Onko työttömyys aina suuri katastrofi?

Siis vähennetäänkö se työttömyyskorvauksesta?

Ihmisarvohan siinä menee. Hirveä nöyryytys. Taloudellisesti pärjättäisiin varmaan jonkin aikaa miehen palkalla, ja saisinhan minä ansiosidonnaista. Mutta itsetunnolle se olisi tosi kova kolaus.

Jos toimeen tulee, ja on valmis elämään jonkin aikaa vähän kapeammin, niin voihan työttömyysajan käyttää hyväkseen ja suunnitella uraa ihan uudelle alalle.

Jos se työttömyys on sellaista, että sen kokee henkilökohtaiseksi kritiikiksi, niin tottahan se lamaa ihmisen.



Miten työsidonnainen on? Monesti naiselle se on helpompaa siksi, että hän voi siirtää kunnianhimoaan ja ajankäyttöään perheeseen HELMPOMMIN kuin mitä mies (monessa perheessä mies keskittyy yhä uraan ja työntekoon).



Mikä on taloudellinen tilanne? En usko hetkeäkään, että kotihoidontuki vaikuttaa ansiosidonnaiseen, eihän puolison palkkatulotkaan siihen vaikuta!



Miten saa itselleen keksittyä uutta tekemistä? Jos luuhaa päivät kotona, nukkuu puolellepäivin, niin rassaa ja lamaahan se ihmistä. Kannattaa etsiä työtä ja/tai koulutusta aktiivisesti ja hommata harrastus tms. jonka vuoksi lähtee päivittäin tuvasta ihmisten ilmoille.

Oli meidän kanssa kotona sellaisen 6-7 kk. Kävi samalla silloin tällöin uudelleensijoituspalvelussa. Lopulta kävi niin, että osti itselleen yrityksen. Ja viikon päästä tuli työtarjous... :-)



Meillä ei myöskään mies enää viihtynyt työpaikassaan. Nyt on onnensa kukkuloilla. Ja suhde lapseen tosi läheinen.



Mies otti jonkin verran stressiä tilanteesta, minä en yhtään. Tiesin, että hän tulee löytämään töitä.



Meille se oli onnen potku!

muutaman tunnin viikossa, mutta siihen rajoittuu mun työkokemus. Ikää on nyt 28v ja tuntuu todella epätodennäköiseltä, että koskaan näkisin oikeaa työtä, mutta eläähän sillä työkkärikorvauksella ja ylläpitokorvauksellakin. Onpahan ainakin enemmän aikaa lapsille.

Minähän se kotona hoidan lasta ja mies on työttömänä.

ap:n tapauksessa se oli mies, joka saa ansiosidonnaista ja vaimo saa kotihoidontukea.

Vierailija:

Siis vähennetäänkö se työttömyyskorvauksesta?

Se on ylläpitokorvaus

Me kyllä pärjättäis taloudellisesti ihan hyvin, vaikka molemmat jäis työttömiksi. Sen verran on säästöjä 20 vuoden työurien aikana kertynyt. Mutta se sosiaalinen häpeä... olisi tosi noloa olla kotona päivät pitkät, miten selittäisi kaikille tutuille ym. Lapset eivät kehtaisi tuoda kavereitaan kotiin, hävettäisi sanoa että äiti/isä on työttömänä kotona.

t. kolmen koululaisen äiti

Meillä ei ollut taloudellisia ongelmia. Asuttiin järkevästi ja mies sai neuvoteltua sen verran hyvin ' lähtörahaa' . Teimme sitten kaikkea mahdollista yhdessä. Käytiin paljon kylässä, nähtiin sukulaisia. Laitoin miehen tekemään kaikki kodin keskeneräiset hommat. Lisäksi hän perusti harrastustoimintaan liittyen pienen yrityksen... josta nyt ei saa koko elantoa, mutta vähän suolarahaa.



Patistin häntä myös liikkumaan, tekee hyvää mielialalle. Ja vaatiihan se työnhakukin aikaa.



Suosittelisin, että mies saisi toteuttaa jonkun unelmansa... esim. mennä työnväenopistoon puukkokurssille, juosta maratoonin, entisöidä auton tai mitä se voisi ollakkaan... Jos nimittäin rupeaa näyttämään, että mieliala laskee, niin saisi jotain mistä ' ylpeillä' .

eikä lapsia edes kiinnosta mitä kukakin tekee työkseen ennemmin ne kysyy toisen uskontoa kuin vanhempien työtä.

