Ja taas tihrustan itkua vauvakuumeeni takia. Mies ei asialle lämpene.

olisin niiiin valmis saamaan neljännen lapsemme,ollut jo vuoden valmis,mutta mies ei oo lämmennyt.yhdessä vaiheessa sanoi että olisihan se vauva kiva,mutta sitten taas sanui että ei jaksa kaikkea taas alusta...olin niin pettynyt kun olin jo varma että pian se neljäs voitas saada tähän taloon..nyt keskeytetyllä mennään,en oo tullu raskaaksi enkä varmaan tuukkaan,on toiminu ennenkin niin hyvin ehkäisynä meille...no,ennan tämänkin asian Herran haltuun jos on tarkoitettu meille niin uskon että toiveeni toteutuu.voihan olla että tälläkin on joku tarkoitus,ainakin vauva on todella todella toivottu jos alkunsa saa..kuumeilen siis yksikseni ja onhan täällä näköjään muitakin samassa tilanteessa.

minä haluan kolmatta, mies ei (ainakaan nyt,jos koskaan). Mieheni on minua 10 vuotta vanhempi ja sen takia haluaisin " kiirehtiä" asiaa, vaikka miehen iällä sillain ei olekaan vaikutusta. Mutta en myöskään halua olla niin itsekäs, että salaa jättäisin ehkäisyn pois (syön pillereitä), koska haluan että lapsi olisi molempien haluama 100 %. Sydäntä kyllä aina riipii, kun näen vauvoja, koska omaan vauvaan olisi niin halu...

vaan sitä, etten voi oikeasti kokemuksen rintaäänellä sanoa, että meillä on paljon lapsia, niinkuin voi edellisistä viesteistäni tulla ilmi! :) Puhuin siis sillä näkemyksellä, minkä olen saanut seuratessani omien sisarusteni perheitä.. Eli sitä, että Jumala antaa voimat aina sitä mukaa, kun näkee sen oikeaksi.. joskus toki olemme mekin ihan väsyneitä ja varsinkin ulkopuolisten ihmisten painostuksien takia (neuvolat, työkaverit, työnantaja..) koska he eivät voi ymmärtää, miksi ne " lestat koko ajan vaan pukkaa lapsia" siis tuo on tosi raskas asia taas meille, ettemme " saisi" elää niinkuin pidämme oikeana.



Kaikilla on vaikeutensa..

ehkäisyä käytimme koko tuon kamppailun ajan,jota oli jatkunut enemmän ja vähemmän siitä asti,kun kuopus oli vuoden vanha.no,aikaa kului,mies vähitellen lämpeni ajatukselle,että lapsi saisi tulla,jos on tullakseen.siis ei ole vauvakuumeessa,mutta ei enää niin vastaankaan.olen ollut nyt ehkäisemättä jo puoli vuotta,jollei ylikin ja joskus ainakin yhdyntä on osunut ovulaation aikaan...mut eipä vaan ole lasta kuulunut.emme varsinaisesti " tee lasta" ,vaan olemme kans jättäneet asian " Herran haltuun" .saa nähdä,miten käy...

niistä lapsista mitä teillä jo on, täällä kun mies ei halua sitä ainoatakaan...

Mä en katseli tuommosta ukkoa hetkeäkään. :(

Saako kysyä, miksi jäät tuollaiseen liittoon, jos mies ei halua lapsia ja sinä haluat?

Itsellä monta lasta, ja tietenkin nautin ja rakastan heitä, mutta ei se vähennä sitä kaipuuta ja halua tulla taas äidiksi.

minun mies kyllä on lestadiolainen samoin kuin mä.. sitähän oon sanonutkin, että onneksi olemme löytäneet toisemme, samoin ajattelevat.. ei ole ongemia lapsiasioissa. Eikä pahemmin muissakaan, mitä normaalit riidat ;)

Harmittaa ja lujaa! Meillä mies haluaa kyllä lisää lapsia, mutta ei just nyt. Ei mitään oikeita perusteluja osaa esitää eikä halua edes asiasta keskustella.



Meilläkin tilanne olisi kaikin puolin hyvä uudelle vauvalle. Molemmilla vakituinen työ, kohta muutto omaan tilavaan kotiin, esikoinen jo reilut 2v. Vaan ei just nyt.



Tuntuu ihan oikeasti tosi pahalta :(



Joten ap, tunnen tuskasi.

Meillä ehkäisynä myös keskeytetty yhdyntä ja joka kuu toivon, että ehkä joku innokas simppa on kuitenkin löytänyt perille... Miksi en saisi toivoa? Kyllä mieskin tietää, että tämä ei mitään oikeaa ehkäisyä ole ja joka kerralla on pieni mahdollisuus, että raskaus alkaa! Ja ihan suoraan olen miehelle sanonut, että toivon " vahinkoa" . Ihan avoimin kortein tässä pelataan, en siis ole painostanut miestä keskeytettyyn ja valehdellut sen luotettavuudesta, jos joku sitä luulee!

Ihan voisi olla minun kirjoitus. Eli, jotkut täällä voi kauhistella vapaasti, että toivon tulevani raskaaksi keskeytetystä yhdynnästä, mutta meilläkin kyllä mies tietää, ettei tuo ehkäisy ole lähelläkään varmaa! Joten, joka kuukausi odotan ja odotan...sitä raskautta siis..

-25-

Luin keskustelun läpi ja minusta nämä vauvanteko-asiat ovat yhteinen päätös, jossa kummallakin on oikeus mielipiteeseensä ja ennen kaikkea päättää omasta kehostaan. En nyt käytä ruumis-sanaa, koska kaikki nimitykseen takertuvat henkilöt viittaavaat kuolemaan:) Minusta miehellä on ihan samanlainen oikeus päättää kehostaan ja tässä tapauksessa siemennesteestään eli haluaako hän tulla isäksi??? Ei minusta silloin kunnioiteta miehen omaa tahtoa päättää kehostaan, jos nainen hankkiutuu ns.touhutipoista raskaaksi keskeytetystä yhdynnästä! Ei minusta näissä asioissa voi toinen tehdä yksinomaan päätöstä ja näin karkeasti sanottuna, niin sitten pitää vaihtaa miestä, jos toinen ei halua ja itse ei kestä tilannetta. Itse olen nainen ja yksi lapsi ja mies on:)

Jos mies haluaa harrastaa seksiä ilman kumia ja nainen tulee raskaaksi touhutipoista, onko se naisen ' hankkiutumista raskaaksi' ilman miehen suostumusta? " hankkiutua raskaaksi" , mitä se on?

Vierailija:

Ei minusta silloin kunnioiteta miehen omaa tahtoa päättää kehostaan, jos nainen hankkiutuu ns.touhutipoista raskaaksi keskeytetystä yhdynnästä!

nainen tulee raskaaksi touhutipoista, että " en minä tiennyt, aborttiiin vaan." Ja yhtä hyvin voi kysyä, että mieskö sitten saa päättää perheen lapsiluku määrän?!

Keskity olemassaoleviin lapsiin, niinkuin varmasti teetkin.

Mulla sisäinen vauvakuume, aina päällä enemmän tai vähemmän. Ajatukset vauvasta inhottavat, mutta toisaalta taas.. Tilanne on niin epävakaa, opiskeluja jäljellä minulla ja miehellä vielä monta vuotta.. Ja silti, silti! Voi että tätä naiseutta! {:)