meillä ollut lapsi mukana ravintolassa syömässä siitä asti

Tosin nykyään, jos mahdollista jätän yhden kolmesta hoitoon ;)

lasten listalta, vaan lapsi on aina syönyt mausteisia, eksoottisia ja erilaisia ruokia ihan siinä missä aikuisetkin. - Helpottaa kummasti omaakin elämää.

lasten listalta, vaan lapsi on aina syönyt mausteisia, eksoottisia ja erilaisia ruokia ihan siinä missä aikuisetkin. - Helpottaa kummasti omaakin elämää.

Vaan ihan olen itsekin alusta asti pienten lasten kanssa kulkenut 'ihmisten ilmoilla'; kaupoissa, ravintoloissa jne. Hiukan hankalaa se joskus oli yksin kolmen vaippaikäisen kanssa vaan nykyään heidän kanssa lähtee ihan iloikseen reissuun kun osaavat käyttäytyä.

Vaan en silti ymmärrä miksi niin monessa paikassa on hankala tilata puolikasta annosta puoleen hintaan. Vaan pitää väkisin ostaa nakkeja ja ranskalaisia.



Omani ovat hyvin pieniruokaisia, mutta syövät kaikkea. Määrät vain tosi olemattomia.

Meilläkin poika on kulkenut ravintoloissa ihan pienestä vauvasta asti, ja useimmiten kaikki onkin sujunut mallikkaasti. Vain pari kertaa on joutunut toinen lähtemään pois ennenkuin ruuat on syöty ja lasku maksettu. Nykyisin myös löydämme jotain helppoa syötävää muualtakin kuin lastenlistalta. Poika on siis reilu 2-vuotias.



Olen tosi iloinen, että poika syö hyvin ja useimmiten käyttäytyykin. Nämä kaksi asiaa ovat tehneet yhteiset ravintolahetket mahdollisiksi. Ei se, että olemme niin ylivertaisia kasvattajia tai että poika on tottunut että ravintolassa käyttäydytään hyvin.



Lapset ovat erilaisia, ja olen kuullut tilanteista joissa saman perheen lapsista toisen kanssa voisi mainiosti käydä ravintoloissa, ja toisen kanssa ei tule kuuloonkaan (kaikki on niin hankalaa, ettei kokemuksesta nauti kukaan).

Ja hän haluaa syödä yleensä jotain aikuisten listalta. - Lasten listalta mikään (lihapullat, nakit ym.) ei maistu. Mieluusti siis ostaisimme jotain lasten listalta: ne annokset kun ovat yleensä yli puolet halvempia.



Kotona meillä ei vaan ole koskaan tehty erikseen lasten ruokaa ja aikuisten ruokaa, joten lapsi on tottunut ja innostunut erilaisista mauista; niinpä hän ei ravintolasskaan oikein "tajua", miksi hänen pitäisi syödä jotain nakkeja. Ja itse en ole koskaan tajunnut, miksi aikuiset lähtökohtaisesti olettavat, että lapset pitäisivät enemmän nakeista kuin vaikkapa jostain hyvästä kala- tai kasvisruuasta. (Siksihän ne lapset sitten niitä nakkeja ja lihapullia aina haluavat, kun ovat vain niihin makuihin tottuneet.)



Muuten, kun lapsemme täytti 7 vuotta, kysyimme häneltä, mitä hän haluaisi tehdä syntymäpäivänään. (Kaverikutsut olivat vasta seuraavalla viikolla ja ajattelimme, että voisimme tehdä jotain pientä kivaa varsinaisena syntymäpäivänäkin ihan perheen kesken.) Odotimme, että lapsi haluaisi esim. leffaan tai vastaavaa, mutta hänpä sanoi "Vosimmeko syödä hyvin? Tehdään lohimedaljonkeja ja VALKOSIPULIperunoita SALAATIN kanssa". - Lapsi on oppinut arvostamaan rauhaisia viikonloppuillallisia perheen kesken. Sellaisia, kun sytytetään kynttilät, katetaan hienosti ja syödään rauhassa useampi ruokalaji, jutellaan viikon kuulumiset ja nautiskellaan sekä ruuasta että yhdessäolosta. Minusta se on hienoa, enkä vaihtaisi tätä kulinaristista ja sosiaalista nautintoa vaihtoehtoon, jossa lapsi hotkaisee nopeasti nakit naamaansa ja poistuu sitten pöydästä leikkimään...Onneksi ei lapsenikaan vaihtaisi!



