Lapsivesipunktio - mennäkö vai ei...
Kovasti pohdituttaa vielä punktioon meneminen. Olisin kiitollinen, jos kertoisitte kokemuksistanne tässä asiassa! Tuolla kuuskytlukulaisten ketjussa jo vähän mietin asiaa, mutta halusin näin yleisemminkin kysyä.
Np-ultrassa eilen oli siis " toukalla" kaikki kohdallaan. Tutkimuksen tehnyt kätilö tarjosi lapsivesipunktiota ikäni takia (joka on la:na 39 vuotta) ja totesi, että nämä kaksi tutkimusta eivät ole tekemisissä toistensa kanssa. Tämä oli minulle oikeasti yllätys, sillä olin kuvitellut saavani np-tuloksesta sen perustan, jolla teen päätöksen jatkoselvitysten suhteen.
Nyt en sitten pystykään relaamaan hyvän np-ultranäkymän jälkeen, niin kuin olin luullut. Tuskailen sen sijaan koko huolestuvaisen luonteeni kapasiteetilla päätöksen vaikeuden kanssa: aiheuttaako pikkuiselle punktiolla edes se puolen prosentin lisäriski vai jäädäkö syntymään saakka epävarmuuteen siitä, onko lapsella asiat hyvin kromosomien puolesta?
Kertokaa ihmeessä, millaisilla perusteilla olette tätä asiaa miettineet / miettimässä ja onko teillä ollut ehkä joku lisätietotaho, joka on pohdinnoissa mahdollisesti auttanut?
terv. Juulia rv 12+0
Kommentit (36)
Teetpä niin tai näin päätöksesi kanssa, niin voimia sinulle :)!
otin nyt yksityiselle ajan toiseen np-ultraan ja siihen liitettyyn seerumiseulaan. Sen pitäisi erikoislääkärin mukaan paljastaa 85-prosenttisesti onko aihetta jatkotutkimuksiin.
Jos sieltä tulee puhtaat paprut, niin punktio mitä todennäköisimmin saa jäädä.
Olen tullut suunilleen samaan tulokseen kun sinä Juulia66.
Kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi olin 37 v. " Kaikki" ikäiseni kävivät mielestäni lapsivesitutkimuksessa ja olin sinne itsekin menossa. Kun sitten sain keskenmenon rv 12, päätin kaavinta pöydällä että tännepä en tulee enää vapaaehtoisesti...
Ensimmäinen lapseni syntyi kun olin 38 v ja en käynyt missään muualla kun np- ja rakenne ultrassa. Tosin ne tekivät lääkäri Naistenklinikalla ja päätin, että se saa riittää. Keskeytystä en ihan helposti olisi voinut tehdä.
Nyt olen 40 v ja rv 9. Riski kromosomivikaan tällä iällä on kaksi kertaa isompi kuin eteisistukan mahdollisuus (joka minulla oli viime raskaudessa). Tyhmiä asioita ehkä verrata, mutta ikäriski ei enää ole olematon. Olen päättänyt, että käyn ensin seerumi tutkimuksessa ja sitten np-ultrassa ja sen perusteella päätän lapsivesitutkimuksesta. Olen myös päättänyt, että haluan lääkärin tekevän rakenne ultran, joten menen yksityisesti jos tarvis. Tämä on aivan varmasti viimeinen raskauteni, joten keskenmeno riskiä en haluaisi mitenkään lisätä.
Tässäpä minun ajatukseni. Tsemppiä kaikille samoja asioita miettiville!
Moikka!
Minakin kerron tarinani jos se hiukan helpottaisi paatoksen teossa.
Mina olen niin sanottu vanha odottaja(tana vuonna 40v).
Meidan kunnassa paasee veriseulaan , joka tehdaan noin 9.raskausviikolla. Sinne menin ihan rutiininomaisesti ja tuloksen tultua riski saada sairas lapsi oli kohonnut. Sain valita menenko niskapoimu-ultraan, no sinnehan mina menin. Kuvittelin, etta nyt sitten riskit vahenee, mutta toisin kavi riski vaan kasvoi. Laskettiin nimittain yhteen veriseula ja niskapoimu-ultran tulos ja minun suhdeluvukseni tuli 1/10 eli murruin taysin siina tilanteessa. en nahnyt enaa mitaan muuta vaihtoehtoa kuin, etta vauva on sairas. Minulle tehtiin ,omasta halustani, samalla kertaa istukkatutkimus. Sen tulos piti tulla viikossa, mutta minulla oli tietysti huonoa onnea ja se kesti reilut 2 viikkoa.
