Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä yhteistä tekemistä meillä voisi miehen kanssa olla?
17.03.2010 |
Tuntuu, että meillä ei ole miehen kanssa mitään yhteistä tekemistä. Tullaan töistä kotiin, mies käyttää tunnin kuntoiluun, mä teen ruokaa.
Yleensä syömisen jälkeen mies lähtee kauppoihin kiertelemään. Jos en lähde mukaan, niin nähdään sitten klo 21 jälkeen illalla. Joskus käydään kylässä mun vanhempien luona, miehen äidin tai isoäidin luona tai meidän yhden yhteisen tuttavaperheen luona.
Yritän ehdottaa vaikka mitä: että mentäisiin yhdessä uimaan, kävelylle, kuntosalille, tms. Miestä ei kiinnosta mikään. No käyn sitten yksin tai kavereiden kanssa ja mulla myös pari mukavaa harrastusta, kun en jaksa käyttää iltoja kaupoissa kiertelyyn. Joskus harvoin mies suostuu lähtemään esim. elokuviin.
Meillä ei ole muita yhteisiä tuttavia kuin tuo yksi perhe. Omien ystävieni puolisoiden kanssa mies ei tule juttuun ja osa kavwereistani on sinkkuja. Miehellä ei oikein kavereita , yhdessä kaveriposukassa käy joskus pelaamassa korttia.
Miehen työssäkään ei työkaverit ole sellaisia, että niiden kanssa viitsisi vapaa-aikana seurustella.
Tuntuu, että meillä on aika tylsää yhdesssä. Mies marisee, kun usein olen omissa menoissani. Mutta jos ollaan yhdessä, niin ei ole mitään tekemistä. Ja usein kiinni siitä, että mies ei halua tehdä muuta kuin kierrellä noissa kaupoissa.
Lapsia ei vielä ole. Asutaan pieenssä kerrostalokaksiossa, jossa ei ole mitään tekemistä kuin istua sohvalla. Ja miehellä kuntopyörä. Keittiökin niin pieni nurkkausa, ettei juuri huvita leipoa tms. Mitä ihmettä tekisi?
Mulla siis elämässä muuten paljon sisältöä ja kaikkea kivaa. Kotona ja miehen kanssa vaan tosi tylsää.
Kommentit (37)
kauanko olette olleet yhdessä? minkäikäisiä olette? minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia teillä on?
Itse sain aika lohduttoman kuvan parisuhteestanne, olet kuitenkin yrittänyt. Mitä ihmettä mies tekee kaupoissa - missä kaupoissa? Joka iltako?
Esim me käymme yhdessä moottoripyöräajeluilla, kävelyllä, kyläilemässä, laitamme ruokaa, huutokaupoissa yms. enemmänkin voisi olla yhdessäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kuitenkin marisee rahankäytöstä?? Ei kuulosta ihan loogiselta? Ostaako mies kaupoista jotain?
kommentti tuo nyt on?! Mitä SINÄ haluat elämältäsi!! Jos haluat viettää lopun elämääsi miehen kanssa kuka vänkää ja valittaa kaikesta niin siitä vaan. Mutta ymmärrä se, että et sinä saa miestä muuttumaan vaikka kuinka yrität.
Suhteen alussa käytiin kolme kertaa viikossa yhdessä uimassa, pelaamassa minigolfia, yökerhoissa, elokuvissa, ulkona kahvilla, ajelemassa. Nyt kaikki mennyt ihan kummalliseksi väkäämiseksi. Mies ei innostu mistään, ellei ole jotain kalliimman puoleista ja minä maksan. Ja sittenkään ei ehkä halua tulla mukaan. Ja erotakaan hän ei halua.
Suhteen alussa olette siis tehneet yhdessä kaikkea, myös sellaista mikä maksaa? Kuka silloin maksoi huvit? Osasitko aavistaa, että mies on pihi jo seurustelujen alkuaikoina? Vai onko mies muuttunut erilaiseksi vasta viime aikoina? Itse en jäisi tuollaiseen suhteeseen. Kysy itseltäsi mitä SINÄ haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ootko varma? Menee tapaamaan tyttöystäväänsä. Ei kai noin pihi mies mitään raskisi ostaa!
Mies vaan on sellainen, että tykkää huinia kaupoissa ja katsella tavaroita. Vertailee ja ihmettelee kallitta telkkareita, äänentoistojärjestelmiä, kuntoiluvälineitä, jne. Harvoin ostaa mitään, mutta kun ostaa, niin sitten mahdollisimman kalliin laitteen, joka on tarjouksessa.
