Kanta-astuja kerrostalossa

Vierailija kirjoitti:

Se on sillä lailla, että kerrostalosta voi muuttaa rivariin jos ei kestä. Oma tupa oma lupa. Mitkään järjestyssäännöt eivät voi estää kanta-astujia kävelemästä omassa kodissaan. Ehkä joku koiran haukunta on asia johon voi jollain tavalla puuttua, mutta ei kävelyyn..

Ei kukaan kävelyä ole estämässäkään. Mutta tiesitkö että kävellä voi joko hiljaa tai äänekkäästi? Miksi koiran haukunta (koira hallitsee haukkuaan vähemmän kuin ihminen kävelyään) olisi vähemmän oikeutettu ääni kuin naapurin tahallinen TUMPS TUMPS TUMPS?  Monet tässä ovat jo kertoneet tömistelevänsä tahallaan, mikä on naapureiden tarkoituksellista häirintää. Muuta rivariin jos et pysty ottamaan huomioon muita ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tykkään päästellä menemään hollannikkailla saman laisella askelluksella kuin hölkkääjä tekee kun hidastaa vauhdin kävelyksi. Välillä kuuluu koputusta patterista kun alakerran toope ottaa kierroksia, mutta kuittaan ne muutamalla tymäkällä marssiaskeleella.

Toivottavasti on oma asunto, hirveää ajatella mitä kiva harrastuksesi tekee lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Kah, kohtalontoveri.

Mun yläkerran asukkaat asennutti laminaattilattiat pari vuotta sitten, kuului ne askeleet ennenkin, mutta nyt ne jyskää välillä niin että katselen heiluuko kattolamppu :D

Heh, mulla ei heilu mutta tuo kattolamppu helisee kun yläkerrassa kanta-astutaan. Mä en tajua miten näin pienissä neliöissä on edes mahdollista saada siihen kävelyyn noin paljon voimaa ja vauhtia. Tömps, tömps, tömps.

Yläkerran tömistelijä ja lorottaja muutti eilen pois. Tämä hiljaisuus ❤️

Nuoret hoikat naiset meillä töissä kävelee noin, sukkasillaan jumps, jumps. Kova töminä, varmaan kerrostalossa kattolamput helisee jos noin kävellään yläkerrassa.

Joku tulee nyt piikittelemään, että muuta metsään tai omakotitaloon tai jotain muuta yhtä typerää, jos häiritsee naapurien äänet. Niinpä niin. Sitä ei nyt tosta vain muuteta, tämän älyää jokainen. Sitä paitsi, miksi aina muiden pitää muuttaa pois eikä itse häiriön lähteen? Kerrostalossa ei todellakaan tarvitse sietää mitä vain naapureilta.

Vaikka ihminen on kait kanta-astuja fysiologisesti, niin tömistely kantapäillä on ihan tietoinen tapa kävellä. Harvemmin tömistelijät ajattelevat muuta kuin itseään ts. eivät ota muita huomioon. Kantapäillä kävely on sanomattoman ärsyttävää, jos tällainen idiootti asuu yläkerrassa. Lisämausteena vielä korolliset sisäkengät tms., joita tässä tapauksessani käytettiin.

Menin asiallisesti huomauttamaan tömistelystä yläkertaan, kun olin tästä pari vuotta nauttinut.  Tömistelyä oli kaikkina vuorokauden aikoina, PAITSI sunnuntaisin, jolloin oli täysin hiljaista, myös klo 22 jälkeen. Outoa! Hyvin nopeasti tiesin askeleiden perusteella, kumpi liikkuu esim. vessaan, jääkaapille jne. tai milloin vaihdetaan lakanat tai mennään kylpyyn. Myös pöntön kantta hakattiin aina, samoin bideesuihkua sekä vessaharjaa pöntön reunaan. 70-luvun 8-kerroksisessa talossa rakenteet ja äänieristys olivat kehnot. Muuten oli rauhallista pois lukien nämä yläkerran k-päät.

Asukkaat (lapseton , 80-v. eläkeläispariskunta) olivat kiukkuisia valittamisestani ja ovikellon soittamisestani. Minulla ei ole kuulemma oikeutta valittaa, koska olen vuokralla. Haukuttiin siksi ja täksi jne. No, en välittänyt haukkumisista tai heidän kiukuttelustaan sen enempiä. Tömistely ei vähentynyt. Möykkääjät katsoivat oikeudekseen tehdä mitä haluavat, koska olivat talossa asuneet yli 40 vuotta ja minä vain pari vuotta. Huoltomiehelle myös kantelivat valittamisestani ja sitten huoltomies avautui mulle, että koita kestää. Vastasin, etten koita.

