Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te joilla eri sukunimi: Kumman nimen annoitte vauvalle ja miten siihen päädyttiin?

Vierailija
20.01.2006 |

Tuntuisi luontevammalta antaa isän sukunimi, mutta toisaalta oma nimeni on persoonallisempi ja harvinaisempi.

Kommentit (34)

Vierailija
1/34 |
21.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta nyt en ole kyllä yhtään varmempi kumman nimen valkkaamme. Molemmilla on kiva luontosukunimi eivätkä ole -nen-loppuisia, minulla vaan harvinaisempi (200 Suomessa, miehen nimeä yli 17000 Suomessa). Onneksi on vielä muutama kk aikaa miettiä.

ap

Vierailija
2/34 |
21.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli siis jos eka lapsi on tyttä ja saa äidin sukunimen, tulee lain mukaan kaikille täysiä sisaruksia oleville antaa sitten jatkossakin äidin sukunimi. Vastaavasti jos eka on poika ja saa isän sukunimen, tulee seuraavistakin isän sukunimellä olevia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/34 |
21.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on harvinainen sukunimi, naimisiin mennessämme tulen todennäköisesti ottamaan kaksoisnimen. Mies ei osannut sanoa asiaan mitään, odotti minun ratkaisevan tilanteen jotenkin. Mies olisi voinut ottaa jopa minun sukunimeni, kun menemme naimisiin, mutta siitä olisi noussut hirveä haloo miehen suvussa...

Vierailija
4/34 |
21.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta on luontevampaa antaa lapselle isän nimi, haluan kunnioittaa sillä lailla myös perinteitä...

Vierailija
5/34 |
21.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Annoimme tyttärellemme minun nimeni, koska mieheni ilmoitti ykskantaan ettei halua lapsellemme omaa nimeänsä. Syynä tähän on se,että hänen isänsä on ollut todella väkivaltainen sekä vaimoaan että miestäni ja hänen siskoaan kohtaan eikä mieheni halunnut lapsellemme isänsä nimeä. Kuvio jatkuu sitten myös niin, että mennessämme naimisiin myös miehelleni tulee minun sukunimeni ja hänen isänsä nimi " sammuu" aivan kuten mieheni on toivonutkin. Totuus on tosin se, että minun nimeni on huomattavasti harvinaisempi, mutta varsinainen syy on tuo hänen isänsä väkivaltaisuus.

Vierailija
6/34 |
21.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

minua. Kaduin asiaa kuitenkin niin katkerasti, että kun lapsi oli vuoden vanha ja menimme naimisiin, mieheni suostui ottamaan kaksoisnimen ja lapselle vaihdettiin tuo yhteinen nimemme (eli siis minun nimeni).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/34 |
21.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni sukunimi on harvinaisempi,mutta halusin pitää omani ja antaa sen pojallenikin, sillä muuten meidän sukuhaaramme " kuihtuisi" pois. Olemme siis viimeiset meidän suvusta kenellä on tämä nimi, vaikka onkin varsin yleinen Suomessa.

Vierailija
8/34 |
21.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enkä kyllä ottanut itsellekään kun avioiduimme.



Typerin sanonta kautta aikojen on Eihän se nimi miestä pahenna....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/34 |
21.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tottakai oma nimi. Miehiä tulee ja menee, vain itse ja lapsesi olette pysyviä. Maailma vaan on raadollinen. Kandee aina välillä kurkata niiden vaaleanpunaisten lasien takaa. ;-)

Vierailija
10/34 |
23.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja tokasta lapsesta alkaen halutaankin isän nimi, niin kai niin saa tehdä, kunhan esikoisenkin nimi vaihdetaan. Siitä tuskin tulee identiteettikriisiä jos lapsi on aika pieni. :)

Mutta vaikeaa tämä on. Jommankumman sukunimen jatkaminen tässä nimittäin katkeaa, kun isälläni on vain tyttöjä (siskoni lapsilla on jo eri nimi kuin meidän) ja mieheni on ainoa lapsi.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/34 |
23.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

annettiin, koska se on harvinaisempi. Miehen suku vähän nikotteli, mutta eipä heillä ole asiaan mitään sanomista. Luulen, että osa suvusta ei edes tiedä asiasta (tuskin minunkaan). Minä ilmoitin, kun vasta suunniteltiin raskautta, että haluan lapsilleni minun nimeni, ja koska lainkin mukaan äidillä on nimiasiassa viimeinen sana, miehen ei auttanut kuin sopeutua ajatukseen.

Vierailija
12/34 |
23.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta se maksaa noin 100 euroa... Me saimme vaihdettua ilmaiseksi, kun vaihdoimme nimen uudeksi yhteiseksi sukunimeksemme.



Se, joka kertoi, että nimi on vaihdettu naimisiinmenon yhteydessä äidin nimeksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/34 |
23.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

perinteisiin perustuen, pidin oman sukunimeni (isältä perityn) naimisiin mennessämme. Mies piti omansa. Lapset saivat tietysti oman isänsä, minun aviomieheni sukunimen. Tämä perinne oli Suomessa ikivanha ja nykyinen sukunimilaki 1900-l. alusta on erittäin nuori perinne.

Vierailija
14/34 |
23.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska sukunimiäkään ei Suomessa ole ollut kovin pitkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/34 |
23.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja minun uskontoni.

Vierailija
16/34 |
23.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja omani mallia " Virtanen" .

Vierailija
17/34 |
23.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tyyliin Liisa Matintytär (Matti on Liisan isä). Liisa oli Matintytär kuolemaansa asti.

Vierailija
18/34 |
23.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

minun nimeen eikä isän sukunimeen, niin nyt on kaikki lapset äidin ' nimissä' . Teimme mieheni kanssa yhteisen päätöksen - sain hänet pitämään oman sukunimensä: mietti hetken sen vaihtamista yhteiseksi.



Ja miten suku reagoi: miehen vanhemmat ja veli otti pultit ja kuulimme heti ristiäisissä, että nyt ei miehelläni ole lasta! Että sillee....No me olemme edelleen yhdessä perheenä ja miehen veli eronnut. Se siitä nimiasiasta.



Tehkää omannäköinen päätös, se neuvoksi.



Terveisin:Mamma Helsingistä

Vierailija
19/34 |
20.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta miehen toivomuksesta lapsi hänen sukunimensä. Kai se lisää sitten heidän yhteenkuuluvuudentunnettakaan, mulla ja lapsella kun oli se napanuora kuitenkin jota ei syntymä tai sukunimi pois vie. ;)

Vierailija
20/34 |
20.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

sukunimen annamme, sillä minäkin valitsen tuon nimen ensi syksynä :)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi seitsemän neljä