en ole ihan varma onko oikea palsta, mutta kysyn kuitenkin:
miten voi hillitä 9-v pojan ruokahalua? Poika on lihonut reippaasti viimeisen puolen vuoden sisällä, nyt ei mene jalkaan housut jotka ennen joulua meni =/ Poika ei napostele ylimääräisiä välipaloja eikä herkkuja, naminamivanukkaitakaan ei syö kuin max kerran kuussa yhden...Hälle vaan tavan kotiruoka tuntuu maistuvan liiankin hyvin, ekan lautasellisen hotkaisee hetkessä ja tahtoo lisää koska on " hirvee nälkä" .
Olen koittanu selittää, et ootellaan hetki, että tiedät onko oikeasti nälkä vai tekeekö vain mieli, ettei maha noin pian tunnista sitä että on täynnä, mut hän kuulemma kuolee nälkään tms.
Mielestäni lapselle ei voi suoraan sanoa, ettet voi syödä noin paljon koska olet jo aika lihava, mut jotenkinhan on selitettävä =/ Pienetkin vinkit otan kiitollisena vastaan, sillä ikävintä tilanteessa on se, että koulukaverit on alkaneet nimitellä lihavaksi yms =(
Kommentit (3)
Itselle tuli mieleen, että minkälaista kotiruokaa teillä syödään? olisko mahdollista " jatkaa" ruokia kasviksilla, jotta ruoka olisi kevyempää ja ruokaa voisi syösä huoletta reilusti. Itse esimerkiksi paistan jauhelihan tai lihasuikaleet ja lisään sekaan mm.porkkanaraastetta, kesäkurpitsaraastetta, sipulia ja vaikka tomaattimurskaa, lihalienta tms ja annan hautua todella kauan. Näin kasvikset melkein sulavat sekaan ja kun sekoittaa vaikkapa perunan sekaan, niin ruoka kelpaa hyvin myös lapsille, jotka yleensä siirtävät rehut syrjään. Myös kaikki keitot on todella kevyitä ruokia. Ja liikkuuko poikanne kuinka paljon? Koittakaa keksiä vaikka joku mieleinen urheilullinen harrastus, joka lastanne kiinnostaisi; laskettelu, paini, kesäisin rullaluistelu, etsikää hyvä laskettelumäki ja menkää pulkaileen´/ kelkkaileen. Pitäkää huoli, että lapsi syö riittävän usein; kouluun joku mieleinen välipala ja koulun jälkeen leipää, kevyttä jukurttia ja mehujuomia. Juomistakin esim täysmehut ja maito lihottavat liikaa juotuna!
Itse olen lähes koko ikäni kamppaillut kilojeni kanssa, tällä hetkellä menee " sairaalloisen ylipainoisen" BMI raja helposti rikki :-( Alle kouluikäisenä olin suht normaalikokoinen, siitä alkaen aina ylipainoinen. Muistan kun minut vietiin n. 8-vuotiaana sairaalaan tutkituttamaan löytyisikö kiloille joku muu syy kuin ruokahalu. Ei löytynyt ja muistan miten itse, salaa, harmittelin sitä koska olisin toivonut että syy olisi jossain muussa, että rauhassa saisin syödä entisiä määriä. No, nyt varttuneempana olen tietysti iloinen että muuta syytä ei ollut vaan että kilot ovat ihan itseaiheutettuja.
Omat vanhempani, varsinkin äitini, eivät kyllä hoitaneet asiaa kovin fiksusti. Toki lapselle kannattaa selittää miten kannattaa syödä (lautasmalli, riittävän usein, ei herkkuja joka päivä jne) mutta lapset ovat yllättävän fiksuja ja muistavat kyllä kerrotut asiat, liian usein muistuttaminen menee jankuttamiseen (lasten mielestä) ja se ei ole hyvä asia. Muistan kuinka pienenä äitini aina huomautti ruokapöydässä annoskoosta ja lisäannoksista tms. Sanoi että ei saisi ottaa kastiketta niin paljon, ei saisi ottaa salaatinkastiketta lainkaan, ei saisi ottaa kolmatta leipää (neljännestä puhumattakaan) jne jne Ei saisi juoda mehua, limpsaa jne jne Minua kuitenkin harmitti suunnattomasti se että hän _teki_ ja tarjoili tätä ruokaa. Minun teki mieli syödä ruokaa koska oli nälkä (tai tottunut tiettyyn määrään) ja sitten en olisi saanutkaan. Tai sitten tarjolla oli esim. kalaa ja perunaa ja kermakastiketta, mutta sitä kastiketta en olisi saanut ottaa! Harmitti pirusti enkä tietenkään totellut. Siinä sitten kinasteltiin ruokapöydässä. Toki myös huomautin hänelle, että " älä sitten tee näitä ruokia" minkä vastapainoksi hän keitti juureskeittoja tms tooooodella laihoja ruokia jotka ei kyllä lapsen suuhun maistuneet... Äitini ei ole koskaan osannut tehdä hyvää laihaa ruokaa vaan vaihtoehdot ovat aina juurekset ja tavallinen salaatti tai sitten " kunnon ruokaa" .
