***Maalismussukat viikonloppu ***

Juuri ennen kuin tulin koneelle, vein petivaatteet ulos tuulettumaan, eli NapNapin kanssa samoilla linjoilla ollaan. Täällä kans pakkasta reilut -25, lauhtumaan päin selvästi. Oon hyödyntänyt pakkasia lähinnä värkkäämällä jäälyhtyjä tonne pihalle. Mies on ollut viikonlopun poissa kotoa, olen täällä nautiskellut yksin olosta. Tänään ajattelin vähän ryhdistäytyä ja tehdä jonkinmoisen viikkosiivouksen edes, tähän asti vkl on kulunut melko pitkälle löhöilyn merkeissä. No, äitiysjoogassa kävin eilen ja kaupassa, onhan sitä siinäkin ;)

Huomenaamulla ois neuvola, synnytyksen esitietolomakkeet on olleet kotona täytettävinä ja nimet puuttuu edelleen. Sain onneksi täältä vielä vahvistusta ajatukselleni, että noi ei varmaan niitä lopullisia tarvitse olla. Selkä on kiitettävän kipeä, alaselkä erityisesti, mutta muuten on vointi vielä hyvä. Öisinkään en heräile, vaan nukun aamusta iltaan sikeästi. Sinänsä se on kyllä töissä jaksamisen kannalta aika olennaista. Eli kun joku tuossa kyseli, että ajatteleeko täällä kukaan muu enää työasioita, niin minä ainakin ajattelen vielä kuukauden verran :) Saa nyt sitten nähdä, saako esimies vielä jonkun halvauksen mun käyttämättömistä lomapäivistä ja siitä, että joutuukin maksamaan ne rahana, mutta kun tossa ennen raskaudesta kertomista kyselin lomien perään, niin mulle sanottiin että saan käyttää ne vasta huhtikuussa, määräaikainen kun olen. Todennäköisesti tämäkin määräys on muuttuvaa sorttia, mutta ainakin nyt yritän saada ne rahana, kun näin kerran on sanottu, enkä siis saa lomia pidettyä pois. Mies opiskelee vielä, niin pitää hiukan yrittää saada jotain säästöön että selvitään tästä äitiyslomasta kunnialla taloudellisestikin.

Siivouspäivää varmaan edistäisi se, että nostaisin peppuni tästä tuolilta ja kaivaisin imurin esiin... Eli sunnuntain jatkoja!

-Aranja ja pikku-Ukko, rv 30+4-

Eli taalla taas ollaan. Onnea treffeihin SERA! Aika omaperainen, mutta hauska tapa saada deitti seuraa :)

Ma innostuin kanssa mittaamaan tuon ns vyotaron ymparykseni ja se nayttaa 97cm talla hetkella, eli ihan viela en paase siihen metrikerhoon. En usko etta kauan menee ennenkuin paasen siihen liittymaan!!

Hui, kun siella pakastaa. Ei kylla paljon koti-ikava vaivaa nain talviaikaan, en ole kanssa yhtaan talvi-ihminen!

Tuosta painoarviosta sen verran etta mulla oli 1800g +/-200g viikolla 31+4, mutta en tieda oliko normaalia vai ei. Toivottavasti SIMBUCCA vauva saa kasvaa siella masussa viela jonkin aikaa!! Tsemppia sulle!

Oikein hyvaa viikonlopun jatkoa!



Browniette 33+3

[color=Mediumturquoise]Täällä ollaan oltu hereillä jo pari tuntia, vaikka olis ollutkin mahdollisuus nukkuna hieman pidempän, kun neiti on siellä yökylässä. Hyvin oli kuulemma mennyt, vaikka ekaa kertaa siellä olikin yötä. Tuossa yhden jälkeen meen neitiä hakemaan.



Pakkasta täällä Järvenpäässä 21 astetta. Brrrr!



Tsemppiä loppudotukseen (kestäköön sitä nyt vielä jonkin aikaa) [b]Simbucalle[/b]!



Nyt rupes itteekin ihan jännittää lähestyvä synnytys, kun niin moni täällä jo puhuu siihen malliin, että vaavit ihan tosissaan pyrkii jo maailmaan. Just äsken sähköpostia lueskelin ystävältäni, jolla la kuukautta ennen mua, niin hänellä myös jo tunne, että vaavi tulee hetkenä minä hyvänsä maailmaan. Meillä kyllä varmaan mennään tämänkin kanssa reilusti yli, että sen suhteen en oo mitään kiirettä pitäny.



VAUVANTARVIKKEET edelleen kaapissa laatikossa esikoisen ajoilta. Pestä pitäis, jospa ensi viikolla sais inspiraation... Mutta kun ensin pitäs käydä läpi esikoisen vaatekaappi ja laittaa pieneksi jääneet vaatteet varastoon. [b]Sera[/b] vois lähettää näin virtuaalisesti tota ylimääräistä energiaansa tännekin päin. Vauvan sänky odottaa edelleen kasausta, kun ruuvit meijän kavereille, joilla sänky lainassa viimeksi. Sitterikin pitäs varmaan pestä. Niitä vaunuja meen nyt pesemään, kun illalla lähdetään neidin kanssa mun vanhempien luo.



