Lapsen sienipelko - tiedätkö ketään sieniä pelkäävää? Mitä neuvoja?
Erityislapsemme pelkää sieniä, mutta asiaa on niin vaikea lähestyä, kun emme oikein tiedä, miten sitä pelkoa voisi käsitellä / lievittää.
Kokemuksia? Vinkkejä? Miten voisimme helpottaa lapsen oloa, kun kuitenkin paljon perheen kanssa retkeilemme?
Kommentit (81)
Minullakin oli lapsena sienipelko. Ei se ollut ylitsepääsemättömän paha, mutta ajatus niihin koskemisesta oli (ja on vielä 30 vuodenkin päästä) vastenmielinen. En osaa selittää mikä niissä kuvottaa. Etenkin sellaiset ryppäissä elävät lahottajasienet, myrkkysienet ja ne harmaat lahottaja sienet inhottaa. Myös jätti sienet kuvottaa (paitsi käävät). Sen sijaan haperot, tatit, rouskut ja etenkin kanttarellit on sellaisia mitkä ei inhota ja ällötä. Pystyn kyllä syömään sieniruokia. Avain asemassa lapsena oli se että opettaja kannusti keräämään lähimetsästä punahaperoita (valvotusti tietenkin). Siedätys on ainoastaan auttanut. Kanttarellit on sellaisia joista voi aloittaa siedätyksen, koska ne näyttävät värin, koon ja muodon puolesta kivalle sekä ruuassa maistuvat hyvälle.
Lapset ymmärrän mutta aikuisen pitäisi koettaa järjellä selvitä sienistä. Toivottavasti ette sienipelkoiset ole kovin vastuullisissa tehtävissä täss yhteiskunnassa.
Sienipelko! Mitä limainen, haiseva sieni (varsinkin tatti) edustaa 3 v lapselle? Hyväksikäyttäjän penistä. Lapsi ei käsitä, ettei sieni ole paha eikä tunkeudu häneen. Pelko on järkyttävä!! Terapiaa takana lähes 8 v enkä vieläkään koske sieneen. Huudan ja pudotan lehden jos sieni yllättäen on kuvassa. Olen 50 v ja asun yksin usean lukon takana.
Vierailija kirjoitti:
Sienipelko! Mitä limainen, haiseva sieni (varsinkin tatti) edustaa 3 v lapselle? Hyväksikäyttäjän penistä. Lapsi ei käsitä, ettei sieni ole paha eikä tunkeudu häneen. Pelko on järkyttävä!! Terapiaa takana lähes 8 v enkä vieläkään koske sieneen. Huudan ja pudotan lehden jos sieni yllättäen on kuvassa. Olen 50 v ja asun yksin usean lukon takana.
Mulle tulee kielistä myös. Kissavideon pitäisi rauhoittaa joo ei. Vaaleanpunainen
Mäkin pelkäsin lapsena..pelkään vähän vieläkin. Pääasiassa inhoan. Ja aivan syystä, sienet ovat saakelin epäilyttäviä ja vaarallisia 'otuksia'.
Sienethän esiintyy monissa lasten animaatioissa ja kirjoissa. Semmoisia sitten katselemaan, että tulevat sienet tutuksi. Jos löytää jonkun sellaisen tarinan, missä sienessä on talo jollakin otuksella tai muuta vastaavaa, niin se voi olla lapsesta hauskaa ja vähentää pelkoa. Sitähän se lapsi varmaan pelkää, että mitä sen kumman näköisen lakin alla piileksii. Ehkä sekin, että poimii sienen käteensä ja laittaa sen siinä osa kerrallaan palasiin lapsen katsellessa vieressä, voi auttaa lasta hahmottamaan, ettei siellä sienessä mitään pelottavaa ole.
En ole lukenut koko ketjua. Miten olisi tiedollinen lähestymistapa hauskala tavalla kerrottuna (uppoaa usein nepsyihin). Kertoo vaikkapa millaisia ystävyyssuhteita kasvi- ja puukunta voi muodostaa. Esim. kantarellit ja koivut ovat usein ystäviä ja auttavat toinen toisiaan, siksi kantarelleja usein löytyykin juui koivujen lähistöltä.
