Kouluttamattomat ja pienipalkkaiset!

Myöskin tärkeää työtä kuten lähihoitajat,siivoojat ym. silti eivät ole missään arvossa.

Vierailija:

Olen kielissä ja matematiikassa aivan nolla. Asiat eivät vain mene jakeluun. Kaikenlainen hahmottaminen vaikeaa. Sosiaalisesti ja tunneälyltäni olen kyllä älykäs. Aina opiskelu ei siis ole vaan motivaatiosta kiinni! Siksi minusta onkin väärin että meitä vähemmän kouluttaneita joilla ei kapasiteetti riitä maisterintutkintoon " rangaistaan" aivan onnettomalla palkalla. Usein teemme kuitenkin raskasta työtä.

Entäs sitten ne maisterit, joilla kapa riittää ja SILTI rangaistaan joko työttömyydellä tai sitten sillä huonolla palkalla?

Tässä jos/kun etenen, niin työkokemuksen, en opintojen kautta.



Nuorempana jäi koulut vähiin (ammatin opiskelin, keskiasteen tutkinto), kun ei ollut oikein motivaatiota eikä varaa. Eikä ehkä päätäkään...



Nykyään ei kyllä korkeakaan koulutus takaa korkeaa palkkaa. Oikea ala, esim. LVI sen sijaan tuo duunarillekin leveen leivän, leveemmän kuin monelle humanistille.



Palkkani on huono, mutta olen onnellinen työssäni. Ei yhtään huono yhtälö mielestäni. Tietysti hyvä palkka ja onnellinen työssä ois vielä parempi, mutta kaikkea ei näköjään voi saada.

Mieluummin varma (tai mikä nykyään on varmaa...) ja vakituinen paikka pienellä palkalla kuin epävarma taloudellinen tulevaisuus.



Ammatti mulla on ihan eri alalta, mutta koulutus on auttamattomasti vanhentunut.

koska kotona ei arvostettu opiskelua, ainoastaan työntekoa. Enkä silloin peruskoulun lopetettua uskaltanut lähteä koulun penkille ihan rahattomana, kun kukaan ei olis avustanut yhtään ja jos kotia olisin jäänyt, sinne olis pitänyt maksaa jo 16-vuotiaana vuokraa ja mistä olisin nekin rahat ottanut.

Myöhemmin sitten 30-v. opiskelin kaksikin ammattia, koska kiinnosti, mutta mitenkään korkeasti en kouluttautunut, ei ollut päätä, ja oman asunnon halusin maksaa pois ja se vaati rahaa. Koko opiskelun ajan tein rankasti töitä ja se vaati paljon.

Omille lapsille kyllä aion tuputtaa, että kouluttautuisivat enemmän kuin minä ja varmaan avustankin heitä siinä. Kyllä mun mielestä kodin lähtökohdat merkkaa paljon, kuka opiskelee ja kuka ei.

distuvasta julkisesta pilkanteosta, ja siitä syystä jätin ko. opistoasteisen tutkinnon kesken. Sitä ennen olin keskeyttänyt lukion samasta syystä.



Hakeuduin toimistohommiin, sillä aikuiset ihmiset eivät pilkanneet minua samalla tavoin. Sille tielle olen sitten jäänyt.

Olen kielissä ja matematiikassa aivan nolla. Asiat eivät vain mene jakeluun. Kaikenlainen hahmottaminen vaikeaa. Sosiaalisesti ja tunneälyltäni olen kyllä älykäs. Aina opiskelu ei siis ole vaan motivaatiosta kiinni! Siksi minusta onkin väärin että meitä vähemmän kouluttaneita joilla ei kapasiteetti riitä maisterintutkintoon " rangaistaan" aivan onnettomalla palkalla. Usein teemme kuitenkin raskasta työtä.