Mutta taman kaiken piinan jalkeen sielta tuli tulokseksi terveen vauvan kromosomit.
En tieda miksei sinulle ole tarjottu tata istukkanaytteen mahdollisuutta se kun voidaan tehda aikaisemmilla viikoilla ja tuloskin tulee yleensa siina viikossa.
Nyt voi sitten jatkaa tata raskautta ainakin tassa suhteessa turvallisin mielin rv talla hetkella 14+5
Onnea ja tsemmoia sinulle omassa paatoksessasi.
Terv.Nintsa
Minulle ratkaisu oli helppo, kun tiesin, etten voi raskautta keskeyttää enää. Lapsivesitutkimusta kun väläytettiin rakenneultran jälkeen, olin siis jo rakenteeltaan normaalin lapseni nähnyt, yksi markkeri vain viittasi kromosomihäiriöön.
Eli haluatko tietää mahdollisesta sairaudesta/poikkeavuudesta keskeyttääksesi raskauden vai " varautuaksesi" elämään erilaisen lapsen kanssa. Tekeekö se tieto olon paremmaksi vai huonommaksi.
Itse onnistuin työntämään koko poikkeaman mahdollisuuden mielestäni. En ole osannut oikein kuvitella sen enempää tervettä kuin sairastakaan lasta, joten on ollut " helppoa" . Nyt on kontrollliultrissa todettu sen yhdenkin markkerin poistuneen, eli periaatteessa terve lapsi pitäisi tulla. Mutta sitähän ei meille voi kukaan luvata. Hyvillä mielin, kuten tähänkin asti, jatkan raskauteni loppuun asti.
-jossara rv31+1-
Meillä neuvolassa kerrottiin, että ikäiseni lähes poikkeuksetta " narahtavat" veriseulassa, vaikkei vauvalla olisikaan mitään kromosomi tms häiriöitä, vaan olisi aivan terve.
Siksipä jätimmekin sen väliin. Joten siihen menijät varoituksen sana, ettette sitten itke ja panikoi turhaan paria viikkoa ennen lapsivesitutkimuksen tuloksia, kuten monet on tehneet.
niisku 35+0
En halua pelotella tarinallani tai aiheuttaa suuria pelkoa punktiota kohtaan mutta haluan kertoa oman tarinani lapsivesipunktiosta.
Meillä rakenne ultrassa lääkäri ei löytänyt mitään vikaa varsinaisesti mutta epäili jotain ja laittoi lähetteen jatkotutkimuksiin. Ensimmäinen ultra tehtiin aatamin aikaisella normaalilla ultraääni laitteilla. Jatkotutkimuksilla lastamme ultrattiin 3D ultralla eikä lapsesta löytynyt lääkäreiden mielestä mitään vikaa. Ultrattiin uudelleen seuraavalla viikolla eikä mitään edelleen löytynyt. Lääkärit suosittelivat kuitenkin lapsivesipunktiota vielä kaiken varuilta ja aika olikin varattu toimenpiteeseen valmiiksi.
Olimme aivan shokissa ja huoli lapsesta oli mittaamaton, joten suostuimme lapsivesipunktioon. Kysyimme vielä punktion riskistä, mihin lääkäri vastasi että toimenpiteessä on pieni (n. 0.5-1%) keskenmeno riski johtuen siitä että sikiökalvoon tulee reikä joka ei aina meinaa umpeutua joka aiheuttaa lapsiveden tihkumista sieltä pois eikä aina varsinkin pienillä sikiöillä meinaa umpeutua kovin hyvin eikä pieni vauva tätä kestä välttämättä. Meille kuitenkin uskoteltiin että sikiömme on niin iso (vko 20) että hän varmasti pärjäisi vaikka reikä ei heti umpeutuisikaan eikä lapsiveden tihkuminen aiheuttaisi hänelle suurta vaaraa. Lääkäri vertasi punktiota verikokeeseen.
