mun isä taitaa kuolla lähiaikoina....

nosto!

Perustaisko joku jonnekin sellaisen yhteisön missä voitais jatkaa tätä keskustelua?

olis niin kiva ja hyvä saada jakaa näitä asioita sellaisten ihmisten kanssa jotka varmasti ymmärtää mistä puhutaan!

isä kuoli viime joulun alla suolistosyöpään. Viimeisen vuoden oli raitis, kun sai syöpädiagnoosin. vain yksi retkahdus oli keväällä (jolloin joi 2 tunnin sisällä 0.75l kossupullon ja lääkkeitä). Örisevänä toimitettiin päivystykseen. Syksyllä sitten alkoi saattohoito kotona. Itse hoidin äidin kanssa vuorotellen kotisairaalan kanssa. Omassa kodissa sai nukkua pois meitä kädestä pitäen äidin syliin painaen pään.



Isä joi aina kotona. Harvoin lähti baariin, joskus lähikuppilaan mutta muuten ryyppästi kotona n 4 viikkoa putkeen. Kun sai lapsenlapsia, putket harvenivat niin että tuli enää muutama vuodessa. Itse turruin siihen lapsena ja kovetin itseni niin etten välittänyt. harmitti vaan kun ei voinut kavereita tuoda. Teininä ja varhaisaikuisuudessa kävin lapsuuttani läpi ja syyllistin isääni. Otin kovan linjan että "minulla ei ole slloin isää kun oli putki päällä". Muuten tultiin hyvin juttuun.



VIimeisen vuoden aikana annoin isälle anteeksi kaiken. Tiesin, että se on sairaus ja taustalla pitkäaikaismasennus. Kuolinvuoteella isä selvästi ymmärsi ja katui, huomasi varmaan viimein, että me oikeasti välitetään ja rakastetaan vaikka hän oli mikä oli.



Eipä sitä alkoholistia hoitoon saa, kuin tämän omasta aloitteesta. Pitää oikeasti olla kuoleman kielissä ennen kuin katkolle saa. Tiedän miten rankkaa on mutta muista, ettet ole vastuussa. Isäsi tekee omat ratkaisunsa.

Jos kaipaatte vertaistukea, niin A-klinikka ylläpitää netissä sivustoa nimeltä Päihdelinkki. Siellä on keskustelupalsta, jossa mm. aiheena lasinen lapsuus. Sinne vaan rohkeasti keskustelemaan tai vaikka aluks lukemaan kohtalotovereiden tarinoita. Todella huomaa, että ei ole yksin tämän asian kanssa täällä Suomen maassa;)

nyt on lomalta palattu taas arkeen...

koko alkuloma meni isän asioita murehtiessa...eihän se ollut saanut lopetettua juomista...ja sen ex koko ajan soitteli mulle et oletko saanut kiinni,voitko soittaa yms...alko jo ottaan hermoon...no kuitenkin viime tiistaina isä sit soitti,oli hakeutunut itse maanantaina katkolle terv.keskukseen.mentiin lauantaina sitten käymään sen luona .oli päässyt pe kotiin.siellä oli vastassa äärettömän väsynyt mies.asunnossa oli siellä täällä vanhoja veritippoja,sohva ja wc oli veressä...eli oli joko telonut itseään tai sitten oli taas verisuoni napsahtanut poikki...olisin niin halunnut siivota siellä,mut ajattelin et tykkää huonoa(painotan tässä et emme ole isän kanssa niin paljoa tekemisissä et voisin nuin vain mennä sen taloa siivoomaan).tiskasin kuitenkin ja vaivihkaa pyyhin lattiat puhtaiksi keittiöstä,kun sukat jäi lattiaan kiinni.jääkaapissa ei ollut kuin valot...kyl mua kuulkaa säälitti,kaikesta huolimatta...isä puhutteli mua siskoni nimellä,tyttöni nimeä ei muistanut,ei jaksanut oikein puhua vasta kun lopussa,ajan käsitys oli hieman hukassa yms..itku tuli mulla kun lähdimme pois...seisoi ovenpielessä vanhan näkönen yksinäinen mies vilkuttamassa:(( ajattelin että viimeinen kerta kun näen sen.antoi miehelleni puukon ja tupakkia,kuulemma muistoksi,ja minähän ajattelin heti et se on enne...

soitin sitten seuraavana päivänä ,että onko sillä ees rahaa ostaa ruokaa ,tai onko pakkasessa mitään(se kun ei osaa tehdä ruokaakaan,aina joku muu hoitanut sen puolen).samalla se oli tarkastus soitto et onko sekavuus vähentynyt,alkaako tokeneen,sehän ei juopolla käy parissa päivässä,hyvä jos parissa viikossa...sanoi kaiken olevan ok,ruokaa on ja rahaa...pyykkiä oli alkanut pesemään...jospa se taas tästä,nyt kun ja jos kuntoutuu ,niin saamme taas hetken henkästä,ennen kun uusi putki tulee eteen...ainoa positiivinen asia tässä oli ,et isä ekaa kertaa sano mulle puhelimessa et on tullut tolskattua kaljan kans...sillähän ei muuten ole ollut mitään ongelmia:) AP

taas

Tulin ihan hirveä surulliseksi kun luin tämän ketjun. Mun vanhemmat ei ole alkoholisteja, vaikka isä onkin nyt vanhoilla päivillään alkanut tissutella ihan kunnolla. Voin kuitenkin kuvitella miten hirveältä teistä tuntuu ja mitä kaikkea surua vanhemman alkoholismiin liittyy. Voin vaan lähettää teille kaikille todella lämpimiä ajatuksia ja auringonvaloa. Olette ihania, vahvoja ihmisiä.

juopon hoivailu on niin peestä kuin olla ja voi. Se on sama kuin pistäisi koko elämänsä roskikseen. Ja todellakin, vain tukee juojan juomista.



t. yhden tytär

lääkäriä määräämään Lyricaa ja/tai Topimaxia.

että äitini, 25 vuotta juotuaan, menisi pyynnöstäni katkolle?

asuvat tässä ihan likellä. Enää en uskaltanut lasten kanssa käydä, kun en tiennyt löytäisinkö ryyppyputken jälkeen sen kuoleena kotootaan. Isä tappoi itsensä kuitenkin pari vuotta sitten.



