Mä en jaksa enää,pelkään jatkuvasti jotain vakavaa sairautta.

Täällä yksi lisää! Minulta on kuollut viimeisen 3 vuoden sisällä nuoria tuttuja ihmisiä onnettomuuksissa ja pari tuttua sairastunut syöpään. Itsellekkin on ajan mittaan tullut se pelko, että sairastun itsekkin vakavasti. Heti kun johonkin kohti kolottaa niin automaattisesti ajattelen että se on nyt se syöpä/kasvain. Välillä yritän järjellä ajatella, että ei kai nyt sentään, ei näillä oireilla. Toisinaan taas etsin oikeasti niitä patteja ja muhkuroita ja kun joku löytyy niin siitä se ' ' paniikki' ' tuleekin. Ylämahaan välillä sattuu syönnin jälkeen joten ajattelin että nyt on mahasyöpä, rinnoissa jotain muhkuroita joten siitäkin kehittelin rintasyövän, nyt olen tarkkaillut uusia luomia ja kehitellyt melanooman.. Mitenköhän tästä pääsis eroon.

Tosiaan minullakin on pelkoja siitä, että yöllä joku murtovaras hiippailee asunnossamme. Siksi en tykkää yhtään omakotitalossa asumisesta, kerrostalossa nuo pelot vähän helpottivat kun tiesi että äänet tulee naapurista ja että naapurit on lähellä.

Syitä voi löytyä läheisten kuolemasta, onnettomuuksista tms. tapahtumista, jotka ovat tuoneet sairauden tai kuoleman lähelle.



Mutta usein kyseessä on itseasiassa elämän pelko. Pelkää sairautta ja kuolemaa, koska kokee ettei ole voinut vielä tehdä elämässään niitä asioita, joita oikeasti haluaa. Vielä jos on liikaa aikaa ja liikaa omien ajatustensa kanssa, paketti on koossa.



Minulla vähäisetkin pelot sairastumisesta loppuivat yllätys yllätys, kun sairastuin. Sen jälkeen olen tehnyt haaveista totta ja elänyt täysillä.

Pelkoja listalta löytyy ms-tautia, hiviä, syöpää ja monia muita vakavia sairauksia. Perusterve olen ollut aina eikä kukaan ulospäin uskoisin pelkojani. Lapsena pelkäsin myös noita murhaajia ja varsinkin kadonneita ihmisiä.

En etsi patteja tms, mutta jos tulee jotain ihan vähänkin jotain , ni pelkään aina pahinta. Siis jos on joku pieni haavauma nenässä, niin pelkäsin melanoomaa nenässä, rintasyöpäpelko on vakiopelko, jos tulee rytmihäiriöitä, niin rupean pelkäämään jotain vakavaa sydänvikaa, miekkalisäkettä pelkäsin syöväksi, jos päätä särkee ni mieleen tulee ekaksi aivosyöpä, kun jalka puutui yhdessä vaiheessa ni olin ihan varma että mulla on MS-tauti. Ja en tosiaan ole muuten hullu tai vauhko vaan ihan normaali, koulutettu ihminen. Tää on ihan kauheeta, aina on joku pelko sairaudesta ja se pilaa perusturvallisuuden.

Onpa jotenkin helpottavaa kuulla, että en ole ainoa... olen myös alkanut miettiä, että pitäisikö tästä mennä puhumaan jonnekin. Kyllähän tämä haittaa elämää, kun koko ajan on huoli jostakin :( Sairauksien lisäksi pelkään tulipaloja ja pitkiä automatkoja... Jälkimmäisiä siis onnettomuuksien takia. Ei mitään logiikkaa tuossakaan -voihan onnettomuus sattua lyhyelläkin matkalla! Miehen työmatkoja jännitän, jos hänelle sattuu jotain... :(



Ei minustakaan kukaan uskoisi, koska mitään todella isoja vastoinkäymisiä tai menetyksiä en ole vielä elämässäni kokenut, olen ulospäin ihan normaali (?), koulutettu ja " perusonnellinen" aviovaimo ja kahden pienen lapsen äiti. Just sellainen " kaikki kunnossa-tapaus" , joka on kuitenkin sisältä ihan sekaisin..!

täällä on lueteltu, Jostain syystä syöpä kammoksuttaa eniten. Aina pelottaa joku ja nyt tajuan jo järjellä, että tää ei oo enää normaalia, ksoka häiritse mun elämääni liikaa. Mulla tää on alkanut lasten syntymän jälkeen ja pahentunut parin viime vuoden aikana. Nykyään mulla on aina jokin pelko terveydestä meneillään. Pelottaa koko ajan joku.



Mulla on myös sitä, että pelkään automatkoja ja lähinnä silloin, kun itse en aja. Pelkään moottoriteillä ja aina olen huutamassa miehelleni, että ajais hiljempaa (vaikka ei edes ole kauhea kaahari). Kun mies lähtee lapset kyydissä jonnekin, ni mulla on epämiellyttävä olo. Pelkään.



Kaikista sairausoireista, pistoksista, säryistä, pateista yms ( niitä riittää) pelkään aina ensimmäisenä jotain pahinta mahdollista. Yleensä syöpää.



Aion nyt käydä jossain psykiatrilla. En ole muuten masentunut, mutta tää sairauspelko on ihan hirveetä. Masennusta mulla oli kyllä nuorempana joskus ennen lapsia.



Sairauspelko on mulla aina totaalista. Kaikki energia menee siihen, etsin netistä tietoa ja sieltähän löytyykin tietysti kaikki mahdolliset oireet.



Itsekin olen ns. normaali, koulutusta on ja paljon. Mutta ei tässä järki auta.