Kertokaa onko tämä synnytyksenjälkeinen masennus???

näyttipä tuo ukkonikin vastanneen kun tämän ketjun hänelle näytin...

Mutta lähinnä tässä tarkoitin sitä HENKISTÄ jaksamista ei siihen auta apu kotitöissä vaan se että pääsee pois yksin tai että saa olla kotona ihan yksin ilman että tarvii tehdä mitään.

Tai itse asiassa kun saan olla kotona ihan yksin niin silloin piristyn ja innoissani siivoilen ja touhuan kaikenlaista...

-Ap-

Ei se siivoominen tärkeintä ole, todellakaan!Mut onhan se kiva jos ne kotihommat ei kaadu vain yhden harteille, varsinki nyt kun olen myös työelämässä niin eihän se oikeen olis jos kotihommat olis vain mun harteilla töiden jälkeen.

Mutta silloinku olin kotona nii tärkeintä jaksamiseni kanssa oli hetkellinen vapaus olla itsekseen, joka päivä edes puol tuntii! Ja joskus vähä kauemmin =)

Sitten meillä meni niin, että mies itse " ajoi" mua illalla yksin vaikka kauppaan tai lenkille(huomas vissiin et oli helpompi kestää mua;), sit mulla tuli otettua vaikka vanhempi mukaan joskus.



17,23...

Tuntuu olevan kovin yleistä nykyään tämä tämmöinen väsymys. Itselläni myös ajoittain tätä vaivaa. Minä olen yrittänyt käydä 45 min kävelyllä aina kun mahdollista. Tulee hyvä olo ja pääsee pois kotoa edes hetkeksi. Ei ole koko ajan joku vaatimassa jotain tai nykimässä hihasta. Se ei ole paljon, mutta parempi kuin ei mitään silloin kun seinät kaatuu päälle. Aika ei myöskään miehelle ole kovin pitkä lapsia vahtia. Olen myös huomannut, että vastuu painaa. On ihanaa, jos joku muu ottaa kaiken vastuulle edes hetkeksi.

inhottavaa on myös se kun ei vaan voi lähteä ilmottamatta millon tulee tai mihin menee.

Kun sais vaan olla ihan vapaa kaikesta vaikka yhden kokonaisen päivän.

Vierailija:

inhottavaa on myös se kun ei vaan voi lähteä ilmottamatta millon tulee tai mihin menee.

Kun sais vaan olla ihan vapaa kaikesta vaikka yhden kokonaisen päivän.

ja sellasta lapsetonta kaveria ei ole mitä kestäs koko päivän... =)

että synn.jälk.masennus on hormonaalista,itse ainakin olen kärsinyt siitä kymmenen synnytyksen jälkeen imetysajan,oireet loppuvat kun lopettaa imetyksen.Yhdennellätoista kerralla aloin heti synnytyksen jälkeen syömään pellavansiemenöljyä n.rkl päivässä,oireita ei ole ollut nimeksikään.Olen lukenut tutkimuksista,jotka tukevat kokemustani eli rasvahapot voivat ehkäistä masennusta,ainakin tätä lajia,tavallista masennusta minulla ei ole ollut.Suosittelen kokeilemaan,ei ole kallista eikä vaarallista...

Tai sitten ajat ukkos ja lapses jonnekki, vaikka mummolaan päiväks ja oisit kotona yksin, mutta elä hirveesti touhua vaan olet vaan, luet, katsot telkkaria, tai vaan nukut, olet itseksesi?

Miltäs kuulostaa?Kokeile, mä ainaki tekisin noin ja ollaan tehtykkin, paitsi en mökillä ole ollu, ku ei ole mökkiä, mut kaverilla olen ollu, se onki sydänystävä =)

mutta pitänee koittaa jos saisin sen jonnekkin vaikka muutamaksi tunniksi...

