Lue keskustelun säännöt.
Mä en ymmärrä mikä siinä synnyttämisessä on niin helvetin vaikeeta, että pitää jotain sektioita turhanpäiten tehdä?
07.01.2006 |
Nykyään saa sellaiset puudutteet, että ei edes tunnu missään.
Kommentit (22)
Toki hölmöimmät eivät ymmärrä kuin omat halunsa ja kokemuksensa, minkä sille mahtaa :)
Itse pelkään kuollakseni alatiesynnytystä, repeämistä, kipua, lapsen vammautumista. Siksipä lapseni ovat syntyneet turvallisesti sektiolla ja kaikki on mennyt aivan loistavasti joten se on ollut minulle oikea valinta. Monelle se on alatiesynnytys. Hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on taas tämä ajattelu, että sektiossa äiti vaan makaa ja nauttii, lääkäri tekee työn, tikkaa äidin joka sitten nousee vauva kainalossa suunnilleen zumba-tunnille ja joogaamaan. Ja sektiossa ollaan siksi että "mä haluun", eli ollaan niin mukavuudenhaluisia että halutaan helpompi vaihtoehto.
Mutta jos joku menisi isoon leikkaukseen, joka tehtäisi selkäydinpuudutuksella, joku alan ihminen voisi keksiä sen leikkauksen, minä en nyt keksi mitään, niin kuinka moni sanoisi, että "mikäs sulla siinä ollessa, senkun makaat ja kirurgi tekee työn, ja sitten siitä nouset ja lähdet maratonia harjoittelemaan".
Sektio on niin iso operaatio, ja kallis, ettei sitä tehdä siksi, että "mä haluun". jos diagnoosina on synnytyspelko, se on niin iso pelko, ettei sellaista ihmistä voi laittaa synnyttämään, vaan sektio on sekä äidin että lapsen paras.
Mutta yleensä sektioon on muut syyt ja ne on lääketieteelliset. Jokainen kerta arvioidaan erikseen.
Toimenpide ei ole mikään kiva tapahtuma kuten telkkarissa näyttää. En kokenut kumpastakaan tapahtumaa ns. hyvänä tai positiivisena. Heräämössä olin pitkään, ja toisen lapsen kohdalla sektiossa yksin, mies ei ollut mukana. Ja heräämön väki todella epäystävällistä, töykeää, ei vain minulle, vaan myös toiselle sektioäidille. Vauva oli jo osastolla ja minä makasin huolesta soikeena, ja odotin, että päästävät ostastolle ja näen vauvani, joka oli ennen sitä kiidätetty teholle.
Olin kipeä monta kuukautta sektion jälkkeen, sillä mitäs apua se sektioäiti tarvitsee?! Siinähän se niin helpiolla pääsi. Nostorajoitus, ei vauvaa painavampaa. Niinpä niin. No kukas nostaa, kantaa, jos itsekseen olet?
Toivu siinä sitten, parane.