Mä en ymmärrä mikä siinä synnyttämisessä on niin helvetin vaikeeta, että pitää jotain sektioita turhanpäiten tehdä?

Onneksi itse pelkään leikkaukseen joutumista enenmmän kuin synnytystä, mutta ajatus siitäkin kyllä ahdistaa.



Me ihmiset nyt vaan ollaan aika erilaisia ja jollain voi olla aika vaikea aikaisempi synnytys takana tms.

Ja valitettavasti joillain on takana huonosti menneitä, traumaattisia aiempia synnytyksiä.



Pelkästään " minulla on oikeus päättää synnytystapani" / " menee värkki pilalle-tahdon sektion" -äitejä en jaksa ymmärtää, mutta on niitä erittäin perusteltujakin pelkosektioita!



No, lienit kuitenkin provo, joten antaa olla.

Vai haluaisitko kenties synnyttää luomusti 5-kiloisen perätilavauvan?

Eikä ne puudutteet välttämättä auta. Olensynnyttänyt kaksi alateitse ja saanut kaikki mahdolliset dropit ja sattui tuntitolkulla niin, että luulin kuolevani.

ja jotkut pitäs vaan ladon taakse ja.... niinku esim. sää

vähän on siis tyhmää





oikeesti hei!!

että kun ei kenelläkään mun kaverillakaan ja äitikin vaan avas jalat niin plop sieltä se tuli

Esikoisen synnytys kesti 14tuntia ja kaikki mahdolliset puudutteet sain ja luulin kuolevani! Eihän se lapsi sieltä tullut ja kiidätys leikkaus-saliin! Oli niin hirvittävä kokemus etten koskaan voisi kuvitella enää edes yrittäväni alateitse!



Ennen kuin toinen sai alkunsa, vaadin jo sektiota, jonka lääkäri lupasi muitta mutkitta. Nyt odotan vaan aikaa sektioon.

epiduraali vieny KIPUA pois. Tuntu siis paljon muutakin kuin vain painetta...

Jos olisin sektioon joutunut, olisi ajoissa huomattu ettei epiduraali tehoa, ja olisin saanut jotain muuta puudutetta.



Mulla kesti kahdeksan tuntia, ennen kuin avauduin 4 cm auki. Olin aivan tolkuttoman kipeä. Ilokaasu ei tuntunut missään, kipupiikkejä sain, mutta lievittivät kipua vain hetkeksi. Sattui aivan sairaan paljon, mutta kätilö vain sanoi, ettei näin aikaisessa vaiheessa voi epiduraalia laittaa, kun on vaarana että sitten synnytys hidastuu... Joten kärvisteltiin.



Lopulta kun sain epiduraalin, se ei auttanutkaan, ilokaasu ei auttanut, eikä siinä avautumisvaiheessa sitten ollut mistään kipulääkkeestä minkäänlaista apua. Tosin loppuavautuminen 6cm ---> 10 cm tapahtui niin nopeaa, ettei siinä monenlaista ehditty edes yrittää.



Ponnistusvaihe oli pitkä, vaikea, ja sattui aivan helvetisti. Siinä vaiheessa ei enää kuulemma mitään kipulääkettä voida antaa, ja koska synnytys on kuitenkin pian ohi, niin pitää vaan kärsiä, " kun eihän tämä homma enää kauaa kestä" ...



Sain muuten monta kolmannen asteen repeämää, pari toisen asteen repeämää ja episiotomian. Vauva tuli ns. " viime hetkillä" ulos, minut oltiin jo päätetty viedä leikkaussaliin...



Eli älkää tulko mulle väittämään, että kivunlievitys auttaa. Sekin on aika yksilöllinen asia, eikä tarkoita sitä, että se jokaisella auttaa samalla tavalla. Synnytys kyllä sattuu, ja ymmärrän hyvin ettei sitä välttämättä kaikki ihmiset kestä. Itse aion kestää vielä tämän toisen lapsen kohdalla, sitten lopetan lapsenteon ;)



Tää avaus oli varmasti taas yksi hyvä provo, mutta kyllä psyykkisesti aikuisen kypsän ihmisen pitäisi tietää, että vaikka kuinka tuntuukin siltä että on itse oikeassa, toiset ihmiset kokevat asiat eri lailla. Se on rikkaus, ettei jokainen meistä koe asioita samalla tavalla.

Oho, löytyipä wanha keskustelu, mutta kerronpa tässä faktana sen, että esim. hoikilla, matalan rasvaprosentin omaavilla äideillä epiuraalipuudutus ei vältämättä toimi. Se aine etenee selkäytimen rasvassa ja jos sitä ei paljoa ole, niin joko ei toimi tai kesäääääääää..

varmaan vaihtelee kovasti. Koska itsellä 4 synnytystä, joissa olen käyttänyt ihan vaan ilokaasua. Siksi koska pelkään piikkejä ja toimenpiteitä. Hyvin meni, kipu pysyi avautumisvaiheen viimeisiä minuutteja lukuunottamatta hyvinkin kohtuullisena.



