kuoleva gerbiili

tälläisille uorille ei kannata antaa eläintä, edes hyttystä!

Toi on niin julmaa tehdä eläimelle noin :(! Gerbiilikin on elävä olento ja jos se kärsii, niin se viedään eläinlääkärille lopetettavaksi eikä tolleen rääkätä! En ottaisi tähän muuten näin tiukasti kantaa, mutta menetin eilen kaksi rakasta gerbiiliäni, kun olivat jo niin vanhoja ja toinen oli tosi huonona ja toinenki oli lopetettava, kun ei yksinkään olisi pärjännyt. Lisää gerbiileitä emme halunneet. Maksoi 50€, mutta se ei ole iso summa rakkaan lemmikkinsä kivuttomasta lopetuksesta!

Ei se gerbiili kärsi jos annat sen ihan rauhassa kuolla, niin ne tekevät luonnossakin, ei siellä ryntää lääkäri piikkeinen armahtamaan kuolevia ja "kituvia" eläimiä. Hyvin olet ap tehnyt kun laitoit sen erilliseen paikkaan. Meiltä kuoli juuri eilen gerbsu ja annoimme sen rauhassa olla häkissään kun huomasimme ettei enää ole virkku, vanhuuteen kuoli.

kissa söi mun gerbiilit..kesti muutaman päivän et siedin ees katsoa kissaa..mutta sitten hyväksyin tapahtuman luonnon kiertokulkuna

Mä yritin joskus pidellä kuolevaa gerbiiliä sylissä. Se yritti viimeisillä voimillaan tehdä aivan järjettömiä kamikaze-hyppyjä ja kun laitoin sen häkkiin, se pyrki vain pois veljensä luota. Kun laitoin sen omaan rauhaansa matkakoppaan, ei mennyt kuin minuutti ja se oli kuollut.

että sitä yritetään auttaa. Jos on kuolemassa vanhuuteen, niin onnellisin kuolema on, kun saa kääriytyä omaan pesään tutunhajuisiin puruhihin. Elämään kuuluu kuolema, niin karua kuin se onkin. Eri asia tietysti on, jos on loukkaantunut tai muuten selvästi kärsivä.

syöttää kuolleita gerbiilejä, hiiriä, rottia ja marsuja lemmikeilleen ruuaksi. Niillä onkin terve suhtautuminen luontoon. Vaikka lemmikkihiiriäkin on.



Eläinsuojelulain mukaan gerbun saisi lopettaa itse niskat katkaisemalla tai hiilidioksidilla. Gerbiilistä kiinni ja esim voiveitsen tylsällä päällä napakka painallus niskaan alustaa vasten, ei hakkausta vaan painallus siitä kohtaa mistä kallo loppuu. Eläin ei ehdi tajuta yhtään mitään jos sen tekee oikein.

Mä en pystyis ikinä tappamaan eläintä, vaikka en mikään eläinrakas olekaan. Nää tarina sai kuitenki kyyneleet silmiin :( kuvaukset kuolevista gerbiileistä oli niin sydäntäsärkeviä.

Mun täti kertoi kerran kun oli tappanut oman kanansa, kun se oli kuolemankielissä. Kirveellä kaula poikki. Täti oli raskaana ja herkässä tilassa mutta sanoi ettei ollut vaihtoehtoa, kun toinen kärsi. Ehkä ihan tosissaan silminnähtävästi kituvan eläimen pystyisin tappamaan, ettei kärsi. Mitään pakokaasutemppuja tai vastaavia en kuitenkaan, enkä varsinkaan iskemään veitsellä kaularankaan :( kamalaa.

Onneks meillä ei oo lemmikkejä.

Joskus lapsena isä ampui meidän koiran, kun oli vanhuuttaan jo niin huonona. Se oli mulle rakas koira, ja edelleen olen surullinen siitä että se tehtiin multa salassa, kun olin kavereilla. Samoin kun meidän kissanpennut tapettiin kun olin pois kotoa. :(

Nukkuiko jo pois?

Ehkä vähän tahditonta, mut mä hihitän täällä 25:n tarinalle kun kuvittelen mielessäni miten tragikoomista :D Lapsiparoille vain 2x suru.



Itse en lähtisi tappamaan gerbiiliä joka on kuolemassa vanhuuteen, varmistatko vielä ap oliko näin? Tiedän että en pystyisi siihen ikimaailmassa omin konstein - vaikka kuinka tietäisin, että se on eläimen parhaaksi yms.



