mun isä taitaa kuolla lähiaikoina....

että lapset pitävät mummusta tosi paljon, ja mummukin lapsista, ja silloin kun lapset siellä ( harvoin) ovat hoidossa, ei juo. Pappa haluaisi lapsia paljon useamminkin sinne, mutta silloin kun mummu tissuttelee, ei tietenkään ota lapsia sinne, ja sit mä joudun selittelemään, miks ei nyt voi mennä mummulaan yökylään.... ja lapset siis 4- ja 6 -vuotiaat. varsinkin vanhempi alkaa kohta varmasti tajuta mistä on kysymys! :( :( niin paljon unettomia öitä olen tämän asian takia valvonut :(

ja niinkuin joku tuolla aikaisemmi kirjoittikin, sääli ja suru ovat sellaiset tunteet että vaikka kuinka haluaisi päästää irti ja antaa olla, niin ei pysty :( :(

oma jaksaminen vaan on kortilla

-21-

joskus tulee niin kateelliseksi kun seuraa ystävien vanhempia,jotka ovat hyvissä väleissä ja viettävät paljon aikaa yhdessä ja lastenlasten kanssa. Pitäisi olla iloinen että toisilla on asiat hyvin, joskus vaan harmittaa; miks meillä ei voi asiat olla noin hyvin...

-21-

tätä kiva lukea sen takia että ei oikein kavereiden kanssa voi näistä asioista keskustella, liian arkaluontoinen aihe, ja kiva sekin ettei ole yksin tämän ongelman kanssa.

Onneksi meillä on iso-äiti, joka on lasten elämässä läsnä paljon. Oma jaksaminen on välillä kortilla, kun kaikki eivät voi ymmärtää sitä asiaa, miksi mietin ja pohdin isäni elämää... neuvoja saan vaan,että päästä irti, mutta kun en voi niin en voi. Enkä sitten pahemmin asiasta puhu muiden kanssa. En hyväksy juomista ja sen olen sanonut isälleni, viimeksi kaksi viikkoa sitten. Nyt varsinkin, en voi enää ymmärtää, miksi pitää aloittaa kaikkia sonta taas alusta, kun kaikki oli jo niin hyvin. Se riippuvuus siitä alkoholista on niin voimakas... en kai koskaan opi sitä ymmärtämään.



Kaipa se olisi vaan paras sitten kertoa lapsille aikanaan asiat juuri niinkuin ne on... Koittaa keksiä se oikea tapa kertoa asiasta, että kyllä ne isovanhemmat välittää, mutta, alkoholi vei voiton... niinpä niin.



Niinkuin jo aikaisemmin kirjoitin, pitää vaan yrittää nauttia elämästä niin paljon kun se on mahdollista..



-15-

nyt on joutunut jo hoitolaitoikseen aivoverenvuotojen ja -vaurioiden jälkeen. Enään ei ole juomisesta huolta, mutta ei toivoakaan enään kuntoutumisesta eikä normaalista elämästä.



Tiedän, ettei isä haluaisi pilata elämääni ja elän omaa elämää enkä tunne syyllisyyttä. yhteyttä tietenkin pidettiin aina ja edelleenkin vaikka on aika muissa maailmoissa nykyisin.



Ei juopolle mikään pyytely, uhkailu, mikään auta, pakkohoitoon voidaan järjestää lääkärin avulla, mutta siellä ei voida pitää kovin pitkään vastoin tahtoa vaan heti kun on järjissään pääsee ulos.

Tuurijuopolle se pakkokatkaisu vois toimia hyvinkin!

sitten kun lasten ikä riittää sen asian ymmärtämiseen.



t. se äidistään kertonut, kotoaan aikaisin lähtenyt

mutta itselläni myös itseni takia: lapsuus jäi niin lyhyeksi. Luulen että omien lasten saaminen aktivoi niitä tunteita myös.

