Lue keskustelun säännöt.
Nyt puhuu vanhustenhoitaja
21.02.2013 |
Tää on omistettu omaisille...
1.) Älä valita minulle henkilökunnan vähyydestä, tiedän sen kyllä muutenkin. Valita siis johtoportaaseen!
2.) Minullekin voi puhua kauniisti. Toimenkuvaani ei kuulu huutamisen ja määräilyn sietäminen sinulta. Sairaalta omaiseltasi sen siedän kyllä.
3.) Jos istun kansliassa ja juon teetä, niin en laiskottele. Yleensä olen kirjaamassa potilastietoja mitkä vaaditaan ja sinulle voi tulla yllätyksenä, että hoitajallakin on oikeus lakisääteiseen taukoon.
4.) Jos haluat tuoda omaisellesi suklaata tms niin varmistathan asian meiltä hoitajilta. esim nielemisvaikeuksista kärsivän voi olla vaikeeta syödä suklaata ja liki mahdotonta syödä esim rypäleitä.
5.) Jos omaisesi tarvitsee wc tms apua niin autamme kyllä, mutta ymmärräthän, että jos olemme juuri toista vanhusta avustamassa syöttämisessä / wc:ssä emme voi jättää häntä kuin nalli kalliolle kun te vaaditte. Maltti on valttia!
6.) Jos tahdot tuoda omaisellesi vaatetta niin tuo oikean kokoisia. Vuodepotilaan vaatteet pitää olla joustavia / jos mamma joskus on ollut kokoa 36 ja nyt lihonut yli 100kg niin käsitäthän, ettei 36 vaatteet mene päälle edes hyvällä tahdolla.
7.) Jos tahdot ulkoilla omaisesi kanssa, olisi kauhean kiva ilmoittaa siitä myös hoitajille. Emme omaa selvännkijänkykyä joten on aika paniikki kun joku vanhuksista puuttuu joukosta.
8.) Joskus kannattaa hyväksyä tosi asiat. 95-vuotiaasta pyörätuolipotilaasta ei saada kuntouttavasta työotteesta huolimatta itsenäisesti elävää ja kävelevää.
9.) Älkää tapelko perinnöstä vanhuksen vielä eläessä. Älkää varsinkin hänen kuulleen. Ei ole meistä hoitajistakaan kiva kuulla kun te omaiset tappelette isän piirongista tms.
10.) Se jonka mielestä me hoitajat olemme laiskoja ja paskoja ja emme osaa hoitaa omaistasi.... Niin ihan tiedoksi sen oman rakkaan omaisen voi aina ottaa omaan kotiin ja koettaa hoitaa häntä 24/7.
Nimimerkillä Kynnysmatto
Kommentit (79)
Raportointi on tärkeää, jotta tieto muutoksista menee kaikille moniammatillisessa tiimissä. Raportointi on keino toteuttaa tavoitteellista hoitoa ja sen osatehtäviä. Onhan se tietenkin vitsi, että hoitaja tekee 5 minuuttia töitä ja kirjaa niitä 10 minuuttia, mutta jos raportointia ja kirjaamista ei olisi niin tuskin se omainenkaan saisi myöhemminkään tietää mitä hoitotoimenpiteitä hänen vanhukselleen on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut omaisena sekä hoitajana. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa kiukutella henkilökunnalle omaisteni hoidosta laitoksessa tai palveluasumisessa. Omaiseni olivat tyytyväisiä, ruoka maistui, kivuttomia ja puhtaita. Mihin näillä valittajilla unohtuu se tärkein eli omainen? Onko tärkeämpää aiheuttaa pahaa mieltä kaikille kuin antaa aikaa omaiselleen?
Joku maintsi kynsien leikkaamattomuuden valitusaiheeksi. No, olen hoitanut vaikeasti dementoituneita ja aggressiivisia vanhuksia, joitten kynsien leikkaaminen on haasteellista. Laiskuuttaan henkilökunta ei jätä perushoidosta jotain tekemättä.
Huonolla tuurilla omainen sattuu paikalle, kun vanhus on tuseerannut itseään tai on syömässä naapurihuoneen asukkaan tekohampailla.