Onneksi muutin aikanaan pois, sielläpä saavat hakata lattioita rauhassa, en ole kärsimässä enää. Uudelle vuokralaiselle en viitsinyt asiasta mainita, totesin vain että juu juu, erilaisia ihmisiä täällä asuu ja on mukavaa. Joitakin häiritsee asiat herkemmin kuin toisia. Kostoksi hakkasin harjanvarrella välillä myös kattoon, kun töminää kuului ja nussin satunnaista naista kämpässäni. Heti alkoi marmatus yläkerrasta: ”Kuulitko tuon, kuulitko tuon??” tai vastaavasti alkoivat hakata patteria välittömästi, jos kuului panoääniä joskus harvoin keskellä päivää.

Vieraita tai sukulaisia heillä ei koskaan käynyt 3 vuoden aikana, kertoo jotain ihmisistä sekin. Hissiin eivät tulleet samaan aikaan, vaan jäivät odottamaan ulko-oven taakse, jos näkivät, että menin heitä ennen hissiin. Huvittavaa ja täysin naurettavaa käytöstä! Piruuttani myös tilasin hissin aina ylimpään kerrokseen, jos näin, että tämä parivaljakko on tulossa tai menossa. Ähäkutti möykkääjät: kiusa se on pienikin kiusa!

Meidän alakerrassa asuu perhe, jossa kaikki ovat kanta astujia. Kaksi teiniä ovat omaa luokkaansa, onneksi eivät hirveästi liiku... Välillä saavat rakenteita ja hermoja järisyttävän juoksuspurtin joka on hirveää kuunneltavaa. Mutta porukan pää on uskomaton. Osaa kävellä välillä myös hiljaa, mutta pääosin paiskoo kantapäitään lattiaan apinan raivolla. Etenkin iltaisin. Myös toisesta asunnosta kuuluu todella kovaa jumputusta, kun lapsi juoksee. Ihan kamalaa, kun ajatttelee, etten olisi uskonut, että nämä äänet voivat kuulua yläkertaan meille... Naapureille sanoin tästä kerran ja vikahan oli vain minussa. Toisille en enää uskalla käydä sanomassa, kun pelkään samaa reaktiota. Toivon vaan, että joskus saavat tietää mitä se on. Nimimerkillä, olen iso ihminen, mutta liikkumisestani ei kuulu mitään ääntä. Tekisi mieli harjoitella kävelemään kantapäillä.

Sain 2,5kk sairasloman varpailla hipsuttelusta rappukäytävässä joten tästä lähtien paukuttelen kävellä normaalisti.

Yläkerran naapurini on hoikka nuori nainen ja en lakkaa hämmästemättä, miten jykevästi hän nytkin askeltaa kotona. Välillä tuntuu, että neito tekee jotain voltteja. Juokseminen on myös ihan normitapa liikkua kotosalla. Viikonloput ovat yhtä helvettiä, kun tömistyksen lisäksi huonekalujen siirtely on ohjelmassa. Eilen keskiyöllä vielä havahduin unestani massiiviseen tömistelyyn. Onneksi muutan 3 kk:n kuluttua pois.

Onni on näköjään TÄYSIN hiljainen kerrostaloasunto. Olen oikeasti hämmästynyt, että 1,5 vuoden aikana en ole kuullut yhdestäkään naapurista pihaustakaan.

Sen sijaan opiskeluaikana kämppikseni oli aivan käsittämätön tömistelijä. Lasti tärisivät kaapeissa, kun hän pisteli menemään. Kyseessä oli pitkä ja hoikka, mutta silti jotenkin raskasrakenteinen tyttö. Ja se tum, tum, tum. Hyvä marssija olisi ollut armeijaan...

Vierailija kirjoitti:

Yläkerran naapurini on hoikka nuori nainen ja en lakkaa hämmästemättä, miten jykevästi hän nytkin askeltaa kotona. Välillä tuntuu, että neito tekee jotain voltteja. Juokseminen on myös ihan normitapa liikkua kotosalla. Viikonloput ovat yhtä helvettiä, kun tömistyksen lisäksi huonekalujen siirtely on ohjelmassa. Eilen keskiyöllä vielä havahduin unestani massiiviseen tömistelyyn. Onneksi muutan 3 kk:n kuluttua pois.