Meillä ei sairaalan ESITIETOLOMAKKEESSA edes kysytä lapselle etukäteen nimeä. Hyvä niin, kun on sekin asia ihan vaiheessa vasta. Tosin yhtenä yönä vessareissulla yksi nimi vaan putkahti mun päähän ja tässä nyt oon sitä maistellut, mutten vielä edes miehelle sanonu, kun se varmaan tyrmää sen. Esikoisen etuNIMEN keksin minä ja toiseksi nimeksi ehdotin Jeminaa, mutta miehestä se on kauhea nimi, joten kompromissina hän sai päättää toisen nimen. Nyt tää yöllä keksimäni nimi on aika samantyylinen kuin tuo Jemina, niin siksi epäilen hänen vastaustaan.



Ja jospa mäkin kävisin mittaamassa tuon VYÖTÄRÖNYMPÄRYKSEN... esikoisen ajoilla ei varmaan edes mitattu tai ainakaan mulla ei oo minkäänlaista mielikuvaa asiasta. No niin, mitattu on... enkä mäkään vielä päässy metrikerhoon, mutta ehkä pian... mitta oli siis 97cm.



Mutta jospa menis jotain ruokaa laittaa...

-Monkey ja mosse rv. 31+4- (tasan 2kk la:han!)

[color=rosybrown] Varsinkin nyt, kun synnytysvalmennus on takana. Mutta ei onneksi kovasti pelota tai edes jännitä, oikeastaan mä olen ruvennut jo odottamaan synnytystä. Siitä valmennuksesta jäi niin hyvä fiilis. Kyllä se varmaan vielä rupee jännittämään jossain vaiheessa, mutta toivottavasti ei enää pelota missään vaiheessa.



Aloitin tekemään makaroonilaatikkoa. Kohta on varmaan pesukonekin pyörinyt... Ja nyt on hylly kasattuna vauvanhuoneessa! [/color]

Omaas mukava pitkästä aikaan lukea kuulumisia ja pinoutua itsekkin. Meiltä pimahti koneesta emolevy kolme viikkoa sitten ja vasta eilen sain koneen kotiin korjausesta.



Lukaisin läpi viimeaikojen kuulumiset ja aikalailla samoilla linjoilla näytetään menevän me maaliskuiset. Minäkin liityin tällä viikolla kotijoukkoihin kun lääkäri oli sitä mieltä, että nyt loppuu pyörällä ajelu ja sitä myöten työnteko. Nyt ollaan sitten viikon verran totuteltu kahden pienimmän kanssa olemaan kotosalla ja vaikka pelkäsin etukäteen että miten asiaan sopeudun (en ole nimittäin mikään koti-ihminen) niin aikallailla mukavasti arki on lähtenyt sujumaan. Ainoana harmina olleet nämä paukkupakkaset ja lasten sairastelut, mutta eipähän ole tarvinnut miettiä ulos lähtemisiä tai sitä kuka jää kotiin hoitamaan kipeitä lapsia.



Omaan (.) ei kuulu mitään erikoista. Kävin muutama viikko sitten äippäpolilla painokontrollissa ja vauva kasvaa omalla miinuskäyrällään ihan mukavasti, silloin viikolla 29+4 painoa 1180g. Istukan tilanne ennallaan, eli rappeuma edelleen luokkaa 1-2. Seuraava kontrolli on sitten reilun viikon päästä. Painoa tullut kaikkineen sellaiset kymmenen kiloa. Vyötärönympäryksen mittasin just ja se oli 78 cm. Fyysisiä vaivoja ei toistaiseksi ole ollut, vauva majailee aikalailla poikittain ja masu on melkoisen pieni, joten liikkuminen on ollut ainakin toistaiseksi vaivatonta. Levottomia unia nään minäkin ja suonikohjut ovat pullahtaneet toiseen jalkaan oikein komiasti.



Vauva vaateita ole ostellut alesta, nyt kun vihdoinkin pääsen kolmen pojan jälkeen sinne tyttöjen osastolle. Kaksosten vaunuja pitäisi lähteä katsomaan viikon päästä ja sängyn ja turvakaukalon meinaankin tällä kertaa vuokrata. Kahden viikon päästä lähdetään koko perhe Tukholmaan ja sieltä sitten katsastan vielä muutamia puuttuvia partikkeleita.



