Ruminta mitä sinulle on sanottu?

Aika useasti haukutaan läskiksi! Miksi te naiset haluatte olla sellaisia? Lihavia ja isoja ja oikeasti rumia? En tajuu? Paljo  helpompi olisi olla normipainoinen, niin kukaan ei tulisi haukkumaan.  Ottakka niskasta kiinni ja menkää liikuumaan ja lopettakaa see pullan mössötys! 

Ajattelin ensin, etten muistele. En nimittäin oikein tiedä, mikä on ruminta. Mutta yleensä kommentit ovat tulleet miespuolisilta. Yksi ystävätär on kylläkin nimittänyt minua lieroksi ja nilviäiseksi, jos oikein muistan. Se loukkasi kovasti, koska en näe itseäni semmoisena. Kyseessä oli tietysti riitatilanne.

Yläasteella jotkut pojat nimittivät minua likaviemäriksi. Kotona ei saanut käydä päivittäin suihkussa eikä vaihtaa vaatteita joka päivä. Isä kielsi, koska hänen mielestään piti säästää vesikuluissa. Kun aloin kirjoittaa runoja, isä siteerasi laulua "miksi se runoja rustaa, lapsi on kai päästänsä sekaisin". Lisäksi isä sanoi, että olen ihan sairas, koska haluan pestä itseni kokonaan päivittäin ja vaihtaa puhtaat vaatteet niin usein. Myöhemmin, kun opiskelin, isä sanoi, etten ymmärrä rahasta mitään ja että minussa on jotakin vikaa, koska en seurustele (olin silloin alle kolmekymppinen enkä ollut koskaan seurustellut) ja mahdanko koskaan löytää työpaikkaakaan.

Mä olen ollut normaalipainossa, mutta silloinkin sain kuulla olevani läski. Toisaalta, olinhan mä jotain muuta kuin 50-kiloinen, eli ehkä sitten kuitenkin liian painava (170/60) ja tällä hetkellä lievästi ylipainoinen, niin että nyt ainakin olen ihan helvetin LÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄSKII.

Ei sanat, vaan teot. Menetin ala-asteella ollessani äitini yllättäen, mutta palasin kouluun melko nopeasti. Itkin eräänä aamuna ennen tunnin alkua ja kiusaajat nauroivat päin naamaa + osoittelivat, vaikka tiesivät miksi olin ollut pois koulusta.

Tuli todella, todella kurja olo jokaisen kirjoittajan puolesta. Samalla muistui mieleen pahoja sanoja, joita on itse joutunut kuulemaan itsestään ja perheestään.

Iso halaus jokaiselle. Juuri sinulle. Olet IHANA ihminen.

Minunkin ulkonäöstä on sanottu sitä sun tätä puolesta ja vastaan, mutta se ei ole minua juuri hetkauttanut. Sen sijaan muistan aina tapaukset joissa minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisest tekojeni osalta ja jossa käteni on sidottu puolustautumisen suhteen. Tähän tapaan.:

Olin koulussa 11-vuotiaana kerran luokan kolmen parhaan joukossa piirustuskilpailussa, jossa työt sai tehdä kotona ja jotka lähetettiin edelleen valtakunnalliseen kilpailuun. Olin tuohon aikaan vielä keksinkertainen piirtäjä, mutta innostuin valtavasti aiheesta ja nykersin työtä koko viikonlopun. Mielestäni onnistuin ihan kivasti. Opettaja väitti jäätävän raivoisasti koko luokan kuullen, että valitettavasti yksi kolmesta parhaasta on syyllistynyt vilppiin ja teettänyt työnsä jollain aikuisella, ja että hänen sietäisi hävetä! En voinut puolustautua, koska hän ei sanonut suoraan ketä hän epäili. Mutta hänen katseensa porautui minuun ja palkintoja jaettaessa hän pitkitti kohdallani palkinnon ojentamista. Olin niin lamaantunut syytöksen käsittämättämyydestä, etten osannut sanoa mitään.

