Lue keskustelun säännöt.
Kotona lasta yhtäjaksoisesti hoitaneet: Missä vaiheessa on alkanut tuntua, että kotiäitiys pursuaa korvista?
10.01.2006 |
Minulla tämä vaihe tuli lasten ollessa 3 ja 1,5 v. Erinäisen sumplimisen ja mummon arvokkaan hoitoavun kautta olen nyt " puoliaikainen" kotiäiti ja tyytyväinen näin. Lapset menevät päiväkotiin ollessaan 4,5 ja 3 v.
Kommentit (19)
Kun järjestää myös omia menoja/harrastuksia ym niin jaksaa mainiosti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hoitoon pojat menivät 1v1kk ja 2v9kk. Viimeiset puolivuotta ennen hoidon alkua olin todella väsynyt ja kyllästynyt kotona olemiseen. Meillä mies teki pitkää päivää töissä ja se osaltaan vaikutti omaan jaksamiseeni kotona lapsien kanssa kun ei koskaan saanut minkäänlaista hengähystaukoa tai apua arkipäivän askareissa Nyt elämä taas hymyilee kun pojat hoidossa ja itse opiskelen kokopäiväisesti. Lapset pääsivät vielä mukavan pph:n hoitoon jossa viihtyvät hyvin.
Kuinka rankkaa ym?
t. toinen opiskeluista haaveileva äiti
Ei tökkinyt yhtään kun olimme asian niin ajatelleet etukäteen. Eikä meille enää tule neljättä lasta.
Jotenkin alko oleen aika hankalaa jo kotona. Laitoin sitten esikoisen tarhaan 4kk sitä ihmerumbaa siedettyäni. Pienemmän kanssa olin vielä kotona, nyt töissä. 3v asti molemmat kotona. Kotiäitiys ei mulle käynyt sietokyvyn päälle, lapset kaipasivat vähän enempää kuin kykenin tarjoamaan. (vaikka käytiin paljon eri paikoissa, askarteltiin jne, se ei ollut sama kuin päivittäinen ikäkaverien kanssa leikkiminen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kuinka rankkaa ym?t. toinen opiskeluista haaveileva äiti
------------------------------------------------
Opiskelen luonnontieteellistä alaa yliopistossa. Meillä koulutukseen kuuluu melko paljon pakollisia laboratoriotöitä, jotka on suoritettava paikanpäällä. Vien joka päivä pojat normaalisti hoitoon (8-16/15) ja käyn koululla tekemässä pakolliset työt ja tarvittavilla luennoilla. " vapaalla" luen kotona sen ajan mitä lapset on hoidossa. Tenttien aikaan on joskus vähän otettava ylimääräistä lukuaikaa, mutta muuten olen saanut opiskeltua ihan samaan tahtiin kuin aikaisemminkin (kerkesi ennen lapsien syntymää opiskella 1.5v). Minulle opiskelu on tuntunut jopa helpommalta nyt kun on enemmän motivaatiota ja on oppinut näinä kolmena vuotena ajatelemaan asioita eritavalla ja laajemmin.
Kursseja ei pidä ahnehtia heti alkuun kauheasti, kun opiskelutekniikka on vielä hakusessa, mutta kyllä se siitä pian harjaantuu. Lasten kotihoidon aikana päivärytmin suunittelemisen oppiminen auttaa hyvin myös opiskelussa, ei tule läheskään yhtä paljon loikoiltua kotona, kuin ennen lukupäivinä ja hiljaisista lukuhetkistä oikein nauttii:)
Ainut , joka meillä on kapinoinut opiskelujen aloitusta on mieheni;) Koti ei enää olekaan tiptop ja pyykit aina valmiiksi silitettyinä kaapissa. Olen kuullut useammalta taholta, että ensimmäinen vuosi voi olla miehellä kovaa totuttelun aikaa muutokseen. Satsaus kuitenkin kannattaa, koska esim minulla ei ole vielä muuta koulutusta kuin lukio ja sillä ei paljon rahaa tuoda taloon.
Rohkeutta vaan aloittaa opiskelu jos kiinnostaa:-)
t.8
Meillä varsinkin esikoiselle (2v9kk) hoidon aloitus teki hyvää. Poika rauhoittui kummasti, puhe selkeni ja edistyi paljon ja sosiaaliset taidot ovat kehittyneet puolen vuoden aikana todella huomattavasti(johtuen paljolti puheen selkeytymisestä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en hoitoon lapsiani vie, koska päivähoitopaikat eivät ole lapsille hyväksi.
Menin kouluun, eli opiskelin työnohessa amk-tutkinnon. Toisen lapsen jälkeen pidin pikkuisen loman koulusta. Nyt olen edelleen lasten kanssa kotosalla ja keksinyt mitä ihmeellisimpiä kissan ristiäisiä...
niin ja lasten isä on hoitanut lapset minun kouluajat.
Se ongelma kyllä tuli, että muita ystäviä ei juuri ehtinyt opiskeluaikana näkeen. Kaikki aika meni kouluun ja lapsiin.