-kolmonen

että lapsen kanssa ei voisi mennä ravitolaan... Me käydään noin kerran viikossa kahvilassa/ravintolassa. Ja aina olemme syöneet muita häritsemättä ja ruuista nauttien. Tyttömme on nyt kolmevuotias ja oikein odottaa, että pääsee kahvilaan tai ravintolaan kaupunkireissulla.

Homma juontaa kaukaisuudesta, ajoilta jolloin lehtipihvi oli tosi hieno ruoka samoin valkosipuliperunat.



Ravintolassa ruokailu ei ole edelleenkään kaikille tuttua ja tavallista, riippuu minkälaisesta taustata tulet. Jos on köyhää ei ole varaa käydä ulkona syömässä.



Matkailun lisääntyminen 70-luvulla lisäsi myös ravintolaruokalun lisääntymistä ns. taviksien keskuudessa. Keihäs-matkat oli edesauttamassa suomalaisten matkailukulttuuria rahtaamalla porukkaa kanarialle.



Ruoka-alan ihmisenä olen totuttanut lapseni eri makuihin vuoden iässä kun lapset ovat siirtyneet perheen ruokavalioon. Lapsi ei osaa toivoa erityisesti nakkeja naurulla tai ilman, lihapullia, muusia tai kalapuikkoja.



Lapsi oppii siihen ruokavalioon mitä kotona käytetään ja meillä ovat naperot syöneet kaikkea.



Jossain vaiheessa on selvää että pitää jostain ruoasta enemmän kuin toisesta niin kuin meillä aikuisillakin on.



Kannattaa totuttaa lapset monipuoliseen ruokavalioon aivan pienestä alkaen.



Päiväkodissa tuli palautetta siitä että lapset syö kaikkea. Hoitaja ihmetteli tätä kaikkiruokaisuutta, kerroin mikä olen ammatiltani niin sanoi ilmankos.



keittiömestari

Itse en usko, että kasvatustaidoilla on hirveästi merkitystä. Tai sillä, että lasta on käytetty syntymästä asti kaupassa tai ravintolassa. Kyllä mekin ollaan yritetty, mutta kun kaveri on niin vilkas, niin vaikeeta on. Jotenki nyt on luopunu jo toivosta ja mieluiten käyn syömässä itekseni, jos mahdollisuus tulee.



On se tietty hyvä että jotkut lapset käyttäytyy hienosti. Kaikkea ei kuitenkaan kannattaisi laittaa vain täydellisten vanhempien piikkiin, kyllä lapset on oikeesti erilaisia eikä toisten kanssa se syöminen ulkona ole ihan niin helppo juttu.

En siis väitä, ettei niitä ole, mutta 6v on aika nuori kuitenkin.. Palataan asiaan vaikka 6 vuoden päästä.

Mutta hyvällä alulla olette lapsen kanssa.

kun hän oli noin 3kk ikäinen. Nyt jo tosi reipas 6v tyttö joka osaa käyttäytyä sekä ruokaravintoloissa että kaupoissa ym. Mielestäni on tärkeätä sekin että lapsi kulkee mukana joka paikassa, sitenhän näkevät normaalin elämän.

Meillä on mennyt sekä hyvin että huonosti. Ja, on käyty ravintoloissa, kahviloissa ja matkusteltu.

Sillon kun tyttö oli pieni (alle 3v.) silloinen mies ei koskaan halunnut lasta mukaan minnekään muualle kuin kauppaan, joten ei myöskään oppinut niissä käyttäytymään. Erottiin miehen kanssa lapsen ollessa 3v. ja minä olen sen jälkeen yrittänyt opettaa lapselle ravintoloissa, teattereissa, museoissa ym. käyttäytymistä. Olen joten kuten siinä onnistunutkin. Vielä on kuitenkin paljon tekemistä sen eteen että tyttö em. paikoissa osaisi käyttäytyä kunnolla koko sen ajan mitä siellä vietetään. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin ettei näin yh:na ole hirveän usein varaa käydä ulkona syömässä tms. Lapsi on nyt 5v. ja uskon vakaasti että ennen 10v. synttäriä voidaan pitää kunnollinen tyttöjen päivä ravintoloineen ja muineen ilman kiukuttelua ja kasvatusoppeja =)

meidän lapsi, joka on fiksumpi, kauniimpi ja kaikin puolinparempi kuin muut lapset, on aina ollut mukana kaikkialla. Ikinä ei ole ollut siis minkäänlaisia ongelmia. Ollaan niiiiiiin hyviä kasvattajia. Meidän lapsi ihan itse haluaa pihvinsä mediumina ja ehdottomasti ituja salaattiinsa. Meidän lapsi ei ole ikinä maistanut nakkeja, hui miten rahvaanomaista!