Pelkäsin ja jännitin toimenpidettä valtavasti.
Punktio tehtiin ja kaikki toimenpiteessä meni hyvin. Muutama päivä tämän jälkeen menin sairaalaan kovien alaselkä-, reisi- ja vatsakipujen sekä kuumeen takia sairaalaan. Minut tutkittiin ja siirrettiin osastolle. Tulehdus arvoni huitelivat taivasta! Kivut kovenivat ja suonensisäiset antibiootit ja supistusten estolääkitykset aloitettiin. Jouluaattona meille syntyi terve, ihana ja niin rakas enkelipoika. Olin saanut bakteerin lapsivesipunktiosta suoraan kohtuun joka vei poikamme!
Asiasta on niin vähän aikaa (poika syntyi 24.12.05) että asiaa on vielä hankala käsitellä kokonaisuudessaan ja vaikea löytää oikeita sanoja.
Tuntuu niin väärältä että ilman kunnon syytä ja väärän " mutu" diagnoosin takia punktio tehtiin kaiken varuilta ja menetimme sen takia terveen, odotetun, rakastetun ja niin valmiin poikamme.
Meille ei kerrottu MITÄÄN tälläisesta tulehdus vaarasta. No tietenkin maalaisjärjellä olisi pitänyt ajatella että jokaisessa toimenpiteessä on tämä pieni tulehdusriski. Mutta jokainen vanhempi varmasti tietää että siinä hädässä ei itse osaa ajatella kaikkea ja luottaa ehdottomasti ammattilaisiin, eikä tälläinen tule mieleen.
Olemme jälkikäteen miettineet tätä niin paljon!Näimme itse että poikamme liikkui ja näytti normaalilta. Miksi emme luottaneet vaan ultriin?Miksi kuuntelimme vain lääkäreitä? Mitä enää olisimme asialle tehneet vaikka lapsella olisi jokin poikkeavuus ollutkin? Näitä asioita ei vain tullut mieleen siinä vaiheessa. Siinä hädässä ja huolessa mikä meillä oli lapsesta luulimme ajattelevamme vain lapsemme parasta ja toimimmme sen mukaan.
Mitä saimme? Emme mitään vain tulokset tervesstä poikavauvasta millä ei ollutkaan enää mitään väliä. Puolestaan menetimme niin valtavasti mitä ei kukaan koskaan ikinä pysty millään lailla korvaamaan. Meillä on vain suru ja pieni kaunis muisto rakkaasta lapsestamme.
Tulehdusriskihän on hyvin pieni sairaaloissa, mutta haluan myös muistuttaa että se voi olla mahdollista, vaikka kuinka pieni mahdollisuus se onkin. Me valitettavasti saimme kokea sen, enkä usko että koskaan enää kykenen lapsivesipunktioon vaikka sellainen tilanne eteen tulisikin. En ole itsekkään vielä selvinnyt tulehduksesta täysin ja myös minun tulevaisuus ja " hedelmällisyys" on vielä avoinna. Emme tiedä varmasti että tulehdus ei jättänyt pysyvää haittaa ja että voimmeko saada vielä lapsia. Tämä lapsemme oli esikoisemme.
Voimia vaikeisiin päätöksiin sinulle ja muista ETTÄ TÄMÄ TULEHDUSRISKI ON HYVIN PIENI, MUTTA VALITETTAVASTI MYÖS OLEMASSA.
- enkelipojan äiti
Milla-Magia, todella surullinen tarina, itku tuli kun sen luin, tuo on kuin pahin mahdollinen painajainen, ei noin sais käydä kenellekkään. Voimia sinulle ja miehellesi.
