avoliitto vastaan avioliitto

Vastaan aiheeseen, mutta vähän kysymyksen vierestä.



Eli meillä mentiin naimisiin maistraatissa kun alkoi olla kummankin rahat ja omaisuus suloisesti sekaisin. Ihan siis selvyyden takia. Jos toinen vaikka kuolee, niin lesken asema on paljon turvatumpi kuin avopuolison. Pidin oman nimeni, joten oikeastaan mikään ei muuttunut, homma vaan selkeytyi huimasti - juridisesti siis.



Oikeastaan en siis ymmärrä jos ei olla naimisissa, vaikka on yhteisiä lapsia. Miksi ei olla naimisissa - homma on niin paljon selkeämpi silloin tässä yhteiskunnassa. Naimisiin pääsee helposti ja eronhan saa tarvittaessa niin ikään hyvinkin helposti.

Tuskin tuolla avo/avioliitolla on mitään tekemistä rakastamisen kanssa.. Rakkaus on niin venyvä käsite " noinniinkuin" yleisellä tasollakin.

meidän mielestä kun se meidän suhde ei siitä muutu miksikään jos joku ulkopuolinen taho julistaisi että olette nyt yhdessä. Olemme siis avoliitossa, ja oikeastaan enemmän sitoutuneita toisiimme, sillä meitä sido laki eikä mikään odotusaika (niin kuin avioerossa) vaan periaatteessa kumpi tahansa voisi milloin tahansa lähteä selittelemättä mitään. Mutta koska tahdomme olla yhdessä joka päivä jatkamme yhteistä eloa. Eli meidät sitoo toisiimme rakkaus ja yhteinen päätös, ei mikään paperi. Olemme sen verran köyhiäkin ettei avioliitto toisi mitään rahallista turvaa, edes kuolemantapauksessa (paitsi leskeneläke, mutta pystyn kyllä elämään yksin ilmankin ja elättämään perheen ilman miestäkin).

En jaksa alkaa köyttä vetämään vaan suosittelen näille " ei muuta mitään" -ihmisille tutustumaan siihen, mitä avioliitto juridisesti tarkoittaa. Sen jälkeen voi tarkistaa, mitä avoliitto juridisesti tarkoittaa...



Avioliitto muuttaa - ja paljon. Se tekee perheestä yksikön, jolla on lain suoja. On naiivia ajatella, ettei kuole koskaan.. Tulee ehkä yllätyksenä, mutta..



..ME KAIKKI KUOLLAAN JOSKUS, ennemmin tai myöhemmin. Ja se puolison / oma aika lähteä voi tulla vaikka tänään.

Teillä ei varmaan ole kotivakuutustakaan? Kun ei ole mitään mitä vakuuttaa?



Jokaisella on taatusti omaisuutta, josta avopuoliso joutuu maksamaan melkoiset korvaukset, jos toinen kuolee. Turha siinä on sitten inistä, että mä oon oikeastaan maksanut siitä puolet tmv.

että se elämä muuttuu nimenomaan sillä paperilla. Yhteisiä lapsia ei vielä ole, mutta yhteistä omaisuutta kyllä. Tuloeromme on tällä hetkellä (ja todennäköisesti hamaan hautaan asti) hyvin suuret, joten halusin varmistaa taloudellisen asemani, jos miehelle sattuu jotain. Yhteistä asuntoa en olisi tässä tilanteessa suostunut ilman avioliittoa ostamaan.



Itsekästäkö, no aivan varmasti, mutta avioliittohan on (taloudellinen)sopimus, ei sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Toki miestäni rakastan ja toivon, että sinne hamaan hautaan olemme yhdessä, mutta itse avioliiton kannalta se ei ole merkityksellinen asia.



Toinen avioliittoomme vaikuttava asia oli se, että haluamme koko perheellä olevan yhteinen nimi. Eli kun esikoinen tässä päättää ulos tulla, saamme kaikki saman sukunimen, eikä tarvitse erikseen käydä isyyttä todistamassa.



Tämä oli meidän päätöksemme, ja mieheniki halusi turvata tilanteeni, jos hänelle sattuisi tapahtumaan jotain.



