++Helmisimpukoiden viikonloppupino++

Kävin eilen ylimääräisessä neuvolassa kun torstai-iltana iski kauhea pääkipu ja verenpaineet nousi kattoon. Pissa oli kuitenkin ihan ok ja paineetkin ihan normaalit. Joten luultavasti mun mittari vaan näyttää mitä sattuu. Hoitaja kokeili niskat ja totesi niiden olevan ihan lukossa. Onneksi miehen sisko on hieroja. Kävi äsken vähän käsittelemässä niskoja, tosin ei kerennyt muuta kun vähän aloittamaan kun piti jo lopettaa. Silmissä alkoi sumenemaan ja oksetti, hikoilutti ja kädet turposi yhtäkkiä niin että sormusta ei saanut edes saippualla kunnolla pois. Että vähän on lukossa. Nyt pitää venytellä joka päivä kunnolla ja ensi viikonloppuna koitetaan uudestaan. Vieläkin olo on aika kaamea. Hassua ettei edes itse tajua miten jumissa voi niska olla.



Pojan korvat ei vieläkään terveet[putket laitettiin siis tiistaina]. Tänään mennän neljän aikaan vielä lääkärille imemään korvista mätää, tai siis jos tarvii imeä. Toivottavasti ei. Poika huutaa ihan kauheesti kun niitä sellaisia lääketippoja pitää pumpata korvaan ja taas imeä pois... ke, to ja perjantaina tämä toimenpide on siis jo tehty ja taas varmastikkin vielä ainakin tänään. Lääkäri itseasiassa ihan meitä varten tulee töihinkin. Normaalia vastaanottoa kun ei lauantaina ole. Mutta on se sitten aika karsean hintaistakin...



Masuvauva tuntui heittävän eilen voltin kun potkii kylkien sijasta alavatsaan.

Tuli viimein se synnytystapa-arvio aika ja se on 27.1.06 vähän jännittää, että saanko tämän synnyttää vai meneekö taas sektioon. =)



Mutta oikein hyvää viikonloppua kuitenkin kaikillle!



-sitruuna ja minttuvihtori 35+2-

Mäkihyppyä katson samalla (Janne just hyppäsi ja oli ihan huonot tuulet). Poika oli 50 min sängyssä " päiväunilla" , mutta ei nukkunut. Eka kerta, kun itse jättää päiväunet väliin. Tähän saakka on nukkunut 2 h päiväunet melkein aina, joten luulen, että toi tän päiväinen on vaan joku ohimenevä häiriö. Toivottavasti!



Mahassa on ollut nyt pikkuisen rauhallisempaa. Viime viikot olikin aika moista myllerrystä. Nyt on viime päivinä kävely tuntunut mahassa aika ikävästi. En tiedä, onko ne supistuksia vai mitä, mutta aika hitaasti on käveltävä. En edes osaa kävellä tarpeeksi hitaasti, kun yleensä menen tuhatta ja sataa. Sain muuten yksi päivä sen vauvan unipussin vihdoin ommeltua loppuun. On kyllä tosi söpö! Ensi viikolla ajattelin käydä ostamassa kestovaippoihin kuivaliinakangasta yhdeltä tutulta myyjältä, jos sen jälkeen saisi tehtyä pari sisävaippaa ihan itse. Ja vitsi, että olen ollut aikaansaava. Saatiin vihdoin tilattua paperikuvat meidän vuoden takaisistakin digikuvista ja nyt olen saanut ne kuvat jo kansioihin. Hyvä minä!



SITRUUNA: Onpas teillä nyt huono tsäkä noiden pojan korvien suhteen! Toivottavasti ne saatais tänään kuntoon vihdoinkin!



Nyt on pakko mennä välipalalle...



T:Fassiloora rv 34+6

Kävin jo aiemmin etsimässä olisiko pinoa, mutta en viitsinyt itse sitten aloitella.



Mähän kävin eilen siellä synnytystapa-arviossa ja mun lantio sitten kuvattiin kun lääkäri ei oikein ollut varma mahtuuko vauva tulemaan...Tiistaina pitäisi sitten soitella kuvista. Miten muuten te joille on noita painoarvioita tehty aiemmissa raskauksissa (jos on tehty) niin miten hyvin on pitäneet paikkansa? Asiasta on ollut palstalla puhetta ja muistelisin, että on ollut joskus aika suuriakin heittoja arvion ja lopputuloksen välillä?



