Lue keskustelun säännöt.
Liian taitava ekaluokkalainen?
23.01.2006 |
Tyttäremme on menossa ensi syksynä kouluun, ja minua on alkanut mietityttää, onko hän jo liiankin valmis koulutielle. Hän nimittäin osaa lukea ja kirjoittaa, laskee yhteen-, vähennys- ja kertolaskuja ja ylipäätään tietää paljon esimerkiksi historiasta, biologiasta, maantiedosta jne. Motoriset taidotkin ovat hyvät, sillä tyttäremme osaa mm. hiihtää, luistella, pyöräillä ja uida. Kädentaidoissakaan ei pitäisi olla ongelmaa, sillä esimerkiksi piirtäminen, askarteleminen, ompeleminen ja neulominen onnistuvat hyvin. Sosiaalisissa taidoissa ei ole valittamista, ja lastentarhanopettajan mukaan hän tutustuu helposti muihin lapsiin ja on hyvä kaveri. Lisäksi tyttäremme on vielä syntynyt alkuvuodesta ja on melkoisen pitkä ikäisekseen.
Nyt huolestuttaa se, kuinka hyvin tuleva opettaja ottaa huomioon tyttäreni taidot ja on valmis eriyttämään hänen opetustaan. Pelkään myös sitä, että koulunkäynti tuntuu tyttärestäni liian helpolta, jolloin hän ei välttämättä opi tekemään töitä koulunkäyntinsä eteen.
Täältä löytyy varmaan muitakin samanlaisten lasten vanhempia. Millaisia kokemuksia teillä on taidoissaan pitkälle edenneen lapsen koulunkäynnistä?
Kommentit (38)
voithan ottaa toki asian puheeksi neuvolassa tai vaikka yhteyttä koulupsykologiin. Hänhän ne tekee koulukypsyystutkimuksetkin, kun joku haluaa aikaisemmin lapsensa kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulle kävi niin, että innostus kouluun lopahti. aloitin sen innoissani, mutta minut tyrmättiin nopeasti, kun jouduin " taantumaan" . muut harjoittelijat tavaamista, kun minä luin jo ns. täydellisesti. toiset harjoittelivat laskemista paperilla, kun itse laskin päässä.
olisi ollut ehdottoman tärkeää, että turhautumisen sijaan olisin päässyt taitoja vastaavalle tasolle. kehityin myös fyysisesti vauva-iässä aikaisin ja myös murrosikä alkoi varhain, joten kaikin puolin olisi ollut helpottavaa olla edes vuotta vanhempien kanssa samalla luokalla.
harkitse siis vakavasti, laitatko lapsesi ekalle vai tokalle luokalle. nykyään varmaan onnistuu yksilön huomioiminen paremmin kuin 70-80-luvulla.
Esimerkiksi tein ekaluokalla sekä ekaluokan että tokaluokan tehtävät. Sitten vaihtui koulu ja tein uudestaan ne tokaluokan tehtävät. ;) Ja kun yläasteelle pääsin aikanaan niin tein siellä esimerkiksi englannissa jo lukion tehtäviä, ja taas lukiossa ne uudestaan. Sain aina erinomaisia arvosanoja vaikken tehnyt mitään koulun eteen kotona.
Koulu oli kiva paikka käydä vähän harrastelemassa erilaisia juttuja. Joskus oli vähän haasteellisempiakin tehtäviä ja se oli piristävää. Yleensä minua kuitenkin rasitti odotella niiden hitaampien suoriutumista...
Minulle koulu oli paikka jossa sain loistaa ja kasvatin siellä itsetuntoani kun osasin kaiken niin hyvin. Kotona harrastin sitten omia haasteellisempia juttujani. ;)
Älä puhu tytölle mitään siitä kuinka hän ehkä on etevämpi kuin muut, mutta anna hänelle kotona vaikeampia tehtäviä joihin saa purkaa ylimääräistä aivokapasiteettiaan. Älä nosta lasta jalustalle, sitä tapahtuu liikaakin koulussa.