Jaksamisia kaikille tasapuolisesti ja mukavaa olla taas mukana täällä " virtuaali" työkavereiden parissa,



toivottaa maisa ja masu 31+1

Pinoudunpa minäkin taas pitkästä aikaa. Lueskelemassa olen käynyt kuulumisia, mutten ole jaksanut kirjoitella. Meilläkin muksut on sairastelleet, ensin ärhäkkää mahatautia, heti perään flunssaa. Siihen päälle omat loppuraskauden vaivat, kivut, jatkuva jano ja vessassa juoksu sekä kipeät supistukset... Voimat on olleet koetuksella, mutta päivä kerrallaan on selvitty. Vielä kun muutaman viikon vauveli pysyis masussa, niin saisi minun puolesta jo tulla. Vauvan vaatteet odottaa pestyinä laatikossa, että saisin entisen kuopuksen vaatteet siirrettyä hoitopöydän laatikoista lastenhuoneen komeroon. Muuten kaikki on vauvalle valmiina, sairaalakassiakin saisi kai kohta alkaa pakata. Sen verran paljon on noita supistuksia, että epäilen meneekö edes maaliskuulle asti.

Tuosta nimiasiasta esitietolomakkeella oli puhetta, niin ainakin meille sanottiin esikoisen aikaan, että se ei ole pakollinen. Mutta jos on ruksannut kohdan mahdollisen hätäkasteen antamisesta vauvalle, niin silloin siinä pitäisi joku nimi olla. Se nimi annetaan vauvalle sitten hätäkasteessa. Etunimi riittää. Muuten sillä ei ole merkitystä, ainakin täällä päin vauvan rannekkeeseen tulee vain vauvan sukupuoli ja äidin sukunimi sekä henkilötunnus.

Mutta tämä tällä erää. Mukavaa loppuodotusta kaikille ja toivotaan että nämä pakkasetkin alkaisivat pian hellittää.



Äityli ja poika rv 33 (tänään tasan)

En olekkan aikaisemmin alottanu ketjua :)



Harmi kun en päässy tapaamiseen, kun tuo Itis olis ollu parempi paikka miulle kun keskusta, täällä Idässä kun asutaan ;)



V80 oli huolissaan alhaisesta sykkeestä viime neuvolassa. Meidän vauvelin sykkeet oli alussa 140-153, mutta nyt parina/kolmena viime kertana 120- 128. Oon kans ollu siinä käsityksessä että jos vauva nukkuu se kyllä heti vaikuttaa noihin sykkeisiin.... vaikkakin viimekerralla syke oli 120 ja vauva tuntui liikkuvan....



Ihanaa kun on perjantai, vaikka saikku loppuikin vasta ja eilen olin viikon tauon jälkeen töissä. Toivottavasti selkä nyt kestää, kun olis enää 2 viikkoa töitä ennen äitiyslomaa !!!!!!!! Ei kyllä malttais odottaa.



Vauva liikkuu vähemmän kun aikasemmin, luultavasti tila alkaa loppua raukalta. Olin vaan jo yks ilta niin huolissaan etten oikein saanu nukutuksi kun vaan kuulostelin vauvan liikkeitä eikä mitään tuntunu kun vasta aamulla :( Vieläkin välillä huolestuttaa, mutta kai se kuuluu asiaan että niitä rauhallisempia kausia on varsinkin kun alkaa olla ahdasta...



Neuvolatäti oli maanantaina taas tosi omituinen, kun kyselin suppareista (joita miulla ollu jo puolivälista asti...) ni se vaan sano, että tunnustele nyt pitääkö tarkistaa kohdunsuun tilannetta vai ei (lääkäri vasta 3 viikon päästä...) MISTÄ MIE VOIN TIETÄÄ !!!!!!! millon ne on sellaisia tai niitä on niin paljon, että kannattaa tarkistaa, kun ensimmäistä vielä odottelen... eikö Neuvolassa käydä siksi että saadaan neuvoja asioihin joista ei ite tiedetä mitään ????? Supparit ei siis edelleenkään ole kivuliaita (siksi en kovasti ole huolissaan) mutta niitä on paljon ja ne kestää pitkään, välillä tuntuu, että maha on suurimman osan ajasta TOSI pinkee.... No se siitä purnaamisesta :)



Sairaala kassi kyllä varmaan kannattaa kohta pakata, hui kohta se laskettu aika on jo tosi lähellä =o]



Mukavaa ja kirpsakkaa viikonloppua kaikille !!!!!



Fiona + vaapukka 32+5

Ihanaa kun tulee viikonloppu! Eilen tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että rupesi itseäkin epäilyttämään, pystyykö sitä tosiaan tekemään töitä tonne äippäloman alkuun (21.2.) saakka. Selkä oli eilen mielettömän kipeä ja kävin makoilemassa sohvalla välillä jalat ylöspäin. Kivun kanssa on tosi hankala keskittyä työntekoon. Yritän aina välillä venytellä ja liikuskella, mutta varsinkin iltapäivät rupeaa olemaan tosi hankalia. Kalenteri on ihan täynnä tän viimeisen kuukauden, eli toisaalta ei poiskaan viitsisi jäädä, vaikka eihän sitä korvaamaton kukaan tietenkään ole. Tänään aamulla mittari näytti -29.9 astetta, niin kieltämättä teki mieli vetää peitto korviin ja todeta, että palataan asiaan sitten maanantaina aikaisintaan... Ootteko muuten kukaan kokeilleet nukkumista imetystyynyn kanssa? Isosisko sanoi että hänellä se auttoi selkäkipuihin hyvin, mutta kun mä kokeilin eilen, niin kymmenen minuutin makoilun jälkeen selkä oli ihan tulessa ja tyyny lensi varsin kauas :) Tosin nukkumista tää kipu ei vielä ole häirinnytkään, aattelin vaan että jos se rangan suoristaminen auttaisi tähän päiväolemiseen.

