Kuinka olette saaneet miehenne suostumaan lapsen hankintaan?

Lapsen "hankinta" pitää ehdottomasti olla kummankin yhteinen päätös.

Kinuaminen on naurettavaa.

Jos toinen ei halua, hän ei halua.

Jokaisellla meillä on oikeus päättää omasta elämästä, jos miehesi ei halua lasta ja sinä ehdottomasti haluat, vaihda mies.

Ja kyllä, tunnustin heti että olin ollut huolimaton ehkäisyssä. Eli olin itsekäs, mutta mulla alkoi tulla ikä vastaan ja olin odotellut miehen lämpenemistä asialle lähes 10v!!En usko että meille ois lasta ikinä tullutkaan ellen ois tehnyt omaa ratkaisuani. Sitten kun se vauva oli konkreettisesti tulossa,mies innostui ja aivan hurahti isyyteen, nyt meillä on kaksi lasta ja mies on aivan mahtava isä. En siis todellakaan suosittele tekemään vastaavaa kuin minä,mutta meille tää oli hyvä ratkaisu (mieheni on jopa kiittänyt mua myöhemmin, sanoi että pelkäsi turhaan)

mutta aina joku syy (koulu, ei vakipaikkaa, ei omaa asuntoa tms) estää sen vauvan hankinnan niin alkaa tuntua, ettei toinen haluakaan antaa sitä mitä on luvannut.



Opiskelujen aikana mies sanoi haluavansa lapsia sitten kun opinnot on suoritettu. No ne on. Sitten esteeksi muodostui se, ettei hänellä ole vakituista työpaikkaa. Sen jälkeen pitikin hankkia oma asunto ennen lasta. Nyt nämä kaikki siis on meillä ja nyt hän ei enää yhtäkkiä halua. Tuntuu, että minut on petetty.



-ap-

tarvinnut. on halunnut ihan itsekin isäksix4

vielä ehdit vaihtaa miestä.

tai kysyin että voinko jättää pillerit pois ja lupasi. Vähän ajan päästä hän sitten kosi, koska kaikilla pitää olla sama sukunimi :) jos vauva tulee. Enemmän piti houkutella tutkimuksiin ja hoitoihin kun lasta ei ruvennutkaan kuulumaan...seuraavaa hoitoa hän "vaatikin" itse, että niin se mieli muuttuu. Kaksi lasta jo siis.

mies. Meillä saisi kuulla kunniansa. Varmaan ihan vittuillakseni lopettaisin ehkäisyn. Tietenkin silla varaukselle, että mies häipyy kun kaksi viivaa tulee testiin.



Itse olen jauhanut miehelle 1.5 v. lapsista. Meillä tosin on vielä aikaa niitä tehdä iha hyvin. Itsellä vai kova vauvakuume. Aikoinaan rajaksi laitetiin 25 v. Noh vuoden päästä olemme 24, silloin loppuu myös minun huolehtiminen ehkäisystä. Jos mies näkee sen tarpeelliseksi ostaa hän kondomeja. Jos ei niin kyllä aikuinen mies tietää miten lapsia tehdään.



Ehkä minulla on väärä ajattelutapa, mutta en ainakaan enää jaksa jauhaa ja kun on kerran aiemmi jo sovittu se 25 niin silloin se myös on niin.

Syyt olivat aina tuollaisia "ei vakituista työpaikkaa" (vaikka käytännössä oli), "ei omistusasuntoa", "ehtii tässä vielä" jne.



Mikään ei kääntänyt päätä, mutta hups, tulin raskaaksi. Ja mies kypsyi isäksi.

sitä mieltä, että monet miehet ovat niin peloissaan tuon asian suhteen, että eivät myönny sen takia. Pitää potkia perseelle tai ottaa ohjat omiin käsiin. Minun mies ainakin ajattelee aivan liikaa.. Meillä ei vielä lapsia, mutta veikkaan, että niitä emme koskaan tule saamaan, jos miestäni aion kuunnella.

"toisaalta joo, mutta sitten taas ei"

Ymmärrän kyllä tuskasi. Meille naisille on niin biologista tuo kaipuu. Miehet taas tarvitsevat järkiperäisiä syitä. Alkuun täytyy miehen tietysti edes joskus haluata sitä jälkikasvua. Teillä se on kuitenkin ilmeisesti selvä, mies siis varmasti haluaa lapsia joskus? Teidän täytyy yhdessä puhua ja asettaa tietyt reunaehdot lapsen hankinnalle. Meillä esim on puhuttu että miehen pitää olla saanut oman alan töitä ja minulla pitää olla jossain järkevässä vaiheessa opinnot. Nyt sovimmekin että vuoden päästä tuo tilanne on sopiva, ja silloin alotamme yrittämisen. Minun pitää vain vielä vähän kärvistellä, mutta aionkin käyttää tämän vuoden kunnon kohottamiseen ja aion myös urakalla opiskella :) Eikä säästäminenkään pahasta ole.