Onkohan tuo yöllinen tömistely riittävä peruste tehdä valitus? Mun yläkerrassa asuu kanssa tuollainen nuori hoikka nainen jonka tömistelyn takia menee useasti yöunet.

Mitä tykkäisitte, kun naapurissani, ok-talo, on koiranpentutehdas? Vuosikaudet koirien metelöintiä. Hermot menee, ja stressi lisääntyy.

Ihminen on kanta-astuja. Hyvin harvat läpsyttävät koko räpylän kerralla maahan ja se on kummallisen näköistäkin. Edellisessä asunnossa taisi olla vaan paremmat eristeet.

mua ei haittais jos pari kertaa viikossa kuuluis tömistelyä, mutta kun se toistuu joka helvetin ilta kahdeksan aikoihin.. ja siitä jatkuu sinne 12:sta asti

Asuntoni yläpuolella muutti nuoripari vuokralle muutama kuukausi sitten. Molemmat ovat todella hoikkia, mutta se liikkuminen asunnossa on todella töms, töms... aivan järkyttävää. Poikani oli käymässä luonani ja sanoi että mitkä "norsut" tuolla yläkerrassa asuvat.... Muutenki tämä nuoripari ei ole sisäistänyt kerrostaloasumista, huudetaan ja tapellaan hiljaisuuden alkamisen jälkeen. Ja tämä häiritsee talossa asuvia vanhuksia jotka huolestuneina kuuntelevat ja miettivät että pitäiskö soitta poliisille.

Olen kantapääastuja ja olen asunut vuosia kerrostalossa, vuosia omakotitalossa ja nyt taas kerrostalossa. Olen opetellut kävelemään joustavasti niin ettei kantapää iskeydy lattiaan vaan kantapää edellä mutta askellus on pehmeämpi. Tömistely on junttimaista ja joustava, pehmeämpi askellus on myös parempi omalle kropalle.

Kieltämättä kun aamulla puoli seitsemän herää alakerran (!) tyypin tömistelyyn vessaan, vessan veto - keittiöön smoothie sekoitin surraa ja sitten sahaavaa tömistelyä eri huoneisiin, ilmeisesti vaatteet päälle, ei koskaan aamulla suihkuun, ei seksin ääniä, ei musiikkia niin tulee mielikuva yksinkertaisesta rutiineihinsa juuttuneesta ei-niin-älykkäästä yksilöstä.

En jaksa edes valittaa tömistelystä heippalapulla, kohotan vain kulmakarvojani, äänettömästi. Ja en edes aina kiinnitä tuohon töminään huomiota, ainoastaan niinä aamuina kun itse voisin nukkua kahdeksaan niin tarvitsen toisen tyynyn korvalleni.

Kanta-askel on normaali kävelytapa. Ihme meininkiä kassulla jos häiritsee. Varmaan askeleet haittaa muiden äänien kyyläämistä.

Tekevät sitä tahalleen. Kuulevathan itsekin että tömisee.

Notkeasti liikkuvat ihmiset eivät tömistele vaikka ovat kanta-astujia. Tömistelevä on sellainen henkilö, joka ei osaa kävellessään joustaa yhtään vartalolla, töksäyttää jalan lattiaan ja kävelee kantapään luut edellä. Ei joustoa askelluksessa, puuttuu vartalon hallinta ja voi olla vielä ylipainoakin, sitten he ovat herkkiä liikuntavammoille jos nyt yleensä liikkuvat. Kysymys on enemmän oman vartalon hallinnasta ja joustavasta tavasta liikkua.

Harva voimistelija tai kamppailulajien harrastaja on kantapääpaukuttaja, he ovat tottuneet hallitsemaan vartaloaan, ovat joustavia ja suojelevat niveliään.

Katsokaa ihmisten tyylejä kävellä, osa ymmärtää vartalon käytön myös kävellessä ja huom. juostessa, osa on eksyksissä oman vartalon, liikkeen ja fysiikan kanssa.

Tiedänkin talon ja sen valittajaeukon. siellä on seinätkin paperista ja kaikki kuuluu läpi.