Tänne ei taas kummempia, vaavi liikkuu ihan kivasti edelleen, mun mielestä on kyllä tosi aktiivinen kaveri. Pönkää jalkojaan ihan tuohon rintojen alle. Eilen ultrassa selkä ja pylly tuossa vasemmalla puolella ja jalat sitten oikealla. Pää oli todella matalalla jo, mutta ei vielä kiinnittynyt, tuntuu kun vauva liikuttaa päätään ja saa aikaan sen että minä juoksen vessaan...ääh...



Ostettiin eilen sitten punkka, niin ja patja pinnasänkyyn. Tänään haettiin vielä roskis vaipoille kodinhoitohuoneeseen. Sain viimeiset vaatteet pestyä ja pakkailin sitten vaatteet vauvalle valmiiksi, nyt kun sen värinkin tietää jo.



Eipäs muuta kuin rentouttavaa viikonloppua kaikille ja sitruunalle jaksamista pikku potilaan kanssa.



Sasuliini ja hajuherne 37+1

Oon vaan taustaillu täällä, kun en oo jaksanut kirjoitella.

Kaikki ok omassa navassa edelleen. Pari kertaa on tullut sellaisia sanoisinko kipeitä suppareita. En oikein tiedä onko vielä kipeitä kun ei oo mitään vertailukohtaa. Mutta siis sellaisia ovat olleet että oon ne tuntenu ja ei oo tuntunu mukavalta. Mutta ei oo tosissaan tullut kun pari eri kertaa.



Kerran viikossa käyn jo neuvolassa, ihan kiva juttu mun mielestä. Ja oon ollut siellä synnytystapa-arvioinnissa myöskin. Tuleekohan vielä lisää noita lääkärikäyntejä vai olikohan toi synnytystapa-arvio se vika. Ajan sitä takaa että tutkivatko vielä ennen synnytystä tota kohdunsuuta? No täytyy kysyä ens viikolla neuvolassa.



Illan jatkoja kaikille!



Kisu ja nappula rv 37+1

Tuosta synnytystapa-arvioinnista.

Mulle tehtiin se ekassa raskaudessa normaalin loppuraskauden lääkärintarkastuksen yhteydessä, ihan käsikopelolla sanoi, että lantio on sen verran leveä, että alatiesynnytys on mahdollinen ja sillä selvä. Ja alateitse se sitten tulikin esikoinen, mutta kyllä ei ihan helposti, kun halusi syntyä ns.kasvotarjonnassa eli pää edellä tuli, mutta kasvot ylöspäin eli tarvitsi enemmän tilaa ulos tullessaan kuin että olisi ollut ns.perinteisessä asennossa eli kasvot alas päin. Painoakin oli 4160g ja siksi piti sitten tehdä episiotomia eli leikata väliliha (sen leikkaamista ja parsimista en kyllä ollenkaan siinä muun kivun ja touhun keskellä). Ponnistin esikoista ulos aika pitkään (45min.). Mutta tosiaan loppujen lopuksi kaikki hyvin, ulos saatiin ja sillä hyvä.



Tässä toisessa raskaudessa olen käynyt neuvolalääkärin vastaanotolla vain kaksi kertaa, ekan kerran rv12 ja sitten toisen kerran rv32+5. Enempää eivät meidän neuvolassa uudelleensynnyttäjiä tutki lääkärin vastaanotolla. Itseäni kuitenkin niin paljon jo alkaa kiinnostaa onko millainen tilanne tuolla alapäässä, että kysyin tiistaina terkkarilta (joka siis on kätilö myös), että voisiko hän katsoa tilannetta ensi viikon neuvolakäynnillä ja hän lupasi katsoa. Eli ensi viikon ke kun seuraavan kerran menen neuvolaan niin terkkari katsoo, että onko paikat yhtään auki ja onko kohdunkaulaa jäljellä ja jos on niin minkä verran. Kiva saada tietää. Ens ke kun tutkimus tehdään on tasan rv38.



