Hoitoalan harjoittelu: onko asiallista arvostella opiskelijan persoonaa?

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 09:48"]

Samanlaista se opettajaharjoittelussakin. Luonnevikaiset tölvii ja simputtaa, kun kerrankin saavat.

[/quote]

Totta. Rehtori on myös antanut palautetta kehityskeskustelussa siitä, että olen liian syrjäänvetäytyvä ja pitäisi olla enemmän äänessä opehuoneessa. Minkä sitä luonteelleen voi? Rempseät opettajat kävelevät yli mennen tullen. Minusta ei vaan millään saa äänekästä ja reipasta. Opettajanhuoneessa on myös ihan riittävästi niitä, jotka rakastavat omaa ääntään. 

Toisaalta ymmärrän hyvin hiljaisiaja introverttejä oppilaita.

Itse aiheesta: olen iloinen, että hoitava lääkärini on hänkin introvertti (ainakin luulen niin). Vaikuttaa ujolta ja rauhalliselta. En pidä pirteistä ja rempseistä lääkäreistä tai hoitajista. He herättävät minussa levottomuutta. 

t. introvertti opettaja

Valitettavasti osastoilla on usein huono tietämys ohjaamisesta ja sitä toteutetaan sattumanvaraisella laatutasolla. Opiskelijalla on kuitenkin oikeus odottaa oikeudenmukaista palautetta eikä se saa olla nimetöntä tai sellaista joka ei perustu konkreettisiin tapahtumiin. Sinulla on oikeus kysyä mihin arviointi perustuu ja tilanteessa on parasta dokumentoida kaikki mitä sanotaan, esimerkiksi kliinisen opettajan läsnäollessa.

On hirveää, millaisia arviointeja opiskelijat saavat. Olen seurannut sivusta kymmeniä arviointeja tilanteen ulkopuolelta hoitajana, ja minunkin mielestä on todella epäoikeudenmukaista, että arvioijilta puuttuvat usein täysin realiteetit joita hyvässä arvioimisessa tarvittaisiin. Ei ymmärretä periaatetta opiskelijan tavoitteisiin vertautuvasta arvioinnista, eikä liioin osata arvioida eri osa-alueiden vahvuuksia ja heikkouksia tasapainoisesti toisiinsa nähden. Ei siis edes tiedetä, MITÄ arvioidaan, saati perusteita. Tuntuu, että esim. näytön arviointi-koulutuksesta ei ole ollenkaan hyötyä. Näihin asioihin pitäisi todella kiinnittää enemmän huomiota, toisen ammatillisuuden arvioiminen on vakava asia!

On täysin arpapeliä, minkä arvosanan voi saada harjoittelusta/näytöstä. Itse sain esim. K5 yhdestä lh:n tutkinnon osasta kuntoutusosastolla toimiessani, vaikka itse olisin arvioinut itseni hädin tuskin H3.. Näin, koska arvioija sattui olemaan höveli miespuolinen hoitaja, joka oli itse käynyt koulunsa 1980-luvulla. Koki kai, että olin hurjan tietäväinen..hehheh.

No minä olen ekstrovertti, mutta ei se mitään auttanut. Mikään ei kelvannut. Ohjaajilla oli mantrana, että heillekin oli vittuiltu, joten vittuilu siis kiertoon. Minulle myös infottiin, että harjoittelun aikana ei saa nukkua, eikä saa olla yksityiselämää. Eli esimerkiksi lapsia. T. Opetusharjoittelija

Potilaana olen pannut merkille, että vaikka olisinkin hakeutunut hoitoon tapaturman eli esim luunmurtuman tai vaivan selvittelyn eli ei niin kiirellisen syyn vuoksi, niin lääkäri kirjoittaa hoitokertomukseen "Potilas on asiallinen..." "Potilas orientoituu täysin..." Jopa hammaslääkäri kirjoitti, että olen normaali!