Vanhukset voivat myös satuttaa toisiaan, ainakin yksiköissä, joissa liikkuvat. Psykoosit eivät ole harvinaisia vanhuksillakaan.
Voin sanoa, että vanhukset hoidetaan eri paikoissa eri tavalla hyvin kirjavan koulutuksen ja kokemuksen myötä.
Tilanne tuskin tulee paranemaan ja pelkään pahoin, että vaativat omaiset saavat hoidettavan voimaan loppupeleissä huonosti, sillä nämä hoidettavat laitetaan omaisten takia "kiertoon" hoitopaikasta toiseen. Palvelupaketit ja -sopimukset eivät ole ikuisia.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 20:12"]
Tuli tässä mieleen toinenkin tapaus, yksittäinen toki mutta ei taatusti ainutlaatuinen, joka todistaan henkilökunnan laadun määrää tärkeämmäksi: potilas istui ulkona ja kaksi hoitajaa meni hakemaan hänet sisälle. Siinä oli sitten varttitunnin taistelu eli 2 x 15 min = 30 minuuttia tehokasta työaikaa, ennen kun vanhus saatiin sisään, ja tuloksena kaikilla kolmella paha mieli. (Omaisia en tässä edes mainitse) Sen vanhuksen olisi taatusti yksi ystävällinen hoitaja saanut yksin sisään kahdessa minuutissa esimerkiksi keskustelulla "kylläpä täällä onkin mukava istuskella, mutta vähän kylmä tuntuu olevan ... tuolla sisällä olisi kyllä lämmintä, ja oliskohan ne jo kahvitkin siellä laittaneet".
[/quote]
Ootkohan nähnyt sten jokaisen ulkoilun, että onko tuota mainitsemaasi teknikka kokeiltu?
[/quote]
En minä väittänytkään jokaisen ulkoilun päättyvän näin.
Toisen tapauksen eli 2 hoitajaax noin 15 minuuttia ja tuloksena paha mieli en itse nähnyt, mutta muuten varmasti tiedän. Itsekin olen hyvällä menestyksellä toteuttanut tuota toista, eli viereen istumaan, pienellä juttelulla dementikon kanssa "samalle aaltopituudelle" ja sitten yhdessä olemme päättäneet, että näin me teemmekin, eli esimerkkitapauksessa lähdemme sisään.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 20:14"]
"potilas istui ulkona ja kaksi hoitajaa meni hakemaan hänet sisälle. "
Olisiko ollut muutenkin kaksin siirrettävä? Kun ei sieltä helposti edes lopulta tullut?
[/quote]
No ei ollut kaksin siirrettävä kun omin jaloin oli sinne ulos kävellyt. Ei vaan olisi halunnut lähteä kahden kiukkuisen hoitajan määräyksestä sisään.
Hoitajatkin ovat ihmisiä. Eli on varmasti hyviä hoitajia ja ei niin hyviä hoitajia. Asioista pitää pystyä puhumaan ja toimintaa tarvittaessa muuttamaan. Mutta yksi asia mikä ärsyttää suunnattomasti on omaisten "asiantuntevuus". Tiedetään oman omaisen asioiden lisäksi myös se miten toisia potilaita tulisi hoitaa. Esimerkkinä aiemmin oli potilaan sisälle saaminen, joka oli vaatinut kaksi hoitajaa. Mistä sinä tiedät etteikö toisenlaisiakin keinoja olisi jo kokeiltu? Sinä et tunne kyseistä potilasta, et tiedä sairauksia, luonnetta, käyttäytymistä, miten liikkuu jne. Työskentelen osastolla missä suurin osa potilaista on muistisairaita ja se OIKEASTI tarkoittaa ettei ihminen muista. Joten on paljon tilanteita milloin osaston vieraat tulevat valittamaan omaistensa ja muiden potilaiden asioista. Juurikin tämä ettei ole koko päivänä wc:hen päässyt, vaikka olisikin äsken siellä ollut. Muistamaton potilas sanoo vieraalle ettei saa vaimolleen soittaa, todellisuudessa vaimo on jo kuollut vuosia sitten. Ei olla ruokaa saatu, hoitajia ei ole näkynyt koko päivänä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh. Jos on vanhuksen omainen, se ei estä sitä, etteikö olisi samalla mielenterveysongelmainen. Olet kyllä ollut aika maanisessa vaiheessa jos hoitaja on joutunut hakemaan sinulle lähestymiskieltoa.
