Lue keskustelun säännöt.
Sunnuntaisuomalainen " Yhä useampi haluaa olla lapseton"
15.01.2006 |
Otteita sunnuntaisuomalaisesta. Minulla nousi kyllä hymy huulille kun luin näitä kommentteja. Varsinkin tuo turkki vs. kurahousut. " en ole itsekäs..." :o) Että kaikenlaisia sitä maailmassa onkin... Jokaiselle kuitenkin suotakoon mielipiteensä. Kommentoikaas muutkin!
Vierailut vauvaperheissä ovat Liinalle ja Marille usein epämiellyttäviä tilanteita. Aikuisten kanssa olisi mukava jutella, mutta lapset tuntuvat varastavan kaiken huomion. Toki niitäkin lapsia löytyy, jotka eivät halua olla koko ajan huomion keskipisteinä.
Mari ei pidä valtaosasta näkemistään lapsista. Nämä eivät oikein tottele ja ovat meluisia.
- Lapset ovat silloin kivoja, kun he eivät näy eivätkä kuulu. Tottelevaisten ja rauhallisten lasten kanssa voi jutella asioista, mikä on ihan mukavaa.
- Vastasyntyneestä vauvasta yritän aina sanoa jotain kohteliasta, mutta en lirkuttele enkä ota lasta syliin.
Ainakin kerran Mari on ottanut vauvan syliin.
- Ristiäisissä pidin kummipoikaani sen ajan, että saatiin otettua ne pakolliset sylikuvat. Vien hänelle aina joulu- ja syntymäpäivälahjat, mutta en ole koskaan esimerkiksi hoitanut häntä.
Vakaumuksen lisäksi kyse on itsensä tuntemisesta.
- Pidän hiljaisuudesta ja omasta rauhasta, minkä takia en sovi vanhemmaksi.
- Oma mukavuudenhaluni on syy lapsettomuuteen. Ilman lasta saamme avomieheni kanssa tehdä mitä haluamme, vapauden menetys ei kiehdo.
Tuttavat huomauttelevat välillä, että lapsettomuus on itsekäs ratkaisu. Tämä ärsyttää Liinaa. Aivan kuin lapseton nainen ei olisi aikuinen, täysivaltainen oikea nainen. Jotkut puolestaan kadehtivat sitä vapautta, joka lapsettomalla pariskunnalla on. Liina ei halua olla kenenkään käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa.
Lapsen tulo tietäisi luopumista liian paljosta. Siihen Liina ei ole valmis. Nyt on vapaus tehdä mitä itse haluaa. Ilman lasta rahaa jää käytettäväksi enemmän vaatteisiin, huvituksiin ja harrastuksiin.
- Eikä tarvitse luopua lammasnahkaturkista lapsen kurahaalarin hyväksi. Lisäksi lasken plussaksi kiinteän vartalon ja terveen ruumiin. Lapsiperheiden elämää seurattuani olen nähnyt monen naisen näivettyvän kotiinsa. Elämänpiiri tuntuu pienenevän käsittämättömän ahtaaksi.
Kommentit (61)
Kyllä äitiys on suurimmaksi osaksi rankkaa ja väsyttävää hommaa, joillakin jopa niin kovaa että päätyvät äärimmäisiin ratkaisuihin (lapsensa polttomurhannut äiti ym. tapaukset).
Vanhainkodit ovat täynnä hylättyjä vanhuksia joita kukaan ei käy katsomassa. Se siis siitä vanhuuden turvasta.
Jaksaa hämmästyttää, miksi äidit eivät hyväksy, että kaikki eivät halua olla äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...miksi suurin osa avo- tai avioeroista tapahtuu ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin?
Vierailija:
On niitä muitakin läheisiä, monenikäisiä.
Vierailija:
Vierailija:Osaatko sanoa, ketä muita kiinnostaa sitten kun makaat vaipoissasi hoitokodissa?
Toisekseen... siis meidän äitien pitäisi hyväksyä se, että vapaaehtoislapsettomat haukkuvat meidän elämäntapaamme ja olla onnellisia heidän puolestaan? Mikäs siinä, jos ei hanki lapsia, ei kuulu mulle. Mutta ei sitä lapsi-inhoaan tartte myöskään tyrkyttää äideille takaisin. Tottakai siitä kuka vain hermostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kenelläkään ole asiaan nokan koputtamista. Mutta toivottavasti eivät sitten 45 vuotiana itke hedelmöityshoitojen perään kun ei enää saakaan lasta.