Lapseni kuitenkin on turhautuvaa tyyppiä. Hän on esimerkiksi valitellut jo viime vuonna, että " aina kun meille opetetaan tarhassa jotain, minä osaan jo kaiken" . Eskarikin on välillä tökkinyt tämän takia. Tähän mennessä esimerkiksi matematiikan tehtävät ovat olleet sellaisia, että kuvasta pitäisi laskea, kuinka monta omenaa, mansikkaa jne. siinä on. Eipä tuollainen tarjoa paljon haasteita lapselle, joka laskee laskuja tyyliin 6x5 tai 17x6 tai 15+3-7. Lto kyllä on perillä lapseni taidoista, mutta ei ota asiaa mitenkään huomioon.
Mutta kun alat saamaan palautetta tyttäresi toiminnasta, ja jos opettajankin mielestä tyttäresi on lahjakas, niin silloin vain open kanssa keskustelemaan, miten lahjakkuutta voitaisiin tukea.
On tosiasia, että opettajalle on tärkeämpää huolehtia siitä että lahjattomat selviävät koulutyössä mukana. Jos he tippuvat vauhdista ensimetreillä, on heidän tulevaisuutensa pian sillä sinetöity. Lahjakkaan opetuksessa on vanhempien hyvä olla aktiivisesti mukana kyselemässä opettajalta eri mahdollisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me vanhemmat ei olla lasten kuullen asiasta puhuttu joten lapsi ei ole kertaakaan kokenut olevansa " liian taitava" . Syksyllä opettaja ehdotti että jos tyttö siirrettäis suoraan kakkoselle ettei hän tylsisty kun muita opetetaan mutta me tyrmättiin ajatus miettimättä! Ei missään nimessä! Tyttö oli jo ehtinyt tulla tutuksi oman luokkansa ja opettajan kanssa joten olis ollut julmaa siirtää hänet uuteen ympäristöön.
Älkää tehkö asiasta numeroa niin ei kukaan muukaan tee. Helpon koulun vastapainoksi lapselle vois hankkia harrastuksen joka vaatii häneltä paneutumista ja opettelua!
jotka skipanneet ekaluokan. Ja sitten vähän " jarrua" : kukaan näistä ei ole missään huipputehtävässä, mutta hyvin pärjänneet elämässään kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin myös turhautuvaa tyyppiä ja olisin oikeasti halunnut oppia lisää, en toistella samoja ja ns. loistaa muiden silmissä. Se ei tarjonnut meikäläiselle mitään tyydytystä.
Joten ehdottomasti olisin jo näin nettikeskustelun perusteella sitä mieltä, että tokalle suoraan vaan. Jos lapsesi jo eskarissa osoittaa turhautumisen merkkejä, niin se ei ole hyvä asia. Varhaiset asiatkin vaikuttaa paljon ja on ikävää, jos lapsesi innostus lannistetaan heti alkuunsa.
Jatkan vielä vähän pohdintojani.
Tässä on ongelmallista sekin, että tyttäreni on huomannut olevansa etevämpi kuin esimerkiksi eskarikaverinsa. Olemme kyllä keskustelleet hänen kanssaan siitä, että taitavuus ei tee hänestä muita parempaa ihmistä. Toisaalta olemme myös yrittäneet olla latistamatta hänen itsetuntoaan.
Tyttäremme on myös hyvin kunnianhimoinen. Hän haluaa olla aina kaikessa paras. Me sitten vieressä hoemme, että " ei ole tärkeintä olla paras vaan tehdä parhaansa" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun olisi varmaan pitänyt saada hypätä 1. luokan yli, olin juuri tuollainen lapsi. Olin pian ihan omituinen, erilainen ja turhautunut, minua kiusattiinkin kun olin aina paras.
Lisäksi kun 12 vuotta on paras, alkaa itseltäänkin odottaa sitä. Kun sitten lähti opiskelemaan ja olikin ihan tavallinen, tunsi EPÄONNISTUNEENSA. Voitteko kuvitella, vain siksi että oli kyllä hyvä ja tunnollinen, muttei enää paras!
Parempi olisi saada olla muiden joukossa ja joutua tekemään töitä kuten muutkin. Ei tee hyvää aina pyytää lisätehtäviä, odotella joko kokeesta saisi lähteä, piilotella kymppejään kavereilta.