Jotenkin eläinlääkärin piikki on armollisempi, vaikka lopputulos on toki sama. En itse kestäisi pienten lasten kyselyä miten pystyin tappamaan tai miten tapoin.. yäk.

oli hajurauhasen kasvain. Meni heikkoon kuntoon ja eläinlääkäri sanoi puhelimessa, että nukkuu varmaan pian pois. Niinpä jäimme odottelemaan, mutta kaveri pysyikin hengissä vielä yli viikon. Odottelin, että olisi kuollut, mutta aina vaan henki pihisi. Jälkeenpäin harmittelin, etten ollut vienyt piikille aiemmin. Oli sen verran pahannäköinen vatsa gerbiilillä, kun pääsimme kunnolla katsomaan, kun oli kuollut :(

meillä sama homma en sit tiedä kun sil on puoli vuotta henki pihissy ja vieläki hengis

Olin 11v ja minulla oli 2 gerbiiliä.

Toinen gerbiili halvaantui eturuumiistaan ja jäi vaan makaamaan. Lähemmällä tarkastelulla sen vatsasta oli karvat lähtenyt ja sellainen laikku vatsassa. En ehtinyt juurikaan tajunnut tehdä asialle mitään kun huomasin asian päivällä ja päätimme että viedään gerbiili seuraavana päivänä lääkärille niin seuraavana aamuna gerbiili oli kadonnut terraariosta siitä purujen päältä... No sitten jouduin avaamaan ne tunnelit ja nostelemaan purut pois. Ja niin sieltä löytyi heidän pesästä kuollut ja kovaksi jämähtänyt gerbiili ja sen veli kyyhötti sen vierellä kuin sureva omainen :( Itkin ihan hirveästi!



Mutta tuosta että lapselle jää traumat... Ei todellakaan jää! Kuolema on valitettavan todellinen asia ja menetyksen käsittely gerbiiln muodossa voi olla hyväkin kasvukokemus...

Ei kaikki surullinen ja pelottava ole aina traumaattista ja haitallista lapselle! Maailma on kova paikka eikä lapselle kuulu uskotella sen olevan täyttä pumpulia.

Sille on paljon suurempi stressi jos sitä lähtee kuljettamaan jonnekin. Ja eläin pitää lopettaa kivuttomasti, vaikka se olisi kuinka pieni ja mitätön ja kivellä päähän hakkaaminen ei ole sellainen keino.



Mun hamsteri aikoinaan alkoi kuolla illalla. Mä annoin sen olla omassa kopissaan rauhassa ja aamulla se oli kuollut.



Täällä on kyllä ihan ihmeellistä porukkaa:( Oikeastiko alkaisitte hakata eläintä hengiltä lasten katsoessa vieressä?

Anna kuolemaa tekevän gerbiilin olla kotiterraariossa ja laita terve gerbu johonkin toiseen boksiin, juoksuttakaa sitä vaikka pöydällä tai lattialla, antakaa sille tekemistä.



Meillä ollut paljon gerbuja ja kuolemaa tehdessään ne haluavat olla omassa pesässään, tuttujen hajujen keskellä. Yksi esimerkiksi oli ihan kuolemankielissä, vikisi tuskissaan. Laitoimme sen kuljetuslaatikkoon viedäksemme sen piikille. Kun puin takkia, oli gerbiili viimeisillä voimillaan ängennyt itsensä ulos kuljetuskopasta takaisin omaan häkkiin. Ja muuten ei liikkunut yhtään. Vastaavaa olen kuolemaa tekevillä gerbuilla muutenkin nähnyt.



Jos eläimellä on tuskia, laita pesästä puruja kuljeutslaatikkoon ja vie gerbiili piikille. Sitten pidätte hautajaiset. Se auttaa lapsia suruprosessissa.



Jäljelle jäänyt veli suree ja etsii kuollutta muutaman päivän. Selitä lapsille, että nyt on tärkeää antaa sille muuta ajateltavaa. Leikkikää gerbun kanssa, juoksuttakaa sitä, jne. Antakaa hyvää syötävää. Muuten voi olla, että se suree kuollutta niin paljon, että kuolee itsekin suruun.



Muistelkaa kuolleen gerbun elämän hyviä hetkiä. Ja pitäkää jatkossa paljon seuraa elossa olevalle gerbiilille. Olisi hyvä, jos sen kodin voisi siirtää keittiöön, olohuoneeseen, tai muuhun sellaiseen paikkaan, jossa se näkee perheenjäsenenne ja kokee olevansa siten keskellä laumaa.



Terraariota parempi koti yksinäiselle gerbulle olisi häkki, joka sijoitetaan isoon muovi- tai pahvilaatikkoon. Häkistä gerbu näkee ja haistaa ympäristönsä paremmin, terraariossa se kokee olevansa yksin ja kärsii. Laatikko häkin ympärillä estää purujen lentämisen ympräiinsä, kun gerbu ropsuttelee.



