Onko kukaan mennyt naimisiin " salaa" ?

mutta vanhempani menivät naimisiin salaa:D soittelivat sen jälkeen omille vanhemmilleen uutisia.aika metkaa:) oli vaan kavereitten kans juhlinu illal,mut maistraatissa oli vaan 2 todistajaa.

Oli meillekkin ihan ylläriylläri juttu. Soitin siis maisraattiin ja kysyin kuinka pian voisi vihkiminen tapahtua. En tarkkaan muista miten meni, oisko ollu jotain viikko pitänyt odottaa esteettömyystodistusta ja sitten heti onnistu. Vihkimisen jälkeen soitettiin vanhemmat, sisarukset ja muutama läheisinystävä kakkukahville. Sitten vasta kerrottiin että ollaan nyt koko popoo samannimisiä. Oma isäni taisi vähän tykätä huonoa kun ei ollu kunnon häitä ja juhlia, mutta leppyhän tuokin ja muuten kaikki meni kivasti.

poikamme oli syntynyt 2kk aikaisemmin ja halusimme tehdä kolmesta ns oikean perheen.niin kävimme maistraatissa,mukana oli lapsemme kummit ja poitsukin mukana,tilaisuus oli tosi ihanan rauhallinen ja ei ehtiny jännittäänkään paljoa kun sujui aika nopeasti.tilaisuuden jälkeen menimme syömään ja aviosta ilmoitimme molempien vanhemmillemme tietty mutta muutama kk häistämme pidimme sitten kavereille pippalot...mitkä oli tosi mahtavat!!!

Meidät vihittiin merimieskirkossa ulkomailla, eli Suomen kirkollinen vihkiminen ihan oli. Sitten soitettiin koteihin että meidät on vihitty. Häämatka oli siis samassa. Oli tosi hyvä valinta. Kotona pidettiin pienet juhlat parillekymmenelle läheiselle. Matkalta lähetettiin jo kutsut. Ei ollut kuitenkaan vielä lapsia, olisimme voineet pitää ihan kunnon häätkin, mutta emme halunneet.Halusimme olla kaksin, todistajat tuli kirkolta Espanjassa.

vihkijän lisäksi kaksi todistajaa viran puolesta. Viikkoa aikaisemmin seurakunnan kansliassa käytiin pyytämässä avioliiton esteiden tutkintaa.Kukaan kavereistamme tai sukulaisista ei tiennyt etukäteen. Seuraavana päivänä sitten ilmoiteltiin. Osalta sukulaiista tuli lähes tappouhkauksia.... Varautukaa siihen, että kaikki eivät ole hymyillen onnittelemassa

Osalta sukulaiista tuli lähes tappouhkauksia....

[/quote]

Siinä kun olis saanut kuvan juhlavieraista niin olis naureskelemista jälkeenpäin. Vähän nämä " lähimmät" sukulaiset oli kiukkuisia hetken aikaa, mutta mitäpä sitä enää siinä vaiheessa voivat sanoa - naureskelin, että säästitte ainakin yhdet lahjakemut.... Oltiin oltu siis pitkään yhdessä jne ja haluttiin, että koko perheellä on sama nimi, mutta ei mitään erikoisuuksia tai prinsessajuhlia.

Joten en suosittele.

Alettiin noin puolen vuoden päästä vasta sivulauseissa heittelemään että ollaan menty naimisiin. Siis edes mun vanhemmille ei kerrottu. Ihan vaan ettei ne ala mitään lahjaa tuputtaa =) Se maistraatti sopi oikein hyvin meiän " imagoon" eikä kukaan oikeastaan ollu edes niin kauheen yllättyneitä. Tosin nyt mä ite epäilen, että mun äiti olis menny salaa naimisiin uuden miesystävänsä kanssa ja muutamaa kaveriakin veikkaillaan et josko näin olis käyny...

Murisijoille ollaan naurettu päin naamaa, mitä se niille kuuluu mitä me tehdään.. Sukulaisille kerrottiin viikon kuluessa.. Ne oli meidän näköiset häät, sanon edelleen: ei kiitos prinsessaleikeille suuren yleisön nähden..

Kun se on meille ihan sama, leskeneläkettä ym. ajatellen mentiin maistraatissa yks päivä. Töissä kerroin pomolle kun otin vapaata keskellä päivää. Mummon perunkirjoituksessa miehen äiti sai selville. Mun sukulaiset, vanhemmat yms ei kukaan tiedä. Sukunimet ei vaihtuneet. Me ollaan oltu jo yli kymmenen vuotta kimpassa ja lapsikin on, ja kumpikaan ei tykkää häistä. Ajateltiin että joskus 10 vuoden päästä letkautetaan että vietetään 10-vuotis hääopäivää...jos ei tosiaan sitä ennen paljastu jossakin yhteydessä jossa siviilisäätyä kysellään.

