section jälkeisiä alatiesynnytyksiä?
Mulla esikoinen syntyi tammikuussa 02 sectiolla ja nyt mietiskelen tässä, onko ihan turhaa haaveilla, että tämä seuraava (la 8.3.) syntyisi ihan " normaalisti" alakautta... Edellinen synnytys päätyi sectioon huonon etenemisen vuoksi.
En tuota sectiotakaan varsinaisesti pelkää, muistan vaan että se oli kamala pettymys kun olin niin valmistautunut alatiesynnytykseen. Nyt sitten ihan selvästi kelailen näitä samoja juttuja kun uusi synnytys lähestyy.
Ihmettelee Anna ja valtaisa vatsa 32+5
Kommentit (7)
Esikoisen syntyi kiireelisellä sektiolla väärän tarjonna vuoksi. Toisen kohdalla kävin synnytystapa-arvioinnissa, päädyttiin kokeilemaan alatiesynnytystä. Itse olisin halunnut sektion. Toinen lapsi tuli maailmaan hätäsektiolla. Jos joskus teen kolmannen se leikataan automaattisesti. En kyllä tiedä uskallanko, koska kohtuni repesi pahasti edellisessä sektiossa.
Moi.
Ihan kiinnostuksesta kysäisin että repesikö se kohtu siis sitä toista synnyttäessä (supistuksien aikaansaamana) vai sektiossa?
Minulla esikoinen syntyi hätäsektiolla sydänäänten romahduksen vuoksi ja pelkäsin toista odottaessani hirveästi sektioon joutumista. Mutta kaikki meni sitten tosi hienosti toisessa synnytyksessä ja sain synnyttää alateitse. Kolmas lapsemme syntyi myös alateitse ja nyt odotan neljättä, jonka olisi myös tarkoitus syntyä alateitse, ellei mitään ongelmia tule. Äidilläni kävi niin, että esikoinen syntyi sektiolla ja toisen lapsen synnytyksessä kätilö vauhditti lääkärin kielloista huolimatta supistuksia tipalla, jolloin supistuksista tuli liian rajuja ja sektiohaava alkoi revetä. Sen jälkeen hän ei enää saanut synnyttää alateitse. Minulle synnytystäni hoitanut lääkäri sanoi heti, että sektion jälkeen ei voida käyttää " keinotekoisia supistuksia" käynnistykseen tai synnytyksen vauhdittamiseen. Jos siis synnytys käynnistyy itsestään ja etenee hyvin luonnollisesti, niin ei pitäisi olla mitään estettä alatiesynnytykselle.
eli esikoiseni syntyi sektiolla perätila/jalkatarjonnan ja ison painoar-
vion vuoksi -03 ja nyt toinen kesäkuussa -05 käynnistettiin.
Sain sekä tabletteja että olin oksitosiinitipalla 6h.Tosin sitten kun
varsinainen synnytys lopulta käynnistyi,niin sitten ei enää vauhditettu.
Mutta onneksi ei mikään paikka revennyt ja kaikki meni hyvin
vaikka keinotekoisesti avitettiin...
Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, ja kyllä mullakin vaan ollaan annettu sen jälkeen tipalla vauhtia supistuksiin sekä käynnistetty tipalla...
Heips!
Mulla esikoisen synnytys päättyi 21 h jälkeen sektioon vinolakitarjonnan ja sitä myöden pysähtyneen synnytyksen takia. Hän myös painoi 4,7 kg. Kakkosen halusin synnyttää alateitse - tai siis ainakin yrittää, jos nyt ei sentään mitään 5 kiloa olisi. Pääsin tietysti synnytystapa-arvioon, ja lantio kuvattiin todeten hyväksi alatiesynnytykselle. Se tieto rauhoitti mieltä kovasti.
Toinen lapsemme syntyikin sitten alateitse n. 6-7 tunnissa. Hänet tosin jouduttiin " nykäisemään" imukupilla, koska kakkasi lapsiveteen. Hän painoi 4,3 kg. Minulla jäi synnyttämisestä tosi hyvä mieli! Sektion mahdollisuutta surin etukäteen, kun en voisi hoitaa esikoista kunnolla yms. Siihen ei nyt tarvinnut mennäkään. Sain myös voimaa siitä, että sektio kuitenkin luvattiin tehdä kakkosen kohdalla nopeammalla aikataululla, jos sekään synnytys ei olisi edennyt.
PS. Minäkin olen saanut molemmissa synnytyksissä vauhditusta supistuksiin oksitosiinitipalla...
Ymmärrän ajatuksesi hyvin. Itsellänikin esikoisen synnytys alkoi pyöriä päässä pikkukakkosta odotellessa. Esikoisen synnytyksen aikana sekä minulla että miehelläni oli hyvät fiilikset; kaikki sujui aika rauhallisesti, vaikka kiireelliseen sektioon tuosta samasta syystä päädyttiinkin. Mutta jälkikäteen jossittelin kaikenlaista: mitä jos kohtuni ei olisi ollenkaan supistunut (silloin meni 2 litraa verta) tai jos esikoinen olisikin ollut sen verran pienempi, että olisi jäänyt jumiin tai olisin revennyt tosi pahasti alatiesynnytyksessä tai tai tai... Kaikenlaisia kauhuskenaarioita tuli väkisinkin mieleen tätä pikkukakkosta odotellessani, koska hänkin näytti olevan yhtä suuri kuin isovelinsä ainakin sf-mitan ja masuni koon perusteella.
Minulle olikin varattu aika suunniteltuun sektioon rv 40+3. Eli kuvittelin olevani tänään(!) sektiossa. Vaan toisin kävi! Pienokainen lähtikin tällä kertaa aivan itsekseen syntymään jo rv 37+4 (lapsivedet hulahtivat ja supistelut alkoivat kättärillä siitä parin tunnin päästä) ja syntyi alateitse varhain seuraavana aamuna :) Emme olleet ollenkaan varautuneet tällaiseen iloiseen ylläriin, kun esikoisen synnytys käynnistettiin rv 42. Yhtään myöhemmin tosin tämäkään pienokaisemme ei mun lantiosta olisi enää mahtunut alateitse syntymään, tuuri kävi. Tosin pähkäilin pitkään jälkikäteen, olisiko sektio sittenkin ollut turvallisempia tapa... pienokaisemme kun oli ahtauden vuoksi ihan mustelmilla :( Onneksi kuitenkin selvisimme säikähdyksellä, nyt kaikki on hyvin. Eikä mulle tullut edes tikkejä, joka oli jättiyllätys! Muuten olo oli alussa kyllä nytkin kaikkea muuta kuin " normaali" ;) mutta toisaalta ilman sektiohaavaa toipuminen oli silti nopeampaa, etenkin sitten kun (turhan) katetroinnin seurauksena tullut virtsatietulehdus lähti paranemaan antibiooteilla.
Olen ymmärtänyt, että yhden sektion jälkeen enemmistö edelleenkin synnyttää seuraavan lapsen alateitse. Edes ahdas lantio ei ole sille este, mikäli seuraava lapsi joko on pienempi tai syntyy ajoissa. Mutta jos mennään yliajalle ja lapsi on iso, suosittelen itse kyllä ennemmin suosiolla suunniteltua sektiota. Siitä kuulemma toipuukin paremmin kuin kiireisestä/hätäsektiosta. Tärkeintä on äidin ja lapsen turvallisuus, synnytystapa on minusta muuten toisarvoinen. Sehän on vain pieni hetki, yhdessä kasvaminen alkaa kunnolla syntymähetken jälkeen :) Avoimin mielin siis vain, mitä ikinä eteen tulee.