Selittäkääpä uskovaiset minulle yksi asia...

vaan on sellainen sanonta, kun näissä keskusteluissa usein tulee sellainen tunne, että armo on aika kaukana. Olen pahoillani, en todella tarkoittanut mitään pahaa, kaikki vaan hetkeksi hävisivät keskustelusta, ja ap tuntui oikeasti etsivän vastauksia.

Minä olen pohtinut saman suuntaisia jo pitemmän aikaa, mutta ei se minun uskoani ole horjuttanut. Nyt tämä sinun tekstisi lukeminen sykähdytti ihan siitä syystä, että olen rukoillut jonkin aikaa, että saisin ystävän joka on uskossa ja voisin keskustella hänen kanssaan mieltä painavista asioista. Tällä palstalla en ole koskaan ennen enempiä lueskellut, enkä kirjoitellut, eli tämän täytyi olla johdatusta! Minustakin on tuntunut pitkään siltä, että rukoilen turhaan, eikä minua kuunnella, mutta nyt tuntuu että tämäkin oli jokin vastaus. Vastoinkäymisiä on elämässäni riittänyt, mut koen että niiden tarkoitus on ollut tuoda minua lähemmäs Herraa ja joka kerta ne on hetkeksi minua siitä muistuttanutkin, mutta ne asiat tuppaa unohtumaan heti kun olo helpottaa :(. Rukoillaan yhdessä edelleen ja jos on olemassa jokin yhteisö jossa näistä asioista voi puhua, olisin todella kiinnostunut!

Onpas pinnallista uskonnollisuutta.



t. pakana, jolla on elämässä ollut niin iloja kuin murheitakin, mutta tällä hetkellä ollaan vahvasti plussan puolella

Toivoisin kuitenkin, että joskus saisin varmuuden Jumalan olemassaolosta ja rakkaudesta minuun. Tuntuu turhalta uskoa, kun hän ei mitenkään helpota taakkaani tai tuo itseään minulle esiin.



ap

Sana jumala nostattaa tunteita aika voimakkaasti yleensä aina.

Paljastatte kiihtymyksellänne vaan osaksi jumalan olemassa oloa uskokaa tai älkää.Mä en sitä rupea tassä selittelemään enempää saatte itse vaan arvailla ja kelata et miten?

Itse oon uskossa ollut jo 7vuotta ja oon kaikken mahdollisen kokenut on ollut niit vastaavia tilanteita kuin sulla ap.Asioita jotka ovat mulle olleet mahdottomia ja ihmisille yleensä.Mä oon saannut niihin tilanteisiin avun Jumalalta.Mä en ole uskis joka olis pystynyt olee joku malli kristitty,millään tavalla.Eikä ansioilla ole onneks merkitystä,sitten minkään vertaa.

On ylä ja alamäkiä niikuin elämässä yleensä,mut siunauksiakin on.

Voimia ap ja kiva kun kirjoitit.

Jos vain jaksat, niin hanki jostain käsiisi Leif Andersenin kirja Miksi nukut, Herra? On sielunhoidollisin kirja, mitä ikinä olen lukenut (ja olen lukenut aika paljon).



En osaa selittää näitä asioita niin hyvin kuin ne on tuohon kirjaan laitettu, mutta siitä on suuri apu ja se todella kohtaa nuo ihmisten suuret ja vaikeat kysymykset sievistelemättä.



Rukoilen puolestasi!



Omalle kohdalleni pyytäisin esirukousta, että minäkin saisin todella kokea olevani Jumalan rakas lapsi ja että kun aika on, hän kantaisi perille Taivaan kotiin niin minut kuin muutkin perheeni jäsenet.

http://www.rukousystavat.fi/

mutta jumala ei anna koetella ketään yli kestokyvyn...

vai missä se raja menee?

verkostolla on tosi matalankynnyksen jumalanpalvelukset kolmessa eri paikassa pääkaupunkiseudulla jos siellä asut. Se on siis luterilainen solusrk, eli pienryhmiä myös, jossa voi keskustella tällaisista asioista. Ei tarvitse vain toisten niskoja tuijottaa ... ;)

koko maapallo on paholaisen vallassa ja hän yrittää eksyttää kaikki.

paholainen ei halua että kukaan uskoisi jumalaan ja pelstuisi. miksi siis paholainen enää puuttuisi niihin ihmisiin jotka eivät usko, hehän ovat jo hänen vallassaan.

