Hoitoalan harjoittelu: onko asiallista arvostella opiskelijan persoonaa?

2

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:25"]

Kannattaa myös muistaa että jokainen potilaskin on erilainen. Hänelle voi hiljaisempi ja ujompi hoitava taho olla jopa parempi. Tavallaan puhutaan "samaa kieltä". Ja monesti introvertti osaa pureutua ongelmiin syvällisemmin ja aidosti miettii niitä. 

Minusta reippaat hoitajat ovat pelottavia.

[/quote]

Aijjai, tässä tuli taas tällainen mukapätevä tulkinta esim. introverttiydessä. Introvertti ihminen ei ole tämän mainitun luonteenpiirteensä vuoksi yhtään sen syvällisempi kuin vaikka iloinen ja räiskyvä tyyppi, vaikka päälle päin asia voi vaikuttaa siltä.

Työskentelen itse hoitoalalla ja sivusta seuraten olen katsellut ohjaajia, jotka ovat itse niin huonoja työntekijöitä ja luonnevikaisia, ohjaamassa opiskelijoita. Sääliksi käy opiskelijat, kun ala-arvoiset hoitajat antavat ohjausta ja arviointeja.

Opiskelen lähihoitajaksi ja olen törmännyt siihen, että minut ymmärretään väärin. Minulla on omituinen huumorintaju, sarkastinen ja kuiva, ja se käsitetään joko ylimielisyydeksi tai huonoksi itsetunnoksi. Olenkin oppinut pikkuhiljaa pitämään suuni kiinni.

Minä sain huonon arvioinnin koskien potilaan kanssa kommunikointia ohjaajalta, joka itse puhui töykeästi potilaille ja minulle ei puhunut juuri ollenkaan paitsi jos oli negatiivista sanottavaa. Onneksi olen aina ja kaikkialta muualta saanut tästä asiasta positiivista palautetta. Olisi kai sitten minunkin pitänyt olla yhtä töykeä kuin ohjaaja itse oli.

Turku ja Turku AMK?

2.

J

Minulle sanottiin ensimmäisessä työharjoittelupaikassa että olen aivan liian ujo. En kuulemma tule selviä- mään työelämässä ollenkaan. Ohjaajani sanoi vielä, että minulla on aikaa muuttua, kun harjoittelua oli jäljellä vielä 3kk. Miten muutan itseäni kun olen aina ollut ujo vieraammassa seurassa?! Minusta tuo oli niin törkeää, että jätin harjoittelun kesken ja vaihdoin paikkaa kun en pystynyt enää olemaan siellä mitenkään päin normaalisti. Ujouteni ei kuitenkaan vaikuttanut työhön.. Vissiin olis pitänyt kans olla kahvitauolla kälättäjä ja tuoda itseään esille joka välissä ja mahdollisimman kovaan ääneen, jotta olisi ollut hyvä. 

Samanlaista se opettajaharjoittelussakin. Luonnevikaiset tölvii ja simputtaa, kun kerrankin saavat.

Mielestäni ohjaajien pätevyys ei riitä arvioimaan opiskelijan persoonaa, vaikka työssä persoonalla on merkityksensä. Kuitenkin kaikenlaisia hoitajia tarvitaan, mutta luotan myös siihen, että opiskelijat itse ymmärtävät kaikkien niiden opinnoissa tehtyjen persoonalllisuusanalyysien ja oppimispäiväkirjojen jälkeen, että millaiseen työhön soveltuvat sairaan/terveydenhoitottyössä parhaiten.

Harjoittelujaksoja on koko opintojen ajan valtavasti, mikä on hyvä asia oppimisen kannalta, mutta huonojakin kokemuksia tulee epäilemättä. Ohjaajalla on valtavan suuri vastuu ja usein ohjaajiksi valitaan vääriä ihmisiä. Jopa työyhteisössä saatetaan sääliä avoimesti opiskelijaa hänelle päätyneestä ohjaajasta. Ohjaajakoulutukseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota sekä ammattikorkeakoulun kantaa vastuu ohjaajien kyvystä toimia tässä vastuullisessa tehtävässä. Kaikista parhaimmaksi olen kokenut, että jos on kaksi ohjaajaa, esim. sh ja lh, niin saa oikeudenmukaisemman arvioinnin.