Ja miksi tein itse lapsia. En siksi, että joku kävisi vanhainkodissa. Olen ollut elämässäni niin paljon yksin, että pärjään kyllä vanhuudenkin yksin. Mutta olin niin itsekäs, että halusin enemmän ihmisiä elämääni, joita voin rakastaa. Koen, että saan elää onnellisen elämän kun minulla on monta lasta, joita rakastaa ja joille antaa rakkautta. Oman elämäni ilo on se, että saan kokea sen huikean rakkauden hulvahduksen kun pieni pellavapää painaa pään olkapäälleni.
että voisin hyvin pysyäkin tällaisenä. Lapsettomuus antaa minulle mahdollisuuden olla vähemmän itsekäs. On aikaa tavata ikääntyneitä isovanhempiani, pitää yhteyttä ystäviini, kuunnella heidän iloja ja suruja keskittyneesti ja yhtäjaksoisesti niin pitkään kun heillä on tarve puhua.
Pienen lapsen vanhempana arvelen että minusta riittäisi hyvin paljon vähemmän muille kuin tälle pienelle lapselle. Minusta useamman ihmisen auttaminen on arvokkaampaa kuin yhden ihmisen auttaminen. Myöskään minussa ei ole maailmankaikkeudellisesti arvioituna mitään niin ainutlaatuista ja ihmeellistä, että juuri minun pitäisi saada biologisia lapsia. En koe aggressiivista lajinsäilyttämisviettiä omien geenien maksimaalisella jatkamisella omakseni. Maailma on jo täynnä lapsia ilman huolehtivia vanhempia, ja minä tahdon auttaa mm. näitä ihmisiä. Miksi tehdä uusia lapsia kun olemassaolevienkin kohdalla on vielä paljon tehtävää. Pieni on se äidinrakkauden piiri, johon mahtuu vaan omat lapset, sanoi Sylvi Kekkonen. Minusta on todella suuri viisaus, jota voi soveltaa myös muuhunkin kuin lapsiin. Adoptiota voisin tästä syystä harkita.
Lapsettomana olen myös joutunut kokemaan, miten lapsella oikeutetaan omat itsekkäät teot. Määräaikana alkaviksi ilmoitettuihin kutsuihin tullaan koska sattuu, koska lapsi ei suostunut pukemaan. Sovittuja menoja perutaan viime tingassa, koska huomataankin olevansa väsyneitä -lasten takia. Ja niin edelleen. En tuo tässä nyt esiin vanhemman vastuuta ja velvollisuutta asettaa sylilapsi muiden velvoitteiden edelle, olen siitä samaa mieltä, mutta koska keskustelua on käyty näin paljon itsekkyyden ympärillä, en voinut olla tuomatta esiin näkökulmaa, joka esittää itsekkyyden esiintymisen nimenomaan lapsellisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä lapseen mene se kaikki aika. Kun mummoni oli yhä elossa, kävin päiväkävelykseksi sen 2km ja takaisin hänen luonaan juttelemassa pari tuntia. Mummokin nuortui joka kerran kun näki vauvan. Puhelimessa valitti ensin kipeää jalkaa mutta sitten kuitenkin ketterästi meni lattialle leikittämään vauvaa.
Ja koskaan en ole mitään juttuja perunut tai muutellut lasten takia ellei ole todella ollut hätätapaus. Esikoinen on ollut 6 kertaa sairaalassa ja sitten en tietenkään ole päässyt jonnekin mutta muuten en ole lasteni takia ketään hyljeksinyt. Itse asiassa tuttuja olen vain saanut lisää.
Neljän lapsen äitinä olen silti hoitanut vanhempiani ja käynyt heitä tapaamassa ja kuunnellut ystävieni murheita. Olen siinä sivussa hoitanut muitakin lapsia ja auttanut muita pienten lasten äitejä. Ja minusta on hassua väittää, että jos on omia lapsia, ei sydämeen mahtuisi rakkautta muita lapsia kohtaan. Sydämeeni on mahtunut hyvinkin paljon rakkautta muita lapsia kohtaan sekä teoissa, että tunteissa.
Itsenäisenä sinkkuna aikani meni oman navan ympärillä pyörimiseen, eikä aikaa ollut muille. En sano, että kaikilla olisi ollut näin. Mutta lasten teon jälkeen opin avartamaan katsettani ja sydäntäni ja huomasin, että se oma napa on ja pysyy ilman, että sitä jatkuvasti tarkkailen. Aikaa jää nykyään paljon muuhunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat olle täysin, sataprosenttisen epäitsekäs, niin ota murrosikäinen sijaislapsi. Sitten sanon, että et ole itsekäs olio.
arveli sellaista äidinrakkauden piiriä pieneksi, johon mahtuu vain omat lapset.