Jano on kauhea koko ajan. Maanantaina on neuvola, saa nähdä onko sokerit sitten koholla vai mistä johtuu. Turvotusta tms. ei kuitenkaan ole, joten kai se sitten voi johtua ihan vaan aineenvaihdunnan vilkkaudestakin. Mene ja tiedä.

Kiva ollut tällä viikolla huomata, että uusia maaliskuisia on uskaltautunut keskusteluun, tervetuloa kaikille, nimimerkkejä en rupea tässä arvailemaan. Muuta en sitten tän viikon keskusteluista muistakaan, olen kyllä käynyt lueskelemassa, mutta vastailu on taas ollut hiukan hidasta. Palaillaan asiaan viikonlopun mittaan! Lämpöistä perjantaita pakkasista huolimatta!

-Aranja ja pikku-Ukko rv 30+2-

[color=blue] Meillä on töissä koneet seis, nettiin kyllä pääsee, mutta ei siihen ohjelmaan, jossa olisi tarkoitus töitä tehdä. Mutta ei se mitään, menee se päivä näinkin... Kaikki pomot on vieläpä tänään poissa. Joku atk-tyyppi on kyllä tulossa näitä koneita kattomaan, josasin vaiheessa. Olisin voinut siis jäädä ihan hyvin kotiin.



Eilen oli tosiaan se Haikaranpesän valmennus. Vähän jäi mietityttämään, kun sinne ei pääse synnyttämään, jos on jotain häikkää raskaudessa, esim. hemppa ei saisi olla alle 100. Ja mulla se on 101... Nyt pitää kyllä saada hemppa nousuun!



Onneksi sulla fiona on kohta se lääkäri, niin saat tiedon kohdunsuun tilanteesta. Toivottavasti supparit eivät ole saaneet " liikaa" aikaan. Mutta kun tosiaan on ensi kertaa raskaana, niin ei aina tiedä, milloin sitä pitäisi tarkistuttaa tilanne...



NapNap rv33+2 [/color]

Heips!



Tänään olis vapaapäivä ja nukkuakin olis siis saanut, mutta mulla meni jo koko yö pyörimiseen ja en voinut enää edes maata sängyssä, kun joka paikkaan sattuu niin kovasti. Selkää särkee, supistelee, vauva möngertää, liitokset repeää ja vessattaa joka jumalan hetki. Mä oikeasti varmaan pimahdan kohta tän masun kans! Anteeksi purkaukseni, mutta tänään ei oo oikein mun päivä. Väsyttää, mutta mä en yksinkertaisesti voi olla makuulla. No, onneksi tänään on tosiaan vapaapäivä, niin voi ottaa rennosti, vaikkei nukkua voisikaan.



Mä oon sairaalakassin sisältöä kovasti miettinyt ja pakkaillut, kun ei koskaan tiedä, milloin lähtö tulee. Ne vauvan vaatteet olen jo pessyt, jotka ajattelin kotimatkalle laittaa, mutta muut odottavat äippäloman alkua. Jos lähtö tuleekin jostain syystä ennen äippälomaa, niin mies saa sitten pikaisesti pestä vauvelille sen verran vaatteita valmiiksi, että pärjätään kotiin tullessa edes päivä.



Omaan ( . ) ei kummempia. Sitä samaa, kuten tuolla alussa kerroinkin. Musta tuntuu, että masu alkaa pikkuhiljaa laskea alaspäin. Jotenkin se ei tunnu olevan ihan niin korkealla enää, tai sitten mä oon vaan tottunut. Mies totesi eilen saunassa, että muutama raskausarpi on tullut ihan tuonne alavatsaan. En ollut edes tutkinut koko asiaa aikaisemmin, mutta näin oli päässyt käymään. Ei niitä montaa ollut ja tosi pieniä ja haaleita ainakin vielä olivat. Toivottavasti pääsisi mahdollisimman vähällä! Vaikka saahan synnyttänyt nainen näyttää synnyttäneeltä, mun mielestä ainakin.