Olen kyllä kuullut, että kaikenlaisia hulluja sitä omaisilla on ja hoitajat joutuvat pitämään salaista puhelinnumeroakin ja nimikylttiä ei uskalla enää pitää.
totta ne jutut näkyy olevan. Onneksi en lukenut hoitoalalle.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 19:41"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 18:13"]
"Miksi te vänkäätte vastaan, kun joku vaatii vanhukselle yhtä hyvää hoitoa kuin on esim. naapurikunnan laitoksessa?"
Sinä puhut nyt oman kokemuksesi mukaan yhdestä tapauksesta ja yleistät, noukit juttuun itsellesi edullisia rusinoita.
[/quote]
Miten sinä voit väittää minun puhuvan kokemuksestani vain yhdestä tapauksesta? En minä itse siinä laitoksessa "yhtenä tapauksena" ole ollut. Kerron seuranneeni erittäin läheltä 3 (kolmen) eri laitoksen toimintaa, sekä potilaiden, omaisten että henkilökunnan kannalta. Yksi niistä on se, jonka hoito on henkilökunnan omastakin mielestä liian vähillä resursseilla omaisten mielestä hyvää.
Olen vilpittömästi iloinen löytämistäni rusinoista, niitä kun on vanhustenhoidossa hyvin harvassa. Minä toivoisin useammankin laitoksen muuttuvan rusinaiseksi, sillä se ei todellakaan vaadi henkilökunnan tuplaamista vaan oikeaa asennetta, koulutusta ja muuten järkevää toimintaa.
Kaikkein suurin este laadun parantamiselle on se, että henkilökunta itse ei näe mitään korjaamista. Kerronpa vielä yhden esimerkin: ei ihmisen omalla nimellä puhuttelu vaadi yhtään enempää henkilökuntaa, koulutusta eikä rahaa kuin jollakin lempinimellä puhuttelu sillä perusteella, että "meillä on täällä toinenkin Maija ja sitäkin puhutellaan Mammuksi". Tositapaus, vain nimi muutettu mutta silläkin osastolla piti olla yksilöllistä hoitoa, mutta ei dementoitunut vanhus edes tunnistanut sellaista puhuttelunimeä.
[/quote]
Juurikin näin ettei itse olla edes nähty kyseistä tapausta! Siis et voi enää olla tosissasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisena minulle aina kerrottiinkin melkein ensimäisenä, kenellä on hankalat omaiset. Heidät tiedettiin hyvin ja osattiin varoa. Toisaalta kun määrätyt "tyttäret" saapuivat vauhdikkaasti tapaamaan äitiään, henkilökunta lakosi paikalta, koska nämä omaiset koettiin niin ahdistaviksi. Kukaan ei halunnut mennä heitä vastaan.
Onneksi on työnohjaus. Siellä saa purkaa yksin ja yhdessä näitä omaisten käyntejä ja heidän asiatonta käytöstään ja haukkumisia. Muuten ei jaksaisi.
Vanhuksista pitää yleensä kaikki ja heille halutaan parasta, mutta jotkut omaiset ovat todella helvetistä.
Onko olemassa asiakaspalveluohjeistukset, joiden mukaan rakentavaksi palautteeksi, kyselyiksi tai mielipiteiksi luetaan myös solvaaminen, huutaminen ja raivoaminen? En ole millään tasolla ymmärtänyt, miksi sitä kuuluisi hoitajan kuunnella kädet ristissä, vain koska se on "omaisen henkistä tukemista".