Itsellä ei ole onneksi ikä tiellä. Eli hedelmällisintä aikaani elän nyt. Mies on onneksi ymmärtänyt tuon että meidän ei kannata liikaa odottaa lapsen hankintaa, varsinkin kun haaveissa olisi isompi perhe. Oletteko kuinka vanhoja? Miehelle kannattaa kyllä kertoa faktoja naisten hedelmällisyydestäkin.



Neuvona siis olisikin että mieti itseksesi joku aikamäärä, esim tuo vuosi, ja ehdota sitä miehellisi ihan fiksusti perusteltuna. Mies saa aikaa sulatella asiaa kunnolla rauhassa, ja pohtia haluaako vielä silloinkaan isäksi. Meillä ainakin auttoi, kun sanoin että mitä on mieltä jos alettaisiin vuoden päästä yrittään kun silloin pitäisi olla kaiken kunnossa (meidän kriteereillä siis, ei todellakaan yleisillä kriteereillä).

Ymmärrän kyllä tuskasi. Meille naisille on niin biologista tuo kaipuu. Miehet taas tarvitsevat järkiperäisiä syitä. Alkuun täytyy miehen tietysti edes joskus haluata sitä jälkikasvua. Teillä se on kuitenkin ilmeisesti selvä, mies siis varmasti haluaa lapsia joskus? Teidän täytyy yhdessä puhua ja asettaa tietyt reunaehdot lapsen hankinnalle. Meillä esim on puhuttu että miehen pitää olla saanut oman alan töitä ja minulla pitää olla jossain järkevässä vaiheessa opinnot. Nyt sovimmekin että vuoden päästä tuo tilanne on sopiva, ja silloin alotamme yrittämisen. Minun pitää vain vielä vähän kärvistellä, mutta aionkin käyttää tämän vuoden kunnon kohottamiseen ja aion myös urakalla opiskella :) Eikä säästäminenkään pahasta ole.

Itsellä ei ole onneksi ikä tiellä. Eli hedelmällisintä aikaani elän nyt. Mies on onneksi ymmärtänyt tuon että meidän ei kannata liikaa odottaa lapsen hankintaa, varsinkin kun haaveissa olisi isompi perhe. Oletteko kuinka vanhoja? Miehelle kannattaa kyllä kertoa faktoja naisten hedelmällisyydestäkin.

Neuvona siis olisikin että mieti itseksesi joku aikamäärä, esim tuo vuosi, ja ehdota sitä miehellisi ihan fiksusti perusteltuna. Mies saa aikaa sulatella asiaa kunnolla rauhassa, ja pohtia haluaako vielä silloinkaan isäksi. Meillä ainakin auttoi, kun sanoin että mitä on mieltä jos alettaisiin vuoden päästä yrittään kun silloin pitäisi olla kaiken kunnossa (meidän kriteereillä siis, ei todellakaan yleisillä kriteereillä).

olitkin kirjoittanut tuonne ketjuun enemmän. No loppuosani pätee silti. Jos mies ei suostu esim tietyn ajan päästä lapsenhankintaan, niin kyllä on syvällisemmän keskustelun paikka. Voi olla että miehellä on ihan kummia pelkoja.

moni suosittelee toimimaan miehen selän takana...



Näin niitä yksinhuoltajia tulee kun kaikille ei käykkään yhtä hyvin kuin jollekkin tuntemattomalle keksukstelupalstalla. Voi naiset, miettikää nyt hiukan, sillä lapsellakin on oikeus olla molempien puolelta haluttu!



Tai sitten sen hoitaa yksin, onhan sekin vaihtoehto juu...



Et voi siis mun mielestä tehdä muuta kuin odottaa ja keksustella mitkä on ne todelliset syyt ettei mies lasta halua juuri nyt.

Mutta ehkäisyhän on mahdollista jättää "luvatta" pois ja vielä niin että mies tietää asiasta. Sanoo yksinkertaisesti että tän pillerikiekan jälkeen jätän ehkäisyn pois tai kuukauden päästä poistatan kierukan. Samana päivänä kun ottaa viimeisen pillerin tai käy poistattamassa kierukan, muistuttaa vielä että enää ei ole ehkäisyä. Jos mies haluaa seksiä ilman ehkäisyä, tekee sen täysin tietoisena. Tai jos mies huolehtii itse ehkäisystä (kortsut) on sekin taas miehen tietoinen valinta jonka jälkeen naisen täytyy päätös tehdä. Eli vaihtaako miestä, vai jääkö odottamaan josko miehen mieli kuitenkin joskus muuttuisi.



Meillä ei tarvinnut suostutella kumpaankaan lapseen. Olen miestäni 4 vuotta vanhempi ja olihan mulla ollut reilun vuoden ajan pientä vauvakuumetta. Olin siitä pari kertaa miehelle sanonut mutta mies ei sanonut oikein juuta eikä jaata asiaan. Sitten oli todella hiljainen pari viikkoa ja luulin jo että haluaa erota. Kysyinkin painaako jokin mieltä mutta ei kuulemma mikään. Sitten yksi ilta olin lukemassa makkarissa kun mies tuli viereen makoilemaan ja sanoi että on miettinyt että alettaisko yrittämään vauvaa. Olin onneni kukkuloilla.