Kun vihdoin pääsin kotoa pois, omaan kämppään homma räjähti käsistä. Perunoita en keittänyt ties kuinka pitkään aikaan vaan elin pastalla ja riisillä, jotka ovat selvästi epäterveellisempiä. Ja monella muullakin lailla " kapinoin" lapsuuden/nuoruuden ruokatottumuksia vastaan, lopputuloksena +50 kiloa vajaassa kymmenessä vuodessa... Nyt vihdoin olen tullut siihen pisteeseen että elämäntapa on muuttunut, ruuat pistetty remonttiin ja tavoitteena normaalipaino vuoden, kahden kuluttua.
En tietenkään tarkoita että pojallesi väistämättä näin käy, tässä vain minun tarinani. Ole kuitenkin tarkka sen nalkuttamisen suhteen, siitä ei hyvää seuraa. Olen samaa mieltä edellisen kanssa, tee ruuasta laihempaa jotta sitä voi syödä enemmän. Vaihda sika-nauta jauheliha paistijauhelihaan, jos teet omia lihapullia/pihvejä/lihamureketta, jatka sitä kesäkurpitsalla (sulaa joukkoon ja mehevöittää - loistavaa), tee esim. pastalle (jota muuten saa syödä riisiä enemmän - Painonvartijoiden tieto) tomaattipohjainen kastike siten että teet enemmän kastiketta kuin aiemmin, näin tulee suhteessa vähemmän lihaa. Jätä öljy pois paistamisessa, vaihda maito rasvattomaan, levitteet myös kevyemmiksi, leipä useammin ruisleiväksi jne jne. Tiedän että kasvikset eivät ole lasten suosikkijuttu, mutta sekoittamalla niitä ruokiin (laatikkoihin jne) sen ainaisen raasteen/lisukesalaatin sijaan ne varmasti menevät (ainakin ajan myötä).
Mitä enemmän kuituja ruuassa on, sen paremmin se pitää nälkää. Katso siis leipien kuitupitoisuutta ja suosi tosiaankin ruisleipää. Suostuta poikaa syömään hedelmiä välipalaksi, tai pari leipää. Jos et itse ole kotona valvomassa välipalantekoa, tee valmiiksi välipaloja aamulla ja laita jääkaappiin. Kyllä niillä varmasti on menekkiä jos ovat valmiina annoksina jääkaapissa, esim. pari leipää (joiden päällä sopiva määrä rasvaa, leikkeleitä/juustoa ja ehkä jopa jotain vihannesta), hedelmä ja kurkunpalanen/tomaatti/porkkana.
Uskon siis että ensisijaisesti kannattaa vaikuttaa ruuan laatuun eikä niinkään määrään. Ja joku mielekäs liikuntamuoto (tai ainakin harrastus jossa tulee liikuttua enemmän kuin aiemmin).
Jos et omin konstein saa poikaa laihtumaan, niin käänny kouluterveydenhoitajan puoleen, kunnilla on ravitsemusterapeutteja jonka luona ehkä voisitte käydä saamassa neuvoa. Voi olla että poika uskoisi ulkopuolista henkilöä paremmin kuin äitiään (jos on orastavaa murrosikää).
Näytä pojalle housut jotka ovat liian pienet, ja sopikaa joku " palkinto" sille että hän taas sopii niihin. Eihän sun tarvii puhua laihduttamisesta, vaan kierrä se jotenkin että näihin housuihin olisi syytä taas mahtua esim. pääsiäiseen mennessä ja että silloin käytte ostamassa niihin sopivan kesätakin tai jotain muuta sellaista.
En voi painottaa kuinka tärkeää on tarttua asiaan nyt (kuten teetkin) ennen kuin se oikeasti muodostuu ongelmaksi. Mutta varo tosiaankin sitä liiallista jankuttamista ja vahtimista, muista että sinä olet se joka kattaa pöydän, ja päätät mitä poikasi syö. Ei hän itse. Mutta jos teet eri ruokaa hänelle kuin muille (tai kiellät esim. kastikkeet) niin saat varmasti vihamiehen joka viis veisaa saarnoistasi ja lopputulos saattaa olla päinvastainen kuin mitä toivot.
Tsemppiä!
Homeopatiasta on luultavasti apua ja edellisten vastaajien vinkeistä.Homeopatialla on hoidettu selittämättömiä pelkojakin ym.ym.