Itseensä mies satsaa. Esim. ehdotin koko syksyn, että mentäisiin talvella jonnekin, Lappiin tai Alpeille. Ei kuulemma ole rahaa. No, sitten miehen työpaikka järjesti 3 päivän laskettelureissun Lappiin. Sitä varten mies osti ihan kaikki vermeet: takin, housut, monot, sukset, lasit, kypärän, kerraston. Rahaa paloi 2000 euroa, vaikka tuotteet olikin tarjouksessa. Mutta jo lähtöhinta esim. takille on 990 euroa niin maksaa se silti, vaikka saisi puoleen hintaan.
Kuvaavaa on, että miehelle kelpaa vain merkkivaatteet. Kalliita usean sadan merkkiaurinkolaseja hänellä on ainakin kahdeksat. Jne.
Alussa kumpikin maksoi omat menonsa. Kuten nykyisinkin. Nyt vaan mies tullut tosi pihiksi yhteisen suhteen.
En tiedä, onko kuvioissa joku toinen nainen. Mutta paljon se kaupoissakin pyörii, joskus kun menen mukaan, niin sitä jossain ostoskeskuksessa myymälästä toiseen hunimista se miehellä ilta on.
On alkanut ärsyttää. Esim. maanantaina miehelle kelpasi hampurilaisille meno. Olihan Hesessä kerrosateria tarjouksessa. No, sovittiin, että Hesellä nähdän, ei kuulunut miestä, tilasin annokset valmiiksi. Ja kun mies lopulta tuli, niin eka kommentti oli, että hän olisikin ottanut jonkun (puolet kalliimman) mega-aterian. Eli kun huomasi, että minä maksoin, olisikin pitänyt olla kalliimpi.
Samoin lupasin ostaa meille uudet peitot. Mulle kelpasi se, joka maksoi noin 100 euroa. Mies valitsi sumeilematta kaupan kalleimman, maksoi lähes 300 euroa. Ei siinä mitään, kyllä mulla siihen oli varaa. Mutta kypsyttää, että jos mä maksan jotain, niin mies kiusallakin ottaa sen kalleimman mahdollisen.
En mä tiedä, miksi tämä on tällaista. Tuntuu, että miehestä on tullut kamalan ahne. Raha vaan mielessä. Töissäkin vaan istuu koneen ääressä ja myy ja ostaa osakkeita.
Piti ostaa miehen äidille tuparilahja, hinta 30 euroa. Sekin oli kuulemma liikaa. Lupasin maksaa puolet, niin mies alkoi kaupassa vängätä, että ei hänellä ole kuin 5 euroa. Ja kortilla ei kuulemma ole katetta. Sekin oli kukkua, maksoi sitten kuitenkin kortilla tuotteen kassalla ilman mitään ongelmia.
Haluaisin, että muutettaisiin isompaan asuntoon. Ei käy, mies ei halua ottaa lainaa. Ollaan jo 35-vuotiaita, haluaisin lapsiakin, mutta en kyllä enää tämän miehen kanssa, jossei hän muutu.
Apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä ei ole provo, asia näyttää ulkopuolisen silmiin aika selvältä: olet suhteessa, jossa et saa mitään. Tee päätös ja mielellään heti: sinulla on parempi olla aivan toisenlaisessa ihmissuhteessa.
Jos kertomasi pitää paikkansa, mies ei taida juurikaan välittää sinusta ja toiveistasi. Hänellä taitaa olla myös paha ongelma rahankäytön ja oman itsensä kanssa muutenkin.
Miksi kukaan nainen haluaisi pysyä tuollaisessa suhteessa?