Toinen lapsi meillä oli vahinko joka sai alkunsa yhdestä kerrasta ilman ehkäisyä (silloin käytettiin kortsuja). Hain jälkiehkäisypillerin, joka sitten onneksi ei toiminut.

Kyllä kun sen oikean löytää, on alusta asti selvää, että perhe perustetaan.

Eri asia tietysti, kun et vielä ilmeisesti ole löytänyt sitä oikeaa. Vai oletko varma, haluaako hän koskaan lapsia? Kaikki ei näes halua. Taivuttelua en voi yhtään ymmärtää.

Pakon edessä myöntyi, olisin jättänyt muuten. Ikääkin mulla oli jo 31 v. Hirveä vääntö, pariterapeutilla käymistä ja kaikkea. Mutta nyt meillä on vauva, josta hän tykkää todella paljon. On mahtava isä, kuin luotu siihen hommaan.

miksi ihmeessä miehen pitäisi jotenkin "suostua" vauvan hankintaan.

Kyllä se oli meillä ihan itsestäänselvä juttu ilman että siitä mitenkään suostuteltiin puolin tai toisin.

Muija alkoi kantaa vauvalehtiä ja -kirjoja kotiin. Mä lakkasin naimasta häntä. Verrattain yksinkertaista, eikö?



Saa nähdä, kauanko hän haluaa elää minun kanssani. Pidän hänestä kyllä, mutta pidän myös itsestäni sen verran, että tähän sairauteen ei vauva passaa.



Enkä yhtään ihmettele minäkään, että yksinhuoltajia tulee, kun naiset tärvelevät miehen elämän pettämällä ehkäisyasioissa. Laki ja kaikki ovat tässä asiassa naisen puolella, ja sitä he käyttävät törkeästi hyväkseen oman mielitekonsa toteuttamiseksi. Ainoaksi mahdollisuudeksi jää ero ja tarpeen vaatiessa naisen elämän tekeminen sen verran hankalaksi, ettei elareiden liiallinen kärkkyminen tule mieleen.



Toisaalta, aikanaan kun jaksoin olla vielä ymmärtäväinen ja empaattinen ihminen, moni nainen kertoi minulle jopa toimivansa niin, että teettää miehellään lapset ja sen jälkeen jättävänsä miehen. Tilanne on päinvastainen: mies ehkä toivoo ja haluaisi rakastaa lapsiaan, mutta taas nainen tekee itsekkyyttään miehen elämän hankalaksi.



Olisiko vähitellen aika rajoittaa miehen elatusvelvollisuutta ainakin joissakin tilanteissa?

moni suosittelee toimimaan miehen selän takana...

Joku jopa sanoi niin päin, että ei suosittele. Sä laitoit nyt aika runsaasti omaa tulkintaa lukemiseesi, joten älä taivastele muiden kirjoituksia vaan taivastele ennemminkin omia ennakkoluulojasi.

jos ensin kertoo miten mies ei lasta halunnut millään ja sitten itse myötävaikutti toisen selän takana että tuli raskaaksi ja sen jälkeen hehkuttaa miten mies rakastaa lastaan ja olikin tietämättään halunnutkin sellaisen??



Kyllä itse ainakin ymmrrän että tarinan tarkoitus on vinkata että näinkin voi tehdä ja miten mieskin on siitä jälkeenpäin vain mielissään...



Tapaukset on kuitenkin harvinaisia... monesti myie myös lähtee ja jättää petollisen kumppaninsa ja siihenpä jäät yksin vauvan kanssa.



Seuraavan avauksen voikin tehdä siitä miten meille ei käynytkään niin hyvin kuin teille ja mitäs nyt sitten? Tyhmä mies kun ei ymmärtänyt alkaa haluamaan lasta?!?

miksi ihmeessä miehen pitäisi jotenkin "suostua" vauvan hankintaan.

Kyllä se oli meillä ihan itsestäänselvä juttu ilman että siitä mitenkään suostuteltiin puolin tai toisin.

Eihän se niin mene että nainen vain sanoo että haluan vauvan ja mies sanoo ok. Kyllä miehenkin täytyy olla valmis vauvaan.

Ja jos tällä viestilläsi yrität kertoa että täydellinen suhde on sitä että molemmat on yhtä aikaa valmiita samoihin asioihin niin räkänauru. Eikä lasten yrittäminen ole mikään itsestäänselvä juttu kaikille. joillakin pitää pohtia asiaa, ennenkuin voi "suostua". Esim. sukulaisnaisen mies empi pitkään koska pikkuveljensä on vaikeasti vammainen. Kyllä tuollaiset asiat pistää miettimään...