Tänään tosiaan vapaapäivä ja ajattelin ottaa ihan rennosti. Vanhempieni luona lupasin mennä iltapäivällä käymään, kunhan äiti tulee töistä. Miehellä menee varmaan alkuiltaan asti töissä. Sitten pitäisi kaupassa vielä käydä. Huomenna tulee pari kaveria istumaan iltaa. Meillä menee taas viikonloppu ristiin miehen kanssa. Mä olen huomenna töissä ja mies taas sunnuntaina. Mutta tähän on jo niin tottunut, vaikka vähän harmittaakin. Jotenkin näin raskausaikana on tullut tosi halipulaiseksi ja kaipaa toisen läsnä- ja lähellä oloa ihan valtavasti. Oon mä tietysti aikaisemminkin sitä kaivannut, mutta nyt jotenkin ihan erityisen paljon.



Jahas ja taas kutsuu vessa.. Oikein mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille!





Lily & Nappo 34+2

[color=Mediumturquoise]Hui! Kun olikin kylmä, kun tuossa ennen aamupalaa piipahdin hakemassa lehden laatikosta. Aattelin silti jossain vaiheessa uskaltautua ulos neidin kanssa edes hetkeksi, eilen kun ei oltu ollenkaan ulkona. Ihme homma, kuinka tohon ulosmenoonkin tottuu... ennen pystyin olemaan sujuvasti sisällä ulos sen ihmeempiä menemättä, mutta nyt kun oon neidin kanssa joka päivä ulkona ollu näin aamupäivästä, niin nyt ihan odottaa ulospääsyä. No, hyväähän se vaan tekee... parempi siis näin päin...



Tuosta ainaisesta JANOSTA kirjoitteli [b]Aranja[/b] ja mulla sama homma. Koko ajan saa olla juomassa ja nyt oonkin yrittäny juoda aina lasillisen vettä, kun kuljen keittiössä hanan ohi, niin tulee sitten juotua useammin. Yölläkin joudun välillä menee juomaan ja sitten taas vessaan... loputon kierre siis! Joka yö joudun herää aika tarkalleen parin tunnin välein vessaan. ÄRSYTTÄVÄÄ! Omaan ( . ) ei ihmeempiä kuulu edelleenkään.



Sulla [b]NapNap[/b] näköjään Hb samassa kuin mulla... syötkö rautaa? Mullehan terkkari ei eilen sanonu mitään, että pitäs alottaa raudan syönti. Illalla kyselin sitten äidiltä (koulutukseltaan kätilö), että pitäsköhän mun ruveta rautaa kuitenkin syömään. Hän oli sitä mieltä, ettei se ole mitenkään hirveen alhainen raskaana olevalle ja sanoi myös, ettei se varmaan enää tässä vaiheessa kauheesti laskekaan. Ehkä siis odottelen sitä seuraavaa neuvolaa ja kysyn sitten.



Yhtenä päivänä [b]Pinja[/b] taisi kysellä äänestyksestä. Mä en oo vielä nyt käyny äänestämässä toisella kierroksella, mutta aattelin käudä ehkä sitten ihan virallisena päivänä sitten, kun kerran ollaan kotosalla silloin.



Mennään sunnuntaina neidin kanssa mun vanhempien luokse ja tullaa takasin vasta tiistaina. Tarkotus ois pestä ne vaunut, jotka olleet siellä säilytyksessä... toivottavasti ei mitään isompia homeyllätyksiä löydy niistä. Samalla pääsen kattomaan koiraraukkaa, joka toipuu juuri keskiviikkona tehdystä varpaan amputoinnista. Sillä on koko syksyn ollu yhden kynnen kanssa ongelmia, kun oli haljennut jossain ja ei sitten parantunut millään. Pari kuukautta söi antibiootteja ja lopulta lääkäri sano, että paranee vaan amputoimalla varvas kokonaan. No, toivotaan, että nyt sitten paranee...



Kauheeta, kuinka lähellä joillakin synnytys jo häämöttää... itsestä tuntuu, että aikaa on vielä pieni-ikuisuus...

-Monkey ja mosse rv. 31+2-

Siis aamulla kävi taas asentaja, kun laajakaista ei oo toiminu. No oli Soneran vika ja nyt vihdoin linja auki. Tietokonekin on aivan tuliterä niin on tää vaan mahtavaa!!



Noi sykkeet vaihtelee eli pitäiskin hidastua loppuraskaudesta. Meillä 158 ollut alin ja kuudella kertaa 170...odottelen, koska rauhottuu;=) V80 sykkeet ihan normaaleja 120:kin!!



Fiona toisilla vaan on supisteluherkempi kohtu. Ihme jos eivät tutki jos asiasta oot puhunut!



Kaikille mukavaa vkloppua.

Taidetaan pysytellä taas kotinurkissa, kun mittarilukema on n. -30C. Vajaa 4-vuotias poitsuni oli jo heti aamusta alkaen ihan ylivilli, kun ei ole pariin päivään ulkoillut.



