä mitä odotin.
Jos lapsi on ollut ennen ensimmäistä luokkaa esikoulussa, niin hän osaa kyllä sosiaaliset taidotkin ja osaa olla oppilas.
Ennemmin kannattaa hypätä ekan, kuin tokan luokan yli.
Tuo esimerkki itkuun purskahtamisesta oli naurettava. Lapsia ne tokaluokkalaisetkin ovat, joten ei nyt ainakaan sitä tarvitse pelätä, ettei lapsi voisi halutessaan itkeä tirauttaa, jos skippaa ekan luokan yli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi, miksen miettinyt tätä asiaa jo viime vuonna. Tyttäreni on kyllä ollut aina taidoissaan jonkin verran edellä ikätovereitaan, mutta vasta tämän vuoden aikana on tullut todellinen spurtti esimerkiksi
luku-, kirjoitus- ja laskutaidossa. Tietoakin hänelle on päässyt kertymään ikään kuin vahingossa: kun hän on kysellyt meiltä jotain, olemme vastailleet hänelle oman yleissivistyksemme mukaan ja tarvittaessa hakeneet lisää tietoa kirjastosta tai netistä.
En ollut itse mitenkään erityisen taitava mennessäni kouluun, vaan olen joutunut näkemään vähän vaivaakin oppimiseni eteen. Pärjäsin kyllä koulussa erinomaisesti, ja työmoraalin oppimisesta on ollut todella paljon hyötyä yliopisto-opinnoissani. Täällä on kyllä tullut vastaan monenlaista alisuoriutujaa, jotka ovat oppineet pääsemään melkein kaikessa helpolla. Se tosiaan voi kostautua ikävästi peruskoulun/lukion jälkeisissä opinnoissa.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, tyttäreni sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Hän osaa kyllä ottaa leikeissä huomioon kaverinsa ja pärjää isompienkin lasten kanssa. Päiväkodissakin hänen parhaimmat leikkikaverinsa ovat olleet häntä itseään vuoden tai pari vanhempia. Tämä vuosi on takkuillut siksikin, että hänellä ei ole enää päiväkodissa/eskarissa itseään vanhempia leikkikavereita.
Kaiken kaikkiaan toivon, että tyttäreni pystyisi käymään koulua omanikäistensä kanssa. Esimerkiksi murrosiässä voisi kuitenkin olla ikävämpää olla luokkakavereitaan nuorempi. Lisäksi voisi käydä niinkin, että kaikki murrosiän mahdolliset ongelmat, kuten päihdekokeilut, alkaisivat vielä tavallistakin varhemmin. Ennen kaikkea haluan siis taata lapselleni mahdollisimman pitkän lapsuuden - taitavuudesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei ole hirveämpää kuin olla tyttö, jolla on luokan ainoat rinnat. Se oli todella julmaa aikaa minulle.
menemistä. Kiusaaminen voi alkaa yms. Kyllä lapsesi vielä koulussakin oppii kaikenlaista. Parasta varmaan ettet pidä häntä liian yleisnerona mutta kannustat sopivasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kyse ei ole mistään yleisnerona pitämisestä, vaan siitä, että lapsi yksinkertaisesti osaa ekalla luokalla vaadittavat asiat ja saattaa turhautua, kun luulee menevänsä kouluun oppimaan lisää, muttei opikaan.
Eihän kyse välttämättä edes ole kuin muutamasta kuukaudesta ikäeron suhteen. Jos jouluussa syntynyt on tokalla ja tammikuussa syntynyt ekalla, niin haloo... Ei ne ikäerot aina ihan täyttä vuotta ole. Kannattaa huomioida myös se.
Mukavaa, että sain näin paljon asiallisia vastauksia ja ajattelemisen aihetta. En ole luokanopettaja, mutta tiedän työni puolesta kohtuullisen paljon ylipäätään koulumaailmasta. Äitinä vain tulee miettineeksi näitä peruskouluun liittyviä asioita aivan eri tavalla.