Vierailija:

Me kyllä pärjättäis taloudellisesti ihan hyvin, vaikka molemmat jäis työttömiksi. Sen verran on säästöjä 20 vuoden työurien aikana kertynyt. Mutta se sosiaalinen häpeä... olisi tosi noloa olla kotona päivät pitkät, miten selittäisi kaikille tutuille ym. Lapset eivät kehtaisi tuoda kavereitaan kotiin, hävettäisi sanoa että äiti/isä on työttömänä kotona.

t. kolmen koululaisen äiti

kun vähän vilkasee uutisia silloin tällöin.

Lapsi oli silloin vuoden ja itse palasin töihin ja mies oli " tahallaan" työttömänä (hyvä ansiosidonnainen) kunnes lapsi oli kolmevuotias. Meille tämä oli helppoa koska tiedettiin että töitä löytyisi heti kun sitä haluaa. Hän käv i silloin tälläin pitämässä iltakursseja ja pääsi siten vähän ihmisten ilmoille. Ainoa huono puoli oli etten itse saanut jäädä kotiin lapsen kanssa;) mutta toisaalta tiesin että mies ja lapsi viityisivät hyvin keskenään, joten meille tämä oli lottovoitto.



Sinuna antaisin miehen olla kotona ja hakeutuisin itse töihin, voisit ajatella että olipa tuuri että sattuin näin mukavasti:)

Aikansa saisi kyllä työtönkin kulumaan.

Ainut mikä pelottaa, on juuri tuo sosiaalinen paine, sekä masennus, kun parhaansa työpaikalla tehnyt potkitaan pois. Tosin sieltä joutuu lähtemään moni muukin, työpanoksella ei ole sen asian kanssa mitään yhteistä.

Kyllä päivisin kotona olevia vanhempia pidetään jotenkin luusereina ja epäonnistuneina tai laiskoina ihmisinä.



Tosiaan ainoa haittapuoli työttömyydessä olisi se että olisi tosi noloa olla kotona, miten sen selittäisi ihmisille? Aika kyllä kuluisi ihan hyvin ja rahatkin riittäisivät.

siellä ihmettele ja päivittele.



Työttömyys voi iskeä kehen tahansa, ja sen sosiaalinen hävettävyys on todella vanhakantainen kuvitelma. Sääli, että vaalit sellaista, koska voit itsekin joutua sellaisen kohtalon uhriksi ja silloin se on sinun pääkoppasi, joka kärsii...

Kyse on siitä, että täällä ei kertakaikkiaan ole työtä tällä alalla, toisin kuin Helsingissä jossa on palava pula ko. ammatin edustajista, ja sinne emme halua muuttaa.



Ja koska pidän tästä alasta enkä muutakaan halua, jäin sitten kotiin ja " teimme" ukon kanssa lapsen tähän väliin.



Ei tässä muuten ole mitään hätää eikä minua hävetä, muita vaan näyttää nyppivän hurjasti se että saan " makoilla kotona tukien varassa" , vaikka tosiasiassa en ole saanut senttiäkään tukea, enkä ole enää edes työnhakijana.



Olen muuten monesti miettinyt, että kuinka työttömät lasketaan tosiasiassa kun tunnen itseni lisäksi useita ihmisiä jotka eivät ole työnhakijana työkkärissä ja ilman tukia? Lasketaanko vaan ne jotka saa tukea?

Mä olen aina ollut työtön eikä siinä ole minusta mitään hävettää. Selitän kyllä ihmisille rehellisesti mitä teen kotona päivät kun en kerran ole töissä jos sitä ihmettelevät. Voin selvittää myös mielenterveyshistoriani jos oikein kiinnostaa. Minua kun ei hävetä lainkaan olla edes mielenterveysongelmainen.

t.18

Vierailija:

Kyllä päivisin kotona olevia vanhempia pidetään jotenkin luusereina ja epäonnistuneina tai laiskoina ihmisinä.

Tosiaan ainoa haittapuoli työttömyydessä olisi se että olisi tosi noloa olla kotona, miten sen selittäisi ihmisille? Aika kyllä kuluisi ihan hyvin ja rahatkin riittäisivät.

sitäpaitsi päivisin olla kotona monet muutkin kuin työttömät. Itse opiskelijana olen usein päivällä kotona, ja monen työajat ovat muut kuin se 8-16. Ei täällä kyllä kukaan kiinnittäisi mitään huomiota moiseen, saati että sitä pitäisi jotenkin selitellä kenellekään, vaikka olisi työtönkin.