Meillä häkissä asuvat gerbut ovat oppineet esim. kerjäämään ruokaa ja ulospääsyä häkistä, kun voivat itse havaita, koska ihminen on lähellä. Siten voivat viestiä, että nyt voisi vaihteeksi hiukan juoksennella jossain avarammassa ympäristössä kuin häkissä...

Yksi elämä se gerbiililläkin vain on. Ja sekin kokee kipua, tuskaa, pelkoa, hätää.



Miten jotkut voi olla sydämettömiä ja hakata kivellä eläimiä kuoliaiksi?



Vaikka elävä olento olisi kuinka pieni eikä rahallisesti arvokas niin sen ELÄMÄ on kuitenkin arvokkaampi kuin voi rahassa mitata.



En voi ymmärtää ihmisiä, jotka arvostaa vain jotain koiria ja hevosia siksi, että ne maksaa enemmän. Monet sanoneet, etteivät vie gerbiiliä tms. pientä eläintä eläinlääkärille, koska uusi eläin maksaa eläinkaupassa vähemmän kuin lääkärikäynti. Miten materialisti sitä voi olla?

Lopetuspiikki eläinlääkärillä (voi myös tulla kotiin; tosin maksaa) tai kova isku päähän.



Meillä on ollut kymmeni gerbiilejä, mutta yleensä kuolivat 1-2 päivän päästä, kun menivät huonoon kuntoon. Lopun pystyi ennustamaan esim. huonontuneena ruokahaluna, laihtumisena ja yleiskunnon heikkenemisenä. Puuro on yleensä maittanut viimeiseksi ateriaksi. Huonokuntoinen eläin ei myöskään välttämättä ylety normaalin juomapulloon ja juomattomuus heikentää gerbiilinkin (vaikka juo vähän) tilaa nopeasti. Vettä ja jotain pehmeää ruokaa siis matalalle saataville, mikäli gerbiili on huonossa kunnossa.



Meillä myös osalla oli noita hajurauhasen tulehduksia ja kasvaimiakin.

Terraariota parempi koti yksinäiselle gerbulle olisi häkki, joka sijoitetaan isoon muovi- tai pahvilaatikkoon. Häkistä gerbu näkee ja haistaa ympäristönsä paremmin, terraariossa se kokee olevansa yksin ja kärsii. Laatikko häkin ympärillä estää purujen lentämisen ympräiinsä, kun gerbu ropsuttelee.

Meillä häkissä asuvat gerbut ovat oppineet esim. kerjäämään ruokaa ja ulospääsyä häkistä, kun voivat itse havaita, koska ihminen on lähellä. Siten voivat viestiä, että nyt voisi vaihteeksi hiukan juoksennella jossain avarammassa ympäristössä kuin häkissä...

Esim. dunassa gerbiilit kyllä haistavat ympäristönsä hyvin.

Jos mahdollista, hankkikaa jäljelle jääneelle urokselle kaksi urospoikasta kaveriksi. Tällöin tietysti sitoudutte taas uuteen kierrokseen gerbiilien kanssa. Aikuisten gerbiilien yhdistäminen voi olla haastavaa, mutta nuoret aikuinen uroskin yleensä hyväksyy hyvin.

Kyllä gerbiilit suree kuolleita kavereitaan. Meillä oli toinen gerbu yöllä kuollut häkissä. Ehkä jokin halvaus. Sen kaveri kävi sitä onnettomana tökkimässä, kantoi herkkusiemeniä sen eteen ja ihmetteli, että mikä toisella on.



Kun kuollut otettiin häkistä pois, niin eloon jäänyt haki sitä monta päivää joka paikasta. Kun olemme kotona, gerbuhäkin ovi on auki ja gerbu pääsee häkistä juoksemaan häkin ympärillä olevaan laatikkoon. Kuolleella gerbiilillä oli tapana kiivetä myös häkin päälle, mutta eloon jäänyt ei ollut uskaltanut sitä tehdä. Kuollutta ystäväänsä hakiessaan se uskaltautui kuitenkin kiipeämään jopa häkin päälle!



Yritimme viihdyttää jäljelle jäänyttä gerbiiliä parhaan taitomme mukaan. Nyt sen kaverin kuolemasta on yli puoli vuotta ja se elää edelleen pirteänä.

Juu ei se kärsinyt, kun ei se mtn tuntenut osittain kun oli halvaantunut, mutta on se julmaa katsoa vierestä, kun toinen yrittää päästä viimesillä voimillaan eteenpäin..