Sinä, jolta puuttuvat läheiset ystävyyssuhteet

Useimmat ihmiset ovat niin tyhmiä, etteu juurikaan huvita olla sellaisten kanssa tekemisissä.

Olen vastannut jo toisessa ketjussa, etta minulla luonne niin ikava, etteivat ystavat kauaa pysy.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:30"]

Olen vastannut jo toisessa ketjussa, etta minulla luonne niin ikava, etteivat ystavat kauaa pysy.

[/quote]

Niin, minäkin epäilin tätä jo toisessa ketjussa. Oikeasti en minä vaan tiedä. En tiedä myöskään miksi minua kiusattiin kouluaikoina.

Olen jotenkin liian erilainen, että ihmiset kokisivat minut itselleen miellyttäväksi seuraksi. Olen ollut jo lapsesta asti porukoissa syrjitty ja kiusattukin, joten jotain sellaista minussa on miksi minusta ei pidetä, vaikken ole mitenkään ilkeä ihminen. Tylsä varmaan lähinnä, kun olen aika tosikko ja sisäänpäinkääntynyt. Ystäviä en ole koskaan lapsuuden jälkeen kaivannutkaan, puolison olisin halunnut mutta eipä sitäkään outolinnulle löytynyt.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:28"]

Useimmat ihmiset ovat niin tyhmiä, etteu juurikaan huvita olla sellaisten kanssa tekemisissä.

[/quote]

Täysin samaa mieltä! Välillä tekisi mieli hirttää parikin tuttua jotka eivät vaan ymmärrä tekevänsä jatkuvalla syötöllä vääriä päätöksiä. Yrittänyt neuvoakin heitä ja olen ollut _todella_ kärsivällinen ja yrittänyt ymmärtää. Tuttu on jopa sanonut minun olevan oikeassa ja SILTI tehnyt juuri omalla idioottitavallaan. En todellakaan jaksanut enää kuunnella kyseisen henkilön marinaa siitä kuinka asiat on aina persiillään, en vaan jaksanut enää toitottaa samoja asioita jotka olin jo tuhat kertaa sanonut...

Järkevät ystäväni asuvat sen verran kaukana että näen heitä harvemmin. Mutten kyllä toisaalta kaipaakaan viikoittain mitään girltalkkeja kenenkään kanssa :P

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:28"]

Useimmat ihmiset ovat niin tyhmiä, etteu juurikaan huvita olla sellaisten kanssa tekemisissä.

[/quote]

Tämä ensisijaisesti ja toiseksi, että en vain jaksa typeriä ihmisiä

Minulla on kavereita, ystäviäkin. Mutta läheisiä ystäviä? Eipä taida.

Olen luullut joskus omaavani läheisiä ystäviä. Se on osoittautunut harhaksi. Yksi alkoi etääntymään kun sairastuin masennukseen, yksi kun löysi aviomiehen, kolmannen kanssa riitauduimme muuten vaan. Neljäs on inhottava luonne ja olemme ystäviä, mutta läheiseksi ystäväksi en voisi häntä ottaa. Yksi taas on liian pinnallinen ollakseen läheinen, ystävä kylläkin on.

- nainen 40v

Olen hiljainen, introvertti, huonolla itsetunnolla varustettu, enkä muutenkaan kovin sinut itseni tai ympäristöni kanssa.

Ei ole aikaa, enkä tarvi ystäviä.

Mun työkaverilla ei ole yhtään ystävää. On aina kaikki viikonlopun vanhempiensa luona, on reippaasti päälle 40 v. Aina perjantaina lähtee vanhempiensa luo ja on siellä aina maanantaiaamuun asti ja tulee sieltä suoraan töihin.

Hän on aina sellainen vastarannan kiiski, ensimmäisenä sanoo en minä ainakaan, ikinä ei osallistu mihinkään talon illanistujaisiin, ellei niistä saa palkkaa !!!

Työnsä tekee hyvin, mutta on lisäksi aika tylsä ihminen. Ei lue Hesaria kun Metro lehti riittää, mm tämän takia yleissivistys on ihan onnetonta, omaa hyvin vahvat mielipiteet, esim miksi Haavistosta ei saa tulla presidenttiä, meillä on töissä jonkin verran homoja, varsinkin keskijohdossa, mutta ei ole "hyväksynyt" että meidän vastaava voisi olla homo ja tuhansia eri juttuja.