Vierailija:
Ja minusta on hassua väittää, että jos on omia lapsia, ei sydämeen mahtuisi rakkautta muita lapsia kohtaan. Sydämeeni on mahtunut hyvinkin paljon rakkautta muita lapsia kohtaan sekä teoissa, että tunteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin eipä voi kun ihmetellä että missä on se " ihmisenä kasvaminen" ja " kypsyminen" mitä äidit niin väittävät lasten tuoneen mukanaan. 90% keskusteluista koskee ihan muuta kuin lapsia. Pääpaino on muiden naisten haukkumisessa (imettää liian pitkään tai liian vähän, menee töihin liian myöhään tai liian aikaisin, jne jne.) oman miehen ja/tai anopin parjaamisessa tai julkkisten edesottamusten ruotimisessa.
Joskus tuntuu, että nämä " kamalat, kylmän itsekkään" lapsettomat ovat moninkertaisesti älykkäämpää, kypsempää ja empaattisempaa keskusteluseuraa kuin keskiverto suomalainen kotiäiti voi koskaan olla.
Mä luulen, että nyt ollessani 25v en saisi murkkua meille. Toisekseen, eiköhän se ole parasta, että sijaisvanhemmat ovat suht ammattilaisia? Siis lapsen paras. Itsekästä olisi yrittää todistella jotain av:laisille niin, että siitä vain koituu haittaa jollekin kasvavalle nuorelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja turha yrittää mitään " lapsettomat eivät lue seiskaa/katso idolsia tms" hohhoijaa sanon minä. Kukaan ei ole todella aikuinen ennen kuin kykenee kantamaan vastuun toisesta ihmisestä 24/7, enkä tarkoita, että sen täytyisi olla biologinen lapsi tai ylipäätään edes lapsi.
Kykenee ehkä istumaan hiekkalaatikon reunalla ja pukemaan lapsen, mutta muuten hän on henkisesti ja taloudellisesti täysin riippuvainen miehestään. Vai mitä pitäisi ajatella naisesta, joka ei uskalla olla esim. yötä yksin kotona, vaan miehen pitää aina etsiä " lapsenvahti" myös vaimolleen kun on itse työmatkalla?
Olen sitä mieltä, että sijaisvanhemmuus on suurin rakkauden muoto. Minusta ei siihen olisi, siksi kunnioitan heitä.
Pohdin siinä tuota lapsen tekemisen itsekkyyttä ihan filosofisen teoreettisesti: MIKSI teen lapsen? MIKSI? Kun sen tekemiseen ryhdyn, en ole antamassa kellekään mitään, koska sitä lasta ei ole vielä olemassakaan. Olen tekemässä lasta vain omien motiivien tähden.
Mutta jos otan isomman sijaislapsen, niin silloin ei ole enää kyse siitä, että MINÄ haluan jotain. Silloin motiivina on vain se, että lapsi voi saada minulta jotain. Ja se on epäitsekkyyttä.
Vierailija:
Mä luulen, että nyt ollessani 25v en saisi murkkua meille. Toisekseen, eiköhän se ole parasta, että sijaisvanhemmat ovat suht ammattilaisia? Siis lapsen paras. Itsekästä olisi yrittää todistella jotain av:laisille niin, että siitä vain koituu haittaa jollekin kasvavalle nuorelle.
Vierailija:
Vai mitä pitäisi ajatella naisesta, joka ei uskalla olla esim. yötä yksin kotona, vaan miehen pitää aina etsiä " lapsenvahti" myös vaimolleen kun on itse työmatkalla?
Tunnen helvatan kovia immeisiä, mutta ehkei he käykään av:lla. Vai mitä sanotte kuuden lapsen äidistä, joka jakaa sanomalehtiä öisin, jotta saadaan rahat riittämään? Isä tietenkin kotona lasten kanssa... Äiti opiskelee iltaisin, jotta saisi paremman työn, jota voisi tehdä kotona, ollessaan lasten kanssa.
Vierailija:
Ja turha yrittää mitään " lapsettomat eivät lue seiskaa/katso idolsia tms" hohhoijaa sanon minä. Kukaan ei ole todella aikuinen ennen kuin kykenee kantamaan vastuun toisesta ihmisestä 24/7, enkä tarkoita, että sen täytyisi olla biologinen lapsi tai ylipäätään edes lapsi.
Kukaan ei väittänytkään, ettei lapsettomat katso jotain tiettyä!Kyse on siitä, miten äidit kokevat olevansa jotenkin parempia, kypsempiä ja älykkäämpiä.Ja kuten joku jo mainitsikin, kyllä ainakin täältä saa sen käsityksen, että pelottavan moni äiti on ihan pelkkä tyhjäpää!
Vierailija:
Eli minun ja miehen haave isosta perheestä on huonompi kuin heidän haaveensa pienestä, ehkä jopa väärä.
Ja muuten, noita kyläilyjä tapahtuu max 3 kertaa vuoteen siten, että vanhemmat on mukana...
39