Vaitan, etta kaikilla niilla jotka kykenevat laittamaan pienen lapsensa hoitoon, on jotain ongelmaa kiintymyssuhteessa lapseensa
Perustan väittämäni moneen eri asiaan:
- lukemattomiin kontakteihin vanhempien kanssa, jotka hoidattavat lapsensa muualla/ hoitavat lapset kotona
- tutkimustietoon kiintymyssuhteesta
- omiin kokemuksiini; vaikka hoidin esikoisenikin 3-vuotiaaksi kotona, olin vielä epäkypsä (tietyllä tapaa, mitään ongelmia ei sinänsä ollut) vastaamaan TÄYSIN lapsen tarpeisiin. Nyt kun lapsia on monta, pystyn jo heittäytymään suhteeseen täysin ja olen valmis siihen sitoutumiseen ja riippuvuuteen jota tasapainoinen äiti-lapsi -suhde tarvitsee. En mistään hinnasta laittaisi lapsiani hoitoon, nyt kun olen " viisas" .
On tosi ikävää nähdä, kun niin monelle elämälle annetaan huono pohja jo lapsena viestittämällä pienelle, että työ menee sinun hyvinvointisi ja rakkauteni edelle.
Kommentit (33)
Edelleenkin, jotkut ovat siitä kummia että haluavat elättää itsensä ja perheensä.
Ihmeen normaaleita ja perheläheisiä ihmisiä niistä keskieurooppalaisistakin lapsista kasvaa, joista monet menevät hoitoon jo alle puolivuotiaina
Jos olisi jotenkin varaa hoitaisin lapseni kotona. Kun ei ole vien lapseni itku kurkussa hoitoon joka aamu ja ikävöin töissä. Mutta en silti koe että suhteessa lapseeni olisi jotain vikaa.....
Katselin 80-luvulla kateellisena kerrostalon parvekkeelta kun kaverit leikkivät tarhan pihalla. Onneksi äiti lähti töihin ja pääsimme pikkuveljeni kanssa tarhaan. Siellä oli ihan kivaa vaikka olikin tavallinen lähiöpäiväkoti.
On se kumma kun valitetaan että rampataan sossunluukulla...no kai nyt rampataan kerta ei saa mennä töihin/ kouluun jatkamaan opiskelujaan!!
Vierailija:
Katselin 80-luvulla kateellisena kerrostalon parvekkeelta kun kaverit leikkivät tarhan pihalla. Onneksi äiti lähti töihin ja pääsimme pikkuveljeni kanssa tarhaan. Siellä oli ihan kivaa vaikka olikin tavallinen lähiöpäiväkoti.
Vaikuttaa myös ympäristön asenteet. Nykyisellä demareiden aikakaudella arvot ovat sitä, että pienten lasten tarhahoitoa tuetaan ja äitien oletetaan menevän töihin heti äitiysloman jälkeen. Yhteiskunnan odotukset ja arvomaailma on yllättävän poliittista peliä pohjimmiltaan.
Minulla kun loppui äitiysloma oli kaikkien oletus, että totta kai menet töihin ja laitat lapsen hoitoon. Tarviihan lapsi virikkeitä ja aikuisen naisen velvollisuus on tehdä töitä ja tienata rahaa.
Ja ymmärrys myös siihen, että asia on vaikea eikä sitä moni tiedosta tai ainakaan voi myöntää!
Mitenköhän se nyt taas noin menee? Huono pohja lapsen elämälle? Eikös se töissä käyminen ja oma ura suoraan vaikuta sen lapsen hyvinvointiin? Ja miksikäs ei lasta hoitoon saa pistää? Jätetäänkö koulunkin ala-luokat väliin? Vai koko koulu? Kun en nyt voi edes sanoa, että se on mielipidekysymys... Näitä on kyllä jumaliste nähty näitä poikia ja tyttöjä, jotka on saanut kaiken aina ja kasvanu äidin lahkeessa roikkuen. Että jos puhutaan huonosta pohjasta niin... ?? Kysynpä vaan että ketä se palvelee, että 3-kymppiseksi saakka kaikki kannetaan valmiina. EI lapsen tarvitse osata yksin elää, mut ei se kyllä haittaa että hoidossa tai esim. koulussa käy. Ettei aina ole äidin kanssa, ettei aina äiti kaikkea hoida ja ettei kaikki aina ole valmiina. Ja tämä EI TODELLAKAAN ole sama asia kun se, että lapsi hylätään muiden hoivattavaksi. Vai?
Minä kadehdin aika TOSI kovasti naapurin Miaa, joka pääsi päiväkotiin joka ainoa päivä. Olin siis niin kade, että joskus jopa jätimme tämän Mian toisen, yhtä kovasti kadehtivan tytön kanssa leikkien ulkopuolelle iltaisin ja viikonloppuisin, tai salaa harkitsimme tuhoavamme hänen hienot, tarhassa tehdyt askartelunsa ja pujotellut helmet tms :-))) Olisi ollut niiiin kiva päästä leikkimään tuollaisessa ryhmässä eikä vaan nyhjätä kotinurkissa.
Vierailija:
Katselin 80-luvulla kateellisena kerrostalon parvekkeelta kun kaverit leikkivät tarhan pihalla. Onneksi äiti lähti töihin ja pääsimme pikkuveljeni kanssa tarhaan. Siellä oli ihan kivaa vaikka olikin tavallinen lähiöpäiväkoti.