Olen itse sosiaalialalla jossa työ tehdään tavallaan omalla persoonalla. Niin se vain on, ja silloin se tietysti vaikuttaa myös arvioinneissa. Jos ei sitä kestä ei tälle alalle sovi. Hoitoalalla varsinkin kliinisessä työssä asia lienee toinen jossa myös aseptiikalla ja kliinisellä osaamisella on merkityksensä.Ap.n kannattaa suuntautua kliiniseen hoitotyöhön sillä myös psykan persoona toimii osaltaan työvälineenä.

53 jatkaa vielä. 

Minulla oli onneksi yksi ihana ohjaava opettaja auskultoidessa. Todella rento ja mukava. Hän ymmärsi minua hyvin ja oli tasapuolinen, muisti aina kehua jostain asiasta. Ei pakottanut sosiaaliseksi.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:51"]Arviontikeskustelussa sanottiin että mulle ei voi antaa kiitettävää kun olen liian hiljainen, muuten olisi edellytykset siihen ollut. Hiljaisuuteni ei vaikuttanut potilaiden kohtaamiseen mitenkään, mutta rempseää ohjaajaa hissukat varmaan ärsyttää..
[/quote]

Sain jatkuvasti samaa palautetta opiskelijana, samoin "liiallisesta" rauhallisuutta ts. en lähtenyt mukaan tehtyyn kiireesen ja hösellykseen, hoidin hommat rauhallisesti, mutta napakaksi. Vasta viimeisessä harjoittelussa teho-osastolla sain näistä samoista ominaisuuksistani kiitosta ja kehuja ohjaajilta. Siitä on 7 Vuotta aikaa ja se on ollut tärkein asia mitä koulun aikana sain.

55 jatkaa, että minä en saanut yhtään kehua koko aikana. Puhun virheettömästi opettamaani kieltä, mutta tein yhden pienen artikkelivirheen vikan tuntini lopussa. Se oli ainoa asia jota kielitaidostani kommentoitiin... Sairasta.

Ei ehkä muuten kun positiivisessa mielessä, esimerkiksi opiskelija on sosiaalinen tai potilaiden kanssakäyminen sujuu luontaisesti jne. Olen tosin joutunut atamaan yhdelle opiskelijalle arviointikeskustelussa huomautuksen siitä että hoitajan ja potilaan raja pitää säilyttää ja ihan kaikkea itsestään ei kannata kertoa. Kyseinen opiskelija otti työssään turhia riskejä ja ylitti omia vatuuksiaan sekä jakeli miespotilaalle puhelinnumeronsa. Tämä on turvallisuusriski opiskelijalle itselleen.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:19"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:56"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:35"] [quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:34"]Sairaanhoitajaopiskelijoita ohjanneena myönnän kirjoittaneeni arvostelupapereihin kehuja myös opiskelijan persoonasta. En mitään "olet ihku muija", vaan mainintoja reippaudesta, oma-aloitteisuudesta jne. Toivottavasti kukaan opiskelijoista ei ole näistä loukkaantunut. [/quote] Eivät nuo ole persoonan ruotimista vaan työelämätaitojen kehumista. [/quote] Olen itse vähän eri alalla, mutta samaan tapaan ohjaan opiskelijoita. Tätä työtä tehdään paljolti omalla persoonalla, ja on aika vaikea sanoa, mikä on työelämätaitoa ja mikä persoonaa. Jos on kovin ujo, epävarma tai temperamentiltaan vaikka valtavan hidas, tässä työssä selviytyminen on hankalaa. Varsinainen osaaminen voi olla ihan kunnossa, mutta ne ihmiset, joille sitä työtä tekee, näkevät kyllä sen hitauden ja ujouden, jotka hyvin helposti tuovat mieleen ammattitaidottomuutta tai ainakin tunteen siitä, ettei tyypillä ole homma hanskassa. Ihan kaikkea ei itsessään voi muuttaa, mutta mielestäni on syytä tiedostaa, että tietyt luonteenpiirteet tuottavat tietynlaisia mielikuvia. Täytyy oppia jotenkin kompensoimaan tai löytää joitain muita kanavia tuoda esiin se, että on ihan luotettava työntekijä. Lupa olla oma itsensä on ihan ehdoton, mutta jos haluaa pärjätä työssä (tai jo työnhakutilanteessa), pitää hyväksyä sekin, että joihinkin omiin piirteisiin kannattaa vähän kiinnittää huomiota. [/quote] Varmaan totta, mutta isompi kysymys onkin se, että onko joku ventovieras muutaman päivän perusteella kykenevä tekemään ihmisestä persoonallisuusarviota. Oma kokemukseni on se että jotkut ohjaajat vain luovat omalla tylyllä käytöksellää ja opiskelijoita halveksuvalla asenteellaan sellaisen ilmapiirin, että on tosi vaikea olla oma itsensä ja/tai näyttää parastaan. Toki työelämässä olen itsekin kohdannut myös ilkeitä potilaita, mutta se on hieman eri asia ja sen pystyy handlaamaan omalla ammattitaidolla. Mutta kun opiskelijana on alisteisessa asemassa ohjaajaan nähden niin se kyllä vaikuttaa jos ohjaaja on esimerkiksi kovin negatiivinen.