Joskus sanoi että on kateellinen kun mulla on ystäviä, joten päätin kutsua kylään, kun samalla kutsuin muitakin ystäviä. Tämä istui nurkassa, haukkui kaikki tarjoilut " tämäkin on tosi pahaa, osaan tehdä parempaa itsekin, miksi et ole tehnyt itse karjalanpiirakoita, nämähän on pakkastavaraa " jne jne. Tuli julkisilla ja ehdotti että olisin maksanut hänen taksin kotiin, koska olin meillä vieraana. Kieltäydyin. Seuraavalla viikolla ilmoitti minulle mitä taksi maksoi. Onneksi ympärillä oli muitakin ja vastasin kyllä sä olisit päässyt julkisillakin kotiin, johon kommeitoi ei halunnut mennä juoppojen kanssa samaan aikaan ( klo 22), jolloin päätin keskustelun selvä, sinulla oli siihen selvästi varaa, minä voin kulkea julkisilla tohon aikaan.

Ei puhettakaan että olisi tuonut edes viinipullon tuliaisena ja kyllä söi ja joi ihan muidenkin puolesta eikä jälkikäteen kiittänyt illasta.

Niin, itsestään selvää on etten toista kertaa pyytänyt kylään ja ei kyllä kysynytkään. Ystäväni päinvastoin ihmettelivät mistä moisen mörököllin olin löytänyt ja kotiini hänet raahannut.

Uskon että kun tällä henkilöllä joskus vanhemmista aika jättää, hänellä ei ole ketään ympärillä. Hänellä on pari veljeä, joilla on omat perheet, mutta sattumoisin veljien vaimoissa on vaikka mitä vikoja ja on jo vuosia sitten riitautunut heidän kanssaan. Hänessähän ei ole mitään vikaa. Ja on myös sen useaan kertaan muistanut kertoa. Harmi, kun aikoinaan muistin kun veljeni lapset olivat pieniä, kuinka tärkeitä he olivat minulle ja ovat edelleenkin. Mutta pienistä lapsista ilo tulee aina niin suurena ja tämä henkilö on kaiken tämän menettänyt.

En ole vielä tähän elämään mennessä keksinty mihin tarvitsisin ystäviä.

Ystäviä haalii yleensä ne joilla on tapan käyttää muita hyväkseen.

Aina jos joku yrittää tehdä tuttavuutta, niin sillä on yleensä joku ketunhäntä kainalossa, eli tarvii jotain.

Parempi hoitaa itse omat asiat, ettei ole mistään muista riippuvainen.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:28"]

Useimmat ihmiset ovat niin tyhmiä, etteu juurikaan huvita olla sellaisten kanssa tekemisissä.

[/quote]

Täysin samaa mieltä! Välillä tekisi mieli hirttää parikin tuttua jotka eivät vaan ymmärrä tekevänsä jatkuvalla syötöllä vääriä päätöksiä. Yrittänyt neuvoakin heitä ja olen ollut _todella_ kärsivällinen ja yrittänyt ymmärtää. Tuttu on jopa sanonut minun olevan oikeassa ja SILTI tehnyt juuri omalla idioottitavallaan. En todellakaan jaksanut enää kuunnella kyseisen henkilön marinaa siitä kuinka asiat on aina persiillään, en vaan jaksanut enää toitottaa samoja asioita jotka olin jo tuhat kertaa sanonut...

Järkevät ystäväni asuvat sen verran kaukana että näen heitä harvemmin. Mutten kyllä toisaalta kaipaakaan viikoittain mitään girltalkkeja kenenkään kanssa :P

[/quote]

Ylläri ettei sulla ole ystäviä... tiedät kaiken paremmin kuin muut :D Ai hitto, olet varmaan juuri sellainen joka paikkaan nokkansa työntävä eukko...

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:37"]

Olen jotenkin liian erilainen, että ihmiset kokisivat minut itselleen miellyttäväksi seuraksi. Olen ollut jo lapsesta asti porukoissa syrjitty ja kiusattukin, joten jotain sellaista minussa on miksi minusta ei pidetä, vaikken ole mitenkään ilkeä ihminen. Tylsä varmaan lähinnä, kun olen aika tosikko ja sisäänpäinkääntynyt. Ystäviä en ole koskaan lapsuuden jälkeen kaivannutkaan, puolison olisin halunnut mutta eipä sitäkään outolinnulle löytynyt.

[/quote]

Tässä myös minun selitys sille, miksei mulla ole ystäviä. Puoliso mulla kyllä on, ja hänellä noin miljoona ystävääkin, joisa kukaan ei edes halua tutustua muhun.

Ihmisten typeryys, ilkeys ja kateus.

En osaa luottaa, en ole koskaan kertonut kavereilleni omia tärkeitä asioitani. En tiedä mistä se johtuu, en muista että kukaan olisi pettänyt luottamustani pahasti.

