Vauvan "ajoitus" siihen, kun esikoinen aloittaa koulutaipaleensa... Kokemuksia?

Minusta pieni sisarus oli sinänsä ihan kiva, mutta kun sen mokoman takia piti sitten kerätä kaikki itselle tärkeät pienet tavarat pois. Mitään yhteistä meillä ei ole ollut ennen aikuisikää, nyt välimme ovat hyvät. Jos haluat lapsista olevan toisilleen seuraa niin pienempi ikäero on parempi.



Ps. kaikesta huolimatta sisarukseni on minulle rakas, enkä hänestä luopuisi. Mutta mitään seuraa siitä kiusanhengestä ei ollut lapsena.

Eli ihan sama tilanne täällä. Samaa ajoitusta olen suunnitellut eli parin vuoden päästä, kun esikoinen menee kouluun ja kuopus eskariin. Niin, onko kellään kokemuksia?

viime syksynä kouluun, oli kuopus sylivauva. Oli tosi hyvä juttu, vaikkei tietoisesti ajoitettu näin (menetimme edellisen vauvan). Ja esikoinen (kuten toisetkin) tykkää kovasti tästä pienimmästä siskostaan. Itse olen viihtynyt hyvin kotona ja etenkin viime syksynä oli tosi kiva, kun pystyi lähettämään pienen ekaluokkalaisen kouluun aamulla ja oltiin täällä kotona porukalla odottamassa, kun hän saapui koulusta.

tunnen kolme perhettä, joissa näin oli. Ei ole kukaan valitellut.



Minulla on ekan luokan päättänyt lapsi ja olen siis katsellut tätä ekaa luokkaa tässä. Perusteesi vauvan hankkimiselle on kyllä huono... Ensinnäikin lapseni on viihtynyt todella hyvin iltapäiväkerhossa ja saanut sieltä kavereita. Toiseksi tämä iltapäivähoito-ongelma sen kun jatkuu... ei se tokaluokkalainenkaan kamalan iso ole olemaan kotona yksin. Ja sitten tulee taas sama ongelma, kun kakkonen menee kouluun.

Siis tuon, etät vauva syntyi juuri kun nuorimmainen lähti juuri kouluun, ja seuraava aloitti eskarin. Meilläpäin kun eskarilaisen joutuu kuljettamaan tuonne koululle, niin oli todella rassaavaa joka aamu pukea vauva ja lähteä viemään eskarilaista ja sitten sama homma taas muutaman tunnin päästä uudestaan hakureissulle.

Tosin mulla kyllä oli puettavana vielä 2 vuotias. Mutta silti olisi mukavampaa, ettei olisi tarvinu pikkuisen kanssa heti juosta paikata toiseen.

ja toisaalta isommille vain tiellä. en tarkoita etteikö isommat vauvasta välittäisi mutta omat tvarat ja leikit se on aina sotkemassa ja vinkuu isompana perään pihalla jne. ikäero on siis turhan pitkä mutta jokainen tyylillään. samoin kaikki edellisten lasten tavarat ja vaatteet joutuu pitkään säilöön ja vanhentuu tai sitten on ostettava uudet.



tunnen tosin muutaman perheen jossa on lapset kahdessa sarjassa. isommat kun ovat meenneet kouluun ja eskariin on tehty pienemmät sisarrukset pienellä ikäerolla peräkkäin jolloin pienet ja isot ovat olleet keskenään kavereita.

...koulun vuoden päästä syksyllä.



Aion siis olla kotona esikoisen ja kakkosenkin ekan kouluvuoden, jolloin pääsevät hyvin "sisään" koulumaailmaan ja ovat sitten paljon valmiimpia itsenäisempään koulunkäyntiin :)

täysin samat perusteet sen siirtämiselle kuin ap:llakin. Nyt kuitenkin esikoinen menee jo eskariin ja kuopuskin vuoden päästä. Eli tuskin esikoisen koulunaloitukseen saadaan sitä kolmatta pukattua.



Ihmettelen kyllä, miksi iso ikäero tuomitaan täällä. Ei kai nyt mikään ikäero ole pelkästään hyvä tai huono, vaan kaikissa on omat siunauksensa ja haasteensa.