eikä suostu syömään ravintoloissa oikein mitään. korkeintaan jäätelöä menee enemmän kuin lusikallinen. Olen kokki ja olemme miehen kanssa kaikkiruokaisia, mutta varhaisesta totuttelusta huolimatta meillä on äärimmäisen ruokarajoitteinen lapsi. Sylki jo vauvana ruoan ulos jos ei pitänyt mausta.

Jokainen on vauvasta asti ollut mukana kaupoissa, ravintoloissa, matkoilla, museoissa jne.



Ja arvatkaapa mitä? Yksikään näistä kolmesta ei osaa käyttäytyä hyvin ihan aina, vaan aina silloin tällöin jollain (tai joskus jopa kaikilla) menee homma jostain syistä puihin ja syöminen tms menee pieleen. Joskus kaikki menee hyvin ja joskus taas hyvin hyvin huonosti...



Tahtoo siis sanoa, että vaikka miten kasvatat ja totutat niin mitä vain voi silti tapahtua. Ja varsinkin kun lapsia on enemmän kuin se 1 niin tilanteen onnistumiseksi pitää olla monessa suhteessa todella optimaaliset olosuhteet (kukaan ei saa olla liian väsynyt tai liian nälkäinen jen).

ovat olleet vauvasta asti mukana ravintoiloissa yms. Käyttäytyvät välillä oikein mallikelpoisesti. Mutta välillä aivan hävettävästi. Muutenkin kilpailevat kaikesta ja tappelevat paljon keskenään. Eivätkä suinkaan aina mieti missä aloittavat kähinöinnin.



Yhden kanssa liikkuessa voikin sitten tehdä melkein mitään vaan. (Paitsi oikein kunnon naisten shoppailua)

Ja hän haluaa syödä yleensä jotain aikuisten listalta. - Lasten listalta mikään (lihapullat, nakit ym.) ei maistu. Mieluusti siis ostaisimme jotain lasten listalta: ne annokset kun ovat yleensä yli puolet halvempia. Kotona meillä ei vaan ole koskaan tehty erikseen lasten ruokaa ja aikuisten ruokaa, joten lapsi on tottunut ja innostunut erilaisista mauista; niinpä hän ei ravintolasskaan oikein "tajua", miksi hänen pitäisi syödä jotain nakkeja. Ja itse en ole koskaan tajunnut, miksi aikuiset lähtökohtaisesti olettavat, että lapset pitäisivät enemmän nakeista kuin vaikkapa jostain hyvästä kala- tai kasvisruuasta. (Siksihän ne lapset sitten niitä nakkeja ja lihapullia aina haluavat, kun ovat vain niihin makuihin tottuneet.) Muuten, kun lapsemme täytti 7 vuotta, kysyimme häneltä, mitä hän haluaisi tehdä syntymäpäivänään. (Kaverikutsut olivat vasta seuraavalla viikolla ja ajattelimme, että voisimme tehdä jotain pientä kivaa varsinaisena syntymäpäivänäkin ihan perheen kesken.) Odotimme, että lapsi haluaisi esim. leffaan tai vastaavaa, mutta hänpä sanoi "Vosimmeko syödä hyvin? Tehdään lohimedaljonkeja ja VALKOSIPULIperunoita SALAATIN kanssa". - Lapsi on oppinut arvostamaan rauhaisia viikonloppuillallisia perheen kesken. Sellaisia, kun sytytetään kynttilät, katetaan hienosti ja syödään rauhassa useampi ruokalaji, jutellaan viikon kuulumiset ja nautiskellaan sekä ruuasta että yhdessäolosta. Minusta se on hienoa, enkä vaihtaisi tätä kulinaristista ja sosiaalista nautintoa vaihtoehtoon, jossa lapsi hotkaisee nopeasti nakit naamaansa ja poistuu sitten pöydästä leikkimään...Onneksi ei lapsenikaan vaihtaisi! -kolmonen

Siis ihan LOHIMEDALJONKEJA!!

Ja SALAATTIA!

No onpa tosi hienoa..

Ihan kuule perusmättöä..

Taidat olla vähän pihalla.