Olen myös ainoa lapsi, joten minulla ei ole ollut edes sisaruksia, jotka tuntisivat minun perinpohjin. Vanhempienkaan kanssa en ole koskaan jutellut huolistani, he eivät ole sellaisia että he osaisivat tukea henkisesti. Ehkä olen vain niin tottunut pitämään omat asiani ja salaisuuteni ominani, etten vain osaa ja uskalla kertoa niitä kenellekään. Edes mieheni ei tiedä kaikkea.

Enkä kyllä pidä itseäni hirveän yksinäisenä, olen niin tottunut kantamaan kaiken yksin.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:37"]

Olen jotenkin liian erilainen, että ihmiset kokisivat minut itselleen miellyttäväksi seuraksi. Olen ollut jo lapsesta asti porukoissa syrjitty ja kiusattukin, joten jotain sellaista minussa on miksi minusta ei pidetä, vaikken ole mitenkään ilkeä ihminen. Tylsä varmaan lähinnä, kun olen aika tosikko ja sisäänpäinkääntynyt. Ystäviä en ole koskaan lapsuuden jälkeen kaivannutkaan, puolison olisin halunnut mutta eipä sitäkään outolinnulle löytynyt.

[/quote]

Tässä myös minun selitys sille, miksei mulla ole ystäviä. Puoliso mulla kyllä on, ja hänellä noin miljoona ystävääkin, joisa kukaan ei edes halua tutustua muhun.

[/quote]

Eli puoliso ei ilmeisesti ole samantyyppinen "outolintu" kuin miksi koet itsesi. Mielenkiintoista että puolisosi halusi juuri sinut?

En osaa sanoa. Osittain voin syyttää omaa saamattomuuttani ja huonoa itsetuntoa, siis sitä, etten osaa/uskalla olla aktiivisesti yhteydessä tuttaviini (jotta heistä tulisi ystäviä). Ongelma ei ole se, etten kaipaisi ihmisiä ympärilleni vaan se "mitähän tuo minusta ajattelee, jos otankin yhteyttä"-ajattelumalli. Siitä on erittäin hankala päästä eroon. Olen huono esimerkiksi kyselemään kuulumisia, ehdottamaan tapaamisia jne. mutta lähden kyllä jos minua pyydetään.

Lapsuudenystävät ovat etääntyneet, ne harvat, joita koulukiusaamisen takia minulla koskaan olikaan. Elämä on vienyt eri suuntiin.

Yksi syy varmaankin kans tuo että useimmat ihmiset on mielestäni tyhmiä, tylsiä, ärsyttäviä.. mulla on ilmeisestikkin aika erikoinen huumorintaju kun mua ei useimpien vitsit jaksa naurattaa ja toisaalta, harva ymmärtää mun juttuja.. oon myöskin aika sarkastinen mistä ihmiset ei tunnu perustavan. Mulla on ihana perhe, mutta kyllä olis kiva että olis edes yks kunnon ystävä jonka kanssa vois aikaa viettää.

Minä olen kyllä ihan juttelevainen ja kohtelias. On mulla joitain kavereita, mutta koska niillä ei kenelläkään ole koskaan aikaa minulle, niin olen päätellyt, ettei ne pidä mua kovin läheisenä ystävänä kuitenkaan. Mua se surettaa, sillä minä kyllä olisin mielelläni läheisempikin ystävä muutaman kaverin kanssa. Mutta enhän mä voi muita pakottaa mun seuraan, joten näillä mennään.

Olen ajatellut, että minä olen ehkä vain liian tylsä ja tavallinen, joten muilla on mielenkiintoisempaakin seuraa tarjolla, ja siksi eivät innostu mun kyläilykutsuista. Mulla käy joku kaveri ehkä kerran vuodessa kylässä. Mutta vierailen sitten sisaruksilla ja yhteen serkkuun olen harvakseltaan yhteydessä.

Miehellä on kavereita, joilla joskus vieraillaan koko perheellä. Ja naapureita käy joskus meillä kylässä. Joten aina silloin tällöin on naisjuttuseuraakin. Mutta ei mitään läheisiä ystäviä.

Olen sellainen yksinäinen susi, en jaksa pitää yhteyttä ystäviin.

Tutustun ja ystävystynkin melko helposti, tosin valikoivasti, koulu-, opiskelu- ja työkavereihin ja minulla on ollut elämäni varrella montakin sillä hetkellä läheistä ystävää. Kun tiet eroavat, en vaan jaksa pitää yhteyttä, joten kaikki ystävyydet ovat jääneet.