Minua on huolestuttanut viime päivinä käyrien alapuolelle jäävä sf-mitta. Viime viikolla lääkäri kiinnitti asiaan huomiota ja sanoi terkkarilleni, että pitää seurata nyt kasvua tarkasti. Kysyin, mihin kasvun hitaus voi viitata, mutta en saanut sen kummenpaa vastausta, kuin että vauvan asentokin voi vaikuttaa kohdun korkeuteen. Mitta oli siis 22cm viime viikon tortaina, jolloin oli rv 30+6. Onko täällä maaliskuisten joukossa muita, joilla mitta olisi alakäyrällä tai sen alapuolella? Onko kellään tietoa, mitä se voi merkitä? Kasvaako vauva hitaammin kuin pitäisi? Terkkarini oli sitä mieltä, että juuri tuo vauvan alhaalla oleva asento olisi syynä, mutta lääkärin huolestunut ilme jäi vaivaamaan mieltäni. Välillä olen tämän jutun kanssa ihan rauhallisella mielellä, mutta toisinaan pelottaa, onko masussa kaikki hyvin. Saa nähdä, onko kasvu parantunut ensi torstaihin mennessä, jolloin on seuraava neuvola-aika.



Jäin pari viikkoa sitten sairaslomalla ja kipeitä supisteluja on ollut enää vain harvoin. Stressi taitaa hellittää!



Tosi harmillista kuulla, miten ylimalkaisesti joillakin teillä on neuvolassa suhtauduttu huoliinne supisteluista ja muistakin vaivoista. Olen ollut pääasiassa omaan neuvolaani tyytyväinen, vaikka en nyt tuohon sf-mittaan saanutkaan tarkempia vastauksia. Yleensä kaikkia huoliani on kuunneltu ja lääkärikin on mukava, vaikkakin vähäpuheinen.



Olisikin kiinnostava tietää, kuinka tyytyväsiä olette kaiken kaikkiaan olleet neuvolapalveluihin? Oman terkkarin kanssa synkkaamisestahan siinä varmasti on paljon kiinni.



Lämpöisin ajatuksin pakkaspäivänä

Eliisa&Piiperö (rv 32)

Mä oon ollut todella tyytyväinen neuvolapalveluun koko raskausajan. Mulla on aivan uskomattoman ihana terkkari. Hän on vähän yli 30-vuotias ja erittäin rauhallinen ja iloinen ihminen. Hän on jaksanut aina kuunnella ja keskittyä juuri mun asioihin ja aina on saanut asiallista kommenttia ja neuvoja. Myös lääkäriin olen ollut tyytyväinen. Erittäin ihana naislääkäri, joka on myös ottanut minut aina tosissaan. Onneksi saamme jatkaa samalla terkkarilla vauvan syntymänkin jälkeen!





Lily & Nappo 34+2

Hei,



kävin tänä aamuna äitipolilla kontrollikäynnissä ja ajattelinpa kirjoitella pikakuulumiset sieltä. Eli ultrauksen mukaan vauva on nyt 1600 g painava, ja siro mutta jäntevä nuori mies. Vauva on jo osittain kiinnittynyt, mutta kohdunsuu on vielä täysin kiinni. Supistuksiahan minulla ei ole ollut missään vaiheessa, joten sinänsä ei ole ihme jos kohdussakaan ei ole tapahtunut muutoksia. Verenpaine oli hieman koholla 138/90 mutta ei mitenkään kriittisesti (meillä on sukurasite ja raskausmyrkytyksiä sekä äidillä että siskolla, joten asiaa tarkastellaan aika tiheään) Kaiken kaikkiaan tilanne siis ok. Varsinainen syy, miksi kävin polilla, oli tämä verenhyytymislääkitys, jota käytän aiemmin sairastetun laskimoveritukoksen vuoksi. Lääkäri epäili, että pistoksia jatketaan sitten vielä 6 viikkoa synnytyksen jälkeenkin, eli ei tässä vielä päästä pistoksista ihan äkkiä eroon. No, se alkaa jo sujua rutiinilla, joten eipä siinä mitään.



Muuta kummoista ei sitten kuulukaan. Vaunuja ja turvaistuinta olisi tarkoitus lähteä katsastamaan huomenissa. Jos vain pakkanen hieman hellittäisi (nyt - 33 C)



Terveisin, projekti 06 + " väiski" (rv 30 +6)

[color=blue]monkey: Mä aloitin raudan syömisen jo silloin, kun hemppa oli 118. Terkka sanoi, että ota 1 tabl/pvä. Sitten kun se laski 105:een, annostusta lisättiin 2 tabl/pvä. Nyt se oli tosiaan 101 ja samalla annostuksella jatketaan. Ei terkka mitenkään erityisen huolestuneelta vaikuttanu. Mun mielestä toi 101 on kyllä jo aika matala, mutta luulisi että sun terkka olisi sanonu, jos rauta olisi hyvä aloittaa. Kuinkakohan alas sen annetaan tippua?



Mä olen ollut myös tyytyväinen meidän neuvolan palveluun ja omaan terkkaan, todella mukava nainen. Lääkäri oli hieman kalsean tuntuinen, mutta ihan ok ja asiansa osaava kuitenkin. [/color]

Tervetuloa kaikille uusille ja mukavaa viikonlopun alkua kaikille vanhoillekin!!