Mulla alkaa tosiaan olla pinna tiukalla vähän kaikkien asioiden kanssa. Mieskin käy hermoille ja esikoisen jatkuva sähellys ja tottelemattomuus (ikää 2v11kk, uhmaikä vaivaa ja ei ole oppinut puhumaan vielä ollenkaan josta syystä käy puheterapiassa jne), joten kommunikointi esikoisen kanssa on jos voisin sanoa...haastavaa ajoittain. Kait sitä alkaa olla jo pinna tiukalla tämän loppuraskausajan kanssa. Jännittää millainen vauva sieltä on tulossa, itkeekö kokoajan, miten pärjään kahden lapsen kanssa kotona, meneekö synnytyksessä kaikki hyvin jne jne. Paineita kait ne on jotka saa hermot kireelle. Siitä syystä jotenkin toivonkin jo ettei menisi tosiaankaan yli lasketun ajan ennen kuin syntyy tämä pikkukakkonen, kun ei ole kiva olla hermona kun tietää, että masussa vauva sen aistii, siis äidin tunnetilat.



Eikö kellään muulla ole pinna tiukalla esim. esikoisen/miehen yms. kanssa tässä loppuraskaudessa??



Terv. Camilla76 rv37+3

Ihan kyllä välillä tuntuu että sekä mies että poika vois painua sinne missä pippuri kasvaa. Mutta heti seuraavassa hetkessä murehdin jo tulevaa sairaalassa oloaikaa, ihan vain sen ikävän takia. Mielialat vaihtelee melkein yhtä vilkkasti kun alkuraskaudessa. Kahdessa edellisessä neuvolassa olen purskahtanut itkemään ilman mitään sen kummempaa syytä.





Pojan korvat edelleen tulehtunut, mutta vain toisesta tarvitsi imeä enää. Huomenna kuitenkin taas kontrollikäynti lääkärillä.. alkaa mennä arki ja viikonloput ihan sekasin kun lääkärissä saa ravata joka päivä.

Edellisestä kerrasta on taas aikaa, äippälomalla on yllättävän kiireistä! :)



Tänään iski hirmuinen siivousvimma, pesänrakennusvietti näemmä toimii. Imuroin koko kodin ja pistin kotia muutenkin vauvaa varten valmiiksi. Ja kaupasta ostin vaippoja, liivinsuojuksia ja paketin tutteja. Ja makkarin ajattelin sisustaa vielä uusiksi... Onneksi mies on viikon työrupeamalla, tulee vasta viikon päästä kotiin. Sitä saattaisi äkillinen muutokseni kauhistuttaa. Ikävä on kyllä jo ukkokultaa, mutta onneksi saankin pitää hänet tämän työjakson jälkeen kotona maaliskuulle!



Ystävättäreni on meillä kyläilemässä ja on onneksi ollut apuna nyt lumitöissä yms. Masu on minusta jo hiukan laskeutunut ja raskaammat työt aiheuttavat jo aika lailla ähinää - apu on siis tarpeen.



Pinna on kireällä täälläkin. Lapsille tulee äyskittyä helpommin ja muutenkin asiat alkavat ärsyttämään normaalia nopeammin. Minusta, leppoisasta naisihmisestä on tullut äksy akka...



Mukavaa viikonloppua helmiksille!



Terkuin laivakoira rv 35+6

Joo, on pinna kireellä enemmän ja vähemmän. Kumma juttu kun jo aamulla tietää millanen päivä on tulossa kun päässä kiristää ja hampaat narskuu.ja voitte kuvitella kun talossa on esimurkkuikäinen tyttö niiin niitä hampaita kirskutellaan aika useesti!!!

Välillä pitää lähtee ulos ettei heitä tyttöö seinälle...onneks tämä kohta helpottaa!!!



Mä kans olen jynssännyt kotia katosta lattiaan, eilen olin ottamassa roskapussia, niin en voinut lähteä viemään sitä ennen kuin olin jynssännyt koko kaapin puhtaaksi. Kun vielä toi silitysinto iskis päälle niin kaikki olis ok.



Minulla on eka raskaudessa tehty toi synnytystapa-arvio ja sillon sanottiin et iso lapsi ei mahdu tulemaan, eli reilu 4 kg lapsi ei mahdu.sitten vielä sairaalassa se varmistettiin röntgenillä, koska eräs veemäinen kätilön kääkkä oli sitä mieltä että lapsi painaa 4500g...röntgenin jälkeen miettivät asiaa ja kopeloivat uudelleen,paino putosi kilolla ja alatiesynnytys kehiin.tyttö painoikin n.3200g.