Paljon on ketjussa hyviä kommentteja puolin ja toisin, mutta selvästi ns. vaativien omaisten on vaikea ymmärtää työn luonnetta, ja sitä että hoitajalla todella on monta monta muutakin ihmistä hoidettavanaan. Vanhainkotityössäni (jota en enää onneksi tee) joutui ikävään tilanteeseen, jossa huomasi kuinka yritti hoitaa ja miellyttää omaista, joka haukankatseella seurasi ja arvosteli hoitajia herkeämättä. Hoitajan eettisiin ohjeisiin kuuluu käsitteet "oikeudenmukaisuus" ja "tasa-arvoisuus", jotka eivät toteutu jos nostan halvaantunutta asukasta kolme kertaa päivässä istumaan samalla, kun toinen asukas joutuu odottamaan päiväkiertoa ja kuiviin vaihtamista.
Tosiasia on, että laitoksissa mennään alimiehityksellä lähes jatkuvasti. Työ on kuormittavaa jokaisella aspektilla, ja hoitajana koin työssäni jatkuvaa alemmuuden, voimattomuuden ja riittämättömyyden tunnetta. Pisteenä iin päälle henkilökohtaiseksi äityvä raivokohtaus omaiselta riittää tappamaan työn ilon, onneksi silloin vain hetkeksi aikaa. Hyvät hetket, vaikka apaattisen vanhuksen hymy tai vitsi, kantavat pitkälle.
On totta, että työssä näkee paljon alalle soveltumattomia hoitajia, ihmisiä joiden empatiakyky ja ammattitaito ei työhön riittäisi. Onneksi ainakin itse olen kokenut, että tapaukset ovat yksittäisiä. Valtaosa hoitajista haluaisi todella pystyä hoitamaan työnsä paremmin, tavalla johon koulussa koulitaan; fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi ja toimintakyvyn ylläpitäminem. Tosiasiassa, ainakin omassa työpaikassani ainoastaan fyysiset tarpeet täyttyivät kunnolla. Psyykkiseen hyvinvointiin kun ei aina riitä vessassakäynnin tai ruokailutilanteen aikana jutteleminen, sosiaaliseen ei päiväsaliin kärrääminen. Aah, tästä löytyisi juttua vaikka kuinka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaiseni on laitoksessa ja uskon, että häntä hoidetaan hyvin. Yksi sellainen juttu on kuitenkin pistänyt silmääni, joka saattaa vaikuttaa hoitajien ja omaisten ristiriitoja lisäävästi. Ainakaan omaiseni laitoksessa ei nimittäin ole omahoitajia, eivätkä hoitajat milloinkaan tule oma-aloitteisesti kertomaan omaiseni hoidosta. He tervehtivät, kun ohittavat meidät käytävällä, mutta eivät koskaan ota mitään puheeksi.
Siksi emme oikeasti tiedä lainkaan, miten omaisemme vointi on kehittynyt. Emme myöskään tiedä, keneltä kysyisimme. Eihän siellä edes käy esim. lääkäri kuin kerran viikossa, joten tuskin hänelle kannattaa soittaa. Tavoitamme hoitajat yleensä taukohuoneesta, kun meillä on jotakin asiaa. Joka kerta, kun kysymme esimerkiksi, tarvitsisiko omaisemme jotakin tai voisimmeko auttaa omaistamme jotenkin, vastaus on kielteinen. Jos kysymme, miten hän on voinut, vastaus on että ihan mukavasti. Omaisemme on jo aika vahvasti dementoitunut ja hänen persoonallisuutensa on muuttunut siten, että hän on aina tyytyväinen ja hänelle käy kaikki. Hän ei koskaan esitä itse mitään toiveita. Ei ole oikein mitään keinoa tietää, miten häntä pitäisi kohdella.
Emme yksinkertaisesti tiedä, miten omaistamme hoidetaan. Ei meillä ole mitään käsitystä laitoksen arjesta, koska pystymme käymään vain omana vapaa-aikanamme viikonloppuisin. Ja myöntää täytyy, että emme silloinkaan viivy juuri tuntia kauemmin.
Jos esimerkiksi omaisemme kyky niellä heikentyisi niin, että tuomamme makeiset ja hedelmät eivät enää sopisi hänelle, mistä tietäisimme sen? Jos hän tarvitsisi rahaa jalkahoitoa varten tai hoito pitäisi tilata hänelle, kertoisiko joku meille? En osaa sanoa.