Jokainen pari tekee kuitenkin niin kuin itse parhaakseen katsoo.

Mä en tarvii sitä leskeneläkettä. Se että ollaanko juridisesti " yksikkö" vai ei ei merkkaa mulle mitään. Riittää että me tiedetään olevamme.

(on testamentti).

avoliitolla ja avioliitolla on *huima* ero, jos tulee ero. Olen eronnut avoliitosta, jossa avopuolisoni omisti asunnon ja maksoi asuntolainaa (enemmän kuin minä, mutta kyllä minäkin maksoin asumiskuluja). Minä puolestani ostin huonekalut ja kodinkoneet.



Kun ero tuli (koska hänellä oli toinen suhde), aika oli syönyt tavaran arvon, mutta asunnon arvo oli noussut. Niinpä hän jäi jatkamaan elämää arvoasunnon muodossa olevan omaisuuden kanssa, minä etsin asuntoa second hand -roinakasan kanssa... olipa kivaa.

itse asiassa ei ole omaisuutta, vuokralla asutaan ja molempien nimi sopimuksessa joten jos toinen kupsahtaa voin jatkaa asumista tässä. Ja mitä tuohon muuhun omaisuuteen tulee niin suurin osa on minun, ja jos minä kuolen ensin niin enpä usko että sukuni tuota roinakasaa haluaa mieheltäni viedä. Ja ainahan voi tehdä testamentin. 30 vuotta vanhoista sohvista tuskin joutuu perintöveroakaan maksamaan. Ja jos mies kuolee ensin niin sen vähän mitä hän omistaa voin hyvillä mielin antaa avoanopilleni, joka on meitäkin köyhempi. Ja tavaroista voi säilyttää kuitit yms. joista näkee kumpi on ne maksanut, niin ei tule kiistoja.

Kotivakutuus onkin lähinnä tulipalon, vesivahingon tms. takia, ja eipä sekään paljoa noista roinista korvaisi

Vierailija:

Teillä ei varmaan ole kotivakuutustakaan? Kun ei ole mitään mitä vakuuttaa?

Jokaisella on taatusti omaisuutta, josta avopuoliso joutuu maksamaan melkoiset korvaukset, jos toinen kuolee. Turha siinä on sitten inistä, että mä oon oikeastaan maksanut siitä puolet tmv.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että jos te tai puolisonne sairastutte (vakavasti), niin avopuolisoa ei katsota perheenjäseneksi? Vaan esim. hoidosta päättävät vanhemmat.



Kumpi on kivempaa: Käydä joka lapsen jälkeen tentattavana, missä ja miten lapsi on saanut alkunsa? Vai käydä kerran maistraatissa.



Ystävälleni kävi niin, että asui avoliitossa ei kelvannut kummiksi!

eipä ole tarvetta kummiksi kun en kuulu kirkkoonkaan. Jos joku ei minua avoliiton takia hyväksy, niin enpä sellaiselta hyväksyntää kaipaakaan.

Ja puolisoni on sairas, vakavastikin, tosin ei niin sairas etteikö kykenisi tekemään omia päätöksiään. Olletteko kuulleet hoitotestamentista? Sillä voi etukäteen päättää miten haluaa itseään hoidettavan jos ei sairaana enää kykene. Ja totta kai haluaisin muutenkin mieheni vanhempien osallistuvan mieheni hoitoon, ovathan he hänelle tärkeitä.

Enpähän ainakaan jämähdä mieheni omaishoitajaksi pakotettuna, kun olemme " vain" avoliitossa

Ihan hyvin voin käydä tentattavana isyydestä, tuleepahan varmistettua lapsen isä.Eihän se avioliitossakaan välttämättä ole se virallinen puoliso lapsen biologinen isä, semmoistakin sattuu aina joskus...

Vierailija:

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että jos te tai puolisonne sairastutte (vakavasti), niin avopuolisoa ei katsota perheenjäseneksi? Vaan esim. hoidosta päättävät vanhemmat.

Kumpi on kivempaa: Käydä joka lapsen jälkeen tentattavana, missä ja miten lapsi on saanut alkunsa? Vai käydä kerran maistraatissa.