Jos noista harjoitteluista selviää jonkinlaisella itsetunnolla, niin pärjää työelämässä, mutta kova koulu se on. Opiskeluympäristökin on usein ammattikorkeakouluissa kuin lasten tarhoissa opettajat mukaan lukien lapsiksi.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 23:26"]

Mielestäni ohjaajien pätevyys ei riitä arvioimaan opiskelijan persoonaa, vaikka työssä persoonalla on merkityksensä. 

[/quote]

Kokenut ja vuosikymmeniä työtään tehnyt sairaanhoitaja on enemmän kuin kelpo arvioimaan opiskelijan persoonaa. Nykyään tuntuu että opiskelijoiden laatu on mennyt koko ajan huonommaksi. Osastolle tullaan korvakorujen kanssa ja kahvihuoneessa jutellaan viikonloppukänneistä. Todella röyhkeitäkin uskaltavat jotkut opiskelijat olla!! Vilkas ja kokeneempiaan neuvova opiskelija saattaa harjoittelujaksollaan pilata työyhteisön henkeä. Minä annan sellaisesta käytöksestä palautetta suullisesti ja kirjallisesti. 

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 23:56"]

Ihan ensimmäisessä harjoittelussa (koulua vasta alle puoli vuotta takana, KAIKKI aivan uutta, ei aiempaa kokemusta hoitoalalta tai vastaavalta alalta) ohjaaja arvioi opettajalle minut ujoksi, "ei se kahvitauollakaan oikein puhu, istuu vaan siellä, jotenkin...". Lievensi kuitenkin, etten ihan alalle kelpaamaton kuitenkaan ole. Alkuun ujona ja ehkä enemmän introverttinä ihmisenä tollanen oman persoonan julkinen arvostelu kyllä riipii, hoidin kuitenkin työni opiskelijana parhaan kykyni mukaan vaikka en mikään kahvihuoneessa kälättäjä ollutkaan.

Valmistuin koulusta hyvin arvosanoin, ja sain muuten heti seuraavasta harjoittelusta kiitettävän (K5) ;D. Nykyään olen töissä akuuttipuolella ja hyvin olen pärjännyt, pidän työstäni ja sen haasteellisuudesta. Nännnänäää, kylläpä haluaisin nähdä tuon ekan harjoitteluni ohjaajan naaman! ;D Ärsyttää kyllä kun etenkin kouluaikana oli noita ohjaajia tms. joiden mielestä hoitajan pitäisi olla joku ylipirteä kaakattava-ekstrovertti-duracell-pupu ollaakseen hyvä hoitaja. Potilaissakin kun on erilaisia luonteita, toiset tarvitsevat sen rempseän hoitajan ja toiset tulevat taas toimeen paremmin rauhallisen hoitajan kanssa.

[/quote]

Juuri näin. Rempseät ja äänekkäät ihmiset tuntuvat minusta uhkaavilta ja rasittavilta. Itse hiljaisena introverttinä pidän rauhallisemmista hoitajista ja lääkäreistä. 

Ei ole asiallista eikä ammatillista mut silti kalahti vähän kohta "virheellisiä". Olet kovin varma et arvio on virheellinen vaikka se saattaa olla totuus siitä miten muut ihmiset sinut kokevat. 

Minut haukuttiin sosiaalialan harjoittelussa äänestäni. Ja siitä, että olisin mukamas haastava persoona. Ymmärrän, ettei kyseisessä yhteisössä kaikki kemiat kohdanneet kaikkien kanssa, mutta aina pelkästään toisen leimaaminen haastavaksi on typerää. Vuorovaikutukseen tarvitaan kaksi.

Itse olen iloinen, avoin, sosiaalinen ja ystävällinen ihminen joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Siinä olikin sitten päiväkodin ohjaajalla purtavaa kun nuori 17-vuotias tyttö vei koko päiväkodin sydämen. Kaikki hoitajat ja lapset pitivät minusta kovasti. Minulla oli jo silloin tilannetajua ja ihmistuntemusta sen verran että en lähde juttelemaan väkisin kenenkään kanssa vaan aistin miten ihmistä kuuluu käsitellä.