Toivoisin hoitajilta ymmärrystä sille, että emme me omaiset voi tietää laitoksen tavoista tai omaisemme voinnista, ellei meille kerrota. Emme me osaa edes kysyä oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 19:42"]
Omaiseni on laitoksessa ja uskon, että häntä hoidetaan hyvin. Yksi sellainen juttu on kuitenkin pistänyt silmääni, joka saattaa vaikuttaa hoitajien ja omaisten ristiriitoja lisäävästi. Ainakaan omaiseni laitoksessa ei nimittäin ole omahoitajia, eivätkä hoitajat milloinkaan tule oma-aloitteisesti kertomaan omaiseni hoidosta. He tervehtivät, kun ohittavat meidät käytävällä, mutta eivät koskaan ota mitään puheeksi.
Siksi emme oikeasti tiedä lainkaan, miten omaisemme vointi on kehittynyt. Emme myöskään tiedä, keneltä kysyisimme. Eihän siellä edes käy esim. lääkäri kuin kerran viikossa, joten tuskin hänelle kannattaa soittaa. Tavoitamme hoitajat yleensä taukohuoneesta, kun meillä on jotakin asiaa. Joka kerta, kun kysymme esimerkiksi, tarvitsisiko omaisemme jotakin tai voisimmeko auttaa omaistamme jotenkin, vastaus on kielteinen. Jos kysymme, miten hän on voinut, vastaus on että ihan mukavasti. Omaisemme on jo aika vahvasti dementoitunut ja hänen persoonallisuutensa on muuttunut siten, että hän on aina tyytyväinen ja hänelle käy kaikki. Hän ei koskaan esitä itse mitään toiveita. Ei ole oikein mitään keinoa tietää, miten häntä pitäisi kohdella.
Emme yksinkertaisesti tiedä, miten omaistamme hoidetaan. Ei meillä ole mitään käsitystä laitoksen arjesta, koska pystymme käymään vain omana vapaa-aikanamme viikonloppuisin. Ja myöntää täytyy, että emme silloinkaan viivy juuri tuntia kauemmin.
Jos esimerkiksi omaisemme kyky niellä heikentyisi niin, että tuomamme makeiset ja hedelmät eivät enää sopisi hänelle, mistä tietäisimme sen? Jos hän tarvitsisi rahaa jalkahoitoa varten tai hoito pitäisi tilata hänelle, kertoisiko joku meille? En osaa sanoa.
Toivoisin hoitajilta ymmärrystä sille, että emme me omaiset voi tietää laitoksen tavoista tai omaisemme voinnista, ellei meille kerrota. Emme me osaa edes kysyä oikein.
[/quote]
Tässä kohtaa olisi aiheelllista pitää hoitopalaveri.
Teillä on oikeus saada tietoa ja sitä voi alkaa kysellä vaikka ihan talon johtajalta ja samalla pyytää yhteistä palaveria jossa hoitaja ja lääkäri teidän omaisten lisäksi.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 09:27"]
Hoitajalle ohjeet:
Pue vanhus lämpöisesti myös päivällä, sillä sinähän tiedät että LIIKKUMATON vanhus palelee helposti istuessaan sängynlaidalla tuntikaupalla ja myös siellä peiton alla puuvillaisessa yöpuvussaan! Kokeile siis hänen jalkojaan ja käsiään niin hiffaat ja kysy onko kylmä.
* On paljon omaisia ja vanhuksia jotka luulevat näin. Sitten hikivaluen ovat villasukissaan. Villasukka on vanhuksen liikkeelle lähtiessä iso riski liukastumiselle.
Saunan jälkeen kun vanhus makaa vuoteessaan niin ole erityisen tarkkana ettei palele siellä kevyen peiton alla!
*Peitot tulee pesulasta, paksuutta ei ole vara valita. Aina niitä ei edes tule, vaikka tilattu on eli lisäpeittoja ei ole. Aika harva oikeasti palelee!
Kotona ollessaan vanhus pitää pehmeitä villaneuleita ja pehmeää huivia päässään. Hänellä on myös villasukat tohveleissaan! Sama periaate pätee osastoillakin!
