Hoitoalan harjoittelu: onko asiallista arvostella opiskelijan persoonaa?

X

2

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:07"]Minusta oli arvioon kirjoitettu oikein useaan kertaan, että olen aivan liian ujo. Ohjaaja oli kauhea korppikotka (anteeksi vaan) ja pelkäsin kuollakseni koko ajan että teen virheen kun kaikesta ihan pienestäkin sai haukkuja. Hassuinta oli se, että olin jo ollut kesätöissä ihan siinä samassa hommassa ja silloin sain paljon kiitosta, myös suoraan potilailta ja erityisesti vuorovaikutustaidoistani. Seuraavassa paikassa (eri) ohjaaja arvioi että olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Ööh... Ehkä en nyt panisi paljoakaan painoa näille amatööripsykologien arvioille.
[/quote]
Itse sain aikanaan todella hyvät arviot harjoittelujaksosta muuten mutta sain kohdasta "kiinnostunut vanhuksista" toiseksi alimman arvosanan! Ymmärsinhän sen heti että se on suoraa vittuilua ja alaspainamista mutta kyllä se tuntui pahalta. Tuntui että aivan pakahtuu ja piti vielä puolet työvuorosta tehdä ennen kuin pääsi pois.

Ihan ensimmäisessä harjoittelussa (koulua vasta alle puoli vuotta takana, KAIKKI aivan uutta, ei aiempaa kokemusta hoitoalalta tai vastaavalta alalta) ohjaaja arvioi opettajalle minut ujoksi, "ei se kahvitauollakaan oikein puhu, istuu vaan siellä, jotenkin...". Lievensi kuitenkin, etten ihan alalle kelpaamaton kuitenkaan ole. Alkuun ujona ja ehkä enemmän introverttinä ihmisenä tollanen oman persoonan julkinen arvostelu kyllä riipii, hoidin kuitenkin työni opiskelijana parhaan kykyni mukaan vaikka en mikään kahvihuoneessa kälättäjä ollutkaan.

Valmistuin koulusta hyvin arvosanoin, ja sain muuten heti seuraavasta harjoittelusta kiitettävän (K5) ;D. Nykyään olen töissä akuuttipuolella ja hyvin olen pärjännyt, pidän työstäni ja sen haasteellisuudesta. Nännnänäää, kylläpä haluaisin nähdä tuon ekan harjoitteluni ohjaajan naaman! ;D Ärsyttää kyllä kun etenkin kouluaikana oli noita ohjaajia tms. joiden mielestä hoitajan pitäisi olla joku ylipirteä kaakattava-ekstrovertti-duracell-pupu ollaakseen hyvä hoitaja. Potilaissakin kun on erilaisia luonteita, toiset tarvitsevat sen rempseän hoitajan ja toiset tulevat taas toimeen paremmin rauhallisen hoitajan kanssa.

Minulle sanottiin erään harjoittelun arvioinnissa, että olisin sopivampi nuorisotyöhön, kuin vanhustenhoitoon, koska olen niin rempseä ja iloinen. En koskaan tajunnut tuota, pitäisikö vanhainkodissa sitten kulkea haudanvakana?

39 jatkaa.... Ja jos opiskelija on esim. ujo, niin ei se kyllä yhtään asiaa auta jos sitä rupeaa ruotimaan ja arvioimaan loppuarvioinnissa. Eiköhän jokainen ujo tiedä itsekin olevansa ujo, ilman että siitä vielä muistutetaan. Nyt työelämässä jos ohjattavana on ollut ujoja opiskelijoita, olen pyrkinyt tukemaan ja ohjaamaan heitä (vielä "normaalia" enemmän), antamaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän vastuuta sekä antamaan positiivista palautetta etunenässä. Toivottavasti heille jää paremmat muistot harjotteluista! :)

Itse hoitoalalla työskentelevänä, olen sivusta seurannut opiskelijoita, jotka joutuvat kaikenmaailman huonojen, luonnevikaisten ja täysin ammattitaidottomien ohjaajien opastamaksi. He hoitajina ovat täysin taidottomia ohjaamaan opiskelijoita, saati arvioimaan ketään. ihmettelen, miksi osa on yleensä päässyt hoitajiksi. Nämä luonnevikaiset, epäpätevät ihmiset antavat arviointeja sekä ohjausta. Opiskelijoita otetaan työpaikoille sen takia, kuin työpaikalla on työvoimapula, heitä käytetään ilmaisena työvoimana, ettei tarvitse palkata vakituista työvoimaa. Heitä käytetään paikkaamaan vakinaisen henkilöstön poissaoloja, ettei tarvitse palkata ketään vakituiseen työsuhteeseen. Opastuksesta viis, yksi ulos, toinen sisään, kunhan saadaan ilmaista työvoimaa. Johtoporras ei vakinaista kenenkään työsuhteita, koska halpaa työvoimaa on aina tarjolla; ulkomaalaisia työntekijöitä, jotka eivät ymmärrä työsopimuksista mitään; tai ilmaisia työntekijöitä koulun harjoittelijoista.

Naiset on järkyttäviä työelämässä vaik niiden pitäs tukea toisiaan. Miesten kanssa paljon helpompaa olla, vaikkei koskaan missään oo täydellistä. Tai vaikka 50/50 duunipaikat.

Ja Suomi. Mikä onnela. Kouluttautukaa ja lähtekää Suomesta.

Itselleni jäi nyt vieläkin vähän epäselväksi, millaista persoonaan menevää palautetta aloittaja on saanut. Luin toki vaan ensimmäisen sivun kommentit, ehkä selvennys on jossain jo annettu.

Arvioinnissa keskitytään ammattitaitoon, mutta pitää huomioida että potilaan kohtaaminen on tilanne, jossa näkyy  henkilön persoona JA ammattitaito. Täten voi olla perusteltua antaa vaikkapa palautetta potilaan kohtaamisesta, jossa oma persoona on tullut esiin epäedullisella tavalla. Mitään lyttäävää palautetta, tai haukkuja, ei saa opiskelijalle antaa, mutta jos joku kokee persoonaan meneväksi esimerkiksi rohkaisun puhua hieman kovemmalla äänellä, kommunikoida tiimille tekemisiään enemmän tai tarttua rohkeammin työtehtäviin tms. niin se on minusta vielä ihan rakentavaa ja liittyy myös ammattitaitoon, vaikka opiskelijan persoona olisikin vaikuttava tekijä.

Ikäväkseni olen myös huomannut (ei liity ap:seen mitenkään), että osa opiskelijoista ottaa itseensä kaiken palautteen, joka annetaan toiminnasta jossa on parantamisen varaa. Ei osata käsitellä negatiivista palautetta rakentavasti, vaan uhriudutaan, kun ei ole jotain osannut. Palautteen antaminenkin on tietysti taitolaji, paljon riippuu ohjaajan ja ohjattavan keskinäisestä yhteydestä miten viestin saa perille.

- sh

Onhan tämä huolestuttava ilmiö. Nostin tahallaan vanhan jutun.. 

Ei siis ihme ettei kukaan halua alalle? Ja ennemmin vaihtaa pois.