Nyt kukaan ei ole ottanut kuuleviin korviin kun sanoin et mut on kuvattu aiemmin jne..ehkä pieni lapsi on tulossa oikeesti.



Eilen saunan jälkeen alko kivuliaat supistukset,tänäänkin on supistellut mutta edelleen kotona ollaan. Enää reilu 2 viikkoo ja supistelut on ohi,toivottavasti!!!



Kuumetta ja vauva 37+1

Täälläkin lievää hampaiden kiristelyä ja ukko ei meinaa millään tajuta miksi mulla tulee höyryä korvista ;) No ei nyt usein, mutta normaalia useammin. Raivostuttaa kun olen niin kömpelö ja kolottaa ja supistaa ja nälättää ja vauvaa hikotuttaa jne. Pienet asiat ottaa aivoon helpommin kuin ennen. Onneks olen päivät enimmäkseen yksin ;)



Varattiin eilen illalla matka viikoksi Lanzarotelle, lähtö ensi lauantaina. Toivottavasti pysytään koko perhe terveenä siihen asti, pitäkäähän peukkuja! Ja toivottavasti olisi hyvät säät. Tai ainakin paremmat kuin täällä ;) Ostin tänään bikinit ja jesta että nauratti pukukopissa aina kun käännyin sivuttain peilin edessä! Olen kuin rantautunut valas siellä rannalla ja altaalla :D



Vauva laskeutui syvemmälle raivotarjontaan torstaina, ja sen jälkeen onkin iltaisin supistellut kipeästi ja paljon kun olen mennyt sänkyyn. Onko teille ollut vastaavaa? Tosi paljon kivistää ja sattuu alavatsaa, ja rauhoittuu vasta vartin-½h päästä.



Jep, mutta nyt alkaa iltatouhut esikoisen kanssa, täytyy lopetella.





Mukavaa viikonloppua kaikille helmille!





t. Mikaela rv33+5

Mistähän johtuu että niin moni meistä helmenkantajista on " joutunut" tuonne synnytystapa-arvioon? itsekin olen sinne menossa, kun oli se paastoarvo sokerirasituksessa hieman koholla... Mutta menen vasta puolentoista viikon kuluttua... Ja seuraavana päivänä meille tulee vierailulle terkka neuvolasta, kuulemma uusi tapa, joka otetaan/otettiin käyttöön tänä vuonna. Ihan kiva, jos vaikka tulis jotain uusia juttuja, mitä pitää ottaa huomioon ennen vauvan tuloa taloon...



Mä lähdin tänään vanhempieni ja veljeni vaimonsa kanssa katselemaan autokauppoja (mieskin olis ollut lähdössä, mutta meni sinne ralliin), tosin ei pitänyt mennä kuin tunti tai kaksi, mutta menikin kolme ja puoli tuntia, eikä käyty kuin yhdessä liikkeessä, tai no kahdessa, mutta toisessa ei tehty muuta kuin käytiin... Ja mun veljeni löysi sitten unelma autonsa, jonka ostivat... Ihan kivan näköinen menopeli oli. ja sitten kävin vielä itsekseni Prismassa katsomassa niitä p*run imetysliivejä, ja löysinkin, onneksi! Ostin saman tien kaksi, kun eivät nyt niin hirmuisesti maksaneet. Ja tietenkin sorruin myös pienokaiselle ostamaan parit puolipotkarit... No, ne tais olla sitten viimeinen vaateostos vähään aikaan pienokaiselle, tai ainakin ennen hänen syntymäänsä... (saa nähdä miten onnistun pitämään tuon päätöksen...)



Masussa ollaanpidetty taas jumppahetkiä. Tai nyt ilta on lähinnä mennyt siihen. Musta tuntuu että vauva on laskeutunut, kun ei oo enää pariin kolmeen iltaan ahdistanut niin paljon. Tosin supistuksia on tullut sitten tilalle, toisinaan kipeitäkin. Eilen jopa niin että nukkumaan mennessä katselin kelloa, että mikä on suppareiden väli, mutta kummasti vaan sitten rauhoittu, onneksi! Sillä vielä olis pari juttua mitkä pitäis tehdä ennen vauvan syntymää esim äippäpakkauksen päällinen (olen jo aloittanut), turvakaukalon osto (katsottuna on, muttei vielä ostettuna) ja sitten tuota siivousta (veikkaan ettei heti synnäriltä päästyä jaksa ruveta siivoushommiin) Mutta saa nähdä miten mamman käy.