*Arvaa paljonko tuollainen villahuivi hautoo? Kurkkasitko ikinä kotona huivin alle? OMAISEN KUULUU MYÖS VASTATA NÄIDEN OMIEN VAATTEIDEN PESUSTA. Eipä tunnu monia kiinnostava...
Älä istuta vanhusta pyörätuolissa liian kauan sillä hänen selkänsä väsyy helposti. Ainakin jo silloin pitäisi reagoida kun vanhus alkaa kallistumaan jommalle kummalle puolelle!
*Aivoinfarktin/vuodon vuoksi halvaantunut ei saa tuettua asentoaan, silloin kallistuu. Se ei ole syy makuuttaa vuoteessa,korvantasapaino elin tarvitsee pystyasentoa ettei ala huimata. En nosta ketään tuoliin alle 30min vuoksi, turhaa ajantuhlausta eikä hoitajien kroppa kestä jatkuvaa siirtelyä.
Anna aina vesihuikka kun kiireiltäsi ehdit pistäytymään siellä huoneessa. Sinähän tiedät, että suu kuivuu ja kieli turpoaa. Paree olisi myös jos siinä samalla antaisit oliiviöljyhuikan niin suu ei kuivu heti. Kyllä omaiset pullon tuovat jos viitsit pyytää!
*Hah! Suun kuivumiseen ei aina auta vesi tai öljy. Eikä se johdu aina nestehukasta. EHkä omaisesi ei halua juoda? Tai hänellä on nesterajoitus.
Tiedätkö, että vanhus haluaa kuulla ihmisen puhetta siellä hoitokodissaan?? Hän haluaa kuulla ihan tavallisia asioita kuten: mustikkasato on hyvä tänä vuonna, paistoin eilen lihapullia ja hyviä tuli, katoilla on tänä vuonna paljon lunta jne.... siis arkiasioita. Puhumattomat hoitajat pitäisi häätää ulos siitä ammatista! Jos osaat laulaa niin lauleskele tai hyräile vanhoja lauluja. Se tuo ylimääräistä iloa huoneeseen.
*Kuule, ei vaan jaksa kaikille toistaa samoja juttuja. Tätä varten on myös omaisia,käy useammin.
Oletko hoitaja kokeillut miltä tuntuu maata huoneessa kun keskusradio on koko ajan päällä? Vaikka se keskusradio olisi ihan pienellä kuullostaa se jo tunnin päästä melulta hiljaisessa huoneessa ja etenkin jos sieltä tulee nuorisomusiikkia. Sammuta se välillä!
*Oletko maannut hiljaisessa huoneessa tunti tolkulla?
Kun menet syöttämään vanhusta kerro jo ovella lempeällä äänellä, että ruoka on valmista ja kosketa ensin kädelläsi sitä vanhusta ennenkuin pamautat sängyn päädyn ylös niin, että nukuva/hereillä oleva vanhus säikähtää ja niskat retkahtaa.
*Varmasti lähes kaikki puhuvat, moni myös koskettaa.
Jos syötte pöydässä niin älä hoputa vedoten kiireeseen vaan tee siitä ruokailuhetkestä miellyttävä tilaisuus. Keittiö voi odottaa sitä tiskiä jos ei muuten niin junailkaa työvuoroja!
*Ja potilaat vessatusta? Jaksaakohan se potilaan omainen odottaa joka vaatii äiti vietävän pytylle välittömästi? Keittiö on kiireen murheista pienin...
Sängyt ovat lähekkäin, syötä siis kahta vanhusta siinä samalla ettet työnnä KOKOAIKAA sen yhden vanhuksen suuhun sitä ruokaa. Koulutukseesihan kuuluu tieto ettei ole niin helppo nieleskellä kiireellä kun on selinmakuulla. Olen kyllä huomannut että tehokasta on ollut koulutus vanhuksilla:(
'Hygieniaohjeet kieltävät
Lääkkeet janottavat jälkeenpäin. Pieni vesihuikka otettaessa lääkkeitä ei pitkälle vie! Raaski ny vaan antaa se vesihuikka useammin!
