Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

mikä on mielestäsi " paras" aika tehdä esikko?

Vierailija
18.01.2006 |

siis kesken opiskelun, valmistumisen kynnyksellä, työelämän keskellä..?

onko tässä kuumeilussa järkeä, valmistumiseen menee n. 2 vuotta ja olen silloin 25v.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

että jaksoitte kertoa tilanteistanne :) luulen et tuo valmistumisen aika olis meille hyvä, jos vain luoja suo..



t. ap

Vierailija
2/5 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menin naimisiin 18v ja heti yritystä... esikoinen syntyi kuitenkin vasta ollessani 21,5v. Jollekulle toiselle se ideaali ikä voi olla 32v. Riippuu niin ihmisestä. Itsellä oli vain lukio käytynä ja jatkoin opiskeluja sitten kahden lapsen jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta em. ajankohta oli siis meille sopivin, ei välttämättä kaikille. Sain siis esikoisen viittä vaille valmiina.



Plussaa:



*Vauvakuume oli kova, parisuhde luja. Mikäs sen parempi tilanne vauvaa ajatellen! Yhdessä olimme mieheni kanssa olleet vauvan syntyessä 6,5 vuotta, aviossa reilut 2.

*Kun oli tottunut elämään nuukasti opiskeluaikana, niin vauvan saaminen itse asiassa nosti tulotasoa... Sain minimiäippärahan ja nostin sen lisäksi 6kk opintorahaa, sillä gradun (jonka palautin viikko ennen laskettua aikaa...) ovarit napsahti vasta mammalomalla, sen lisäksi tein kypsärin ja kävin yhdessä tentissä, siitä en tosin päässyt läpi ;)

*En kokenut olevani vielä valmis työelämään, kaipasin " välivuotta" vauvan kanssa



Muita huomioita: Näin jälkikäteen kun asiaa mietin niin olen todella onnellinen, että saimme vauvan juuri silloin. Nyt esikoinen on reilut 2v. ja minulla on vakituinen virka. Töitä aloin hakemaan kun lapsi reilun vuoden ja työt aloitin kun hän oli 1v4kk. Nyt ehdin hankkia hyvät äitiyspäivärahat kakkosta ajatellen, nyt kun asuntolaina painaa niskaan ei enää minimirahalla pärjäisi! Ekan kanssa sillä tulotasolla ei niin ollut väliä, sillä asuimme vuokralla ja tiesimme, että omaa ei voida vielä muutamaan vuoteen hankkia, kun mies valmistui vasta viime keväänä.



Toisaalta en itse olisi halunnut saada vauvaa ihan kesken opiskelujen, sillä ainkaan itselläni ei olisi riittänyt paukkuja esim. gradun tekemiseen mammalomalla. Silloin voisi tentin tai pari suorittaa, mutta leppoisaan tahtiin ja ilman paineita.



Mutta en myöskään olisi jättänyt vauvan tekoa hamaan tulevaisuuteen... Silloin sitä siirtää liian pitkälle. Esim. jos odottaa vakityötä, niin sitä voi joutua odottamaan moooonta vuotta valmistumisen jälkeen. Esim. yksi kaverini valmistui ennen minua 2v. sitten ja vieläkään ei ole vakityötä! Koko ajan on ollut töissä erilaista pätkää tekemässä, mutta koko ajan on epävarma olo ja pelko perseessä, eikä uskalla vauvaa yrittää, vaikka vauvakuume onkin kova. Mitä jos työsuhdetta ei jatketa, kun raskaus huomataan? Mitä jos jää mammalomalla täysin kelkasta eikä saa enää töitä? On helpompaa, jos tuossa vaiheessa on jo se kovin kaivattu lapsi, niin ei tarvitse surra että saako sitä koskaan...

Vierailija
4/5 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

20-vuotiaana ja voin sanoa että alle kolmikymppisenä ei kannata lapsia väsätä, oli tilanne mikä hyvänsä!

Vierailija
5/5 |
18.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


olin ajatellut, että raskausaikana syuoritan opinnot loppuun ja ehkä joku gradu jää tekemättä, mutta muuten kaikki kurssit olisi suoritettuina. Mutta olin niin huonovointinen koko raskausajan, etten kyennyt opiskelemaan ja koko äitiysloman koin huonoa omaatuntoa niistä tekemättömistä opinnoista. Ja paluu opiskeluiden pariin romahdutti omat tuloni aika minimiin (onneksi mies vakityössä).



Joten jos nyt saisin päättää uudestaan, niin valmistuisin ensin ja olisin muutaman vuoden töissä ja sitten alkaisin yrittämään lapsen saantia. Olin 27 ja mies 33, kun sain lapseni ja mielestäni tuo oli ihan hyvä ikä ainakin itselleni.