Onkos muut helmikset käyneet äänestämässä? Me ollaan menossa huomenna, ja jos menee toiselle kierrokselle, menen ennakkoon äänestämään (vaikken sitä suosikaan!) ihan vaan varmuuden vuoksi...



Tulipas taas jorinoitua...



napero ja masukki 36+2

pääsy synnytystapa-arvioon on monta syytä, mulla se oli esikoisen sektio.



ja ihan hyvänä asiana pidän sitä että viimeisillä viikoilla asia tutkitaan, nimittäin meidän vauveli oli perätilassa (käännettiin). ja painoarviota ei oltu tehty koko raskauden aikana, eikä täällä meidän neuvolassa ole ultraa. kaikki ultrat tehdään sairaalan polilla.



neuvolassa täti viimeksi hätäisesti käsin tunnusteli vatsan päältä ja mutisi ettei ole pää kiinnittynyt joten ei vielä ala syntymään... no ei varmasti ollu kiinnittynyt kun pää oli kylkiluussa kiinni ja peppua mittaili. jestas! ei saa pisteitä meijän neuvola.



mutta semmosta, nyt ollaan " oikeinpäin" ja kahen viikon päästä tutkitaan uudestaan.



joka päivä joku tuttu utelee vieläkö olen yhtenä kappaleena, alkaa jo ärsyttään, onhan tässä vielä kolmisen viikkoa laskettuun aikaan, parempi vauvan kasvaa kohdussa vielä muutama viikko kuin syntyä nyt jo.



lapanen 36+6

Mutta esikoisen ajoilta. Eli tätsykkä neuvolassa aina vaan sanoi että raivotarjonnassa on tulossa ja kova patti mikä tuntuu ylhäällä on peppu. Näin siis viikosta 33-34 eteenpäin. Mutta onneksi pituuteni takia pääsin arvioon rv 37+1 jossa todettiin perätila. Tutkivan ylilääkärin mukaan vauva ei ollut enää pariin viikkoon mahtunut kääntymään(vaikka onhan se mahdollista) ja kun kerroin " pepusta" ylhäällä sanoi lääkäri sen olevan selvä pää. JA että alhaalla ei tod. tunnu " laskeutunutta päätä" . Lapsi oli siis kovasti tulossa peppu edeltä. Oli vaan niin iso jo ettei voitu kääntää, ja sovittiin suun. sektio. =)



Nyt olen menossa synnytystapa-arvioon täysin samoilla viikoilla kuin silloin (37+1). Edelleenkään ei neuvolassakaan osaa taas sanoa miten päin vauva on. Enkä kyllä osaa enää millään varmuudella sanoa minäkään. Mä olen ihan täysin valmistautunut sektioon. Vaikka alatiesynnytys olisikin taas se toivomus nro 1. Ihan sama. Uloshan pikkuisen on jossain vaiheessa päästävä. =)



Mutta parilta eri kätilöltä olen kuullut että valitettavasti joskus perätila on todella vaikea käsikopelolta tunnistaa. Muakin silloin neuvolassa ihan ihmettelelivät arvion jälkeen että on se vatsa kyllä vähän " outo" .



Maanantaina taas neuvolaan. Nyt en saanut taas enää unta kun esikonen änkesi väliin tuossa 5.30..



-sitruuna ja minttuvihtori 35+3-

Meillä täällä ainakin ensisynnyttäjät laitettiin automaattisesti siihen synnytystapa-arviointiin. En usko että toistaan odottavat siihen automaattisesti " joutuvat" . Eli siksi siis ainakin minä siellä kävin kun esikoista odotellaan. Eli 3 ultraa ollaan saatu käydä.