*Vesi Vesi Vesi, omaisten pakkomielle. Ota omaisesi sairauksista selvää.
Kun käännät vanhusta niin muistatko ettei lihaksia enää ole ja kaikki koskee. Joskus näkee kyllä kun lakanoiden avulla käännetään mutta joskus hoitajan sormet ovat kuin piiskan sivallus!
*Paikallaan makaaminen kuluttaa aina lihaksia, kaikkia hoitotoimia ei voi tehdä kivuttomasti.
Vaippa-asiaa en enää jaksa puhua mutta pidä se huoneen ovi silloin suljettuna , sillä vanhukset ovat häveliäitä!
*Osa on, osa ei. Väliverhot meillä.
Terveisin kaiken tämän nähnytvuosien ajan ja myös huomauttanut!
Aika kapeakatoisesti olet nähnyt.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vuosien varrella nähnyt niin monenlaisia omaisia, että ei paljon hetkauta enää. Onneksi nykyinen esimies kauniisti sanoo huutaville omaisille, että on pahoillaan, jos ovat tyytymättömiä hoitoon, että jonossa on tulijoita ja he voivat alkaa hommaamaan omaiselleen paikkaa muualta tai ottaa omaisen kotiin. Että voimme keskustella kotiuttamisesta seuraavassa palaverissa.
Yleensä siinä vaiheessa omaisten silmiin tulee kauhu, että ei kai ne nyt joudu omia vanhempiaan itse hoitamaan :)
Mutta siis eräs pariskunta, voi herranjumala sentäs :D
Aloittivat huudon jo eteisessä. Menivät huoneeseen ja sieltä syöksyivät päiväsaliin yövaatteet kädessä ja heittivät ne keskelle lattiaa ja kirkuivat, että miksi xxxx.llä on talon yövaatteet. Ei auttanut, vaikka selitimme, että omaisille kuuluu itselleen omien vaatteiden peseminen, ellei ole nimikoitu kunnolla. Osasto ei pese vaatteita ja omia vaatteita ei voi keskuspesulaan laittaa ilman nimikointia.
Huuto jatkui ja mies tuli minua kohti nyrkit ojossa, että jokin esine oli kuulemma hukassa. Olin ihan, että öööö, mikä ihme on hukassa, siellähän se on laatikossa. No kun omaisella ei ollut se käytössä. No kun omainen ei osannut käyttää sitä ja heitti sen aina lattialle, joten se oli pantu kaappiin, ettei loukkaa itseään sillä.
Sitten syöksyi perheen nainen sieltä ja huusi niin ala-arvoista tekstiä, että kuunnellessani sitä, mietin, että onkohan potilaan mielenterveysongelmat periytyivä ja toivottavasti tämä pari ei ainakaan minun hoidettavakseni ikinä tule. Lopuksi nainen tuli huoneesta muidenkin vaatteiden kanssa ja huusi ja heitteli niitä päiväsalissa. En saanut selville, mitä hän ajoi takaa. Mutta oli pakko yrittää rauhoitella, että nyt hiljaa kun muut potilaat pelkää teitä.
Kun lähdin ohjaamaan heitä ulko-ovelle, pelkäsin ihan oikeasti että se mies tulee päälle. Uhkaili valituksella sinne ja tänne ja ainakin presidentille.
Tämän jälkeen ilmoitimme parille, että heitä ei päästetä osastolle, elleivät ilmoita etukäteen tulostaan, koska henkilökunta tarvitsee useamman ihmisen itsensä turvaksi, koska koki ahdistavaksi ja peloitavaksi heidä käyntinsä.
Lopulta heille ilmoitettiin, että voivat ottaa omaisen pois. Omainen haettiin kotiin jouluksi haukkujen kera. Joulu oli ollut nähtävästi tosi vaikea, koska ääni muuttui kellossa tämän jälkeen. Nyt paikka on ihana ja me olemme todella hyviä ja missään nimessä potilasta ei saa kotiuttaa paikasta pois.
