Minä en voi KÄSITTÄÄ miten aikuinen nainen voi elää miehensä siivellä!

Liksa on pienempi kuin miehellä, mutta rakastan työtäni. Ja se on miehen mielestä parempi kuin se, että olisin kärttyinen akka joka tekee inhoamaansa työtä mutta saa hyvää liksaa.

Kaikkea ei voi mitata rahassa.

Vaikka enhän varsinaisesti " elä mieheni siivellä" , minä vaan en pysty maksamaan kun murto-osan menoistamme!

aina pitäis olla tilanne ettei tarvii toiselta kerjätä.

kotia päätoimisesti ja täysipäiväisesti; niin se on siivellä elämistä?

ja minä sentään olen " vaan" kotona neljän alle 5-vuotiaan kanssa. Pitäisköhän käskeä miehen alkaa tekemään kahta työtä, kun se selvästi tekee niin paljon vähemmän töitä päivän aikana kuin minä??

Jos vaimo hoitaa kotona vuositolkulla pieniä lapsia ilman tuloja ja mies käy töissä, niin onko se siivellä elämistä?

joten ei raukka tiedä mitä avioliittolaki sanoo puolisoiden elatusvelvollisuudesta..



*ja kukapa tollasta huoliskaan* =D

Itse kyllä koen olevani se uhrautuja. Mies yrittäjä ja tarvitsee mahdollisuuden olla pidempiä vuoroja tarvittaessa. Meillä 1v8kk:nen lapsi joka sairastaa paljon (korvatulehduksia). Teen siis 2vko kuukaudessa töitä, palkkaa jää käteen verojen jälkeen n. 450e. Sairaanhoitaja olen, mutta se vuorotyötä ja olen " tehtaalla" töissä tällä hetkellä, päivätyössä.

Äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla olevan on pirun vaikea tienata yhtä paljon, kuin täyspäiväisesti kodin ulkopuolella työssä käyvän.



Ero tilanteessa kotona olevan vanhemman kotona tekemä työ lasketaan panostukseksi yhteiseen talouteen, miksei näin siis tehtäisi myös muulloin. Voisihan sen arvon määritellä niinkin, että miten paljon maksaisi, jos ulkopuolinen tekisi kaikki kotityöt..

erittäin paljon sitä, että haluan hoitaa lapset kotona ja on siitä hyvin ylpeä ja jaksaa kehua kaverilleen siitä kuinka on tyytyväinen kun olen kotona lasten kanssa =)



Tietää nääs että se on lapsille parasta mitä voimme heille tarjota tässä elämässä !

miten ihminen on jotenkin " arvokkampi" tai ihmisarvoisempi jos hän on kodin ulkopuolella palkkatyössä?



Ohis ihmettelee...

Ja töiden päälle hoitaa lapsia ja kotia, että minä en tule hulluksi... opiskelen pitääkseni pään kunnossa. Samallahan sitä tulee hankittua tutkintokin. kahden edellisen lisäksi. Esikoinen osaa jo itsekkin sanoa, että äidin pitää olla kotona että hänen ei tarvi mennä hoitoon.

Meillä kun mies kannustaa opiskelemaan. Tietää, että valmistuttuani on paremmat palkat tiedossa :) Se on sitä pitkän tähtäimen ajattelua, joka esim. ap:lta tuntuu puuttuvan ;)

työpaikka & koulutus, niin poikkeuksetta mies tienaa enemmän. Onko tälläisissäkin (eli siis valtaosassa) perheistä nainen pienempipalkkaisena " siivellä eläjä" ? Mitä mieltä olet ap, siitä että tilastotkin osoittavat että valtaosassa pariskuntia miehellä on korkeampi koulutus kuin vaimollaan, eli taas näissä perheissä tuloerot ovat sitäkin suuremmat miehen hyväksi. Pitäisikö naisten tehdä kahta palkkatyötä jotta tulot olisivat miehen tasolla, silloinhan ei kukaan voisi syyttää " siivellä elämisestä" .

