Madonnan dokkari oli TYLSÄ!

Olipa paha PETTYMYS. Siis todella. Ei ruotsalaisesta musavideo-ohjaajasta selvästikään ole " dokkari" -ohjaajaksi. Sekavaa silppua; sillisalaattia siis.



In Bed With Madonna oli PALJON PAREMPI. Loogisempi ja selkeämpi ja hienoa matskua konserteista. Tässä oli tosi vähän konsertti-matskua ja huonosti kuvattua sekin.



Ja että henkistä jonkun mielestä... salli mun nauraa. Niiiiiiiiiin lapsellista ja niiiiiiiiiiiiiiin pintapuolista henkisyyttä kun olla ja voi. Tosin en ole ikinä ymmärtänyt miksi ihmeessä Madonnaa pidetään millään tapaan älykkäänä, enkä ymmärrä sitä edelleenkään. Henkistyneeltä ei vaikuttanut yhtään. Loppujen lopuksi hän ei ollut minusta muuttunut yhtään sitten Blond Ambition -kiertueen, ainoastaan vanhentunut ja tullut äidiksi. Ne seikat muuttaa ihan kaikkia luonnollisella tavalla.



Mutta mitä suurta henkistä kehitystä en havainnut. Halailu ja kunnianosoitukset Michael Moorin kanssa oli lapsellista touhua. Rikkaat julkkikset luotsaavat toisiaan ja ovat niin olevinaan " ystäviä" .. voi taivas. Onneksi ei sentän näytetty sitä imelästäkin imelämpää halauskohtausta Bob Geldofin kanssa.. *puke*



Minusta tämä ns. dokkari oli TYLSÄ. Helvetin TYLSÄ. En meinannut jaksaa katsoa ja ihmettelen, että on päässyt edes tv-levitykseen.



Madonnan lapset olivat suloisia, etenkin Lourdes uima-altaassa yhteenkasvavine oikosulku-kulmakarvoineen.



Todellinen Madonna vilahti minusta ainoastaan siinä kohtaa kun halaili tätä ranskalaista pianonsoittaja-naista. Tais olla heillä kahdella vähän enemmänkin meneillään kun ihan pelkkä ystävyys.... ehkäpä se oli se leffan " salaisuus" .