(Päässäni risteili vain: "minä muka vilpintekijä! Ja niin kuin nautin työn tekemisestä ja pidin sitä itsekin ihan hyvänä, mutta olenko muka ylihyvä piirtäjä!..Ei nyt sentään. Mutta jos sittenkin olinkin onnistunut erinomaisesti, eikö noin hyvin olisi saanut piirtää?... Ja toistako saa syyttää vihjailevasti, epäoikeudenmukaisesti ja mielivaltaisesti kymmenien muiden kuullen!... Olisiko minun pitänyt heti syytöksen kuultuani ylimielisesti viitata ja sanoa: minusta tuntuu että minä onnistuin tällä kertaa hyvin, mahtaako opettaja kenties tarkoittaa minua? Minäkö se olin niin hyvä että työtäni pidetään epäilyksittä aikuisen tekemänä?... Niin tuota, olenko edes kolmen parhaan joukossa?"...)

"Välillä koen rakastavani sinua, persoonasi ja älysi vuoksi, mutta haluan lapset naisen kanssa, jolla on tummat ja vahvat piirteet" = tällainen suhde kesti melkein 3 vuotta suht nuorena, henkisesti loppuun kulutettu olo oli sen suhteen, toinen katsasteli niitä ihannenaisiaan, mutta itse suoritin opinnot ja final goodbyet tälle ihmiselle. Mutta vei hirveät resurssit ja anteeksiannot.

"Onko sulla todettu jotain mielentilahäiriötä?" = korottaessa ääntä tupareissa lähtekää hemmettiin täältä, vihanen naapuri ovella ja kuokkavieraita kämppä täysi

Jep olen idiootti, myönnän sen ja täysin sydämin

"oletteko te niitä jotka tekee niin kauan lapsia, että saatte tytön?"

Tämän sanoi minulle uusi tuttavuus juhlissa. Minulla kolme poikaa ja neljäs mahassa. Lapseni leikkivät vieressä.

En aina ihan ymmärrä ihmisiä :(

Läskiperse. Mustalainen katsoi asiakseen huutaa kirjastossa.

Kauheaa, oletpa lihonut, olet ollut ruoka-aikaan kotona. Tuttava kaupassa.

Olen kokoa 40.

Tuosta nro 60:n viestistä tuli mieleen oma vastaava kokemus. Joskus kolmannella luokalla oli koko pienen kyläkoulun yhteiset taideaiheiset kilpailut. Sai osallistua piirtämällä, maalaamalla, musiikkiesityksellä tai runonlausunnalla. No mehän sitten kaverini kanssa nohevina flikkoina runoa lausumaan. Kaveri lausui runosta puolet, minä puolet. Vierekkäin seisottiin lavalla koko koulun edessä.

Kakkossija napsahti. Kaverilleni siis, ei mulle. Siis ihan aikuiset ihmiset olivat siellä raadissa päättämässä, että tämä esitys oli vain tuon toisen tytön osalta palkinnon arvoinen. Nykyisin naurattaa, mutta silloin tuntui tosi kurjalta.

Myöhemmässä elämässä rumia juttuja on kuulunut eksien suista. Yksi sanoi, että " sä oot ihan paska sängyssä! " Teki parikymppisen tytön itsetunnolle ihan kivaa jälkeä enkä eronkaan jälkeen moneen vuoteen kokenut tietäväni, että miten seksiä kuuluu harrastaa oikein tai että kelpaanko kellekään. Seuraava kumppani sanoi vasta eron jälkeen seksin olleen hänelle vain " parisuhteeseen kuuluva velvollisuus " . Ota tästä nyt sitten selvää, kun nykyinen kumppani kehuu maasta taivaaseen. Ei varmaan vaan voi voittaa.

Lupasin tarjota ystävälleni kakkukahvit kahvilassa hänen syntymäpäivänsä kunniaksi, kun en korttia kummempaa ollut hankkinut. Kieltäytyi lahjasta, keksi syyksi hätävalheen ja kun jälkeenpäin laitoin hänelle viestiä tapauksen aiheuttamasta harmistuksesta, syytti minua siitä, että yritän ostaa hänen ystävyyttään.??!! Ei ole ikävä tätä ihmistä..

Äitini: "Se on sun vika, et isä on sairas!"

Olin parikymppinen tuolloin, isä oli menettänyt työnsä ja saanut aivoinfarktin.