Sain eilen lääkärin tuomion: sairaslomaa äippäloman alkuun saakka. Mua on supistellut jo monta kuukautta ja niihin olen jo tottunutkin, mutta nyt tuli kaveriksi vielä nuo ekassa raskaudessakin vaivanneet liitoskivut ja ne on ikäviä ne!! Oikein kun " repäsee" niin pistää liikkeen seis ja puhaltamaan, muuten tuntuu kuin joku työntelis pitkällä sukkapuikolla tuonne kohdun suulle...Mä en ole kovin kipuherkkä, mutta ei ne kivojakaan todellakaan ole.

Ammateista oli jossakin vaiheessa puhetta, kun kävin äkkiä lukaisemassa, mutten ehtinyt kirjoitella. Mä olen ravintolamaailmassa ravintola- päällikkönä ja siinä syy sairaslomaan. Meillä kun ei ole mitään varsinaisia toimistopäiviä vaan paperityöt tehdään siinä kaiken muun ohessa, joten tuo jatkuva jaloilla olo, kantelu ja rappusten juokseminen ei enää ollut hyvä yhdistelmä näiden raskausoireilujen kanssa ja masukin kun menee koko ajan sf-käyrien yläpuolella!!

Sinänsä ihan uskomaton tunne, jotenkin henkisesti helpotti todella paljon, vielä kun mulla on sijainen ollut opettelemassa jo 3 viikkoa, joten tiedän että hommat hoituu ja nyt voi sitten lopulta keskittyä tähän raskauteen, tähän asti kun on ollut töissä niin kiihkeä meininki, että koko raskaus on ollut vähän niin kuin taka-alalla.

Toisaalta olisi tietenkin mielellään nostanut koko palkan loppuun saakka....mutta se on kuitenkin vain rahaa ja paljon tärkeämpää on tämä raskaus ja kaikki siihen liittyvä!!

Sain vihdoin äippärahapäätöksetkin ja pakkauksen sijasta otin sen 140, kun meillä on vaatteita ihan järjettömästi (ollaan saatu niin valtavasti vaatteita ja kun itse olen vielä himoshoppailija, niin tulos on selvä :))

Ensi viikolla ajattelin aloitella valmistautumista vauvan tuloon eli vaatteiden yms. pesurumbaa ja paikoilleen laittoa, mä kun en ole vielä tehnyt yhtään mitään!! Ihanaa kyllä alkaa tutkia niitä pieniä vaatteita ja ajatuksia jo siirtää sinne tulevaan syntymään...

Joka tapauksessa, tästä lähin ehdin varmaankin useammin koneelle, joten pysyn paremmin meidän jutuissa ja OIKEIN MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE MAALISMUSSUKOIDEN ODOTTAJILLE!!

Paikat taas ihan jumissa. Tuli nukkuttua viime yö taas sohvalla kun neiti on ihan kamalassa flunssassa. Äänikin on ihan nuhainen. Johan tässä ollaankin oltu terveinä. No eipä tarvii ainakaan ulos lähteä tonne pakkaseen ennen kun neiti on kunnolla parantunu. Saisi tulla edes kuumetta että pöpöt kuolisi.



Meillä kanssa ihana neuvola täti. Aina saa vastauksen jos jokin ihmetyttää ja kiire ei ole. Muutenkin täällä toimii noi terveyspalvelut tosi hyvin ja ajan saa heti vaikka samalle päivälle. Niin ja ihan mukavaa kun kutsutaan etunimellä ja muistetaan vielä vanhempienkin lasten nimet.



Mä sitten pakkasin jo vauvalle kassin valmiiksi sairaalaan. Omat tavarat laitan vasta lähempänä. Laitokselle ajattelin lähteä sellaisissa vaatteissa joissa voin tulla sieltä poiskin. Muut hygienia tavarat pakkaan sitten listan mukaan ennen lähtöä. Listaa en vielä ole kirjoittanut. Niin ja esikoisen kassi pitää pakata.



Jotenki ajatukset on koko ajan vaan synnytyksessä. Kait se näin loppua kohden on ihan luonnollista. Sais nää ilmat lämmetä sen verran et pääsis sit heti sen kahden viikon jälkeen ulkoilemaan vauvan kanssa. Silloin kun esikoinen syntyi helmikuussa 2003 oli ihan todella upeat ilmat. Huhtikuussa toisena pääsiäispäivänä kun pidettiin ristiäiset oli anopin takapihalla +30´c.



Omassa navassa ei muutoksia. Hikka tuntuu vauvalla nyt olevan. Sais nyt mennä aika tosi nopeesti et sais vauvan jo syliin. Millään kun ei malttais enää odottaa. Kaitpa tääkin kuuluu tähän loppu raskauteen...