Meillä oli juuri tuollaista, ja lopulta alkoi valjeta että miehellä se olikin pahempi masennus, alkanut ihan työperäisestä stressistä. Ei jaksanut tehdä mitään, auttaa yhtään eikä ottaa mitään vastuuta. Tarvitsette molemmat perheterapiaa ja lääkäriä.



t. masentuneen vaimo

paitsi etten pelkää mitään, lähinnä haluan olla yksin!

t. haluaisin erota- ketjun ap.

suurta alakuloa jossa haluaa viiltää ranteet auki. Se voi olla vaan yleistä tyytymättömyyttä, yleistä vitutusta/kärttyisyyttä tms.

onhan se ihana mutta jotenkin vaan välillä niin ajattelematon ja vaikka sanoisin sille että olen masentunut ja ahdistaa niin vastaus on että jaa mene lääkäriin tai puhu asiasta neuvolassa...

Mutta kun ei se ole niin helppoa puhua asiasta kun omasta mielestä tuntuu että mulla on kaikki ok ja niin ne onkin ainakin ulkopuolisen silmissä.

Sitten tulee olo että ihan turhasta tässä valitan!

Kai syynä on se että tein lapset nuorena (ihan niinkun aina halusin) ja nyt varmaan tulee se vaihe että haluu olla yksin no olen minä ennen lapsia 2 vuotta asunut yksin ja 1 vuoden miehen kanssa, mutta miehen knassa ei sitten enää käyty missään kun on musta 6 vuotta vanhempi ja menonsa mennyt... myös sen verran mustis että yksin en voinut mennä ja nyt ei ole enää kiinnostanut... en tiiä sekavaa on.

Vierailija:

suurta alakuloa jossa haluaa viiltää ranteet auki. Se voi olla vaan yleistä tyytymättömyyttä, yleistä vitutusta/kärttyisyyttä tms.

Ja kun ajattelenkin sitä että saisin muuttaa yksin asumaan niin tulee sellanen ihan tunne jännitys tai jotain.

Mutta tiedän että ikinä en pysty sitä tekemään ainakaan niin kauaa kun lapset on pieniä.

-Ap-

auttas mua enemmän kotitöissä ja huomaisi mua enemmän, kaipaan todella paljon läheisyyttä siis ei sekisä vaan yhdessä oloa muuten vaan hyvänä pitämistä.

Muutaman päivän se sen muistaa mutta sitten kaikki palautuu aina entiselleen ihan kun se unohtais ne asiat.

-Ap-

t. nro 3, huono ja vittuuntunut äiti

Koita vaan totutella tilanteeseen, tätä tämä elämä on.

Ja paukutat yhä edelleen, kuinka sulla on PAHA olla!

Älä luovuta

ierailija:

auttas mua enemmän kotitöissä ja huomaisi mua enemmän, kaipaan todella paljon läheisyyttä siis ei sekisä vaan yhdessä oloa muuten vaan hyvänä pitämistä.

Muutaman päivän se sen muistaa mutta sitten kaikki palautuu aina entiselleen ihan kun se unohtais ne asiat.

-Ap-

Vierailija:

Ja paukutat yhä edelleen, kuinka sulla on PAHA olla!

Älä luovuta

ierailija:

auttas mua enemmän kotitöissä ja huomaisi mua enemmän, kaipaan todella paljon läheisyyttä siis ei sekisä vaan yhdessä oloa muuten vaan hyvänä pitämistä.

Muutaman päivän se sen muistaa mutta sitten kaikki palautuu aina entiselleen ihan kun se unohtais ne asiat.

-Ap-

voi kun pääsisin sulle jutteleen asiasta!

Oikeesti näytä hänelle se kuinka vaikeaa sinulla on tällä hetkellä!jookosta?



terv.se sama yllyttäjä =)

jolla itsellä samasta kokemusta, ja mies kuin ymmärsikin loppujen lopuksi ja nykyään on erittäin tasapainoinen suhde. Tai sanotaanko toistaiseksi ainakin.