Oli kiva olla kotona lapsen koulutien alussa (jäin kotiin heinäkuun lopulla) ja lapsi sai tulla ip kotiin, eikä mennä minnekään kerhoon. Kotona oli myös keskimmäinen sisarus. Iso plussa on sekin, että ekan luokan lomilla (syys-, joulu-, hiihto- ja kesäloma) on äiti kotona, ikävä se on pienen 7vuotiaan olla yksin eikä hoitopaikka lomalle aina järjesty. Itse olen vielä tämän kesän lomalla ja tokaluokkalainen poikani tykkää kun ei tarvi olla yksin, tehdään yhdessä päiväretkiä ja aina on lämminruoka tarjolla (itse muistan lapsuudestani tylsät kesäpäivät kun kaverit maalla, vanhemmat töissä ja sitten sitä söi vaan leipää nälkäänsä kun ei vielä saannut käyttää hellaa..)



Mitään negatiivistä en tästä ratkaisusta löydä, ainut haittapuoli oli alkuun se kun vauva kävi nukkumaan vasta puolenyön jälkeen ja aamulla piti nousta ajoissa laittamaan koululainen matkaan (kulki itse jo siinä vaiheessa) mutta harvoinpa sitä monilapsisen perheen äiti muutenkaan saa aamulla pitkään nukkua. Keskimmäinenkin heräsi puurolle ajoissa ja pitihän hänetkin kerhoon viedä, joten ei sitä kolmannen kanssa enää "pesitä" samalla tavalla kotona kuin esikoisen vauva-aikana.



Meidän tuttavapiirissä tämä on kovin yleistä, että ensin kaksi lasta 2-3v ikäerolla ja kolmas kun esikoinen lähtee kouluun. Pojan koulukavereissakin oli useita, joilla äiti kotona vauvan kanssa ja paras ystäväni sai myös samaan aikaan kolmannen, hänellä kotona koululainen+eskari ja sanoi, ettei olisi voinnut paremmin mennä, nautti kovasti rauhallisista aamupäivistä kotona vauvan kanssa kun isommat oli koulussa/esikoulussa ja ottaa aamupäiväunet, jos vava valvottanut yöllä. Luksustahan se on, jos kotona on isommat alle kouluikäisiä niin äitikin on täystyöllistetty koko päivän.

"tehdään kolmas, että esikoinen saa rauhassa aloittaa koulun" lapsi.



Sisarukseni olivat kavereita, minä olin aina heidän jutuistaan ulkopuolella. Vanhemmat ei oikein jaksaneet enää innostua minun jutuista, koska minut oli oikeastaan tehty siksi, että sisarukseni saisivat helpommat lähtökohdat kouluun lähtiessä. Minä sain sitten oman kouluni aloittaa miten sattui ja kukaan ei enää jaksanut siitä kiinnostua.



Välit sisaruksiini ovat etäiset. Heillä kahdella taas välit ovat tosi läheiset. Välini vanhempiinikaan ei ole mitenkään kovin hyvät, koska he hoisivat minut ns. siinä sivussa kun isommat sisarukset veivät kaiken energian.



Hirvittää kun seuraan monen tutun tekevän kolmannen lapsen siksi, että esikoinen saa tulla koulun jälkeen kotiin. Se on sille kuopukselle tosi huono elämän alku. Motivaatio kolmanteen lapseen pitäisi olla joku muu kuin taata esikoisen hyvä elämän alku.

Eskarilainen tykkäsi kun ei tarvinnut olla enää päiväkodissa. Meillä on kuljetus eskariin, joten ei tarvinnut lähteä vauvan kanssa minnekään. Saimme olla muutaman tunnin ihan rauhassa kotona, kun molemmat isommat oli koulussa. Ajoitus ei ollut ihan täydellinen, koska meillä joutuu nyt tokaluokkalainen olemana sitten jonkin aikaa yksin kotona, kun molemmat vanhemmat on töissä.



Meidän kolmas on kyllä saanut erikoishuomiota, häntä on hoidettu kotona pidempään kuin muita, yli 2-vuotiaaksi. Isä on myös viettänyt kokonaisen vuoden kotona.



Loistava ratkaisu. Meillä ei ole koululaisille iltapäivähoitoa lainkaan. Ei edes perhepäivähoitajia.