Ollaan me kai aika oudolla huumorintajulla varustette...heh...

Niistä, jotka menevät salaa naimisiin, tempaus on hauska ja jännä. Tällaisia juttuja suunnittelevien on kuitenkin hyvä tajuta se tosiasia, että jotkut sukulaiset voivat oikeasti pahoittaa mielensä. Ei, eivät he sitä välttämättä näytä - koskaan. Mutta paha mieli jää.

Mutta pitäisi kuitenkin muistaa, että kyse on juuri niiden kahden ihmisen päätöksestä ja halusta mennä naimisiin salaa, olipa syy sitten mikä tahansa. Ei koko elämäänsä voi elää vain toisia ja heidän loukkaantumistaan ajatellen. Ja kyllä, menin itse myös salaa maistraatissa naimisiin ja omaan ilmeisesti harvinaisen fiksuja sukulaisia, koska kukaan ei loukkaantunut.

Näin saatiin koko perheelle sama sukunimi kertaheitolla, kaikki läheisimmät sukulaiset häihin ja kivat pienet häät pienellä budjetilla.

Syy tälläisiin häihin oli se, että meinattiin kerran aikaisemmin mennä naimisiin oikein isojen rinsessahäiden kanssa, mutta mies perui häät pari kuukautta ennen h-hetkeä ja jätti minut.

Kun alettiin olla uudestaan yhdessä, päätettiin, että jos joskus naimisiin asti päädytään, niin ihan pienesti vaan.

Ens viikolla on 8-vuotishääpäivä.

olenko ainut..

Eikös siinä pitäis olla rakkauttakin mukana..häh

halusin itsekin koko perheelle saman sukunimen. olin raskaana häiden aikana ja senkin takia tein niistä pienet. nyt harmittaa jälkeenpäin. kerran sitä naimisiin mennään ja nyt haluaisin mennä uudestaan naimisiin, koska häät on niin ihania ja rakastan miestäni vieläkin niin paljon:)

Eikä kukaan sukulainen ole tullut valittamaan. En voisi kuvitella, että järkkäisin niinkin ison tapahtuman ainoastaan siksi ettämuuten joku voisi mielensä pahoittaa?! No, suvussa on muitakin tämmöisiä salaa vihittyjä. En ole heistä mieltäni pahoittanut.



Se meidän kahden juttu. Kun osa salailun tarkoitusta oli myös välttää lahjahössötykset, olikin tosi noloa sitten niitä lahjoja saada sukulaisilta.



Mutta onnistui ja toimi meillä.

Vierailija:

olenko ainut..

Eikös siinä pitäis olla rakkauttakin mukana..häh

Siis kun ihmettelit miksi vain saman sukunimen takia... voisin itse ihmetellä samaa, että MIKSI useamman vuoden toisiaan rakastaneet ja yhdessä asuneet ja lapsiakin tehneet ihmiset pitäisivät prinsessahäät --- lahjojen toivossako vain?

Meidän mielestämme rakkaus on ja pysyy ilman papin aamentakin, mutta menimme todella naimisiin järkisyistä eli jotta perhe saa yhteisen sukunimen ja muutenkin tietyt asiat ovat avioparilla paremmin kuin avoparilla, hyvään suuntaan menevistä lakimuutoksista huolimatta. Eli kai nyt naimisiin menevät ihmiset rakastavat toisiaan, mutta pelkän rakkauden takia ei välttämättä tarvitse/kannata mennä naimisiin kun muutenkin on hyvä =)

Kuka sanoi, että yhteinen sukunimi oli ainoa syy mennä naimisiin?



17

ilmoitettiin mun vanhemmille ja miehen äidille viikkoa ennen vihkimistä ja pyysimme heitä todistajiksi. Kavereillemme kerroimme myöhään edellisenä iltana, et naimisiin ollaan menossa.



Maistraatissa meidät vihittiin ja mun vanhemmat oli todistajina, kun miehen äiti ei päässyt töistä =) Siskoni oli valokuvaamassa ja lapsemme tietysti maistraatissa mukana.



Tilaisuuden jälkeen söimme kotonamme mansikkakakkua ja joimme lasit cavaa.



Häämatkaa tässä edelleen suunnitellaan, vaikka häistä tulee kohta kolme vuotta. Pitäis noiden lasten ensin vähän kasvaa, et päästäis kahdestaan lomailemaan...