Äidin kans niillä oli jonkinlainen läheisriippuvuussuhde, kun ei äitikään lähtenyt vaikka monesti uhkaili.

Mun isä ei ainakaan näe. Eihän se siihen liity, että terveys menee.

Isäni on ollut hoidossa työnantajan lähettämänä Suomen tehokkaampana pidetyssä laitoksessa, mutta ei se juomiseen auttanut.

On myös ollut sairaalassa haimatulehduksen ja muiden ongelmien vuoksi. Lääkäri sanoi, että elimistö ei kestäyhtään alkoholia ja pakosta isä olikin sitten melkein vuoden juomatta.

Siis niin kauan! Ajateltiin jo, että onko ihme tapahtunut, mutta sitten pikkuhiljaa taas kokeili antaako elimistö juoda ja nykyään on taas sama kaava päällä eli kaikki rahat juodaan.



Niin, kyllä kai se Al-Anonin ohje on ihan hyvä, mutta mä kuitenkin jotenkin säälin isää. En osaa vaan antaa olla. -2-

Juu, kyllä, samaa mieltä kuin sinä -2-, ei katkolle noin vain mennä toisen pyynnöstä. Kuinka olen itse opiskellut aihetta, ollut töissä ties millaisissa laitoksissa, kantanut esitteitä aikoinaan kotiin, vinkannut ohimennen... mutta minkäs teet, kun ei itse asiaa ymmärrä, riippuvuus on sitä luokkaa, että siinä ei puheet auta. Ihan viimeisessä hädässä on pari kertaa katkolla käynyt ja ollut parikin vuotta selvinpäin. Nyt viimeksi oli vajaa vuoden tauko ja nyt repesi taas. Ehdin jo iloita asiasta lasten puolesta, he saavat tutustua isoisäänsä ihan oikeasti, mutta katsotaan nyt miten käy.



Minäkään en osaa antaa vaan olla, vaikka äitini niin ohjeistaa.. Miten sitä osaa antaa oman isän vaan olla ja tuhota itseään? Ei minun järkeni eikä sydämeni anna minun olla välittämättä..



-15-

koska aikaisemmin asia kalvoi ja korvensi minua niin etten meinannut pystyä elämään omaa elämääni ollenkaan. Alkoholistit ovat myös mestareita syyllistämisessä - minä kieriskelin nuoruusvuoteni hillittömissä syyllisyydentunteissa, koska olin nuorena muuttanut (lastensuojelun avustamana) kotoa ja jättänyt äitini 'yksin'.



Minulla on minusta myös velvollisuus huolehtia itsestäni, rakentaa itselleni elämä ja nyt kun on omia lapsia, heidänkin takiaan olla olematta koko ajan puolikuollut huolesta. Tietynlainen 'irtipäästäminen' on ollut minun keinoni olla huolestumatta niin paljon, että oma elämä menee pieleen.



t. alkkariäidin tytär

vuoden juomatta. Ja todellakin lapset näkivät ihan erilaisen vaarin.

Lapsille on aika vaikea selittää miksi vaari on aina sellainen ja varsinkin sitten se, että miksi juo.

Miten sinun lapesi suhtautuvat isääsi? Pelkäävätkö, näkevätkö edes kovin usein? -2-

joku on hänestä huolehtimassa. Aina löytyy näitä tyttäriä/vaimoja/miehiä/muita omaisia, jotka omalla käytöksellään ja huolenpidollaan (omasta mielestään rakkaudellaan) mahdollistavat juomisen jatkumisen. Suurin rakkaudenteko alkoholistia kohtaan on päästää irti ja antaa hänen olla rauhassa elämänsä suurimman rakkauden, alkoholin, kanssa.

Lyrica: Kipuun, epilepsiaan.



Mitä merkitystä näillä on juopolle?

löytyi kuolleena. Mysteeriksi jäänee, oliko kyse jonkin sortin itsemurhasta - oli ollut muutaman kuukauden raittiina.

miten nuo lääkkeet auttavat? Molemmat on pääsääntöisesti epilepsia-lääkkeitä.

ja kyselevät hänestä paljon. Vuoden ajan olikin aina ns. saatavilla, nyt sitten selitellään, miksi ei olekaan kotona kun käymme siellä tms. Kun oli selvä tuon pitkän ajan, hän oli niin kiinnostunut lasten elämästä, soitteli, piti yhteyttä... Nyt on muuttunut taas täysin ja lapset ihmettelevät sitä. Ovat vielä niin pieniä, että heille ei juomisesta voi puhua, eivätkä koskaan ole nähneet iso-isää humalassa... niinkuin en minäkään enää vuosiin, kun en asu ihan vieressä. Minua vaan harmittaa, kun lapsilta vietiin nyt iso-isä, tai siltä se ainakin vaikuttaa... vuoden raittius kun loppui. Saa nähdä miten tässä käy...



Onko teillä lapset nähneet vaaria humalassa? Miten olette asian selittäneet?

edellinen viesti 2:selle oli 15 kirjoittama