Kyllä minä ainakin osaan tunnustaa, että jos teen jotain väärin, se on oma mokani. Ei minun tarvitse syyttää omista töppäilyistäni " paholaista" tai ketään muutakaan.

koettelee omiaan, eikös jossain sanota niin? Ja kun turvaa Jumalaan, ei saa suurempaa taakkaa kuin mitä jaksaa kantaa.



Ap, minäkin olen välillä samalla tavalla eksyksissä kuin sinä nyt. Tuntuu, ettei oma usko riitä mihinkään, ettei Jumala kuule, ettei Jumalaa edes varmaan ole. Jumalaa mahtaa joskus nuo tilanteet naurattaa, Hänen kämmenellään istun kiukuttelemassa, missä tyyppi mahtaa taas luurata... Jostain se tunne vain sitten silloin tällöin putkahtaa esiin ja tajuan, että siunausta oli tämäkin.



Muistatteko muuten sen Foot Prints-tarinan? Siinä ihminen sai Jumalalta tilaisuuden tarkastella elettyä elämäänsä. Hän näki hiekalla kahdet jalanjäljet, omansa ja Jumalan. Yllätyksekseen hän huomasi, että aina kun hänellä oli vaikeaa, toiset jäljet hävisivät. Hän kysyi Herralta, miksi lupaustesi vastaisesti jätit minut yksin kulkemaan aina, kun oli vaikeaa. Jumala vastasi, että lapseni, näet yhdet jäljet noissa hetkissä siksi, että silloin minä kannoin sinua.



Minäkin rukoilen sinun puolesta, ap! Rukoilen, että saisit arjessasi tuntea Jumalan läsnäolon ja rakkauden. Ja uskon, että saat.

Siunausta!

Myös minä rukoilen puolestasi.

Lueppa , jos ehdit 1 Pietarin kirje 5: 6-10.



Jeesus rakastaa sua, heitä vain murheesi hänelle, hän pitää sinusta huolen!

Olen lukuisia kertoja kiittänyt Jumalaa lapsettomuudestani, koska sitä kautta tajusin, että elämä ei välttämättä kuljekaan " raiteilla" , niin kuin olin naiivisti koko ikäni uskonut. Tosin sain myöhemmin hoitojen avulla lapsen, mutta ilman noita ongelmia, olisin todennäköisesti edelleen ateisti. Ja olen myöhemminkin huomannut, että jos minulla menee liian hyvin, vieraannun helposti uskosta. Nöyryys katoaa ja sitä alkaa kuvitella pystyvänsä elämään tätä elämää ihan omin voimin. Eli kärsimyksilläkin saattaa olla tarkoituksensa.



Ja onhan niinkin, että jokainen meistä ennemmin tai myöhemmin saa omat kärsimyksensä. Kukaan ei ole terve, nuori ja onnellinen ikuisesti. Elämä ei vain mene niin. Minusta sen ymmärtäminen on avain myös Jumalan ymmärtämiseen. Elämä on luopumista - luopumista nuoruudesta, lapsista, puolisoista, ystävistä, kunnes lopulta olemme kaikki vanhoja ja sairaita ja kuolevia eikä meillä ole enää jäljellä muuta kuin uskomme tai sen puute. Kaikki tässä elämässä on materiaa ja katoavaista ja uskon antama toivo on siinä, että tämä maailma ei ole kaikki. On olemassa jotain muuta, moniverroin arvokkaampaa.

oletko rukoillut että Jumala johdattaisi uskovia ihmisiä tiellesi,joilta saisit henkistä tukea ja pääsisitte yhdessä taistelemaan asioitasi eteenpäin?katso esim.paikkakuntasi lehdestä seurakunnan ilmoituksia ja mene rohkeasti mukaan.itse olen monta kertaa halunnut lähteä seurakuntatoimintaan mukaan mutten tiedä mikä seurakunta olisi se minulle sopiva.Voimia Sinulle,kyllä Jeesus pitää sinusta huolta vaikka ei siltä aina tuntuisi!

ap

Vielä koittaa aika kun Saatana tuhotaan ja Jumalaan uskovat pelastuvat.

Ei se tee sinusta huonoa uskovaista, mutta se on vain vaikeaa. Seurakunta ja säännöllinen osallistuminen jumalanpalveluksiin ja etenkin ehtoolliseen vahvistaa uskoa.