Katko katkaisee vain sen juomaputken joka on päällä sillä hetkellä. Katko on tietenkin hyvä asia, mutta sen jälkeen on tosi tärkeää se jatkohoito että alkoholisti pysyisi loppuelämänsä raittiina. Siihen alkoholisti tarvii ammattiapua vaikkapa A-klinikalta. Ongelma on vain se että miten saa henkilön sinne. Kun alkoholisti ei tosiaan sais enää ikinä juoda ainuttakaan olutta, ja aivot ja keho huutaa vain lisää viinaa. Yleensä tämä viinanhimo ylittää kaikki muut asiat tässä elämässä, vaikka henkilö lupaa raitistua ja saattaa suunnitella vaikka minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia. Retkahtaminen tapahtuu kuitenkin väistämättä ennemmin tai myöhemmin ja lupaukset unohtuvat ja jäävät toteutumatta. Se myös masentaa alkoholistia ja taas juodaan masennukseen. Alkoholisti on sairas ja alkoholismi on kuolemaan johtava sairaus.

olen eilisen ja tän päivän soitellut isälle,vaihtelevin tuloksi,eli vastannu tai ei...eilen isän naapuri oli illalla käynyt katsomassa ,et onko missä kunnossa kotona,et tarviiko sairaalaan mennä.oli ollut kotosalla koko päivän,muutaman kaljan oli juonut(alkoholistihan ei saa lopettaa yks kaks yllättäin juomista,vaan sen verran täytyy ottaa kun aikoo juopottelun lopettaa,et vähä niinkun "lääkenaukku"eli ei paljoa,sen verran vaan et sydän pysyy rytmissä,jotenkin nuin ne ambulanssimiehet selitti),no kuitenkin siis,isä oli ollut ihan ok kunnossa,ei ollut halunnut mulle vastata,näin naapuri ilmoitti.tänään koetin soittaa taas et miten yö mennyt,ei vastannut ,mut soitti sit parin tunnin päästä,ja oli selvänä(tai miten selvänä nyt 5vko juomisen jälkeen voi olla!?)mut kuitenkin,se et se itse soitti on jo selvä merkki siitä et se on nyt taas ryhdistäytymässä,ainakin hetkeksi.juopotellessa se ei soittele eikä vastaile puhelimeen...joten jospa se taas tästä,seuraavaan kertaan...

Mut teille kaikille mä olen tosi kiitollinen,luulin saavani paskaa niskaan,kuten monesti tuntuu tällä palstalla moni saavan.te ootte ihania kaikki ! ja tsemppiä tämän saman asian kanssa taisteleville.Raskasta on,mut täytyy jostakin puristaa se uskon ripe ,et josko saisimme joskus isän tai äidin joka olisi raitistunut.

Nyt on pakko lähteä pakkaamaan...reissuun lähtö aamulla...palailen parin viikon päästä jälleen ruudun ääreen:)

Alkoholisti löytää aina syyn juomiseensa, iloisen tai huonon asian. Juominen ei todellakaan ole kenenkään syy, paistsi alkoholistin oma syy. Ja oikeastaan ei edes hänen koska on riippuvainen eikä pysty lopettamaan.



Nuo syyttelyjutut saa laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!

Tiedän tunteen.. Isäni on juonut ainakin koko ikäni (n.30v) ja edelleen juo... Muutaman kerran on yrittänyt itsensä tappaa, mutta hengissä on yhä... Lapsuus ja nuoruus oli mulla aika kamalaa, nyt helpompaa kun ei montaa kertaa vuodessa enää nähdä, ja osaan olla nykyään liikaa stressaamatta äitinikään takia.. Mä olen kuitenkin kuulemma (vanhempieni mukaan) ainakin osittain syyllinen isäni juomiseen yms (kumpikaan veljeni ei), joten välillä on tosi surkea olo. Onneksi nykyään oudon vähän muhun isäni käytös sattuu...