Ai miten niin pinna kireällä?! Huh, huh!! Jos olisin tälläinen aina niin tuskin olisin mitään miestä ikinä saanutkaan!! =) Ei kyllä paljoo tarvii sanoa tai tehdä/jättää tekemättä niin jo on meikäläisellä iiiso herne nenässä! Toivottavasti tää loppuu sit siihen kun saa nyytin kainaloon! =)

Ja toinen mikä on nyt loppuvaiheessa on pahentunut on tää jatkuva itkeskely!! Menee jo iteltänikin hermo tähän kun kaikki asiat itkettää! Aargh! Oon aina ollut kyllä herkkis mut tää menee jo pikkuisen yli. =)



Sunnuntaipäivän jatkoja kaikille! Täällä ainakin ihanan näköinen ilma! Olispa jo pikkuinen täällä masun ulkopuolella niin pääsis työnteleen vaunuilla sitä tonne pihalle!



Kisu rv 37+2

Hohhoijaa... onpahan taas yksi yö vähemmän. Mulla alkaa nämä yöt mennä kyllä tosi vaikeiksi. Ihan jatkuvaa kyljenkääntöä ja kun 10 min on uudessa asennossa, sekin alkaa tuntua huonolta. Ovelaa touhua tämä raskaus, kun sitä alkaa toivomaan, että syntyisi nyt äkkiä, että saisi nukkua taas, mutta ainakaan meillä ei kyllä nimenomaan syntymän jälkeen paljon olla nukuttu. Molemmat typsyt on valvoneet ja kiljuneet enemmän tai vähemmän 11 kk heti ekasta kotiyöstä lähtien. No, jospa sitä olis itsekin rennompi jo tällä kertaa..



Ketähän lähtis äänestämään, mulla ei ainakaan mitään selkeää puolue-tai ehdokaskantaa, lähinnä persoonana mietin ehdokkaita. Piti mennä samalla lasten kanssa luistelemaan (tai en mä olis luistellut vaan isi ja tytöt), mutta ei täällä pk-seudulla voi tehdä nyt mitään. Eilenkin oli esikoinen ihan itku silmässä, kun piti olla yksi talvitapahtuma, missä olis päässy pulkkailemaan ja hiihtämään ja luultiin, että olisivat laittaneet jotakin tekolunta, mutta vihreätähän siellä oli. Kai tää jotain kasvihuoneilmiötä on, ehkä pitäs mennä Hautalaa äänestämään.



Kiitos kaikille jotka vastasitte mun rytmihäiriö- ja liivikysymyksiin! Mitähän noiden liivien kans tekis, esikoisen imetys meni ihan puihin ja kakkonen taas tissutteli suurinpiirtein 23h 11kk, en kyllä nyt halua sitäkään, maito ei vaan tainnu riittää. Olen ihan henkisesti valmistautunut tällä kertaa että saattaa mennä taas puihin, sen verran tosissaan olen jo kaksi kertaa yrittänyt. Mutta kasvaahan sitä tuttelillakin, eka kerralla tosin syyllistyin siitä hirveesti, nyt on jotenkin sellainen imetyshysteria vallalla.



SITRUUNALLE sympatiaa korvaongelmissa... Meillä alkoi korvahelvetti, kun kakkonen oli puolivuotias. Sen jälkeen söikin 18 antibioottikuuria, koko ajan korvat märki eikä lopulta tullut terveeksi enää ollenkaan. Monien mutkien ja tuskailujen kautta todettiin, että kärsii maitoallergiasta, joka ei näkynyt missään testeissä mitenkään, ei mitään vatsaongelmia, vain korvat oireili, ihokin aina ihan perfect. En meinannut millään uskoa, että kyse olisi jostakin allergiasta. Aina kun kuulen, että jollain korvaongelmia, haluan kertoa meidän Ainon tarinan, koska tuskin on ainoa laatuaan. Ja se jatkuva sairastaminen oli ihan kamalaa. Mutta ilmeisesti teillä ei kyse yhtä pahasta kierteestä? Ainolla (2v.10kk) nyt kolmannet putket, kitarisat leikattu ja maitokin sopii jo eli ollut pitkään jo terve, mutta on kyllä vielä nuo vaikeat ajat tuoreessa muistissa.



Voikaahan kaikki hyvin ja hauskaa reissua Mikaelalle(?)!



adalmiina 34+4

Olin kokonaan unohtanu sen. Mä aion olla todella huono kansalainen ja jättää äänestämättä. Kun mulla ei ole mitään käsitystä ketä äänestäisin. Toivottavasti menee toiselle kierrokselle, niin on vähän helpompi päättää.