Ystävälleni kävi niin, että asui avoliitossa ei kelvannut kummiksi!

Avoliitolla ja avioliitolla ei ole juuri mitään muuta eroa kuin leskeneläke, ja hyvätuloinen ei saisi sitäkään. Muut erot voi hoitaa testamentillä (ja jos puolisoilla on yhteisiä lapsia-perintöverokin on sama kuin avioliitossa!).



Ja täyttä puppua on se, ettei avopuolisolla olisi oikeutta päättää puolisonsa hoidosta sairaalassa. Kukin voi nimetä lähiomaisensa sairaalaan ja tällä on myös oikeus tehdä päätöksiä hoidon suhteen.



Lulekaa ihmiset lakia ennen kuin vastaatte!



" Se tekee perheestä yksikön, jolla on lain suoja."

En mä ainakaan jaksais kovin kauaa asua ukon kanssa jota en rakasta. Toisaalta ei avioliitto ole mikään rakkauden tae. Kyllä molemmissa on ihan samat ongelmat ja onnet. ei niitä pappi muuta. Ainoa etu avioliitossa on perintö asioiden helpottuninen.



Minkälainen ihminen epäilee avoparien rakkautta?



Itse olen elänyt avoliitossa lasteni isän kanssa (Lasten aikaan) ja olen nykyään saman miehen kanssa naimisissa eikä minun elämäni muuttunut aamenen jälkeen yhtikäs mitenkään.



Eiköhän tämäkin asia ole jokaisen oma asia.

aina kuitenkin mielipide siitä miten MUIDEN pistäisi tehdä.



En ymmärrä, miksi muka lasten kannalta olisi paras jos vanhemmat ovat naimisissa. Ihan samahan se on onko naimisissa vai ei!

Ei pidä paikkaansa! Tiedän toki, että on tapauksia, joissa avoliitto on rinnastettu avioliittoon, kun on ollut lapsia ja _suhde_on_kestänyt_vuosikymmeniä_. On kyllä melkoista venäläistä rulettia luottaa tuohon, kun se ei meidän vallassa ole, milloin kukakin täältä lähtee.



Aivan sama mitä jankkaatte, avoliitossa ei saa samoja etuja kuin avioliitossa. Eikä pidäkään saada. On hyvä, että on kaksi vaihtoehtoa, siinäpähän kukakin itse päättää, mitä tekee.

Lain mukaan rintaperillinen saa aina lakiosuutensa vaikka olisi testamenttikin. Avopuoliso ei ole rintaperillinen, omat vanhemmat ja tunnustetut lapset ovat. Totuus on, että avioliitto selkeyttää perimysasioita paperilla juridisesti.



Jokainen tietty taaplaa tyylillään, eikä avo/avioliitto tietenkään takaa rakkauden säilymistä. Siitä jokainen joutuu vastaamaan ihan itse omassa suhteessaan.

jos on testamentti niin tuon lakiosuuden saa vain jos sen vaatii, muuten jää ilman

Mutta edelleenkin, jos ei ole mitään mitä periä, niin sen suhteen ei avoliitossa menetä mitään

Vierailija:

Lain mukaan rintaperillinen saa aina lakiosuutensa vaikka olisi testamenttikin. Avopuoliso ei ole rintaperillinen, omat vanhemmat ja tunnustetut lapset ovat. Totuus on, että avioliitto selkeyttää perimysasioita paperilla juridisesti.

Jokainen tietty taaplaa tyylillään, eikä avo/avioliitto tietenkään takaa rakkauden säilymistä. Siitä jokainen joutuu vastaamaan ihan itse omassa suhteessaan.

Jos AVOparilla on lapsia ja testamentti, on perintövero TÄYSIN sama kuin avioliitossa. Tämä on ihan faktaa eikä siinä mitään oikeuden päätöksiä tarvita!



Jos on lapsia, he perivät aina. Aviopuolisothan eivät peri ja avoliitossa peritään vain jos on lainmukainen testamentti tehtynä.

Perintövero on sama avioliitossa ja avoliitossa.