Koulussa oli kaksi rinnakkaista ensimmäistä luokkaa, kielikylpyluokka ja lisäksi vielä erityisluokka. Nämä yhdistettiin äidinkielen ja matematiikan tunneille ja oppilaat laitettiin tasoryhmiin osaamistason mukaan. Parhaiten lukevat ja laskevat tekivät paljon lisätehtäviä. Äidinkielen tunneilla oli opettajana koulun erityisopettaja, joka teetti lapsille monenlaisia lasten erilaisia heikkouksia tukevia harjoituksia. Parhaiten lukevien ryhmä oli suurin, lukutaidottomien ryhmä pienin. Näin lukutaidottomat saivat mahdollisimman paljon opettajan tukea ja niinpä tasoerot tasoittuivat todella nopeasti.
Meille ainakin oli paras ratkaisu, että poika meni normaalitahtiin ensimmäiselle (hän on toisaalta loppuvuodesta syntynyt, joten ikäero olisi ollut todella huima). Harppauksia on tehty sitten mm. harrastuksissa (musiikin teorian opinnot aloitettiin jo sinä syksynä, kun hän täytti 9 vaikka suositus olisi ollut vuotta myöhemmin. Tästä huolimatta hän hyppäsi ensimmäisenä jouluna yhden vuoden yli).
Syksyn aikana varmistui, että hän todellakin on liian taitava ekaluokkalaiseksi. Hän pääsi toimimaan hyvin paljon luokassa apuopettajana, mistä hän oli kyllä oikein iloinen ja ylpeä, kun on luonteeltaan auttavainen ja sosiaalinen. Opettaja antoi lapsellemme tietysti myös paljon eriyttäviä, vaativampia tehtäviä. Kuitenkin tilanne oli sellainen, että joulun aikaan opettaja ehdotti lapsemme siirtämistä kakkosluokalle, jolloin hän voisi mennä syksyllä kolmannelle luokalla.
Kevätlukukauden lapsemme onkin sitten olla kakkosluokalla. Siirto oli sikäli varsin pehmeä, että kyseessä on yhdysluokka, joten luokka ja kaverit säilyivät samana. Uskalsimme luottaa lapsemme opettajan arvostelukykyyn, sillä hän on todella erinomainen ja kokenut opettaja. Lapsemme puolestaan oli heti innoissaan siirtymässä kakkosluokalle.
Kevätlukukauden alun perusteella näyttää vahvasti siltä, että ratkaisumme oli oikea. Samaa mieltä on ollut myös lapsemme opettaja. Nyt koulunkäynti tarjoaa sopivasti haasteita lapsellemme.
T. ketjun ap
ettehän unohda, etteivät välttämättä ole sitä muissa. Kun joku sanoi tuolla tyttönsä käyttäytyvän kuin 11-vuotiaat. Sehän voi olla ihan puhtaasti sitä, että lapsella on hirveä näyttämisen tarve, ja siksi yrittää olla ikäistään vanhempi myös tunne-elämältään. Fiksun lapsen kohdalla aikuisille tulee helposti sellainen harhakuva, että todella ovat ikäisiään vanhempia kaikilta osin.
Ap:n ongelmaan olen sitä mieltä, että tytön lahjakkuutta kannattaa todellakin tukea ja antaa hänelle tilaisuuksia ponnistella tulosten eteen. Yliopistossa näkee aika paljon näitä tyyppejä, joiden ei ole ikinä tarvinnut tehdä töitä menestyäkseen. Usein he masentuvat ja luovuttavat herkästi. Mutta jos siirrätte tytön suoraan toiselle luokalle, teidän kannattaa myös nähdä ekstravaivaa siinä, ettei tyttönne tarvitse aikuistua liian varhain! Itsetunnon rakentaminen siinä mielessä, ettei aina tarvitse seurata laumaa lienee olennaista.