Täällä on voitu taas todella huonosti eilinen ja tämäkään päivä ei ole alkanut hyvin. Vauvan potkut tuntuu jo todella epämiellyttäviltä. Tuntuu, että maha repeää, kun herra liikkuu mahassa. Närästys vaivaa edelleen, ja voimat on poissa. Lisäksi hengitys on välillä todella hankalaa, varsinkin makaamaan mennessä. En jaksais tehdä yhtään mitään.



Mä olen kateellinen Fassilooralle, kun oot saanu kuvat järjestykseen. Mulla on sama projekti edessä kunhan vain saisin aikaseksi alottaa. Meilläkin on noita digikuvia vuoden edestä mitkä pitäis kehittää ja laittaa kansioihin. Sit on vielä nippu kesän -04 kuvia, jotka odottavat vieläkin pääsyä kansioon. Aika takuuvarma juttu on se, että jos en saa niitä laitettua ennen vaavin tuloa, niin odottavat varmaan taas pari vuotta.



Onneksi meidän neuvolassa on joku ikivanha ultra, millä lääkäri pystyi näkemään edes sen, että vauva tosiaan on pää alaspäin. Mulle ei oo muuten tehty minkäänlaista painoarviota vielä, eikä varmaan tehdäkkään. Seuraava lääkäri on vasta sitten, jos menee yliajalle. Ja siellä ensi viikon synnytyksensuunnittelussa tuskin tapahtuu mitään fyysisiä toimenpiteitä. Synnytystapa-arviota ei tehdä. Tehtiin viimeksi, mutta hyvin kuulemma mahtuu, vaikka lantio näyttääkin kapealta.



Nyt yritän vääntäytyä pojan kanssa ulos hetkeksi. Menee sitten paljon aikasemmin päiväunille. Taidan itekkin mennä pojan seuraksi.



Tintti & Masu-Ukko 35+5

Meille nämä oli nyt toiset putket. Ekat laitettiin kun poika oli 7kk. Yöhuudot alkoivat jo 3kk vanhana, ja veinkin pojan lääkäriin silloin, mutta eihän ne yleislääkärit oikein nää sillä lampulla niin pieneen korvaan kunnolla. Vasta pojan ollessa puoli vuotias tajusin onneksi viedä korvalääkärille, liimakorva +kolme antibioottikuuria + putket, niin sitten helpotti. Sen jälkeen ollut yksi alkava korvatulehdus ennen tätä. Otettiin silloin verestä ne allergiatestit ja ne ei näyttänyt et mitään allergiaa olisi. (tosin kaikki on mahdollista.)



No.. tänään taas tiedetään lisää.

Minäkin menossa 1,5vk:n päästä synn. arvioon. Vauva poikittain lisäksi paastosokeri koholla joten diabeteshoitajalle. En vain ymmärrä mitä hyötyä siitä enää sit on kun on enää pari viikkoa laskettuun aikaan. Noh kaipa tuolla sitten on jotain merkitystä. Vatsa ja kädet kutissu kiitettävästi joten maksa-arvoja otettiin varuiksi. Ma meinaan soittaa neuvolaan kysellä niistä.



Olo totisesti hankala ja vatta kovettuu tuon tuostakin. Ei niin hurjasti kipeitä suppareita mutta olo tukala. Vielä olis kestettävää :/



t. Hellu ja katras sekä masuasukki 35+5

Joskos minäkin nyt muutaman rivin kirjoittelisin kun poika nukkuu päikkäreitä, itsekin yritin puolisen tuntia nuokkua mutta sitten alkoi närästää niin hirmuisesti että oli pakko nousta...jospas vaikka raahautuisi uimahalliin kun poika herää, ei ollakaan käyty sitten vauvauintien.



Miehen sisko leikkasi pojan hiukset tänään (ensimmäinen kerta nyt 2v2kk), jopas tuli äidin vauvasta ihan ison miehen näköinen. Nyyh, niin ne vaan kasvaa. Vaikka toisaalta moni asia on kyllä paljon helpompaa nyt kun vauva-aikana, niin kyllä se vauva-aika on kuitenkin ihan ainutlaatuista, joskohan sitä näin toisella kertaa osaisi nauttiakin eikä vaan stressata kaikesta... Meillä myös meni tuon pojan imetys hiukkasen puihin, eli ensin oltiin meilläkin tuo 23h vuorokaudessa tissillä ja sitten 2,5kk:n iässä tuli totaalinen stoppi, toisaalta oli kyllä helpotuskin äidille. Toivoisin kuitenkin tätä toista vähän pitempään voivani imettää. Mä muuten kanssa tilasin sieltä Taikapilvi.comista parit imetysliivit ja sitten Pienokaisesta yhdet vähän kalliimmat, jokohan näillä alkaisi pärjätä...