Mies vaan on sellainen, että tykkää huinia kaupoissa ja katsella tavaroita. Vertailee ja ihmettelee kallitta telkkareita, äänentoistojärjestelmiä, kuntoiluvälineitä, jne. Harvoin ostaa mitään, mutta kun ostaa, niin sitten mahdollisimman kalliin laitteen, joka on tarjouksessa. Itseensä mies satsaa. Esim. ehdotin koko syksyn, että mentäisiin talvella jonnekin, Lappiin tai Alpeille. Ei kuulemma ole rahaa. No, sitten miehen työpaikka järjesti 3 päivän laskettelureissun Lappiin. Sitä varten mies osti ihan kaikki vermeet: takin, housut, monot, sukset, lasit, kypärän, kerraston. Rahaa paloi 2000 euroa, vaikka tuotteet olikin tarjouksessa. Mutta jo lähtöhinta esim. takille on 990 euroa niin maksaa se silti, vaikka saisi puoleen hintaan. Kuvaavaa on, että miehelle kelpaa vain merkkivaatteet. Kalliita usean sadan merkkiaurinkolaseja hänellä on ainakin kahdeksat. Jne. Alussa kumpikin maksoi omat menonsa. Kuten nykyisinkin. Nyt vaan mies tullut tosi pihiksi yhteisen suhteen. En tiedä, onko kuvioissa joku toinen nainen. Mutta paljon se kaupoissakin pyörii, joskus kun menen mukaan, niin sitä jossain ostoskeskuksessa myymälästä toiseen hunimista se miehellä ilta on. On alkanut ärsyttää. Esim. maanantaina miehelle kelpasi hampurilaisille meno. Olihan Hesessä kerrosateria tarjouksessa. No, sovittiin, että Hesellä nähdän, ei kuulunut miestä, tilasin annokset valmiiksi. Ja kun mies lopulta tuli, niin eka kommentti oli, että hän olisikin ottanut jonkun (puolet kalliimman) mega-aterian. Eli kun huomasi, että minä maksoin, olisikin pitänyt olla kalliimpi. Samoin lupasin ostaa meille uudet peitot. Mulle kelpasi se, joka maksoi noin 100 euroa. Mies valitsi sumeilematta kaupan kalleimman, maksoi lähes 300 euroa. Ei siinä mitään, kyllä mulla siihen oli varaa. Mutta kypsyttää, että jos mä maksan jotain, niin mies kiusallakin ottaa sen kalleimman mahdollisen. En mä tiedä, miksi tämä on tällaista. Tuntuu, että miehestä on tullut kamalan ahne. Raha vaan mielessä. Töissäkin vaan istuu koneen ääressä ja myy ja ostaa osakkeita. Piti ostaa miehen äidille tuparilahja, hinta 30 euroa. Sekin oli kuulemma liikaa. Lupasin maksaa puolet, niin mies alkoi kaupassa vängätä, että ei hänellä ole kuin 5 euroa. Ja kortilla ei kuulemma ole katetta. Sekin oli kukkua, maksoi sitten kuitenkin kortilla tuotteen kassalla ilman mitään ongelmia. Haluaisin, että muutettaisiin isompaan asuntoon. Ei käy, mies ei halua ottaa lainaa. Ollaan jo 35-vuotiaita, haluaisin lapsiakin, mutta en kyllä enää tämän miehen kanssa, jossei hän muutu. Apua.
Hei olen lemminkäinen metsän henki etsin sivistyksellistä tekemistä minun metsän ykän kanssa olemme kauhissaan kaksisteen metikön uumenissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies vaan on sellainen, että tykkää huinia kaupoissa ja katsella tavaroita. Vertailee ja ihmettelee kallitta telkkareita, äänentoistojärjestelmiä, kuntoiluvälineitä, jne. Harvoin ostaa mitään, mutta kun ostaa, niin sitten mahdollisimman kalliin laitteen, joka on tarjouksessa.
Itseensä mies satsaa. Esim. ehdotin koko syksyn, että mentäisiin talvella jonnekin, Lappiin tai Alpeille. Ei kuulemma ole rahaa. No, sitten miehen työpaikka järjesti 3 päivän laskettelureissun Lappiin. Sitä varten mies osti ihan kaikki vermeet: takin, housut, monot, sukset, lasit, kypärän, kerraston. Rahaa paloi 2000 euroa, vaikka tuotteet olikin tarjouksessa. Mutta jo lähtöhinta esim. takille on 990 euroa niin maksaa se silti, vaikka saisi puoleen hintaan.
Kuvaavaa on, että miehelle kelpaa vain merkkivaatteet. Kalliita usean sadan merkkiaurinkolaseja hänellä on ainakin kahdeksat. Jne.
Alussa kumpikin maksoi omat menonsa. Kuten nykyisinkin. Nyt vaan mies tullut tosi pihiksi yhteisen suhteen.
En tiedä, onko kuvioissa joku toinen nainen. Mutta paljon se kaupoissakin pyörii, joskus kun menen mukaan, niin sitä jossain ostoskeskuksessa myymälästä toiseen hunimista se miehellä ilta on.
On alkanut ärsyttää. Esim. maanantaina miehelle kelpasi hampurilaisille meno. Olihan Hesessä kerrosateria tarjouksessa. No, sovittiin, että Hesellä nähdän, ei kuulunut miestä, tilasin annokset valmiiksi. Ja kun mies lopulta tuli, niin eka kommentti oli, että hän olisikin ottanut jonkun (puolet kalliimman) mega-aterian. Eli kun huomasi, että minä maksoin, olisikin pitänyt olla kalliimpi.
Samoin lupasin ostaa meille uudet peitot. Mulle kelpasi se, joka maksoi noin 100 euroa. Mies valitsi sumeilematta kaupan kalleimman, maksoi lähes 300 euroa. Ei siinä mitään, kyllä mulla siihen oli varaa. Mutta kypsyttää, että jos mä maksan jotain, niin mies kiusallakin ottaa sen kalleimman mahdollisen.
En mä tiedä, miksi tämä on tällaista. Tuntuu, että miehestä on tullut kamalan ahne. Raha vaan mielessä. Töissäkin vaan istuu koneen ääressä ja myy ja ostaa osakkeita.