Loppu oli itsemurhan tapaista juomista. Itsekin ilmeisesti ymmärsi missä mennään kun jalat eivät kantaneet jne. Me lapset ja äiti yhteisellä päätöksellä toimme hänelle haluamansa määrän viinaa, muuten olisi soitellut epämääräisiä ihmisiä niitä itselleen tuomaan ja näitä ei kotitaloomme haluttu.



Kun oli jo melkein kuollut, äitimme kysyi soitetaanko ambulanssi (äitini on sairaanhoitaja ja osaa tarkkailla), hän sanoi että ei soiteta. Ambulanssikaan ei ota potilasta, joka kieltäytyy.



Kun sitten lopulta oli tajuton, äitini soitti ambulanssin. Veivät hänet vastoin toiveitamme teholle, jossa saivat hänet vielä virkoamaan. Kun häneltä sitten kysyimme oliko oikein, että hänelle soitettiin ambulanssi, hän sanoi että ei ollut.



Tämän jälkeen meni uudestaan tajuttomaksi, eikä toiveidemme mukaisesti enää viety teholle.



Paljon hyviä muistoja hänestä jäi, olimme kaikki jo vuosia sitten nähneet mihin tämä johtaa ja yrittäneet saada häntä hoitoon siinä onnistumatta. Tuossa vaiheessa olimme jo päästäneet hänestä irti ja hänen kärsimyksiensä loppu oli vain helpotus.

Jotenkin en tunne kyllä pätkääkään sääliä jouppoja kohtaan lähinnä vain vihaa ja se johtuu isästäni. Toisaalta tiedän että se on sairaus johon ei auta se että joku sanaa nyt lähdet katkolle. Siitä suosta ei nousta muutakun sillä, että itse tajuaa olevansa pahemmassa kun ku...sa.



Yksi tuttava on tällä hetkellä tosi pahasti deekiksella tai siis niin pahasti, että en usko hänen siitä tokenevan. Hänessä on perheensä kannalta hyvä puoli se, että lähtee aina muualle ryyppäämään saattaa olla parikin viikkoa. Mukavampi se on, että notkuu kylillä kun ripulit ym.. ympäri kotia.

Kun oli jo melkein kuollut, äitimme kysyi soitetaanko ambulanssi (äitini on sairaanhoitaja ja osaa tarkkailla), hän sanoi että ei soiteta. Ambulanssikaan ei ota potilasta, joka kieltäytyy.

Kun sitten lopulta oli tajuton, äitini soitti ambulanssin. Veivät hänet vastoin toiveitamme teholle, jossa saivat hänet vielä virkoamaan. Kun häneltä sitten kysyimme oliko oikein, että hänelle soitettiin ambulanssi, hän sanoi että ei ollut.

Tämän jälkeen meni uudestaan tajuttomaksi, eikä toiveidemme mukaisesti enää viety teholle.

silloin, kun on syytä epäillä, että ihminen ei ole itse kykenevä tekemään päätöstä hoidostaan. Päätöksen voi tehdä tk-lääkäri ja tosiaan pelkästä epäilyksestä. Moni sekavassa tilassa saattaa pienemmissäkin jutuissa kieltäytyä hoidolta ja valitettavan usein juuri nämä alkoholistitapaukset silloin myös jäävät ilman hoitoa. Kohtalokkainkin seurauksin. Ihminen on kuitenkin ihminen, jonkun puoliso, isä tai lapsi, vaikka olisi millainen.

Mielestäni tässä teidän tapauksessa (sen enempää siitä tietämättä) oli ehdottomasti oikea ratkaisu olla jatkamatta tehohoitoa.

Kyllä meidän lapset ovat nähneet isäni useinkin kännissä. Viimeksi nyt lauantaina.

Oli sellaisessa ärsyttävässä laskuhumala-vaiheessa. Räyhää ja koko ajan äänessä. Parempi silloin aina, kun ei vastaa hänen höpinöihinsä mitään. Vaikka kuinka ärsyttäviä höpöttäisikin.



