En ymmärrä pareja, joiden rahat eivät ole yhteiset!

Mitä muuta vaihtoehtoa heillä onkaan kuin yhteiset rahat? Omat rahat tarkoittaisi sitä, että naisenkin pitäisi tuoda rahaa taloon ja sekös näitä mammoja pelottaa.



Kaikilla tuntemillani aikuisilla on oma tili. En ennen av:ta tiennytkään, että vielä pidetään ukon kanssa yhteisiä tilejä.



Minusta on selkeintä, että yhteiset menot hoidetaan yhdessä ja se mitä jää yli kummankin palkasta, saa kumpikin käyttää niin kuin lystää. Minun ei tarvitse pyytää/neuvotella/kerjätä että haluaisin ostaa esimerkiksi uuden puseron " yhteisestä kassasta" , vaan senkun katson onko tililläni rahaa ja ostan. Samoin mies voi ostaa vaikka tonnin maksavat aluvanteet jos tilin saldo antaa myöten, eikä hänen tarvitse kuunnella minun raivokohtaustani kuinka hän tuhlaa perheen varoja höpötyksiin (tällaisia keskusteluja kotiäitien miehet usein joutuvat käymään).



Sanomattakin on selvää, että jos toista kohtaa esim. työttömyys tai sairaus tai toinen on vanhempainvapaalla, eivät kaikki menot voi jakautua silloin fifty-fifty. Ja tietysti isommista hankinnoista keskustellaan yhdessä.



Tällä menolla on jatkunut 6 vuotta ja hyvin pyyhkii. Joku kotiäitihän ennusti että omien rahojen pareilla tulee ero kahden vuoden sisällä :)

eli ei ole niin nopo nuukaa kenen tililtä mikäkin maksetaan. Ainoa asia mikä katsotaan on se, että molemmille jää suunnilleen yhtäpaljon rahaa omaan käyttöön. Tulot yhtäsuuret.

kummankin palkat menee samalle yhteiselle tilille, jota molemmat käyttää ihan mielensä mukaan. Jos haluan ostaa itselleni puseron tai mitä vaan, ei todellakaan tarvitse mitään kinuta/neuvotella tms. vaan otan ja ostan. Samoin tekee mieheni. Jos hän vaikka ostaa ihan mitä tahansa kallista, en siitä saa mitään raivokohtausta vaan ajattelen, että hän on sen ansainnut, jos sitä haluaa. Ihan vapaasti ostakoon vain.



Tämä kaikki kuitenkin perustuu siihen, että ollaan molemmat taloudellisia eikä mitään turhuuksia yleensä ostella; siksi tilillämme onkin aina rahaa ja varaa ostaa jos jotain haluamme.



t. 22, kolmen lapsen äiti

Omat rahat ja tilit, yhteiset menot puoliksi.

on ollut siitä saakka, kun aloimme esikoista odottaa. Meillä toimii hyvin, eikä rahasta riitaa. Olemme molemmat töissä käyviä opiskelijoita, joskin edellisten lisäksi minä tällä hetkellä vauvan kanssa kotona. Kumpikin ostaa tarpeidensa mukaan, joskin isoista ostoksista sovitaan yhdessä. Itse en ymmärrä, kuinka " aikuisten" parisuhteessa voisikaan olla tilanne, jolloin toinen olisi rahaton ja toinen pärjäisi loistavasti avustamatta kumppaniaan.



Mielestäni yhteisen tilin, ja raha-asioiden yleensäkin, vinkujat eivät todellakaan ole aina rahattomia kotiäitejä. Tässä suhteessa minä olin se, joka tienasi miestä paremmin ja siirsin omaisuuteni hänen tililleen, josta tuli koko perheen yhteinen omaisuus. JOkainen toki hoitakoon raha-asiansa tavallaan. Minulle vain sopii tämä järjestely huomattavasti jaettuja raha-asioita paremmin. Tätä olen kokeillut edellisessä suhteessani, jossa rahan käyttö muutoinkin muodostui suhteen kriisinpylvääksi.

Meillä on mennyt yhteenmuutosta asti kaikki rahat samalle tilille. Mulla on kuiteskii oma tili, mistä lyhennetää mun opintolainaa.



Meille sopii tämä systeemi, toisille ei. Paitsi kyllä joskus on vähä hymyilyttäny, ku yks tuttavaperhe ostaa niiden vauvalle esim. vaippoja vuorotellen. Tyyliin mä ostin viimeeks, nyt on sun vuoro... Eipä tuo mun elämää haittaa...