Olen erittäin tietoinen siitä, että lohi on ihan perusmättöä. Kyse olikin siitä, että 7-vuotias haluaa syntymäpäivänään syödä kalaa, valkosipulia ja salaattia (aika monen lapsen yök-listalla!) eikä esim. mennä elokuviin tai Linnanmäelle. Minusta se on hienoa, että lapsi osaa arvostaa yhdessä syömistä.



Ja miksi tällä palstalla pitää muutenkin aina hyökätä kaikkien kimppuun ja VETÄÄ KAIKESSA ÄÄRIPÄÄT KEHIIN?! Minä en ainakaan ollut kiillottamassa omaa sädekehääni tai väitä itseäni täydelliseksi äidiksi. Omalla lapsellani on ylivilkkaushäiriö, ja tiedän tosiaan, että on monia asioita, joita ihan kaikkien lasten kanssa ei vaan voi - tai oman mukavuutensa nimissä viitsi - tehdä. Mitä järkeä on maksaa itsensä kipeäksi ravintolassa syömisestä, jos koko prosessi on vastaanpanevan lapsen kanssa hankala ja ottaa lopulta enemmän kuin antaa.



Itse ihmettelin, ja ihmettelen yleisesti ottaen, sitä, miksi niin moni vanhempi lähtökohtaisesti ajattelee, että lapsille ei maistuisi esim. mausteiset ruuat, kasvisruuat, tuoreet yrtit, erilaisista kulttureista peräisin olevat erikoisemmat raaka-aineet jne. - Ei siis anneta lapselle edes mahdollisuutta tutustua muihin kuin "perusmakuihin" (eihän se lapsi silloin tietenkään opi pitämäänkään muista kuin itselleen aina tarjotuista mauista). Samalla vanhempi tekee itsellekin ruuanlaitosta tuplavaikeaa ja aikaa vievää tekemällä lapsille automaattisesti jotain "lastenruokaa", kuten lihapullia tai makaroonilaatikkoa. Miksi?



Ja 19, hyvää päiväbjatkoa vaan sinulle!

Puhuimme tästä juuri eilen äitini kanssa ja muistelimme mm. kuinka minulle oli kunnia-asia yrittää sohlata veitsen ja haarukan kanssa ravitolassa, vaikka en oikein osannutkaan vielä molempien käyttöä.

Ja hän haluaa syödä yleensä jotain aikuisten listalta. - Lasten listalta mikään (lihapullat, nakit ym.) ei maistu. Mieluusti siis ostaisimme jotain lasten listalta: ne annokset kun ovat yleensä yli puolet halvempia.

Kotona meillä ei vaan ole koskaan tehty erikseen lasten ruokaa ja aikuisten ruokaa, joten lapsi on tottunut ja innostunut erilaisista mauista; niinpä hän ei ravintolasskaan oikein "tajua", miksi hänen pitäisi syödä jotain nakkeja. Ja itse en ole koskaan tajunnut, miksi aikuiset lähtökohtaisesti olettavat, että lapset pitäisivät enemmän nakeista kuin vaikkapa jostain hyvästä kala- tai kasvisruuasta. (Siksihän ne lapset sitten niitä nakkeja ja lihapullia aina haluavat, kun ovat vain niihin makuihin tottuneet.)

Muuten, kun lapsemme täytti 7 vuotta, kysyimme häneltä, mitä hän haluaisi tehdä syntymäpäivänään. (Kaverikutsut olivat vasta seuraavalla viikolla ja ajattelimme, että voisimme tehdä jotain pientä kivaa varsinaisena syntymäpäivänäkin ihan perheen kesken.) Odotimme, että lapsi haluaisi esim. leffaan tai vastaavaa, mutta hänpä sanoi "Vosimmeko syödä hyvin? Tehdään lohimedaljonkeja ja VALKOSIPULIperunoita SALAATIN kanssa". - Lapsi on oppinut arvostamaan rauhaisia viikonloppuillallisia perheen kesken. Sellaisia, kun sytytetään kynttilät, katetaan hienosti ja syödään rauhassa useampi ruokalaji, jutellaan viikon kuulumiset ja nautiskellaan sekä ruuasta että yhdessäolosta. Minusta se on hienoa, enkä vaihtaisi tätä kulinaristista ja sosiaalista nautintoa vaihtoehtoon, jossa lapsi hotkaisee nopeasti nakit naamaansa ja poistuu sitten pöydästä leikkimään...Onneksi ei lapsenikaan vaihtaisi!

-kolmonen