Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En luota enää Naistenklinikkaan, tänä vuonna jo monta tapausta, jossa eivät ole ottaneet vakavia oireita vakavasti! ov
08.01.2006 |
Olin itsekin osastolla 42, mutta vaihdoin Kättärille. Syy: Naistenklinikalla ei riittänyt kiinnostusta selvittää vaivojeni syytä, tahtoivat vain makuuttaa mua. Kun lopulta pääsin Kättärille äitiyspolille, lääkäri oli järkyttynyt, että miksi minua ei ole lähetetty erikoislääkärille tutkimuksiin. Sanoin, että juuri siksi tänne tulinkin, kun PYYNNÖISTÄNI huolimatta en Naistenklinikalla saanut lähetettä. Enkä asianmukaista lääkitystä. Nyt asiani ovat kunnossa, kävin erikoislääkärillä ja sain asianmukaisen hoidon.
Valitettavasti ei ole kyse vain omasta kokemuksestani. Olin osastolla sen verran pitkään, että tutustuin muihinkin. En voi tässä kertoa tapauksista tarkemmin, mutta kahdesta tapauksesta on lähdössä hoitovirhesyyte.
Kyse on ollut erittäin vaarallisista oireista molemmissa, olisi ehdottomasti täytynyt tutkia tarkemmin. Mutta ei! Toisessa tapauksessa äiti kuvaili tuskiaan niin koviksi, että tahtoo hypätä ikkunasta, kun kivut olivat jatkuneet jo toista vuorokautta. Lääkärien ja hoitohenkilökunnan mukaan mitään ei olisi voitu tehdä, eikä mitään syytä tutkimuksiin ollut. Antoivat vain lisää kipulääkettä ja lopulta unilääkettä. Myöhemmin selvisi, että tarkemmat tutkimukset olisivat olleet paikallaan sekä leikkaus.
Multa on näiden kokemusten myötä mennyt usko kokonaan osasto 42:seen! Siis miten vähätellen siellä on suhtauduttu kaikkiin näihin tietämiini tapauksiin, omat kokemukset mukaan lukien. Aina vain samat ratkaisut, lisää lääkettä, tiputusta, koeta kestää, ei se voi olla vakavaa. Oikeasti olen ihan raivona ja tekisi mieli tehdä näistä tapauksista julkisia yksityiskohtineen, mutta en voi tehdä sitä, koska nämä ovat toisten yksityisasioita, enkä itseäni halua myös tunnistettavan.
Sanotaan nyt vielä tässä, että monet kätilöt siellä osastolla kyllä olivat ihan mukavia, en minä sitä väitä. Hoito ei vain ole ollut asianmukaista! Mun mielestä odottavan äidin tuntemukset pitäisi ottaa vakavasti ja tutkia ne tarkasti, varsinkin kun kyse on vakavista oireista!
Että jos joku sinne joutuu hoitoon, niin kehottaisin todella painottamaan vakavia oireita, vaatimaan hoitoa. Sitä ei välttämättä tarjota asianmukaisesti.
Kommentit (59)
Yhden synnytin nkl:ssa ja kaksi kättärillä. Eroa kuin yöllä ja päivällä kättärin hyväksi. Kaikki tuntemani sektoidut ovat saaneet naikkarilla kohtutulehduksen, minä mukaanlukien. Voihan se sietysti olla sattumaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
NKL.han on yliopistosairaala ja tarjoaa ERIKOISSAIRAANHOITOA...
NKL.han on yliopistosairaala ja tarjoaa ERIKOISSAIRAANHOITOA...
[/quote]
[/quote]
Toinen joutui hätäsektioon eikä saanut tietää vauvansa vointia saati nähdä tätä moneen tuntiin synnytyksen jälkeen. Aina kun kysyi, hänelle vastattiin että joo, he ottavat selvää eikä koskaan kukaan tullut kertomaan ja selvittämään asiaa.
Itselläni on Kättäristä erittäin hyvät kokemukset, ainakin ottavat erikoispotilaat hyvin huomioon. Tosin olen sielläkin törmännyt pariin tosi tylyyn lääkäriin, mutta nähdäkseni olivat kuitenkin muuten ammattitaitoisia..
Kättärillä en ole ollut, asun muualla HUS:in alueella. Raskauteni tarvitsi erikoisseurantaa perussairauksieni vuoksi joten minut ohjattiin NKL:lle kontrollikäynneille ja synnyttämään.
Parasta oli juuri se, että saman katon alla löytyi niin sisätautipuolen osaaminen kuin synnytyspuolen tietämys ja kokemus siitä, miten nämä kaksi yhdistetään. Jos joskus lisää lapsia siunaantuu, niin ehdottomasti menen NKL:lle uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" ap.oltiinko osastolla samaan aikaan !!!
haluaisin keskustella kanssasi tarkemmin!!
_ t. itsekin erittäin pettynyt--"
Voi hyvinkin olla, mutta en tahdo täsmentää ajankohtaani. Olin osastolla ja päivystyksessä monta kertaa.
