Kaikki keskenmenon kokeneet apua

tuulimunan kokeneena (kaavinta kyllä tehtiin) lekuri sanoi että kivut kestää niin kauan kunnes kohtu on tyhjä.... Mulla aloitettiin myös lääkkeillä tyhjennys, ennen kaavintaa, ja tuska kesti valitettavasti aika monta tuntia. Panadolia sain syödä!



*Voimahalaus*

onko sulla kunnon lääkkeitä- siis reseptikipulääkkeitä?



aikaisilla viikoilla menee yleensä helpommin, jos taas alkaa olla eka kolmannes jo lopulla tai pidempään niin pitää olla varovainen ja mennä pikana päivystykseen jos vuotaa ihan lorisemalla.



jos lääkkeitä ei löydy mutta kotona pärjäät vuodon kanssa voit vaikka koittaa soittaa puhelinresptiä lääkäristä.



voimia. sinä selviät siitä.



(halaus)



momentti

6km takana

Tiedän tunteesi.. Minulla oli puolitoistaviikkoa sitten " tuulimuna keskenmeno" ja kaikki on siis varsin tuoreessa muistissa. Surullista ja kipeää.. =(

Mun keskenmeno alkoi sunnuntai iltapäivällä noin kello 16-17 aikoihin ja kipu yltyi todella nopeasti järkyttävän voimakkaaksi. Vuoto lisääntyi samaan aikaan. Särkylääke helpotti oloa illalla hieman, mutta silti oli tuskainen olo. Sain kuitenkin suht hyvin nukuttua ja aamulla tuli sitten noin kananmunankokoinen klöntti aamupissalla käydessä. Sen jälkeen olo alkoi selvästi parantua ja vuoto väheni niukaksi. Seuraava päivänä(tiistaina) lääkäri totesi kohdun tyhjentyneen täysin ja niin selvisin tuulimunasta ilman kaavintaa ja suhteellisen nopeastikin (mulla silloin oli rv10+5 menossa).



Täältä lähetetään kovasti voimia niin henkisesti kuin fyysisestikin pahimman yli pääsemiseen..



T.Helmiina

sulla siis 6 keskenmenoa takana. miten olet selvinnyt niistä? tiedätkö miksi mennyt kesken? Mulla yksi keskenmeno koeputkihoidosta viime marraskuussa. Otti jotenki koville. suoraan sanottuna vit.... No eihän sille mitään voi,mut...ens viikol meil tehdään passi.pelottaa se keskenmeno...

olipa typerä toi kysymys et tiedätkö miksi. ei kai sitä kukaan tiedä. luonto kai hoitaa tehtävänsä.

mä en ole koskaan ajatellut, et keskenmeno sattuu. Olen kai vaan luullut, et vuoto alkaa ja se siitä. olenpa ollut ajattelematon.



En saanut lääkäriltä mitään lääkkeitä. Se sanoi vaan, että luonto hoitaa hommat ja jos ei niin sitten tyhjennetään lääkkeillä tai kaavinnalla.

Sanoi, ettäseuraamme tilannetta. Tänään otettiin HCG ja viikon päästä kuulemma seuraava, että tiedetäään, että mitään ei jää.



Kiitti vielä kaikille viesteistä. Kumma kyllä niistä saa voimaa jaksaa taas ettenpäin :=)

Minulla keskenmeno oli kuin tavallista voimakkaammat kk-kivut.

Lääkettä otin ja silti sattui kovasti.

Kipuasioita minäkin olen mietiskellyt, sillä eilen rv 10+3 sikön sykettä ei enää löytynyt. Tänään Tays:ssa katsottiin uudelleen ja lääkäri totesi, että sikiö on kuollut jo pari viikkoa sitten. Sain maanantaiaamuksi pillerin, jonka otan kotona. Keskiviikkona menen aamusta sairaalaan, jolloin saan varsinaisen lääkityksen ja sitten joudun odottamaan sairaalassa. Onko muilla ollut tällaista tilannetta ja kuinka kauan joduitte olemaan sairaalassa tarkkailtavana? Hoitajan mukaan voin olla siellä pari tuntia tai sitten koko päivän, riippuen siitä miten lääkkeet minuun vaikuttaa. Sain tänään jo mukaani kipulääkereseptin, jonka jo hainkin apteekista odottamaan jos kivut ja vuoto alkavatkin itsekseen viikonlopun aikana.



Miliko

Luin jokin aika sitten iloiset plussauutisesi, nikkisi on jäänyt mieleen, koska olimme aikanaan samassa hoitopaikassa. Meille tehtiin eka ICSI VL:ssa 12/2003 ja 3 ICSIä Tyksissä vuosina 2004-2005. Ainoa plussa tuli tuoresiirron jälkeen 12/2004, mutta se todettiin tuulimunaksi rv 8 ja raskaus keskeytyi itsestään muutama päivä ultran jälkeen. Muistan että kivut olivat tosi kovat muutaman tunnin, kunnes lähes kananmunan kokoinen klöntti tuli ulos... Olin saanut klinikalta ohjeet ottaa särkylääkettä ajoissa ja " ennakoivasti" eli heti kun vähänkin alkaa tuntua kipua, ja ottaa niitä useampia aika tiheään tahtiin. Sinulla tämä koettelemus on onneksi jo takanapäin, olit kirjoittanut viestisi vissiin jo torstaina 12.1.



Tuo tuulimunatulos tuli meillä kolmannesta hoidosta, sen jälkeen tehtiin vielä pari PASia ja neljäs hoito (6/2005), mutta negaahan siitäkin tuli, emmekä saaneet mitään edes pakkaseen. Silloin totesimme, että nämä hoidot eivät meitä auta, ja siitä lähtien on pohdittu kv-adoptiota (meillä yksi biolapsi). Tai siis itse haluan ilman muuta adoptoida, mutta mies ei vaan oikein lämpene ajatukselle :(



Monesko hoito tämä oli teillä...? Toivottelen kaikesta huolimatta positiivista mieltä, jaksamista ja voimia uusiin yrityksiin, jos niihin vielä lähdette.