*****SYYSKEIJUT TORSTAIHIN*****
Kommentit (43)
Tänään päivä alkanut pahoinvoinnin osalta aika hyvänä, eli ei ole ihan hirveä olo. Eilenkin oli aamu parempi, tosi huono olo iski vasta päivällä. Rinnat edelleen tosi kipeät ja väsyttää, yöt kuitenkin yhtä pyörimistä. Nyt vain iski uusi pelotus päälle, nimittäin vuosia sitten saatu herpestartunta aktivoitui eilen ja nyt pelkään sen aiheuttavan keskenmenon tai sikiövaurioita tai jotain. Kipuja ei onneksi ole, mutta mielestäni kivuttomasti supistelee enemmän kuin muina päivinä tähän mennessä. Soitin jo neuvolaankin, oli kyllä terkkari sitä mieltä ettei pitäisi aiheuttaa mitään vaaraa. Netistä kuitenkin luin että voi aiheuttaa esim. sen keskenmenon. Kamalaa, aina saa jotain pelkää.
Kertokaa ihmeessä jos jollakulla kokemuksia tai tietoa on..
mutta olen ymmärtänyt, että herpesvirus on todella yleinen ja lähes joakisella/jokaisella ihmisellä elimistössään jo oleva virus, mutta vain toisilla se aktivoituu. Olen käsittänyt, että eriherpesmuodoissakin tartunnan aiheuttaisi sama virus. Ja muistaakseni koulussa oli puhetta, että sukuelinherpes leviää lapseen vain jos on aktiivisessa vaiheessa syntymän hetkellä, mutta sen voisi varmaakin välttää keisarinleikkauksella. Mutta voi olla, että muistan asioita väärin, kun niitä unohtaa kun ei asioiden kanssa ole tekemisissä.
Se mikä minut lähinnä säikytti oli eräs teksti jossa sanottiin että jos tartunta tapahtuu raskauden aikana on 50% mahdollisuus että se tarttuu sikiöön, jolloin kuulemma seuraa keskenmeno. Ja jos (niin kuin minulla) aiemmin saatu tartunta aktivoituu on tartuntaprosentti alle 5. On kyllä aivan totta että tartunta on yleinen, lähinnä kai pelottaa nämä alavatsatuntemukset jotka sattuivat juuri samaan aikaan tuon herpeksen kanssa. Mutta tosiaan ovat sellaista kivutonta " kiristelyä" joka voi olla normaaliakin. Soitin myös yhdelle kaverille jolla tämä myös on ja hänellä oli myös herpes kukkinut tosi usein raskauden aikana, mutta kaikki oli mennyt/on ok.
kipristelyjä ja nipistelyn tunteita on minullakin aina välillä ja luulen silti kaiken olvan hyvin, kuulemma ovat kohdun kasvukipuja tai vastaavia. Mutta minulla ainakin on aina välillä epävarma olo oireista ja tuntemuksista, varsinkin kun minulle tämä on ensimmäinen ja vielä siis täysin untuvikko näissä asioissa. Yritetään ottaa rauhallisesti ja ajatella positiivisesti, välillä ainakin ite muistelen mitä se neuvolan täti sanoi kun sille soitin, se nimittäin sano, ettei ole mitään syytä huoleen, ellei ala voimaksata veristä vuotoa tai tosi kovia alavatsa kipuja, mutta silloinkaan ei välttämättä ole kysymys pahimmasta, mutta sanoi, että silloin olisi syytä käydä joko neuvolassa tai lääkärissä varmistamassa asia.
Minullekin on jo 3. lapsi tulossa mutta silti tuntuu ettei tiedä mistään mitään. Edellisistä on kyllä aikaa jo niin kauan etten oikein muistakaan niitä tuntemuksia mitä silloin oli, eli tunnen itsekin olevani ihan pihalla ja untuvikko..
Kiitos kuitenkin rauhoittavavista sanoistasi, jospa se tästä!
ja pidän bd bd sinulle vai pitäsikö sanoa teille! :)
Kauhistuneena katsoin pakkasmittaria herättyäni. -20 astetta, tämä tyttö ei tänään paljon ulkoile. Väsymykselle tekisi kyllä varmaan ihan hyvää vähän käyttää nenänpäätä ulkona, mutta tuo kylmyys...hyrrr...