Joku sanoi, että kun hoitavat riskiraskauksia, niin ovat ehkä liiankin tottuneita oireiluun. Olen samaa mieltä. En ymmärrä, miten kipeä olisi pitänyt olla, jotta olisi päässyt tutkimuksiin. Vauva vain sydänkäyrään ja mammalle kipulääkettä.
Omasta tapauksestani voin sanoa sen verran, että minulla oli tietty perussairaus jo ennen raskautta, mutta lääkäreitä se ei kauheasti kiinnostanut, vaikka on hyvin yleistä, että oireet pahenevat raskauden myötä.
En tahdo tehdä tästä nyt vertailua Kättärin ja Naistenklinikan välillä. En ihan oikeasti tiedä paljoakaan Kättärin toiminnasta, vain omat positiiviset kokemukset ovat tiedossani. Onneksi tällainen vaihto oli mahdollista tehdä!
Omalla kohdallani siirtyminen toiseen rairaalaan ( esim kättärille ) kiellettiin : Pakko oli naikkarilla maata ja synnyttää : (
Naikkarin SISÄTAUTI lääkäri on kyllä upea ihminen... mut eipä gynet häntä kuunnellut.
Vierailija:
" ap.oltiinko osastolla samaan aikaan !!!
haluaisin keskustella kanssasi tarkemmin!!
_ t. itsekin erittäin pettynyt--"Voi hyvinkin olla, mutta en tahdo täsmentää ajankohtaani. Olin osastolla ja päivystyksessä monta kertaa.
Omasta tapauksestani voin sanoa sen verran, että minulla oli tietty perussairaus jo ennen raskautta, mutta lääkäreitä se ei kauheasti kiinnostanut, vaikka on hyvin yleistä, että oireet pahenevat raskauden myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäiseen niin itsellänikin huonoja kokemuksia NKL:n osastosta. Minullakin perussairaus ja riskiraskaus. Seuranta ja synnytys sujuivat upeasti, mutta osastoaika oli jotakin mitä en toivoisi kenenkään muun joutuvan kokemaan. Jos homma on mennyt pahasti pieleen, muistattehan myös viedä asiaa eteenpäin, jottei kenenkään tarvitsisi kokea samaa?
Mutta olin siis erittäin tyytyväinen lääkäreihin ja erityisesti erikoislääkäreihin sekä synnytyksessä asvustaneisiin kätilöihin. Kiitos heille, upeaa ja tärkeää työtä teette.
Eli olin aika paljon raskausaikana Naistenklinikalla osastolla 42 sappikohtausten vuoksi (todettiin huhtikuussa). Ramppasin päivystyksessä viime huhtikuusta lähtien ensin muutaman viikon välein ja sitten kesän aikana muutaman päivän välein. Usein minut otettiin osastolle seurantaan.
Heinäkuussa sappikohtauksia tuli suunnilleen päivittäin ja olin enemmän osastolla. Lopulta kipukohtaukset jatkuivat monta vuorokautta putkeen.
Hoitona aluksi Litalgin-piikit, jotka lakkasivat hyvin pian tehoamasta. Lopulta hoitona yhtä aikaa kolmea eri lääkettä: Litalgin- ja Tramal-piikit sekä Petidin tippana. Ei mitään vaikutusta. (Kerran ambulanssimiehet nauroivat, että sellaista kipua ei olekaan mikä ei Petidinillä lähtisi.. kun kerroin, että olen sitä saanut aiemmin.)
Yhden kerran raahauduin vuoteestani kätilön luokse (melkein kontaten) ja kysyin, onko tosiaan mahdotonta, että sappikivi olisi lähtenyt liikkeelle. Kätilö sanoi, että " Kyllä sen huomaisi, jos niin olisi" .
Eräänä iltana itkin yövuoroon tulleelle kätilölle, että kipu on ihan hirveä. Yhtäjaksoinen voimakas kipu oli jatkunut silloin 13 tuntia - kätilö torjui sanomani todella tylysti ja lähti pois. Jäin vuoteeseen itkemään koko yöksi enkä uskaltanut enää painaa soittonappia (mitäpä se olisi auttanut). Hoitaja ei tullut kertaakaan koko yönä vilkaisemaan minua.
Lääkärit olivat kyllä osaaottavia, mutta eivät tainneet tajuta tilanteen vakavuutta. Kerroin heille, etten enää kestä kipua ja olen suunnitellut hyppääväni ikkunasta alas. He taputtivat reittäni ja sanoivat, että " Älä nyt sentään." Oli laimeaa puhetta synnytyksen käynnistyksestä - olisi hyvä, jos voisimme odottaa käynnistystä vielä kaksi viikkoa. Edessä olevien kahden viikon ajatteleminen sai minut miettimään, josko kuitenkin tappaisin itseni. Kipu ei ollut sellainen, että olisin pelännyt kuolevani, vaan pelkäsin, etten kuole siihen.