Vierailija:
mutta en hoitoon lapsiani vie, koska päivähoitopaikat eivät ole lapsille hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivähoidossa ei ole yhtään mitään mitä pieni lapsi tarvii. noh ehkä ruoka, mutta usein ne ei syö edes sitä...
Olen ollut useammassa päiväkodissa töissä. Hoitanut itse lapsiani kohtuullisen pitkään kotona. Ja olen sitä mieltä, että tietyn iän jälkeen päivähoito on lapselle parempi kuin koti.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin kotiin ison kehitysvammaisen lapsen kanssa ja tuntui, että kun lapsen perushoito on suoritettu, on päivän hommat jo tehty. Silloin tuntui, että eihän sitä ihminen voi jatkuvasti siivota, tai valmistaa terveellistä ruokaa.
Kun olin selvinnyt alkushokista, alkoi kotona olo maittaa. Asenne täytyi muokata totaalisesti uudelleen ja lisäksi minun täytyi kehitellä itselleni paljon toimintaa päiviksi ja illoiksi, jotta pää kesti. Ja kyllähän se siitä, vähitellen.
Sittemmin olen saanut kaksi pientä lasta ja olen hoitanut heitäkin kotona. Kun kuopus täyttää kaksi, aion palata töihin ja vaikka nyt olenkin hieman haikea, olen samalla totaalisen riemuissani ajatuksesta päästä aikuisten ihmisten seuraan päiviksi. Muu ei mielestäni niin pahalta tässä kotona olemisessa enää ole tuntunut, kuin aikuisen seuran puute. Tai se, että se aikuinen seura on lähes aina lapsiin keskittyvää rotua =) muskarissa, lasten jumpalla ja perhekahviloissa.
Minusta sinne vois viedä vaikka 5 vuotiaita, jos ei kotona sisaruksia. Muuten eskari on ihan hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkavat saamaan hyötyä päivähoidosta 3-4-vuotiaana tms. Mutta on erilaisia lapsia ja erilaisia tarpeita. Joku erittäin varhaiskypsä ja ikäisiään edellä oleva 2-vuotias saattaa nauttia tarhasta suunnattomasti, kun taas 3,5v ujo ja arka lapsi saattaa olla ihan pinteessä joutuessaan päivähoitoon.
En usko kaikkien vanhempien edes kotona ollessaan tekevän kovin paljoa lasten kanssa. En tarkoita, että jokaisen päivän täytyisi olla jotenkin erikoinen, mutta pienetkin asiat merkkaavat lapselle paljon. Lapsen kanssa olo ei ole mitenkään niin helppoa ja vähän vaativaa kuin annetaan ymmärtää, jos sen tekee oikein. Lasta voi tietoisesti opettaa arjen askareissa todella paljon. Harva viitsii. Siksikin päivähoito on parempi ratkaisu joillekin perheille, sillä siellä sitten viitsitään ja jaksetaan.
Mitään nyrkkisääntöä ei voi antaa yhdenpitävänä kaikille sopivana. Mutta ei se päivähoito ole sellainen monsteri kuin täällä usein annetaan ymmärtää. On hyviä hoitopaikkoja sekä pph, rppk, että pk. Älkää vain pelon takia jättäkö menemättä töihin, jos kotona tuntuu pää hajoavan. Hoitopaikkaa voi aina vaihtaa, jos kemiat ei kohtaa tai päivähoitopaikassa on henkilökunnan ilmapiiri huono. Ei kukaan tämän alan ammattilainen lapsia vihaa tai yritä tehdä heidän oloaan mahdollisimman huonoksi. Eri paikoissa on erilaisia pedagogiikkoja käytössä, etsi se, mikä vastaa teidän perheen käsitystä asioista!
16
Joita ei normaalin perheen alle 3-vuotiaat tarvi. Erityistapaukset ovat aina asia erikseen. Ja tämä keskustelu ei liittynyt ap:n kysymykseen.
Olin kotona reilu 3 v ja olisin viihtynyt pidempäänkin. Aika aktiivista kotielämää vietinkin, ehkä siinä syy.
siinä kärvistelin vielä 3 kk ja mies jäi hoitamaan. Ihana oli päästä töihin!
Vierailija:
Hoitopaikkaa voi aina vaihtaa, jos kemiat ei kohtaa tai päivähoitopaikassa on henkilökunnan ilmapiiri huono.
Lapselle on monesti henkisesti raskasta joutua ylipäätään päivähoitoon. Jos päälle sattuu vielä huono ilmapiiri tai muulla tavalla huono hoitopaikka ja näiden lisäksi vielä päiväkodin vaihtaminen täysin uuteen, on lapsella oltava todella rautainen itsetunto selvitäkseen siitä ilman traumoja.
Nimimerkillä: kokemusta on
Ekat 2 v kaksosten kanssa menivät hyvin koska olivat niin työntäyteisiä ja oli ihanaa olla kotona. Mutta vimppa vuosi oli valitettavasti aika raskas:(. Sitä yhtä ja samaa päivästä toiseen. Nyt kolmonen tulossa enkä aio olla kotona kuin ehkä max. 1 ½ vuotta.