Tänään ei ole vielä ainakaan ollut mitään pahoinvoinnin merkkejä, mutta kyllä sitä saa sitten yökkäillä, kun menee hampaita pesemään. Onko muilla samaa ongelmaa?
Toinen kysymys: Milloin olette kertoneet/ajatelleet kertoa vanhemmillenne raskaudesta?
Tuuli+ masu6+6
ole kurkun ja nielu alue oikeen koskaan saanut aikaan yökkäilyjä, joten ei varmaan sen vuoksi kummemmin nytkään. Me kerrottiin appivanhemmille, siis mieheni vanhemmille viime viikonloppuna, he ovatkin jo odotelleet salaa jälkikasvua, kun alkavat molemmat olla jo eläkeiässä.
tuosta pakkasesta, meillä aamulla kahdeksan maissa oli pakkasta -29,6 tai -29,8 en nyt varmaksi muista, mutta järkyttävää kumminkin. Eilen koko päivän oli n.-27. Mut onneksi nyt laskenut jo -29 (ei kyl paljoa lohduta).
Eli illalla viimeisellä pissalla tuli vaaleanpunaista verta pyyhkiessä. Ensimmäinen reaktio oli taas että näinhän siinä piti taas käydä... =´(
Koko yön näin painajaisia, jossa mm. sain keskenmenon, synnytin kuolleen lapsen ja kyyhötin yksikseni pimeässä huoneessa katsellen kattoa (ilm. masennus?). Tosi hyvin kyllä nukuin, mutta unet olisivat saaneet olla pikkasen mukavampia =(
No aamulla kuitenkin huokaisin helpotuksesta kun paperiin ei tullutkaan mitään, mutta kyllä tämä taas saa miettimään.
Olen aivan varma, että juoksen taas koko päivän paniikissa vessaan kurkkaamaan tuleeko valkovuotoa vai verta =(
Tämä on todella inhottavaa!
En olisi koskaan uskonut että lapsen teko voi olla näin hankalaa. Meillähän on jo kolme lasta, mutta kaikki ovat olleet ylläreitä.
Ihan ensimmäinen raskauskokemus oli seurustelumme alkuvaiheilla koettu keskenmeno. En edes tiennyt olevani raskaana, kun täti tuli ihan oudosti tiputellen. No poika sai alkunsa heti seuraavasta kierrosta, kun jäimme miehen kanssa harmittelemaan keskenmenoa ja huomasimme molemmat saaneemme kamalan vauvakuumeen =) Eli silloinkaan ei mitään ponnisteluita ollut, kun tulin raskaaksi sormia napsauttamalla! Poika syntyi tammikuussa 2001.
Seuraava tapahtui sitten niin, että luin vauvalehdestä riipaisevan pyynnön eräältä lapsettomalta pariskunnalta, jotka tarvitsivat kipeästi munasoluja. Minähän lähdin enemmän kuin mielelläni luovuttamaan heille munasoluja ja kokemus oli niin kiva, että tulee varmasti tehtyä toistekin. Hän ei tullut munasoluistani raskaaksi, mikä oli todella ikävää, mutta minä tulin vahingossa heti seuraavasta kierrosta. Tietenkään minulla ei ollut mitään ehkäisyä luovuttamisen yhteydessä ja toimenpiteen jälkeen aloimme miettiä jotain pysyvämpää ehkäisyä, mutta emme siten koskaan kerenneet sellaista asentamaan! En sitten tiedä mitä sille kondomille tapahtui. Tyttö syntyi elokuussa 2002.
No kolmas oli lähes samanlainen tapaus. Menin pillereistä ihan sekaisin ja elämä oli yhtä raivoamista ja hampaiden kiristelyä. Pillerit oli pakko lopettaa. Alkoi taas kova miettiminen pysyvämmän ehkäisyn kanssa ja tällä ajalla käytimme kondomia. Jotain taas tapahtui ja kaksi kuukautta hedelmöittymisen jälkeen huomasin että kuukautiset on myöhässä. Kävin tuolloin koulussa, enkä huomannut laskea kuukautisia kaiken tenttaamisen keskellä. Joten meille syntyi toinen tyttö elokuussa 2004.