[/quote]

Totta tämäkin. Voi hyvin olla, että olen itsekin antanut jotenkin vajaata palautetta, koska se perustuu tosiaankin siihen, miltä se harjoittelija toiminta vaikuttaa. En yritä mitään perustavanlaatuisia luonneanalyysejä tehdä, mutta varmasti olen persoonaan puuttunut edellä kertomistani syistä.

Asian vierestä vähän vielä. Hoitoalasta en tiedä, mutta ainakaan omalla alallani ei yleensä tule mitään kunnollisia ohjeita harjoittelija ohjaamiselle eikä varsinkaan palautteen antamisesta. Harjoittelija tulee siihen oman työn lisäksi, emmekä saa sitä mitään korvausta tai mitään omaan työhön liittyviä kevennyksiä. Voin hyvin kuvitella, että palaute ei silloin aina ole kovin suurella vaivalla tehtyäkään. Itsekin olen opetellut varsinaisen lyhyestä-virsi-kaunis-palautteen, koska yksinkertaisesti se ei oikeastaan kuulu työhöni. Kaikki palautekeskustelut ja muut käyn omalla ajallani töiden jälkeen. Siihen varsinaiseen ohjaamiseenkin pitäisi kunnolla keskittyä , mutta ei se aina ole päällimmäisenä mielessä, kun se työkin pitää tehdä.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:37"]Potilaana olen pannut merkille, että vaikka olisinkin hakeutunut hoitoon tapaturman eli esim luunmurtuman tai vaivan selvittelyn eli ei niin kiirellisen syyn vuoksi, niin lääkäri kirjoittaa hoitokertomukseen "Potilas on asiallinen..." "Potilas orientoituu täysin..." Jopa hammaslääkäri kirjoitti, että olen normaali!
[/quote]
Kuuluu perusteelliseen tutkimiseen arvioida myös henkinen ja neurologinen tila. Jos potilas ei ole henkisesti tasapainoton tai sekava, mutta on erikoinen, hän on teksteissä usein "persoonallinen".

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:37"]Olen itse sosiaalialalla jossa työ tehdään tavallaan omalla persoonalla. Niin se vain on, ja silloin se tietysti vaikuttaa myös arvioinneissa. Jos ei sitä kestä ei tälle alalle sovi. Hoitoalalla varsinkin kliinisessä työssä asia lienee toinen jossa myös aseptiikalla ja kliinisellä osaamisella on merkityksensä.Ap.n kannattaa suuntautua kliiniseen hoitotyöhön sillä myös psykan persoona toimii osaltaan työvälineenä.
[/quote]

Mutta eihän se mitä arviossa lukee tarkoita, että opiskelija todella olisi sellainen!