Vain vähän aikaisemmin olin yrittänyt itsemurhaa.

Muistan kun nuorempana sain kuulla muhkeista reisistäni, harrastin kilpaurheilua, jonka johdosta tuli sitten lihaksia. Kauhea kompleksi syntyi tuon jälkeen ja aloin hävetä jalkojani, vaikka ei niissä näin jälkikäteen olisi ollut mitään hävettävää.

Exän sanomaa:V***U,että osaat olla ruma herätessäs.Mitä sä seksillä,kun et saa ees orgasmia.Kaikki mun exät on AINA saanu.Jos me joskus saadaan lapsia ja erotaan,pidän huolen,ettet saa huoltajuutta masennuksesi takia.Meinaatko lähteä NOI vaatteet päällä ulos?Älä laita avokauluksista paitaa,kun sulla on noita rumia raskausarpia rinnoissas,eikö sua hävetä ne?..ja mitä muuta..ei ihmekkään,että masenti.Onneks tajusin jättää ja mieli piristy!

Rumimmat asiat ovat miehien sanomia. Kokemukseni mukaan miehet ovat sekä henkisesti että fyysisesti väkivaltaisempia kuin naiset, ihan tavalliset miehet. Loukkaavimpia ovat tietenkin olleet isän ja aviomiehen typeryydet, vaikka älyllisellä tasolla olen tajunnut loukkaukset epätosiksi. Esimerkiksi "Sulla on rumat jalat."

[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 15:38"]

Haukuttu lahnaksi sängyssä

ex-miesystävä

[/quote]

Lahna nainen on kyllä yksi pahimmista asioista, mitä miehelle voi seksissä vastaan tulla.  Asian sanomisesta tulle rumaa haukkumista vain, jos se ei pidä paikkaansa. Ainakin minulle tulee lahnasta naisesta raiskaajan olo, mikä ei ole tavoiteltava tila.

[/quote] Kaipa jossain mielesi sopukassa tajuat, että se sinun "lahnasi" on jotain ihan muuta kun saa paremman seksikumppanin. Siksi varmaan täällä yritätkin puolustella omia solvauksiasi - tiedät olevasi heikoilla, tiedät olevasi huono sängyssä.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 15:24"]

Kirjoittakaapas näitä lisää. Tulostan nämä kaikki, alleviivaan exien sanomiset ja näytän kaikille jotka vaativat minua etsimään miehen.

[/quote]

Hyvä idea. Minullakin on ex, jonka jälkeen en enää ikinä miestä ota vaivoikseni.

Ensirakkaus sanoi "sinusta ei koskaan tule mun vaimoa" ja vaikka se lauseena nyt ei ole kovin ruma, niin se sisältö... leimaa yhä vieläkin. Sen suhteen jälkeen eksyin irtosuhteisiin, yhden lauseen leimaamana ja olen yhä sitä mieltä, ettei minusta voi tulla kenellekään vaimoa.

Onneksi lapset voi hankkia ilman papin aamentakin. 

"Jonain päivänä mä laitan sun ruokaan syanidia." - Koulukiusaaja vitosluokalla. 

"Sä olet psykopaatti. Sä olet eniten sekaisin meistä kaikista." - Kaveriryhmän "pomo".

Ja sit aviomiehen suusta kuultua:

"Kyllä sullakin vois olla vähän täytettä tisseissä..." Katsottiin telkkaria, jossa oli uhkea nainen

"Sun pillu maistuu ihan ruispaloilta." Ja näin minusta tuli neuroottinen intiimialueitteni hajusta ja mausta (johon en taida voida edes vaikuttaa).

Opiskeluaikana istuttiin iltaa ja oli hauskaa, joukossa oli naapuritalosta yksi miesopiskelija. Illan päätteeksi kaikki muut olivat urvahtaneet ja jäljellä oli enää minä ja tuo tyyppi ja pari kaveria. Sitten se miesopiskelija sanoi yhtäkkiä ihan pystymetsästä mulle että "Mä en pidä sua minään." Okei, whattt..... Se ilta sitten vähän niinkuin kuivahti siihen eikä se jamppa saanut kutsua enää meidän bileisiin.