Ohjaaja sitten päätti nolata minut nuoren tytön sillä ja sanoikin että minun täytyy nyt mennä kertomaan KAIKKIEN LASTEN VANHEMMILLE MITEN HEIDÄN LASTEN PÄIVÄ ON MENNYT, VAIKKA HE EIVÄT SITÄ KYSY JA KERTOA MUUTAKIN PÄIVÄKODISTA. Olin tästä ihmeissäni sillä päiväkodin muutkaan työntekijät eivät tätä tehneet ja joidenkin vanhemmilla oli todella kiire etteivät ehtineet edes moikata. Olin vasta ensimmäistä viikkoa harjottelussa mutta annoin sitten palaa. Kävin esittelemässä itseni käsipäivää kaikille vanhemmille ja aloin sitten väkisin kertomaan, oli siinä ihmeteltävää kun joidenkin vanhemmat olivat hieman kummissaan tästä. Mutta asiallisesti ja ystävällisesti olin oma iloinen itseni jalat tiukasti maassa ja juttelin niitä näitä :D Huomasin että ohjaajani sai kunnon tyydytystä kun menin sitten juttelemaan sellaistenkin vanhempien kanssa ketkä eivät puhuneet KOSKAAN kenellekkään mitään.

Kun olin viimistä päivää töissä ohjaajani ei enää puhunut minulle mitään, sosiaaliset taitoni olivat liian kova pala hänenlaiselleen katkeralle hissukalle joka ei edes sanonut "heippa" kun hänelle joku vanhempi moikkasi. Hänen katkeran luonteensa takia sitten arvosteluni meni penkin alle ja hän keksi tekosyitä miksi en voi saada täyttä vitosta, jopa opettajani oli sitä mieltä että se kuuluu minulle sillä tein paljon sellaista joka ei kuulunut nuorisoasteen opintoihin. Ohjaajani nimittäin pakotti minun vetää jo toisena päivänä liikuntaryhmää 3-6 vuotiaille, ja se ei kuulunut koko harjoitteluun. Tekisi mieli laittaa tänne päiväkodin nimi ja terveiset, mutta en taida. Kamalaahan se oli.

No päiväkoti-maailma jäi taakse mutta nykyään työskentelen psykiatrisella osastolla, tänne sovin kyllä täysin avoimen ja aidon persoonani takia.

Harjoitteluissa huomasin ensimmäistä kertaa että työpaikka-ohjaajat ovat pahempia koulukiusaajia kuin missään muualla. HUH HUH! Onneksi omat painajaiseni ovat takana nyt ja siitä selvisin! Itse ainakin opin sen että olen KAIKILLE ihana ja kiva!

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:37"]

Potilaana olen pannut merkille, että vaikka olisinkin hakeutunut hoitoon tapaturman eli esim luunmurtuman tai vaivan selvittelyn eli ei niin kiirellisen syyn vuoksi, niin lääkäri kirjoittaa hoitokertomukseen "Potilas on asiallinen..." "Potilas orientoituu täysin..." Jopa hammaslääkäri kirjoitti, että olen normaali!

[/quote]

Hammaslääkärin asioihin en ota kantaa, mutta kyllä potilaan asiallisuus eli tässä kontekstissa orientoituneisuus on hyvin olennainen seikka. Sekavuus on oireena merkittävä, eikä sitä missään nimessä tule jättää huomioimatta.

T. Hoitsu

[/quote]

Maahanmuuttajana olen huomannut, että monesti riippuu todella paljon lääkärin tai hoitajan persoonasta minkälaisen luonteenkuvauksen hän epikriisiini kirjoittaa. Yhden mielestä asiallinen ja toisen mielestä peräti yhteistyökyvytön saman päivän aikana. Kumpikaan kommentoijista ei ollut psykiatri tai psykologi koska vaiva oli keuhkoissa.

Itse hoitoalalla olevana, olen seurannut sivusta opiskelijoiden ohjaamista epäpätevien ohjaajien toimesta. Monet ohjaajat ovat niin epäpäteviä sekä luonnevikaisia, ettei heille saisi antaa ketään ohjattavaksi saati arvioitavaksi. Opiskelijoita otetaan ns. harjoitteluun vain sen tähden, että heillä paikataam henkilökuntavajausta, koska opiskelijat ovat ilmaista työvoimaa. Ei palkata vakituista henkilökuntaa, koska opiskelijoita saadaan ilmaiseksi kouluista. Ohjauksesta viis kunhan on yksi lisäkäsi töissä. Näin omalla työpaikallani toimitaan.

Minä sain yhdestä paikasta palautteen vasta jälkikäteen enkä siis voinut edes mitenkään kommentoida sitä. Olin ollut useamman eri ihmisen ohjattavana ja palaute oli myös nimetöntä. Mielestäni tämä ei ole oikein. Palaute pitää voida antaa reilusti omalla nimellä ja sitä pitää voida opiskelijankin kommentoida.