Että tyttäresi voisi myös saada siitä jotain itselleen, että voisi toimia luokassaan/eskarissa apuopena. Se, että joutuu opettamaan itselleen selvää asiaa jollekin, joka ei millään meinaa ymmärtää, kehittää valtavasti myös tätä häntä, joka opettaa. Tyttösi olisi hyvä huomata, että omilla taidoillaan voi myös auttaa toisia eikä vain porskuttaa itsekkäästi eteenpäin. Tämmöisiä ihmisiä ei tässä maailmassa ole liikaa. Ja kuitenkin tyttösikin saa hyvän olon tunnetta ja menestystä osakseen olemalla sekä taitava että empaattinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apuopettajana toimiminen on vähän liikaa ekaluokkalaiselta vaadittu.
varmasti olisi parasta, että yhdessä koulun kanssa miettisitte parasta vaihtoehtoa. muistakaa keskustella myös asianomaisen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on nyt tokalla ja osaa edelleen kaiken valmiiksi. Sama tilanne oli eskarissa ja ekalla. Hän on todella turhautunut koulunkäyntiin. Hän on muutenkin kaikin puolin kuin 11-12 vuotiaat, isokokoinen ja puhe ja käytös ihan erilaista kuin ikäisillään. Lisäksi hän on erittäin avulias ja huolehtivainen. Hän on myös hirveän ankara itselleen; aina pitää olla paras ja kaikille mukava. En tiedä mistä hän on tuon ajatuksen päähänsä saanut, ei ainakaan kotoa!
Harrastuksiakin hänellä on ja ne hän on itse valinnut. Harrastukset ovat vähän erikoisia ja osa todella vaativia. Kavereita on paljon, sekä omalta luokalta, että vanhempia. Paras kaveri on 12-vuotias.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Opettaja antaa hänelle lisätehtäviä, jotka ovat vaikeampia kuin tavalliset, mutta siltikin lapsi tuntuu kaipaavan paljon haasteellisempia tehtäviä. Kolmannelle luokalle siirto tuntuu kuitenkin aika isolta askeleelta...eikä lapsi itse halua luokkaa vaihtaa, kun tykkää opestaan ja omasta luokasta.
Joku suositteli Steiner-koulua, on kuulemma yksilöllisempi ja siellä on enemmän tekemistä myös lahjaakkaammille lapsille. No, meilläpäin vaan ei ole ko. koulua.
...pikkueskarivuonna (5-vuotiaana) hän oppi lukemaan sujuvasti, laskemaan yhteen- ja vähennyslaskuja (myös kympinylitykset). Hän oli jo silloin tietäväinen tyttö, tosin paljolti sen ansiosta, että olemme " tietäväinen" perhe ja luemme ja juttelemme paljon asioista. Sosiaalisesti ja empaattisesti taitava tyttö myös. Fyysisesti myös nopeasti kehittynyt ja taidoiltaan hyvin edistynyt.
Eniten ehkä neuvolassa oltiin sitä mieltä, että pitäisi mennä ainakin psykologille. Olin kahden vaiheilla...periaatteessa vastustan (teen itsekin työkseni lastenkasvatusta) lasten liian varhaista aikuistamista ja haluaisin pidentää lapsuuden kestoa. Ajattelin kokonaisuutta palapalalta hyvin tarkasti. Toisaalta tyttäreni oli kova leikkimään ja touhuamaan ihan oman ikäistenkin juttuja ja oman ikäisissä oli kaksi todella ihanaa bestis-kaveria.
Päätin sitten, ettei mennä edes testeihin vaan tein päätöksen ihan itse ilman psykologiapua. Painotin kaverisuhteita ja leikkiasioita enemmän kuin taidollisia eli tyttäreni meni ajallaan kouluun.
Nyt 1,5 kouluvuoden kokemuksella voin sanoa, että päätös oli hyvä. Hän olisi pärjännyt helposti siellä jo vuotta aikaisemmin, mutta nyt hän sai mennä kouluun rakkaitten kavereidensa kanssa. Eikä siellä taannu! Ne on kyllä höpöjuttuja ne :-)
Opettaja ei pysty hänen erikoistaitojaan huomioimaan eikä antamaan juurikaan lisätehtäviä, mutta me keksimme hänelle täällä kotona päänvaivaa aina, kun näyttää siltä, että hän sitä kaipaa.
Minusta on tärkeää, että lapsi saa olla lapsi erikoisosaamisistaan huolimatta. Lapsi haluaa olla tavallinen. Lasta ei pidä nostaa jalustalle.
