Selittäkääpä uskovaiset minulle yksi asia...

Ei uskovat ole maanpäällisiltä tuskilta suojassa, sen enempää tai vähempää kuin muutkaan. Uskosta toivottavasti saa voimaa kestää vaikeuksia.

Vierailija:

Taidan juuri olla menettänyt uskoni. Miksi ihmeessä rukoilisin iltaisin ja uskoisin johonkin, joka ei millään lailla osoita mitään merkkejä olemassaolostaan minulle? Minusta ei koskaan ole tunutunut, että hän olisi millään lailla elämässäni läsnä. Olen lapsesta saakka Häneen uskonut ja jatkuvasti saan vain huonoja uutisia joka puolelta. Eikö hän haluaisi jollakin lailla osoittaa, että myös minä olen tärkeä eläessäni - enkä sitten vain " viimeisenä hetkenä" ?

ap

Minä mietin joskus myös, miten hemmetissä voi just mun elämä olla niin täynnä paskaa.Vuosi vuoden perään vastoinkäymisiä.Aina kun vihdoin näytti taas päivä paistavan risukasaan, silloin taas tuli sontaa ovista ja ikkunoista.

Minäkin mietin uskoani ja totesin, että pah!tää homma on p.stä!

Mutta, mutta...sitten elämääni tuli ihminen.Ihminen, jonka usko Jumalaan oli ja on täysin vankkumaton.Hänen kanssaan juteltiin ja pohdiskeltiin maailmanmenoa.Jotenkin vain löysin Jumalan uudelleen ja suhtautumiseni uskoon ja Jumalaan on ihan erilainen kuin aikaisemmin.

Niitä päivänsäteitä alkoi yltää tännekin risukasaan enemmän.Toisaalta taas opin huomaamaan pienempiä onnen aiheita elämässäni.

Tämä oli vaan mun oma kokemukseni. :)

Ei tarkoita, ettei sulla voisi käydä toisin..

että Jumalan näkökulmasta tämä meidän elämämme maan päällä on vain pieni hetki. Tärkeämpää on pyrkimys elää lähellä Jumalaa kuin onnellisuus. Jumalahan lupaa elämän kuoleman jälkeen ja silloin ollaan onnellisia.



Koska ihminen ei näe kovin pitkälle, tuntuu tämän elämän kärsimykset suunnattomilta.



En itsekään ymmärrä kärsimystä ja pahuutta maailmassa, mutta en silti halua kääntää selkääni Jumalalle, koska uskon, että hän kaikesta huolimatta rakastaa minua.

nuoruuteeni kuului liikaakin kärsimistä. En edes uskovaisittainkaan elä kai kovin syntistä elämää, mitä nyt ennen miestäni harrastin esiaviollista seksiä ja juon silloin tällöin kännit, mutta autan työkseni muita ja työn ulkopuolellakin vapaaehtoisesti.



Ei se ateismi pahalta pelasta.

ap

sen tuntea. Uskon, että tunnet sen juuri tälläkin hetkellä. Ei hän vaadi sinulta mitään, pyytää vain tulemaan lähelleen.

Olen aina vain uskonut muiden uskon perusteella. Haluaisin uskoa, mutta se tuntuu vaikealta, koska Hän ei ole minussa missään kontaktissa.

joka vie jalat alta tai taivas räjähtää tms. Suurin osa sellaisista tunteista taitaa olla aika tilannesidonnaisia. Uskon silti, että tavalla tai toisella voit tuntea Jumalan läsnäolon, tuntea, että sinut on armahdettu, että riität sellaisena kuin olet ja voit levätä hänen lähellään.

ap

tulet vielä tuntemaan jotain. Rukoilen puolestasi ap. Mihinkäs ne raamatulla päähän paiskojat tästä ketjusta oikein hävis? Menikö liian armolliseksi keskustelu...? :)

ap

Vierailija:

Mihinkäs ne raamatulla päähän paiskojat tästä ketjusta oikein hävis? Menikö liian armolliseksi keskustelu...? :)

Onpa kiva asenne sulla... :(

että hän kohtaisi sinua sillä tavalla, että ei voi jäädä huomaamatta?



Olen satavarma, että Hän kohtaa, mutta haluatko sinä sitä oikeasti?

ap

Mitä se sellainen usko on, joka loppuu heti vastoinkäymisissä? Eikös se ole juuri uskomisen tarkoitus, auttaa, kun elämä potkii päähän? No, mullehan tämä ei kuulu, sillä olen näitä uskomattomia sunnuntailapsia, joista ap puhui. :) Itse uskon lähinnä siihen, että menestymiseen elämässä vaikuttaa tuuri, oma työ ja jonkinlainen karma (tee hyvää toisille, niin saat hyvää itse). Kahteen viimeiseen ihminen voi vaikuttaa.

liittyy 37:n seuraan ja pyytää sitä myös sinulle.

ap

että en usko, että noin vaan voi ihminen lakata uskomasta. Usko on lahja, joka annetaan, eikä mikään omien saavutusten tulos. Sinä, ap, uskot, ja tod. näk. et voi olla uskomatta, vaikka haluaisit. Ja vielä, kun luin aloituksesi uudelleen, tuli mieleeni.. Että sinulla on paljon kannettavaa, enkä tosiaan usko, että jaksat sen kaiken kanssa. Yritä siis jakaa murheesi Jumalan kanssa, voit esim. ihan konkreettisesti luetella hänelle asiat, joita et jaksa kantaa, ja pyytää, että hän auttaisi ja helpottaisi oloasi.



Ja jos sinusta tuntuu, ettei hän kuule sinua, niin voisitko mitenkään uskoa, ettei ole sattumaa, että juuri tänään minä luin viestisi, enkä todellakaan ole tuntenut Jumalan läsnäoloa aikoihin. Ja tässä kirjoitellessa olen sen tuntenut sisälläni. Tiedän, ettei se ole sattumaa.

Ihan en ymmärtänyt. Minä olen se, joka kehoitin lukemaan Jobin kirjaa.



Yksi kysymys: Miksi olisi pahasta kehoittaa lukemaan raamattua uskonkriisissä? Eikö raamattu olekaan meidän uskomme peruste? Eikö raamattu ilmoitakaan Jumalan tahtoa?



Minäkin rukoilen ap sinun puolestasi tai itse asiassa rukoilin jo tuolla lasta nukuttaessani puoli tuntia sitten :)

En jaksa kantaa sydämelläni vanhempieni rahavaikeuksia. En haluaisi, että he menettävät koko omaisuutensa, koska tiedän sen nujertavan heidät hiljalleen ja sitä minä en jaksa seurata vierestä. Istun täällä kyyneleet silmissä ja toivon, että Jumala kuulisi edes jonkun teodän rukouksenne.



Kiitos.



ap