Synnytyksen jälkeen juttelin lääkärin kanssa, ja kuulin ekaa kertaa Nuvaring ehkäisyrenkaasta, jolla ei ole hormonaalista vaikutusta. Otimme sitten sellaisen ehkäisyksi, eikä yllärivauvoja enää tullut.
Mies alkoi sitte 2005 keväällä puhumaan neljännestä ja hyvä etten passittanut sitä hoitoon. No kummasti alkoi minullakin sitten ajatus tuolla pääkopassa itämään ja vauvakuume iski alkukesästä. Kesäkuussa jätimme ehkäisyn pois (TJOT) mutta heinäkuussa yritimme jo kovaa vauhtia =)
Meinasin muutaman kerran jo luovuttaa, kun lokakuuhun mennessä ei ollut tapahtunut vielä mitään, mutta marraskuun plussa antoi taas hieman kipinää. Nyt sitten vaan pidetään peukkuja että tämä pysyisi kyydissä loppuun asti...
Anteeksi pitkä litannia, ei tarvitse lukea jos ei jaksa! oli vaan pakko saada purettua jollekin.....
Baby 6+1
Huomenta vaan! Juuri äsken kävin jo kyykistymässä pöntön viereen, mutta ei vielä tullutkaan oksua. Mutta päivä päivältä pahempi... Rinnat sen sijaan ovat pehmenneet, masussa jomottaa muutaman kerran päivässä. Mutta tää ällötysolo on kyllä kamala. Kuljen täällä töissä naama valkoisena ja silmät verestävinä kun olen nukkunut huonosti.
Huomenna on se ultra, jos sieltä syke löytyy niin sit voisin ehkä kertoa jollekulle täällä töissä salaisuuteni. Pomo saanee ehkä tietää lauantaina, kun meidän pitää mennä tilaisuuteen, joss juodaan viinejä yms. ja hän tietää, etten kuppiin ole tavannut sylkeä. Mutta nyt täytyykin kieltäytyä... Pomon kannalta asiassa ei kai ole mitään kummalisempaa, työsuhteeni kun loppuun toukokuun lopussa, tämähän on äitiysloman sijaisuus! Kesä chillailen työttömyyskorvausten varassa, elokuussa aloitan sit toivottavasti sen mammaloman, näin mä oon tän " suunnitellu" .
Kävin aamulla hammaslääkärillä, reikiä 0! Kerrankin!
Terkuin
Rizzu rv 6+5 (tai 6+4, miten sen nyt ottaa...)
Viikkoja omien laskujen mukaan olisi 7+5. Onko syyskeijuille omaa ryhmää esim. Yahoossa?
Täällä on ollut suht hyvä olo koko ajan, muutamia ajoittaisia pahoinvointioloja lukuunottamatta. Pääsenköhän mä tosiaan alkuraskaudesta tällä kertaa näin helpolla?:)
Jännittää jo kovasti tämäniltainen, sillä silloin mulla on se ultra yksityisellä...Jos kaikki on hyvin, (peukut pystyyn!) niin sitten kerromme lähisukulaisille ja -ystäville asiasta. Rizzulle myös onnea huomiseen ultraan!
Mäkimeirami rv 7+2
pian täällä palstalla, pidän sinulle peukkuja bdbdbdbbd. Ja hintahan se myös sitten kiinnostaisi.
Mua pelottaa ihan kamalasti. mitkä on oireet kohdunulkopuolisessa raskaudessa? Mulla on ihan kauheita kipuja tuolla oikealla puolella kohtua. Viime yö meni pyöriskellessa kipujen kanssa. Välillä helpottaa eli ei ole ihan koko aikaista. Rinnat on kipeät. En pysty nukkumaan mahallaan. Maha on turvonnu kamalasti. Omia farkkuja en saa mahan kohdalta kiinni joten jouduin pistämään äitiysfarkut jalkaan. Kuinka teillä ton alku turvotuksen kanssa? Kohta pitäs lähteä salille.Meille on siis tulossa kolmas lapsi.
ollut raskaana vatsa rupeaa näkymään jo todella aikasessa vaiheessa. Itelläni eka raskaus joten en oikein ole asiantuntija, mut ei kai sen luulis olevan vakavaa ellei vuotoja ole tai kivut todella voimakkaita. Itelläni vähän tuntuis jo vatsa näkyvän, liekkö ilmaa vai mitä, mutta kun mieskin jo sanoi vatsan koon huomanneen. Kysäise neuvolasta, jos asia meitityttää tai alkaa vuotoja ilmenemään. Muuten pidän sinulle bdbdbbdbd.