Eräänä iltana menin sitten aivan sekaisin. Psyykkeeni ei enää kestänyt jatkuvaa kovaa kipua ja siitä johtuvaa unettomuutta (välillä nukuin unilääkkeiden avulla). En saanut enää ryhdistäydyttyä ja oltua kunnolla kontaktissa keheenkään. Lääkäri hälytettiin lopulta paikalle ja hän sanoi, että käynnistetään synnytys seuraavana päivänä (kyseessä sellainen lääkäri, jota en ollut aiemmin tavannut). Oli myös juuri käynyt ilmi, että minulla oli alkanut raskausmyrkytys jonka vuoksi synnytys joka tapauksessa käynnistettäisiin reilun viikon kuluttua. (Eräs kätilö kysyi, enkö tuntenut mitään kutinaa. Sanoin, etten tuntenut mitään muuta kuin ylitsepääsemätöntä sappikipua, johon kätilö: " Kyllä se kutina on ihan kauheaa kanssa." )
Synnytyksen jälkeen jouduin Meilahteen sappikipujen vuoksi. Kävi ilmi, että sappitiehyessa oli karannut kivi. Oli ollut kipujen perusteella siellä jo ollessani Naistenklinikalla. Minut olisi pitänyt Naistenklinikalta laittaa tutkimuksiin ja sitä myöten tuon kiven poistoon, mutta siellä ei kukaan tehnyt mitään elettä siihen suuntaan.
Näin jälkeenpäin harmittaa todella paljon se kaikki viikkoja kestänyt ylitsepääsemättömän karmea kiputila, jonka olin joutunut turhaan sietämään. Ajattelin tehdä valituksen. Kyllä Naistenklinikalla täytyisi hieman tarkemmin miettiä, olisiko jotain tehtävissä.
Kaiken lisäksi jäin osastolla ollessani noin joka 3. päivä ilman ruokaa, koska sinne ei ollut tullut sappipotilaan erikoisruokaani. Pari kertaa kätilö myös toi minulle mehua (sikiön sydänkäyriä herätelläkseen), jonka jälkeen sain kohtauksen - myöhemmin menin katsomaan tuoteselostetta ja mehussa oli omenaa, joka oli minulta ehdottomasti kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeen pahaa tekee teiän puolesta. Miten voi olla niin ettei oteta vakavasti vaikka ihminen on aivan tuskissaan!
Vierailija:
Joku sanoi, että kun hoitavat riskiraskauksia, niin ovat ehkä liiankin tottuneita oireiluun. Olen samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen saanut myös huonoa kohtelua sairaalassa.
Toivottavasti saat oikeutta asiallesi!
Kyse ei ollut ihan äkillisesti iskeneestä ongelmasta. Enempää en voi kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ongelma kohta voi olla myös kätilön koulutksen sisältä, lähinnä ennen AMK opetuksen alkua valmistuneet kätilöt(muistan kyllä että aikoinaan opiskeltiin ensin sh:ksi ja sitten erikoistuttiin kätilötyöhön, mutta koulutus silloin lyhyempi). Heillä vähän opintoja sisätaudeista tai kirurgiasta sen sijaan vankka opetus kätilötyöstä, kuten kuuluukin. Näin olen tämän kouluksen käyneiden, vaikea havaita oireita, joiden aiheuttaja mm. sisätauteihin kuuluvaa.
Nykyisinhän kätilöt lukevat sairaanhoitajien kanssa samoja opintoja ensimmäiset vuodet ja uskon asian korjaantuvan vuosien kuluessa. Tosin motivoituminen näiden vaivojen opiskeluun ja harjoitteluihin on myös ratkaisevaa ja riippuu ihmisestä itsestään.
sh
siitä, että NKL:lla yhdistyvät sisätautien osaaminen ja raskausosaaminen.
Unohdin mainita, että kerran pääsin NKL:lla sisätautilääkärin vastaanotolle. Hän ultrasi sappikiviäni. Totesi, että kyllä, sappikiviä on. Ihmettelin käynnin tarkoitusta, sappikivien olemassaolo oli jo kertaalleen ultralla todettu.
Meilahdessa sanoivat, ettei ultralla näe, onko kivi lähtenyt liikkeelle vai ei. Minusta tehtiin vielä MRI-kuvaus, josta näkyi, että todennäköisesti tiehyessa on kivi. Tähystyksessä asia varmistui. Eli tuo NKL:n " tutkimus" oli ihan yhtä tyhjän kanssa.
mihin se menkkojen mukaan olisi kuulunut. Laskeskelinkin, että jos laskettuaika on kaksi viikkoa myöhässä ja siihen vielä + kaksi viikkoa yliaikaa niin siinähän on jo kuukausi yliaikaa. Vaihdoin samantien kättärille ja siellä LA siirtyi kaksi viikkoa varhaisemmaksi.
Toinen ongelma on kuitenkin puhtaasti asenteessa. Siihen ei tarvita koulutusta, että pysähtyy kuuntelemaan potilasta, käyttäytyy ystävällisesti tai vähintään asiallisesti ja vie potilaan kertomaa eteenpäin jos ei asiaan pysty itse vaikuttamaan (esim. uusien kipulääkkeiden tarve).
valitettavasti
naikkarilla ja kättärillä työskentelevät samat lääkärit, joten et pääse heitä pakoon kättärillekään menemällä.
Alue: Aihe vapaa
haluaisin keskustella kanssasi tarkemmin!!
_ t. itsekin erittäin pettynyt--