Piti ostaa miehen äidille tuparilahja, hinta 30 euroa. Sekin oli kuulemma liikaa. Lupasin maksaa puolet, niin mies alkoi kaupassa vängätä, että ei hänellä ole kuin 5 euroa. Ja kortilla ei kuulemma ole katetta. Sekin oli kukkua, maksoi sitten kuitenkin kortilla tuotteen kassalla ilman mitään ongelmia.
Haluaisin, että muutettaisiin isompaan asuntoon. Ei käy, mies ei halua ottaa lainaa. Ollaan jo 35-vuotiaita, haluaisin lapsiakin, mutta en kyllä enää tämän miehen kanssa, jossei hän muutu.
Apua.
Tavarat ja raha, tavarat ja raha...
Mies tuntuu ajattelevan kaiken rahan ja materian kautta, vain nämä kiinnostavat. Jos itse et ole samanlainen, niin aika hankalalta yhteiselo vaikuttaa. ☹️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta kovin tavalliselta, että mies lähtee yksikseen ostoksille joka päivä tuntikausiksi. Lähde mukaan ja koita saada siinä samalla mies johonkin hauskaan mukaan. Menkää ex tempore elokuviin, keilaamaan, ulos syömään tai mitä vaan.
Mutta ap:n mies ei halua käyttää lainkaan rahaa tällaisiin huvituksiin.
Tykkäisin käydä miehen kanssa pyöräilemässä mutta tarvitsisin sähköpyörän että pysyisin perässä koska mies pyöräilee jatkuvasti ja hänellä erilainen pyöräkunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kokkaillaan yhdessä viikonloppuisin, kokeillaan uusia reseptejä, mikä on mukavaa. Käydään kävelyllä, rakastellaan, kuljetaan luonnossa, hoidetaan yhdessä auton pesuja ja kauppareissuja ym., tehdään palapelejä, mitä nyt arjessa keksitäänkin. Omat harrastukset ja ystäväpiirit molemmilla kuitenkin, missä ollaan myös aika aktiivisia tahoillamme.
Tämä nyt on tosi vanha ketju, mutta olisipa kiva kuulla, miten ap:n suhteen kävi. Oliko järkeä jatkaakaan, jos on noin raskasta olla yhdessä.
Mitenköhän ap:n kävi, saiko normaalin parisuhteen ja lapsia vai kökkiikö vieläkin lompakkoloisen mahdollistajana?
Tuo ap:n vika lause ehkä tiivistää koko suhteen: "Mulla siis elämässä muuten paljon sisältöä ja kaikkea kivaa. Kotona ja miehen kanssa vaan tosi tylsää."
Ihan kuin ihmisiltä puuttuisi vapaa tahto tai jotain näiden parisuhdeasioiden kanssa. Ei parisuhde ole pakollista jos siitä ei itse saa mitään iloa.
Alue: Aihe vapaa
Ollaan käyty n. kole kertaa tanssikurssilla. Mutta ei miestä saa lähtemään tanssimaan minnekään lavoille.
Yökerhoissa mies tykkäsi aiemmin käydä. Se oli sitten sitä, että minä tanssin yksin, mies istui jonkun rommikolan kanssa tiskillä ja poltti sikaria. Nyt, kun niissä pitää polttaa jossain kopeissa, ei mies enää halua lähteä.
Leffaan miestä on tosi vaikea saada, koska se maksaa. Ja suurin osa elokuvista ei häntä kiinnosta. Kotona katsotaan ehkä kerran kahdessa viikossa dvdltä joku leffa yhdessä.
Mies ei tykkää lukea. Hän on kerran lähtenyt kanssani metsään kävelemään, mutta marisi koko ajan.
Ulkonasyöminen maksaa. Uimahallissa käyntikin maksaa miehestä liikaa. Samoin kuntosalit yms. Hänen kuntoilunsa on sitä, että kotona tunnin ajan iltaisin ajaa kuntopyörää ja tekee vatsalihaksia. Niitä vähän pahan tehdä yhdessä.
Mies tekee joskus ruokaa. Mutta ei suostu, jos sanon, että tehdään yhdessä. Kamala vänkääminen, että saan sen esim. pilkkomaan sipulia tai paprikaa.
Mä en tiedä mitä tehdä, olen ihan neuvoton. Suhteen alussa käytiin kolme kertaa viikossa yhdessä uimassa, pelaamassa minigolfia, yökerhoissa, elokuvissa, ulkona kahvilla, ajelemassa. Nyt kaikki mennyt ihan kummalliseksi väkäämiseksi. Mies ei innostu mistään, ellei ole jotain kalliimman puoleista ja minä maksan. Ja sittenkään ei ehkä halua tulla mukaan. Ja erotakaan hän ei halua.