Kun menimme kylään, niin isä oli sellaisessa kunnossa. Se se ongelma onkin, että en koskaan tiedä onko selvänä vai humalassa. Joskus yritin sanoa äidilleni, että tämä soittaisi minulle, kun tietää meidän oleva menossa kylään, että jos isä on kovin kännissä, niin me ei mennä. Mutta ei se oikein toiminut, äiti ei isän kuullen sellaisia halua soitella.



Vanhin lapsemme on jo 9v ja ymmärtää kyllä asian. Hän nuorempana pelkäsi vaariaan. Nyt ei enää. Hänelle on ihan rehellisesti kerrottu miksi vaari on sellainen ja sekin, että me muut emme tiedä miksi vaari haluaa juoda.

Kaksi nuorempaa lastamme ovat myös kuulleet samat selitykset, mutta he eivät ehkä vielä ymmärrä. Eivät onneksi pelkää, vaikka vaari kovaääninen onkin.



Kun isäni on ihan kännissä, emme koskaan viivykään vierailiulla kauaa. Onneksi asutaan samassa kaupungissa, joten ei ole pitkä matka.

Kyllä harmittaa lasten puolesta. Ei välttämättä lasten tarvitsisi nähdä sellaisessa kunnossa olevaa vaaria. Mutta sellainen hän on suurimman osan ajastaan, joten pakostihan siihen törmää.



Selvänä aikanaan oli tosi kiinnostunut meidän lapsita ja oli aina ostanut kovasti herkkuja limsaa ja piparia, jätskiä yms. kun tiesi, että tullaan.

Nyt taas juodessaan ei ole kiinnostunut, eikä näy pullia pöydässä. Minusta se oli jotenkin tosi liikuttavaa, kun isä itse kävi ne herkut sieltä kaupasta valitsemassa, nyt menee rahat taas vähän muuhun.



Vaikka äitini ei juo, niin eipä meidän lapset koskaan ole siellä mummolassa esim. hoidossa. En halua lapsiani sinne, siellä on silloin aina niin likaista ja isä polttaakin kännissä sisällä ja tietenkin juo. Joten ei ole lasten paikka. -2-

ei tarvinnut enää pelätä sitä joka päivä..

Oma isäni mietti erittäin tarkkaan viime jouluna lahjoja lapsille. Koskaan aikaisemmin ei ole varmaan ollut jouluna sen vertaa ylimääräistä rahaa, että olisi voinut ostaa mitään ns. parempaa lahjaa. Ensimmäistä kertaa odotti itsekin joulua innoissaan, lasten kanssa. Aikaisemmat joulut ovat menneet, voitte arvata vaan miten... Liikutuin siis minäkin syvästi tuollaisesta.



Meillä on taas se ero tilanteessa, että kun isä ei juo kotona, niin lapset eivät varmaan tule häntä näkemäänkään humalassa. Äidin kanssa jutellaan useasti, joten tiedän mikä tilanne milloinkin on. En oikein tiedä, miten reagoisin, jos lapseni näkisivät isän humalassa, varmaankin ylisuojelevasti ja veisin heidät heti pois... Varmasti tulen itsekin kertomaan ihan rehellisesti asiasta, kun on sen aika.



Kiitos kun jaoit kokemuksia minun ja muiden lukijoiden kanssa. Tämä aihe on niin arkaluontoinen ja monet eivät ymmärrä, miksi ei vain voi antaa olla. Toivottavasti saisitte äitinne ymmärtämään, miksi olisi hyvä tietää etukäteen isän kunnosta, onko kyläilyhetki lasten kanssa vai ei. Meillä tämä toimii, äiti ilmoittaa heti, jos ei ole ns. asiaa sinne...



Itsekin lähdössä lomalle niinkuin oli ap:kin, joten toivotan oikein mukavaa kesää ja jaksamista teille kaikille samassa tilanteessa oleville. Nautitaan kesästä ja kärpäsistä! Ja ... eletään toivossa, paremmasta huomisesta haaveillen.



-15-

päin