Se vähän riippuu luonteenpiirteestä. Kyllä olen joutunut huomauttamaan opiskelijalleni vaikkapa nyt potilaan kohtaamisesta ja siitä, ettei täällä vastaanotolla voi oikein kiroilla tai muutenkaan perseillä potilaan paikallaollessa. Tämä onneksi vähemmistönä ja vain yhden kerran olen joutunut ihan kahden kesken istumaan ja keskustelemaan käytöstavoista. Näitä en tosin maininnut loppuarvioinneissa koska teknisesti harjoittelu meni hyvin ja muutenkin mielestäni asia oli lähinnä meidän kesken tapahtunut keskustelu. Eikä siis sisältänyt haukkumista vaan mielestäni asiallista keskustelua. 

Muistan itse noita kusipäähoitajia omalta opiskeluajaltani ja pyrin itse tekemään päinvastoin, kehumaan aina kun on kehuttavaa. Ja on myös hyvä pitää mielessä ettei opiskelija ole vielä valmis eikä voi millään osata kaikkea, siksihän hän onkin harjoittelussa. Yksi asia mikä itseäni pänni ja pännii edelleen on se, kun opiskelijasta puhutaan vain nimellä opiskelija. Meillä otetaan mukaan porukkaan ja ekasta päivästä asti puhutaan etunimellä. Tietty potilaalla pitää kysyä voiko opisk. thedä toimenpiteen.

No miten persoonaa on arvosteltu? Kyllähän arvioinnissa käydään öäpi soveltuuko työyhteisöön, onko liian hiljainen ja sulkeutunut esim. asiakaskontaktissa, onko sosiaalinen ja pystyykö olemaan asiakkaan kanssa luontevasti jne. Kyllä kai nuo liippaa persoonaa, mutta sitä voi muuttaa ja kehittää.

Onko noilla arvioilla sitten jotain väliä? Tarkoitan että kysyykö niitä kukaan missään?

Arviontikeskustelussa sanottiin että mulle ei voi antaa kiitettävää kun olen liian hiljainen, muuten olisi edellytykset siihen ollut. Hiljaisuuteni ei vaikuttanut potilaiden kohtaamiseen mitenkään, mutta rempseää ohjaajaa hissukat varmaan ärsyttää..

No kyllähän niiden ohjaajienkin pitäisi kestää muitakin kuin itseään. 

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:34"]

Sairaanhoitajaopiskelijoita ohjanneena myönnän kirjoittaneeni arvostelupapereihin kehuja myös opiskelijan persoonasta. En mitään "olet ihku muija", vaan mainintoja reippaudesta, oma-aloitteisuudesta jne. Toivottavasti kukaan opiskelijoista ei ole näistä loukkaantunut.

[/quote]

Se että joku opiskelija on ollut harjoittelussa reipas ja oma-aloitteinen ja sinä kirjoitat sen palautteeseen, ei ole persoonan vaan toimintatyylin kommentointia. 

Ettekö te arvioivat edes tiedä, mistä te puhutte?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:37"]

Potilaana olen pannut merkille, että vaikka olisinkin hakeutunut hoitoon tapaturman eli esim luunmurtuman tai vaivan selvittelyn eli ei niin kiirellisen syyn vuoksi, niin lääkäri kirjoittaa hoitokertomukseen "Potilas on asiallinen..." "Potilas orientoituu täysin..." Jopa hammaslääkäri kirjoitti, että olen normaali!

[/quote]

Hammaslääkärin asioihin en ota kantaa, mutta kyllä potilaan asiallisuus eli tässä kontekstissa orientoituneisuus on hyvin olennainen seikka. Sekavuus on oireena merkittävä, eikä sitä missään nimessä tule jättää huomioimatta.

T. Hoitsu