MONKEY sä oot käyny siel Järvenpään Halinallessa. Onko siel minkä hintaisia noi vauvan tavarat? Mä oon joskus käyny kattoo jotain isompia vaatteita ja mun mielestä ollu aika hintavia. Pitäis meinaan ostaa kaukaloon aurinkolippa, vaunuihin sadesuoja ja pieni kypärämyssy.



Rentouttavaa viikonloppua kaikille mahakkaille!



Kati (rv 33+5)

mulla on tässä raskaudessa sf-mitta aika tarkkaan keskikäyrällä, mutta esikoista odottaessa sf oli alakäyränkin alapuolella ainakin loppuraskaudessa. Muistan, että 40. raskausviikolla sf-mitta oli 30,5 cm. Jouduin loppuvaiheessa ylimääräiseen ultraan, jossa tarkistivat vauvan koon, mutta mitään vikaa ei havaittu. Ultrannut lääkäri sanoi, että kaikki on hyvin eikä kaikkien vauvojen tarvi olla nelikiloisia. Tyttö oli vähän yli kolme kiloa syntyessään. Kai se pieni sf-mitta johtui vain mun omasta rakenteesta, kohdun ja vauvan asennosta tms.



Olen ollut neuvolaan tosi tyytyväinen nyt. Tuntuu oikeasti paljon paremmalta palvelulta nyt kuin 10 vuotta sitten kun odotin ensimmäistä lasta. Tietysti voi johtua siitäkin, että on eri neuvola ja eri " tädit" . Musta on myös kiva, että samat terveydenhoitajat jatkaa sitten meidän kanssa kun vauva on syntynyt. Nämä tekee lisäksi kotikäyntejä. Muistan vielä miten stressaavaa oli lähteä ekaa kertaa neuvolaan pariviikkoisen esikoisen kanssa, kun oli ihan kauhea sää (marraskuu) ja matkaa yli 10 km ja jännitti mennä eka kertaa vaunuilla bussiin ja tietenkin aamuruuhkan aikaan... Nyt mulla ei oo mitään negatiivista sanottavaa, kohdalle sattuneet terveydenhoitajat ja lääkäri on kaikki olleet avuliaita ja kivoja. Sitä kyllä vähän ihmettelin, kun luin lääkäriä odotellessa mua koskevia papereita (teveydenhoitaja oli antanut mulle nipun mukaan) ja kohdassa " hoitosuunnitelma" kerrottiin mistä maasta mun mies on kotoisin ja montako vuotta me on oltu yhdessä! Olin luullut että terveydenhoitaja ihan uteliaisuuttaan kyseli, en tiennyt että se kirjataan ylös! Hoitosuunnitelmaan...? Ilmankos lääkärikin heti eka käynnillä mainitsi mun miehen kotimaan, mietinkin mistä se sen tiesi. No, ihan sama, kivoja ne on meille siellä koko ajan olleet. Perhevalmennuskin on ollut ihan mukava ja sitten kun vauvat on syntyneet, tavataan neuvolan tiloissa taas samalla porukalla.

Oli näköjään alkanut sataa lunta ja katselin samalla mittaria niin pakkanenkin oli laskunut -18 kun pääsin kömpimään tuolta sängystä ylös, ihme juttu kun yöllä ei saa nukuttua mut sit aamulla saatan nukkua 3 tuntiakin ilman heräilyjä...



Meilläkin on tosi hyviä kokemuksia neuvolasta ja terv.hoitaja/kätilö on aivan ihana ihminen jaksaa kuunnella ja kertoo paljon asioista.On sellainen tunne että ihan oikeasti on kiinnostunut. ensimmäinen lääkäri jolla kävin en pitänyt yhtään, mumisi ja oli muutenkin poissa oleva mutta nyt toisella kerralla oli nuori naislääkäri joka oli todella mukava ja kyseli paljon.Toivottavasti pääsen nyt seuraavan kerrankin tuolle nuorelle,sanoinkin jo viimeksi asiasta neuvolassa.



Tuosta HG on ollut puhe, mulla oli lähtö arvona 140 sit tippu 121 ja nyt viimeks oli 110,joilloin määräs lisä raudan.Katsotaan onko lähtenyt nousemaan, mul olis neuvola parin viikon päästä.



Meilläkin Emppu on nykyään tosi rauhallinen masussa,varsinkin näin päivisin saa liikkeitä odotella pitkiäkin aikoja, illalla sit vähän aktiivisempi. Olin jo eilen paniikin partaalla kun ei tosi pitkään aikaan tuntunut mitään. Empun tuleva kummitäti (lääkäri) yritti rauhoittela ja neuvoa miten saan liikkeet tuntumaan mut onneks neiti sit alkoi liikkumaan,huh : )



Sairaalakassin sisältöä olen vasta miettinyt ja suunnitellut et kohta puolia vois alkaa jo pakkailemaan.



Mukavaa viikonloppua kaikille!!



Nasu rv 30+1 ja Emppu