Itse kävin kans veriseulonnassa ja np-ultra ois ensi viikon lopulla. Pelkään aivan mielettömästi ja olen aika 100% varma että punktioon en uskaltais suostua, jo ajatuskin että vauvan " pyhättöön" kajottais, tuntuu aivan kamalalta, vielä suuremmin kun luin sinun kohtalostasi. Edellinen raskauteni selvisi itselleni vasta 9viikolla, olin ollut kielletyllä lääkekuurilla tietämättömänä raskaudestani, ultran perusteella uskallettiin jatkaa raskautta mutta koko loppuaika meni kyllä valtavan pelon siivittämänä. Siihenkö nyt taas joudun jos jään seulassa kiinni enkä silti uskalla punktioon... Olen jopa miettinyt voisko pyytää että eivät edes kertoisi seulonnan tuloksia, np-ultraankin haluan vain näkemään vauvan, muuten sais sekin jäädä väliin...sen tiedän että voin pyytää etteivät mittaa turvotusta, mutta voinko pyytää etteivät kerro veriseulastakaan???
Miksi näitä " karsintoja" onkin näin paljon nykyään=(...
Miehen veljen tyttöystävä joutui punktioon lääkärin painostuksesta, vaikka lapsi oli toivottu ja he sanoivat, ettei ole väliä onko terve vai ei, kunhan on oma lapsi. Kaikki siis heille tervetulleita. Ja niin siinä sitten kävi että supistelut alkoivat parin viikon päästä punktiosta. Lapsi syntyi kuolleena viikolla 22 kun vedet menivät. Oli ollut terve. Keskenmeno johtui tuosta punktiosta. Lääkärit eivät osanneet antaa mitään muuta syytä, kuin punktion, koska mitään sairauksia tai kehityshäiriöitä ei selvinnyt tutkimuksissa.
kuinka pohjattoman surullisia kertomuksia. :(
Tutkimusten valitseminen ja niiden seurausten pohtiminen on todella kova paikka, hankalampaa kuin kuvittelin. Pienokainen on niin suunnattoman tärkeä jo siinä vaiheessa kun kokoakin on vasta puolenkymmentä senttiä, että ei sitä pysty etukäteen käsittämäänkään.
Koetan nyt punnita veriseulan tulosten perusteella, ja kiitän vielä kaikkia näkemyksistä. Kirjoittakaa ihmeessä lisääkin. Näyttää siltä, ettei ratkaisu ole kaikille muillekaan ihan itsestään selvä.
Pahoittelut Milla-Magialle vielä, että nostin kysymyksilläni tuskallisen muiston heti uudestaan pintaan.
tosi surullisia kohtaloita ja tuollainen kyllä pysähdyttää.
Kerron kuitenkin omasta hieman erilaisesta päätöksestämme. Pidämme keskenmenoriskin lisääntymistä niin pienenä (1/200..), että haluamme ehdottomasti kromosomitutkimukseen vaikka ikäni on ihanteellinen, emmekä kuulu mihinkään riskiryhmän. Itse asiassa menemme istukkanäytteeseen, mutta sama problematiikkahan siihenkin liittyy. Niskapoimua ei siis vielä ole ehditty katsoakaan. Istukkanäytehän otetaan vk 10-12.
Menemme siis tutkimukseen omalla kustannuksellamme ja se maksaakin meille 900 e, josta tosin kela maksaa puolet. Itse olen biologi ja olen aina ajatellut, etä ehdottomasti haluan kaikkiin mahdollisin tutkimuksiin, jotta tiedämme, että lapsi on terve, kun sellaista kerran nykyteknologialla voidaan tutkia. Meillä ei olisi voimia kehitysvammaisen vanhemmiksi.. Tietysti koskaanhan ei voi tietä varmaksi. Helsingissä Femedassa myös vakuutettiin, että heidän kokemuksensa mukaan todellinen keskenmeno riski on pienempi kuin tuo 0,5-1% joka on jokin kansainvälinen tms. arvo.
Toivottavasti en joudu katumaan tätä päätöstäni...
Keskenmenoriski on oikeasti 1-2 % eli jopa 2/100 menee kesken. Sitä ei kannata vähätellä, mutta onnea teille jos haluatte mennä lapsivesipunktioon.