Mies joutuisi myös viemään ja hakemaan lapsia tarhasta, osa kotitöistä& kaupassa käymisistä, ruoanlaitoista jne. lankeisi täysin uusavuttomalle miehelle.Kyllä siinä sitten joku päivä on ihmettelemistä kun minä lähden töihin. Mies ei todellakaan odota sitä kun tietää tämän. Nyt hän saa keskittyä työhönsä, jäädä ylitöihin jos tarve vaatii/haluaa. Nyt tulee siivottuun kotiin, ruokapöytään, jossa lapset on siisteinä ja tyytyväisinä (esikoisen läksyt tehtyinä jne).



Kotiäitiys ei ole mitään siivellä elämistä vaan hyvällä&terveellä itsetunnolla tehty valinta (koko perheen hyvinvoinnin kannalta)!

tuntuuhan se hieman oudolta jos äiti on kotona ja kaikki lapset ovat yli 10-vuotiaita. Jos lapset ovat nuorempia niin ymmärrän että äiti on kotosalla ja se on täyspäivästä hommaa

Toiset uskaltavat elää yhdessä tasaveroisina vaikka vain toinen tienaa. Se ei ole siivellä elämistä. Siivellä elämistä on se, että haluaa vain käyttää toista hyväksi eikä välitä hänestä muuten. Minä ja mieheni välitämme suuresti toisistamme. Minä hoidan kodin ja hän työn.

Mies tekee uraa ja elättää kotijoukot.

Eikö kotona oleva äiti olekaan epäitsekäs, läheisiään rakastava ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtiva hyvä ihminen? Mihin tää maailma menee????? Onko äitiys ja kodinhoito siis ö-luokan hommaa? Ja samalla siis lasten kasvatus ja turvallinen, rauhallinen lapsuus kotona????



Itse en todellakaan kykenisi kotiäidiksi, minulla on rakas työ, mutta kyllä minä sen ymmärrän, että kotityö on tärkeää, raskasta, arvostettavaa. Ja ne lapset jotka saavat elää rauhassa kotonaan, saavat ihan eritasoisen lapsuuden kun uraäitien tarha-lapset. (Ja mun omat lapset on siellä tarhassa, koska en tosiaan jaksanut sitä kotiäidin yksinäistä organisaatio-elämää)



Mua alkaa todella painaa, että mihin tää maailma menee kun toiset äiditkään eivät enää käsitä äitiyden arvoa. Vaan näkevät perheelle omistautumisen " LOSELÄMISENÄ" JA SIIPEILYNÄ.



Sitä paitsi jos on perhe niin siihenhän kuuluu paljon eri osa-alueita. Eikä varmasti ole kenekään etu, että osa näistä alueista jätetään hoitamatta. Jos palkkatyön tekeminen on noin megatärkeää niin mikähän siinä jää toiselle sijalle??? Eiköhän ne ole ne lapset joita pallotellaan häiritsemästä aikuisten työ-elämää.



Vai miten olette onnistuneet yhdistämään kaksi uraa ja rauhallisen lapsuuden ja hyvin toimivan perheelämän taloustöineen, muineen? Olis todella kiva kuulla. Ja sitten vielä se, miten teidän lapsenne kokevat kaiken? Vaikka eiväthän sitten paremmasta tiedä.

Itse olen kotiäiti, eikä töihin ole paluuta ainakaan muutamiin vuosiin. Mieheni arvostaa minua suuresti, ymmärtää miten arvokasta lasten hoitaminen on. Sääli, jos sinulla ei sellaista miestä ole joka ei ymmärrä, saati osaa tukea tai arvosta panostasi kotona. Huomaa, ettet näe omaa nenääsi pidemmälle etkä ole kovin sivistynytkään. Missähän mahdat olla itse töissä, ihmettelempä vain ja sääliksi käy sinunlaisesi nainen. Nainen on naiselle susi.