Vierailija:
...pikkueskarivuonna (5-vuotiaana) hän oppi lukemaan sujuvasti, laskemaan yhteen- ja vähennyslaskuja (myös kympinylitykset). Hän oli jo silloin tietäväinen tyttö, tosin paljolti sen ansiosta, että olemme " tietäväinen" perhe ja luemme ja juttelemme paljon asioista. Sosiaalisesti ja empaattisesti taitava tyttö myös. Fyysisesti myös nopeasti kehittynyt ja taidoiltaan hyvin edistynyt.Eniten ehkä neuvolassa oltiin sitä mieltä, että pitäisi mennä ainakin psykologille. Olin kahden vaiheilla...periaatteessa vastustan (teen itsekin työkseni lastenkasvatusta) lasten liian varhaista aikuistamista ja haluaisin pidentää lapsuuden kestoa. Ajattelin kokonaisuutta palapalalta hyvin tarkasti. Toisaalta tyttäreni oli kova leikkimään ja touhuamaan ihan oman ikäistenkin juttuja ja oman ikäisissä oli kaksi todella ihanaa bestis-kaveria.
Päätin sitten, ettei mennä edes testeihin vaan tein päätöksen ihan itse ilman psykologiapua. Painotin kaverisuhteita ja leikkiasioita enemmän kuin taidollisia eli tyttäreni meni ajallaan kouluun.
Nyt 1,5 kouluvuoden kokemuksella voin sanoa, että päätös oli hyvä. Hän olisi pärjännyt helposti siellä jo vuotta aikaisemmin, mutta nyt hän sai mennä kouluun rakkaitten kavereidensa kanssa. Eikä siellä taannu! Ne on kyllä höpöjuttuja ne :-)
Opettaja ei pysty hänen erikoistaitojaan huomioimaan eikä antamaan juurikaan lisätehtäviä, mutta me keksimme hänelle täällä kotona päänvaivaa aina, kun näyttää siltä, että hän sitä kaipaa.
Minusta on tärkeää, että lapsi saa olla lapsi erikoisosaamisistaan huolimatta. Lapsi haluaa olla tavallinen. Lasta ei pidä nostaa jalustalle.
kävi juuri niin. Myös sen lisäksi, että kehityin fyysisesti kovin aikaisin, olisi ollut erittäin helpottavaa olla edes vuotta vanhempien kanssa samalla luokalla.
Yhtä lailla kun lapsia voidaan jättää luokalle, heitä tulisi myös voida siirtää eteenpäin mikäli näin itsekin toivovat.
Teidän tapauksessa ratkaisunne oli varmaankin ihan oikea, jollain muulla se ei olisi ollut.
Sama juttu, olin aina luokan ja myös koulun paras, tekemättä mitään sen eteen.
Opiskelut menikin sitten päin honkia, kun yhtäkkiä olin vain yksi muista enkä ollut koskaan oppinut tekemään töitä opintojen eteen:-(
Tai oikeastaan ei ihan sama, sillä kun koulua oli vähän aikaa käyty, opettaja ehdotti tytön siirtämistä toiselle luokalle juuri tästä syystä. Tyttö on erittäin älykäs (kuten äitinsäkin on aina ollut) ja osasi kaikki asiat jo valmiiksi.
Lapsen äiti on psykologi ja hän tyrmäsi heti siirron toiselle luokalle siksi, että hänen mielestään nämä osaamisen erot tasaantuvat nopeasti ja kun ikää tulee vähän enemmän, tyttö jää jälkeen muista sosiaalisen kehityksen saralla. Tilanne ratkaistiin lisätehtävillä ja hyvin on mennyt. Tyttö on nyt kolmannella luokalla ja äiti on edelleen sitä mieltä, että teki oikean päätöksen. Mitään turhautumista ei ole havaittavissa. Mutta nämähän on aina niin tilannekohtaisia ratkaisuja, kun jokainen lapsi on erilainen. Se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.
jos kotona koko ajan epäillään, tuleeko lapsi turhautumaan koulussa, niin varmasti tulee, lapset imevät akuisten puheet kyllä. Meillä on lähipiirissä monta lahjakasta lasta, ja hyvin on heillä koulutie alkanut. Tosin kyllä vanhemman näkökulmasta opettajat ovat aikamoisia tuhattaitureita, kun luokat ovat isoja, ja niihin mahtuu vaikka minkälaatuisi ongelmia oppilailla. Itse en mitenkään pystyisi huomioimaan kaikkia niitä erialaisia lapsia.