Odottaessani ensimmäistä lastani olin 39-vuotias ja valitsimme lapsivesipunktioon menon, koska meille oli täysin selvää, että jos lapsella olisi ollut joku vakava trisomia, niin olisimme keskeyttäneet raskauden, koska olimme jo sen verran iäkkäitä, että ajatus siitä, että emme kenties itse pystyisi lastamme itse hoitamaan kymmeniä vuosia (lähipiirissä pahasti vammaisia lapsia), oli meille liikaa. Silloin punktio sujui tosi hyvin ja oli helppo juttu ja tieto siitä, että kromosomipoikkeamia ei ollut teki raskausajasta tosi ihanan. Nyt toista odottaessani olen 44-vuotias ja yritimme ensin istukkabiopsiaa, joka ei onnistunut takaseinässä olevan istukan vuoksi, joten teimme jälleen lapsivesipunktion (jossa on se etu, että samalla saa tietää AFP-arvot), jälleen kaikki sujui tosi hyvin ja olemme hyvillä mielin jatkaneet odotusta. Meille tämä oli helppo päätös, koska me olimme jo etukäteen päättäneet kantamme. Meillä lapset ovat olleet hartaasti toivottuja ja kauan yritettyjä, mutta mikäli olisimme menettäneet lapsen olisimme kyllä realisteina ottaneet sen kannan, että niin olisi voinut käydä ilman punktiotakin.
niisku65:
Keskenmenoriski on oikeasti 1-2 % eli jopa 2/100 menee kesken. Sitä ei kannata vähätellä, mutta onnea teille jos haluatte mennä lapsivesipunktioon.
Kuuleppas Niisku65, itse punktion käyneenä ja tiedot saaneena, toimenpiteestä aiheutuva riski on todella tuota 0.5+ % luokkaa. Se, että samaan aikaan on olemassa vielä muutakin keskenmenoriskiä (niinkuin koko raskaudessa), tekee kokonaisriskistä luokkaa 2%, MUTTA se kaikki ei TODELLAKAAN johdu punktiosta.
Ei saa pelotella enempää kun se on jo tarpeeksi kurjaa muutenkin!
Minulle on myös tehty lapsivesipunktio ja keskenmenoriski kyllä on 0,5-1%! Minulle myös kerrottiin mahdolliset seuraamukset ja miksi lääkäri olisi valehdellut noista prosenteista......
Kyllä jokainen saa itse päätöksensä tehdä, mutta raskaana olevat, joille ei ole edes tehty punktiota eivät ehkä ymmärrä, missä pohjamudissa puntiota harkitseva on ! Meillä mietittiin, valvottiin ja itkettiin koko punktion jälkeinen yö, että mitä tehdään jos tulokset eivät olekkaan iloisia. Sellaista ei ole jokainen raskaana oleva joutunut edes miettimään!
VOIMIA JA VALOA KAIKILLE NÄIDEN ASIOIDEN KANSSA KAMPPAILEVILLE!
Tämä tuntuu hurjan vaikealta ratkaisulta. En saa mielestäni sitä kauhua, että vuosikausia yritetty, mahdollisesti täysin terve, lapsi voisi mennä kesken tuon punktion jälkeen...
ElsaAlice:
Ei ole tehty seulaa, eikä meidän sairaanhoitopiirissä tehdä - sitä kyselin juuri puhelimessa ensin kunnalliselta puolelta ja sitten yksityiseltä. Ja seula pitää kuulemma tehdä nykyisten tietojen mukaan rv 12+6 mennessä (ei vkolla 15 kuten ensin kuulin kerrottavan), samalla kuin np-ultra. Eli minulla olisi vielä pari päivää aikaa sellaisessa käydä, jos mikään yksityinen niin nopeasti tutkimukseen ottaa.
Soitan vielä tänä iltapäivänä eräälle lääkärille ja kyselen tuosta viimeksimainitusta asiasta.
Kylläpä nyt olenkin itseni solmuun vetänyt tämän jutun tiimoilta... :) Jos kyse olisikin vain omasta " uskalluksesta" tai kipukynnyksestä tms. en epäröisi sekuntiakaan vaan menisin punktioon - mutta sitä tulee näköjään melkein vainoharhaiseksi lapseen kohdistuvien riskien suhteen.