Te joilla eri sukunimi: Kumman nimen annoitte vauvalle ja miten siihen päädyttiin?
Tuntuisi luontevammalta antaa isän sukunimi, mutta toisaalta oma nimeni on persoonallisempi ja harvinaisempi.
Kommentit (34)
Eli siis jos eka lapsi on tyttä ja saa äidin sukunimen, tulee lain mukaan kaikille täysiä sisaruksia oleville antaa sitten jatkossakin äidin sukunimi. Vastaavasti jos eka on poika ja saa isän sukunimen, tulee seuraavistakin isän sukunimellä olevia.
Minulla on harvinainen sukunimi, naimisiin mennessämme tulen todennäköisesti ottamaan kaksoisnimen. Mies ei osannut sanoa asiaan mitään, odotti minun ratkaisevan tilanteen jotenkin. Mies olisi voinut ottaa jopa minun sukunimeni, kun menemme naimisiin, mutta siitä olisi noussut hirveä haloo miehen suvussa...
Minusta on luontevampaa antaa lapselle isän nimi, haluan kunnioittaa sillä lailla myös perinteitä...
Annoimme tyttärellemme minun nimeni, koska mieheni ilmoitti ykskantaan ettei halua lapsellemme omaa nimeänsä. Syynä tähän on se,että hänen isänsä on ollut todella väkivaltainen sekä vaimoaan että miestäni ja hänen siskoaan kohtaan eikä mieheni halunnut lapsellemme isänsä nimeä. Kuvio jatkuu sitten myös niin, että mennessämme naimisiin myös miehelleni tulee minun sukunimeni ja hänen isänsä nimi " sammuu" aivan kuten mieheni on toivonutkin. Totuus on tosin se, että minun nimeni on huomattavasti harvinaisempi, mutta varsinainen syy on tuo hänen isänsä väkivaltaisuus.
minua. Kaduin asiaa kuitenkin niin katkerasti, että kun lapsi oli vuoden vanha ja menimme naimisiin, mieheni suostui ottamaan kaksoisnimen ja lapselle vaihdettiin tuo yhteinen nimemme (eli siis minun nimeni).
Mieheni sukunimi on harvinaisempi,mutta halusin pitää omani ja antaa sen pojallenikin, sillä muuten meidän sukuhaaramme " kuihtuisi" pois. Olemme siis viimeiset meidän suvusta kenellä on tämä nimi, vaikka onkin varsin yleinen Suomessa.
Enkä kyllä ottanut itsellekään kun avioiduimme.
Typerin sanonta kautta aikojen on Eihän se nimi miestä pahenna....
Tottakai oma nimi. Miehiä tulee ja menee, vain itse ja lapsesi olette pysyviä. Maailma vaan on raadollinen. Kandee aina välillä kurkata niiden vaaleanpunaisten lasien takaa. ;-)
ja tokasta lapsesta alkaen halutaankin isän nimi, niin kai niin saa tehdä, kunhan esikoisenkin nimi vaihdetaan. Siitä tuskin tulee identiteettikriisiä jos lapsi on aika pieni. :)
Mutta vaikeaa tämä on. Jommankumman sukunimen jatkaminen tässä nimittäin katkeaa, kun isälläni on vain tyttöjä (siskoni lapsilla on jo eri nimi kuin meidän) ja mieheni on ainoa lapsi.
ap
annettiin, koska se on harvinaisempi. Miehen suku vähän nikotteli, mutta eipä heillä ole asiaan mitään sanomista. Luulen, että osa suvusta ei edes tiedä asiasta (tuskin minunkaan). Minä ilmoitin, kun vasta suunniteltiin raskautta, että haluan lapsilleni minun nimeni, ja koska lainkin mukaan äidillä on nimiasiassa viimeinen sana, miehen ei auttanut kuin sopeutua ajatukseen.
mutta se maksaa noin 100 euroa... Me saimme vaihdettua ilmaiseksi, kun vaihdoimme nimen uudeksi yhteiseksi sukunimeksemme.
Se, joka kertoi, että nimi on vaihdettu naimisiinmenon yhteydessä äidin nimeksi
perinteisiin perustuen, pidin oman sukunimeni (isältä perityn) naimisiin mennessämme. Mies piti omansa. Lapset saivat tietysti oman isänsä, minun aviomieheni sukunimen. Tämä perinne oli Suomessa ikivanha ja nykyinen sukunimilaki 1900-l. alusta on erittäin nuori perinne.
koska sukunimiäkään ei Suomessa ole ollut kovin pitkään.
tyyliin Liisa Matintytär (Matti on Liisan isä). Liisa oli Matintytär kuolemaansa asti.
minun nimeen eikä isän sukunimeen, niin nyt on kaikki lapset äidin ' nimissä' . Teimme mieheni kanssa yhteisen päätöksen - sain hänet pitämään oman sukunimensä: mietti hetken sen vaihtamista yhteiseksi.
Ja miten suku reagoi: miehen vanhemmat ja veli otti pultit ja kuulimme heti ristiäisissä, että nyt ei miehelläni ole lasta! Että sillee....No me olemme edelleen yhdessä perheenä ja miehen veli eronnut. Se siitä nimiasiasta.
Tehkää omannäköinen päätös, se neuvoksi.
Terveisin:Mamma Helsingistä
mutta miehen toivomuksesta lapsi hänen sukunimensä. Kai se lisää sitten heidän yhteenkuuluvuudentunnettakaan, mulla ja lapsella kun oli se napanuora kuitenkin jota ei syntymä tai sukunimi pois vie. ;)
sukunimen annamme, sillä minäkin valitsen tuon nimen ensi syksynä :)
Mutta nyt en ole kyllä yhtään varmempi kumman nimen valkkaamme. Molemmilla on kiva luontosukunimi eivätkä ole -nen-loppuisia, minulla vaan harvinaisempi (200 Suomessa, miehen nimeä yli 17000 Suomessa). Onneksi on vielä muutama kk aikaa miettiä.
ap