Tai että sienillä on käytössä omat maanalaiset puhelimensa, joita kutsutaan rihmastoksi ja ne voivat viestiä keskenään sen avulla.
"Sienellä on oma sadelakki, niin ettei se kastuisi ihan läpimäräksi. Ja lakin alta löytyy heltat niin kuin kukolla. Sieni osaa seisoa vain yhdellä jalalla. Ja kun sieni poimitaan, niin se tykkää, kun siitä rapsutellaan harjalla multaa pois."
Onko siis vaikeaakaan asioista puhua lapselle sopivalla tavalla.
Pelkäsin itse lapsena sieniä. En tiedä tarkalleen mikä pelotti, luultavasti olin lukenut myrkkysienistä.
Minua pelottaa sellainen karvainen ja paksu, isolakkinen punikin tatti. Jos se ruikkiikin silmille. Voi kauhistus.
Olisiko mahdollista antaa hänen pelätä sieniä. Siihenhän ei kuole, eikä se vaaranna tai loukkaa muita. Lapsilla ja aikuisilla on irrationaalisia pelkoja..eiköhän ne sitten vanhemmiten helpotu, jos niille ei anneta kauheasti painoarvoa ja lähetä häsläämään. On ihan ok pelätä ja kyllä, onpa inhottava sieni, silläkin on täällä tehtävä, jatketaanpa matkaa tuolla näkyy lintu/järvi/nuotio.
Voit toki lähteä leikkiin ja tunteisiin mukaan ja käyttää tähän sienipelon taltuttamiseen elämänne hetkiä.
Siis te kaikki kirjoittajat olette tosissanne? Oikeasti? Mitä ne skidit pelkää, että sienet hyppää maasta ja hyökkää kimppuun?
Joskus on vaikeaa ymmärtää.
ihmisillä voi olla pelkoja mihin vain asiaan. Esim isolla osalla suomalaisista on pelko sattua samaan aikaan rappukäytävään samassa rapussa asujan kanssa. Siksi katsotaan ovisilmästä aina ennen kotoa poistumista. Tai pelko joutua olemaan hississä jonun vieraan kanssa. Joku pelkää salaattia, joku toinen lätäköitä. Eihän pelot usein olekaan rationaalisia.
Omituinen ongelma. En ole koskaan vielä nähnyt yhdenkään sienen ajavan ketään takaa, joten pysykää pois sieltä metsästä.
Vierailija kirjoitti:
Siis te kaikki kirjoittajat olette tosissanne? Oikeasti? Mitä ne skidit pelkää, että sienet hyppää maasta ja hyökkää kimppuun?
Joskus on vaikeaa ymmärtää.
Ja ennen kaikkea, miksi sille sienipelolle sitten pitäisi tehdä jotain? Miksi on pakko olla tekemisissä sienien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ongelma. En ole koskaan vielä nähnyt yhdenkään sienen ajavan ketään takaa, joten pysykää pois sieltä metsästä.
kynsisienet on aika epätoivottavia ja moni yrittää joskus pitkään päästä niistä eroon ja ne ajavat ihmsen joskus epätoivoisiin ratkaisuhin, kuten vaikkapa koko kynnen poistoon.
Kummipojallani on sienipelko. Luulin ensin, että hän vitsailee mutta kun jutut toistuivat syksystä toiseen ja näin hänen reagointinsa, aloin uskoa asiaan. Mielenkiintoista kuulla, että tätä on muillakin. Pidän tätä itse todella outona pelkona enkä esim. lapsena tuntenut ketään, jolla olisi tällainen fobia ollut. No, ei 80-luvulla tainnut kauheasti fobioita olla muutenkaan tai sitten niistä ei puhuttu.
Sinä joka kirjoitit "karvainen ja paksu sieni joka ruikkii kasvoille" pelkosi motiiviksi. Mieti, mikä muu ällöttävä tekee näin.854
Lapsena pelkäsin sieniä. Voin nykyään olla mukana poimimassa sieniä ja syödä niitä. Sieniin en mielellään koske vieläkään. Vanhempieni kertoman mukaan olen juuri kävelemään oppineena säikähtänyt kamalasti, kun olen astunut nurmikolla sienen päälle.
En voi antaa muuta neuvoa kuin sen, että pelko vähenee iän myötä. Kaikesta päätellen sienien pelko on yleistä.