Vierailija:
Minä kadehdin aika TOSI kovasti naapurin Miaa, joka pääsi päiväkotiin joka ainoa päivä. Olin siis niin kade, että joskus jopa jätimme tämän Mian toisen, yhtä kovasti kadehtivan tytön kanssa leikkien ulkopuolelle iltaisin ja viikonloppuisin, tai salaa harkitsimme tuhoavamme hänen hienot, tarhassa tehdyt askartelunsa ja pujotellut helmet tms :-))) Olisi ollut niiiin kiva päästä leikkimään tuollaisessa ryhmässä eikä vaan nyhjätä kotinurkissa.Vierailija:
Katselin 80-luvulla kateellisena kerrostalon parvekkeelta kun kaverit leikkivät tarhan pihalla. Onneksi äiti lähti töihin ja pääsimme pikkuveljeni kanssa tarhaan. Siellä oli ihan kivaa vaikka olikin tavallinen lähiöpäiväkoti.
Luuletteko ihan vakavasti, että he olisivat tehneet sen, ellei heillä olisi asiantuntijoiden siunaus ja hyväksyntä ja runsaasti painostusta pelissä, jos olisivat valinneet " väärin?"
Vaikea uskoa, että kiintymyssuhteet ym. todella merkitykselliset asiat olisivat kuninkaallisilla kunnossa muutenkaan, kun lapsia hoitavat hoitajat enemmän kuin oikeat vanhemmat
Vierailija:
Luuletteko ihan vakavasti, että he olisivat tehneet sen, ellei heillä olisi asiantuntijoiden siunaus ja hyväksyntä ja runsaasti painostusta pelissä, jos olisivat valinneet " väärin?"
Todella " viisas" väite ap:ltä. Entäs kun esimerkiksi minulla täällä Keski-Euroopassa ei ole vaihtoehtoa? Ei ole kotihoidontukia enkä ole saanut edes minkäänlaista äitiyspäivärahaa. On helppo esittää tällaisia yksinkertaisia väitteitä maasta, jossa sitä kotihoitoa tuetaan.
Onko ap:n miehellä kuinkakin hyvät tulot? Meinaatkos, että lapsia ei saa Suomessakaan sitten tehdä muut, kuin sellaiset ihmiset, joilla on varaa elää ja elättää ne lapsetkin ainoastaan yhden palkan varassa? Mitenkäs käy silloin syntyvyyden, joka on jo muutenkin ihan tarpeeksi alhainen? Suomen väkiluku laskuun, vai?
Linjani on yhteneväinen alan johtavien ammattilaisten kanssa. Ikävä kyllä sosiaalipolitiikassa ei aina huomioida kaikkea mitä pitäisi. varsinkin kun politiikot ovat usein miehiä ja kaikkea muuta kuin ko. asioihin perehtyneitä.
Oletko muuten koskaan miettinyt, miksi ihmiset voivat niin pahoin, oikeasti?
Vierailija:
Todella " viisas" väite ap:ltä. Entäs kun esimerkiksi minulla täällä Keski-Euroopassa ei ole vaihtoehtoa? Ei ole kotihoidontukia enkä ole saanut edes minkäänlaista äitiyspäivärahaa. On helppo esittää tällaisia yksinkertaisia väitteitä maasta, jossa sitä kotihoitoa tuetaan.Onko ap:n miehellä kuinkakin hyvät tulot? Meinaatkos, että lapsia ei saa Suomessakaan sitten tehdä muut, kuin sellaiset ihmiset, joilla on varaa elää ja elättää ne lapsetkin ainoastaan yhden palkan varassa? Mitenkäs käy silloin syntyvyyden, joka on jo muutenkin ihan tarpeeksi alhainen? Suomen väkiluku laskuun, vai?
- sinun ennakko-oletukset vaikuttavat siihen, mitä havainnoit muissa ihmisissä (eli tuttusi vie hoitoon - oletat siinä olevan taustalla kiintymysongelmia - havaitset ja teet tulkintoja ennakko-oletuksesi perusteella - vääristymiä?)
- tutkimustietoa on usein puolesta ja vastaan, kuten tässäkin. et myöskään viittaa mihinkään tiettyyn tutkimukseen, joten on vaikea tarkistaa väitteesi todenperäisyyttä itse. minä olen lukenut psykologiasta, ihan vain lukion oppikirjoista, että jo 1v. lapsi kykenee siirtämään riippuvuutensa tuttuun hoitajaan ja näin kestämään hyvin hoitopäivän erossa vanhemmistaan.
- jälkimmäinen on sinun kokemuksesi, joka ei sinällään perusta mitään muuta kuin oman, ainutlaatuisen tilanteesi.
....että mun mielestäni täällä Keski-Euroopassa lapset ja nuoret ovat huomattavasti tasapainoisempia, hyväkäytöksisempiä ja onnellisempia kuin Suomessa, jossa se kotihoito on yleisempää. Eli onkohan se sittenkään mikään autuaaksitekevä juttu ja lasten onnellisuuden tae???
Kuinka paljon te sitä rahaa oikein tarvitsette jos suomessa pitää mennä töihin kun lapsi on alle 2-vuotias?? Kuinka moni on nähnyt kuinka vähälle huomiolle pieni lapsi(alle 2v.) jää hoitopaikassa?
Nämä vanhemmat on niitä samoja, kenen lapsi on syntymästään asti ollut eri hoitopaikoissa viikoittain kun vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa..
Itse olin kotona siiheksi että lapsi 1,5-vuotias. Kyllä meillä mielestäni oli ja on edelleen erittäin syvä kiintymyssuhde.
Itselläni syy oli puhtaasti se että opiskelut on kesken. Lapsen ei tarvitse olla hoidossa kuin keskimäärin kolmena päivänä viikossa joten mielestäni tein oikean ratkaisun.
vaan se, että perheelle (ml. se hoitoon menevä lapsi) pystytään tarjoamaan jonkinlainen toimeentulo.