Hei!
En halua pelotella mutta kannattaa soittaa aika alkuraskauden ultraan, jos mahasi on noin kipeä.. Itselläni oli marraskuussa kohdunulkoinen raskaus, jota ei huomattu ajoissa ja huonosti meinasi käydä. Joka tapauksessa oikea munatorvi jouduttiin leikkaamaan kokonaan pois.. Nyt olen taas raskaana rv 5 =) mutta pelottaa tosi paljon, koska maha oireilee nyt kummaltakin puolelta.. Soitin juuri neuvolaan ajan ja ens perjantaina päästään kurkistamaan onko asukki oikeassa paikassa..
Että hermoja raastava viikko on edessä.
Mutta mahakipuja ja nipistelyjähän voi olla muutenkin, eivätkä ne välttämättä tarkoita mitään.
Onnea odotukseen!
Ihan ensiksi kaikki uudet keijut: Tervetuloa joukkoomme kasvavaan !!
Siis ulkona -30!!!!!! HUI! Taas päivä neljän seinän sisällä, kun on saikku edelleen päällä, mutta onneksi pahin flunssa jo takanapäin ja kuumekin poissa. Tekis vaan jo kovin mieli hiihtämään,..
Mulle kuuluu lähinnä ilmavaivoja. ;o) Mies on ihan kummissaan, kun nainen sen kun ' pörisee' , missä kuljenkin. Ja rinnat on edelleen ihan tulessa. Ja nälkä on joka muutama tunti vaikka tälleen sairaana maaten ei mitään kulutusta olekaan. Hauska seurata näitä ' oireita' . =)
Minjuska: en ole pesistä itse pelannut, mutta tiedän kyllä pelaajia kys joukkueesta, yksi hyvä ystäväni, joka asuu koiriensa kanssa hyvin lähellä Ramonaa,.. Saattaapa siis olla, että tiedämmetoisemme mahdollisesti näöltä tai sitten ei, mutta sehän selviää, kun joku kerta päädymme kahvikupilliselle. Olen esim viikon päästä tulossa myllylle viikonlopuksi,.. treffit Shellillä? :)
Muut alueella asuvat eikun kans mukaan sumpille, ei anneta ikäerojen vaivata. Meillä on varmasti paljon muuta yhteistä. :)
Windii81: mie kerroin vanhemmilleni toissapäivänä vaikka vasta huomenna tulee rv5 täyteen,.. Ja mieheni ei malta pitää tätä salaisuutta sisällään yhtään, se on niin innoissaan. :)
Toivon vaan sydämestäni, että kaikki menee hyvin!
Mukavaa pakkaspäivää teille jokaiselle ja jaksamista kaikille!
Tintti rv4
mitenkäs täällä tänään voidaan? Kävin äsken eilistä pinoa lukemassa ja uusia oli tullut paljon, tervetuloa vaan kaikille! Mukavaa saada enemmän porukkaa kasaan.
Mitenkäs teidän raskausoireet? Minulla tuntuu että osa hieman hellittäisi, onko muilla ilmennyt vatsaavaa? Eli valkovuotoa on yhä varsin runsaasti, rinnat hieman turvonneet, muttei enää arat oikeastaan lainkaan, tunnen olonikin hieman energisemmäksi, vaikka kyllä iltaisin olen väsynyt, mutta sekin tuntuu jo hieman helpottaneen. Nipistelyjä alavatsalla tuntuu toisinaan, esim.nyt ei tunnu. Tuntuu että tämä olo vähän aaltoilee, mutta eikös se normaalia ole, vai onko?
vauva06 rv5+3