Joten kaikkea mahdollista on omaisten puolelta nähty:)
"Onneksi vanhusten hoitopaikkoja vähennetään koko ajan, joten omaiset joutuvat hoitamaan vanhusksensa itse tai palkkaamaan yksityistä hoitoa isolla rahalla.
Vanhainkodit eivät ole mikään itsestäänselvyys, vaan ne on jo lottovoitto. Kun suuret ikäluokat repeävät vanhuuteen, on heidän lapsillaan ihan oikeasti ongelma, miten hoitavat heidät. Vanhusten hoitopaikkoja vähennetään kiihtyvällä vauhdilla koko ajan."
Niinpä. Omaisia sitoutetaan hoitamaan jatkossa enemmän. Ilmeisesti myös lainsäädännöllisesti (kun lakivelvoite poistettiin vuosikymmeniä sitten).
Vai niin, vai on vaikeita omaisia!!!! Ilman minua, joka lienen se "vaikea omainen", olisi äitini varmaan jo edesmennyt tai ainakin vain petipotilas. Järkyttävää touhua, kun alettiin vain makuuttaa sängyssä vaikka äidillä itsellään halu kävellä ja kuntoutua. Ihan hullua, että ihminen pakotetaan petiin 19 aikaan ja minun, sen "vaikean omaisen", vaatimuksesta saadaan hänet sängystä pois just ennen klo 10 ja sekin vain siksi, koska tietävät minun tulevan, muuten hän makaisi 24h/vrk. On turha hoitajien valittaa kiirettä kun heillä on aikaa selailla omaa facebookia jopa 1,5h ja tätä ei tarvi kytätä, sen näkee väkistenkin. Paskalle pääsyä pitää odottaa 1-1,5h!!
Ja ei, en ikävä kyllä voi hoitaa äitiä itse omien sairauksien vuoksi.
9) älkää huutako vanhuksille huoneissa omaisten/toisten kuullen.
Jouduin tästä useasti huomauttaa että ihmiset pelkää karjumista
Suosittelen omaisia jäämään vanhuksen huoneeseen pidemmäksi aikaa. Alkaa kuulua kummia.
T: hoivana ollut
Vierailija kirjoitti:
Raportointi on tärkeää, jotta tieto muutoksista menee kaikille moniammatillisessa tiimissä. Raportointi on keino toteuttaa tavoitteellista hoitoa ja sen osatehtäviä. Onhan se tietenkin vitsi, että hoitaja tekee 5 minuuttia töitä ja kirjaa niitä 10 minuuttia, mutta jos raportointia ja kirjaamista ei olisi niin tuskin se omainenkaan saisi myöhemminkään tietää mitä hoitotoimenpiteitä hänen vanhukselleen on tehty.
Osa hoitajista 70+, kirjaavat monta tuntia.
Ne raportitkin on muuten ihan pakollisia, jotta ne vanhukset tulee oikein hoidetuksi. Raportilla ei hoitajat juoruile, vaan edellinen vuoro tekee selkoa seuraavalle mitä tänään on tehty ja mitä tulee vielä tehdä.
Meillä ainakin oli aina 1-2 ihmistä raportin aikana osaston puolella tekemässä sitä työtä, minkä omaiset kokee työksi. Nämä raportoivat omat potilaansa esim. ensimmäisenä tai viimeisenä.
Se pyörätuolissa tai ruikassa istuminenkin on muuten kuntouttavaa, jos vanhus vain makaa päivästä toiseen, niin eipä paluuta edes istuma-asentoon ole. Moni vanhus ei itse enää sitä ymmärrä ja omaisten saavuttua mieluilevat petiin vaikka olisi juuri ylös vierailua varten nostettu. Sitten alkáa omaisten räyhäys, että koko päivä istutetaan.
On kyllä surullista lukea huonosti hoidetuista vanhuksista, henkilökunnan vähyydestä, mutta myös nähdä laitoksissa vanhuksia joita kukaan ei käy katsomassa.
Suomessa säilötään lapset ja vanhukset laitoksiin ja itketään, kun ei siellä toimita kodinomaisesti. Hoitajana olen äärimmäisen surullinen näiden kovasydämisten omaisten takia. Vanhukset ja lapset ansaitsevat parempaa-