Noista paino- ja synnytystapa-arvioista...mä en edes esikoisen odotuksessa päässyt kumpaankaan, yliaikakontrollissa tehtiin painoarvio joka oli silloin 41+5 viikoilla 3,7 kg, lääkäri sitten vähän kokeili lantiota ja sanoi että hyvin mahtuu, no mahtuihan poika hyvin sitten 2 päivää myöhemmin vaikka painoikin 4550g. Eli painoarvioihin en kyllä kamalasti luottaisi, vaikka silloin kyllä sanottiinkin että vaikea mitata kun on vauvalla jalat niin kippurassa. Mutta sikäli en ole huolissani että tiedä että isokin vauva mahtuu tulemaan ja neuvolan terkka ainakin on veikkaillut tästä vähän edellistä pienempää.



Mitähän muuta... mulla myös pinna aina välillä pikkasen kireellä, toisaalta mä taidan olla perusluonteeltani sellanen vähän kireämpi tapaus joten mies kyllä tietää mihin on ryhtynyt =) Alkaa vaan jo vähän kyrsimään tämä lyllertäminen, tekisi mieli päästä vaunuttelemaan kunnon lenkkejä, tai edes jaksaa nousta alakerran rappuset huohottamatta. Mua kanssa vähän jo etukäteen huolestuttaa kuinka sitä jaksaa vauvan ja taaperon kanssa, onneksi mulla on todella hyvät tukiverkot lähellä joten sikäli ei hätää. Jotenkin tässä raskausaikana alkaa muutenkin stressaamaan kaikki epäolennaiset asiat, ei mua yleensä näin paljon ahdista likaiset ikkunat yms. Ja sitten kun ei edes jaksa ruveta tekemään asian hyväksi mitään... No, eipä tässä enää kamalan montaa viikkoa ole jäljellä.



Me käytiin tänään äänestämässä, raahattiin vielä anoppi ja appiukkokin mukaan kun eivät muuten olisi lähteneet. Mä olen vähän tuossa politiikassa itsekin mukana niin oli tuo ehdokkaan valintakin suht´helppoa. Mä olen kaikissa vaaleissa käynyt aina vasta varsinaisena vaalipäivänä, saahan siitäkin jotain sunnuntaitäytettä =)



Jokohan lähtisi pakkailemaan niitä uimakamppeita ja valmistautumaan viimeiseen työviikkoon. Mukavaa sunnuntainjatkoa kaikille ja Mikaelalle hyvää lomaa!



Manna ja eekuli 34+2

Meillä (Hyvinkää) tehdään synnytystapa-arvio jokaiselle synnyttäjälle, oli sitten ensi- tai uudelleensynnyttäjä, alatiesynnytyksiä tai sektioita jne.

Taas yksi viikonloppu " lusittu" . Mummot ja papat paineessa kun me ei olla suostuttu kertomaan vauvan sukupuolta, heh, pitäähän se olla jännitys loppuun asti...



Niin, noista mielialoista: mä olen ihan perusluonteeltani sellainen tuiskahteleva tyyppi, sammakoita tulee välillä suusta... Nyt on tosiaan vieteri välillä NIIIINNNN tiukalla että saa joka toinen kerta vähintään laskea kymmeneen, että maltaa pitää suunsa kiinni. Tekisi mieli naputtaa miehelle joka asiasta, mutta onneksi olen suht hyvin saanut hillittyä itseni, mitä sitä pahoittamaan toisen mieltä jonkun pikkujutun vuoksi. Mies on ollut mulle niin iso tuki raskausaikana, että yritän tosissani pitää leipäläpeni kiinni..suurimmaksi osaksi. Itkeskely on myös kuvioissa, mutta sitä harrastelen lähinnä kun mies ei ole kotona, mouruan ihan itsekseni...



Jepulis, pitää mennä ruoanlaittoon!



Sasuliini ja hajuherne 37+2