Motivaatio puuduttamattomaan synnytykseen on kyllä aina ollut kova, ehkä voi vaikuttaa. Ja lantioni ilmeisesti hyvä synnyttäjälle, vaikka aika pienikokoinen olenkin. Ponnistusvaihe kaikista alle 5 minuuttia, ettei siinäkään ole tarvinnut kauan kärvistellä, vaikka tuo vaihe onkin minusta aika brutaali...

itse en vaan halunnut maata haarat levällään ihmisten töllisteltävänä, repiä pilluani, kärvistellä tuskissani tuntikausia, pelätä että vauvalle tai itselleni sattuu jotakin. Ajatuskin välilihan leikkaamisesta tai jostain imukupeista saa oksentamaan.

Sain pelkosektion, paranin tosi nopeasti, kaikki paikat kunnossa, siisti arpi ja terve lapsi. Ihan mahtavaa :)

Turhanpäiten olisi sen sijaan haudattu sekä minut että lapsi ilman sitä.

mulla 3 alatiesynnytystä. En ole repinyt pilluani, ei tullut tikkejä, eikä arpia, ei leikattu välilihaa, eikä käytetty imukuppia. En myöskään kärvistellyt tuskaani tuntikausia, ei ottanut kovin kipeää edes. Ai niin ja paranin nopeasti, ja terve lapsi tuli.

ois varmaan pitänyt vaan pusertaa ne jotenkin ulos kolmen päivän käynnistyksen jälkeen, mutta ei vaan taidot ilmeisesti riittäneet eli mulle se synnytys oli kyllä liian vaikeaa.



Puudutteita tai paljoa muutakaan ei voitu antaa, kun oli sen verran väkevä toksemia päällä, ettei veriarvot ja sisäelimet kestäneet enää juuri mitään. Mutta kuten yllä joku sanoikin, niin pitäis sujua luomunakin.

ja hyvällä sairasvakuutuksella sain valittua joko tai. Valitsin sektion, yksityishuonekin tuli kaupan päälle, enkä kadu. Eipä tarvitse valitella tällä palstalla perseen repeämisestä.

kuten myös synnyttäjä. Epiduraaleja saa muuten vain neljä.



Itse pyysin ensimmäistä siinä vaiheessa kun synnytys oli ollut käynnissä noin 10 tuntia. Sain ne kaikki neljä epiduraalia ja kiireelliseen sektioon laitettiin vielä spinaali. 27 tuntia meni ennenkuin väärässä asennossa ollut vauva oli pihalla. Ilman sektiota lapsi olisi kuollut tai vammautunut.



Että typerät mielipiteet voi tunkea...

nämä nyt on vain täysin yksilöllisiä juttuja. Toisella jokin tuntuu kauhealta kivulta, mutta toisesta se voi olla varsin siedettävää.



Minulla eka synnytys oli elektiivinen sektio vauvan perätilan vuoksi. Sektiosta koin niin hirveät kivut, että en ollut koskaan tuntenut mitään niin kauheaa.



Toinen synnytys kesti n 19h. Sain epiduraalin ja ilokaasua eikä se todellakaan ollut yhtään kamalaa. Supistukset silloin, kun kipulääke ei vaikuttanut, saivat minut itkemään, mutta minusta se homma oli täysin siedettävää melko loppusuoralle saakka. Ponnistusvaihe kesti tunnin, ja sen puolessa välissä lääkkeen vaikutus oli jo kokonaan lakannut. Viimeinen puolituntinen oli ihan kamala... Kipu meinasi viesä tajun. Syykin selvisi sen jälkeen, kun lääkäri yritti imukupilla repiä lasta ulos minusta; jumi. Virhetarjonnassa oli siis vauva, ja se kipu, kun jumutunutta vauvaa yrittää kaikella voimallaan ponnistaa, oli järjetön. Jouduin sitten hätäsektioon, kivut sen jälkeen olivat niin suuret, että luulin tulevani hulluksi... Normaalisti sujuvassa synnytyksesä ei mikään kipu tuntunut niin kamalalta kuin auki viilletyn, kokoonkursitun vatsan kivut.



Eroja on siis ihan hirveästi. Kukin kokee tavallansa.

ja sitten synnyttää alateitse ne ettei ois tarvinu sektiota tehä?! ***keleen tyhmä oot ap! Ite oon muutaman lapsen ns luomusti synnyttäny, eikä se tosiaan kivutonta oo. Mutta tuskin sitä puudutteilla kokonaan kivuttomaksi saadaankaan. Kaikkien lantiot ku ei voi antaa riittävästi periksi, tai lapsen sydämen sykkeet heikkenee niin sillon mennään sektioon ja vauhilla. Tästä asiasta ei kannata enempää jatkaa kenenkään! Jos ap on noin tyhmä niin toivotaan että joskus saa kokea sen ihan ite!

Mut vielä lisään, että mielummin synnytän luomusti 2 peräkkäin ku käyn sektion kivut läpi!!!!!