kerro millaisia turkkilaiset miehet on?
Kommentit (39)
Edellä tulikin sitten aika rankka yleistys. :)
Tähän 70 miljoonaiseen kansaan mahtuu varmasti miesten täydellinen kirjo, enkä voi puhua kuin omastani.
Oma mieheni on älykäs, herkkä, ahkera, jääräpäinen, hauska, vahva, hyvin koulutettu, tiedonhaluinen, temperamenttinen, henkevä, aika ajoin rasittava, yleensä mukava. :)
ja uskollinen, uskokaa tai älkää. :)
Mitäs ne, minä oon joutunut kitumaan viimeiset 6, helvetin pitkää vuotta.
Alussa kaikki oli hyvin, mutta sitten alkoi hiljalleen tulemaan pienet alistamiset kuvioon, sain täydellisen siivooja-kokkiroolin itselleni...
Syntyi lapsi, josta kuitenkin välittää ja se onkin ainoa asia mistä häntä voi arvostaa.
Koskaan ei tule kukkia, kehuja tmv. Eipä silti, en niitä en kaipaakaan. Haluan vain eroon moisesta m....sta!!!
Kuviossa on ollut myös väkivaltaa minua kohtaan, niin henkistä, fyysistä kuin seksuaalistakin.
Hän oleilee mun kämpässä, maksamatta latiakaan mistään, päivät hän on töissä ja yötä myöten harjoittaa itseään alkoholilla.. Stn..
En yleistä, mutta tähän rajoittuu minun kokemukseni turkkilaisista, ja lisää kokemuksia heistä en edes halua!!!
nyt vuoden olen ollut erossa turkkilaisesta miehestäni, avioero on ollut virallinen jo puoli vuotta, mutta edelleen mies haikailee takaisin. Eli siis suomeksi turkkilainen mies osaa rakastaa ja olla uskollinen jos haluaa.
Mutta suhteessa oli väkivaltaa, viimeisen kerran hakkasi minut lastemme edessä, ja se oli viimeinen tikki suhteeseen, joka ei ennenkään ollut hyvällä pohjalla.
Lapsistaanhan turkkilaiset miehet välittävät suuresti, toivotaan vaan, ettei niitä ole kovinkaan monen naisen kanssa.
Töitä turkkilaiset miehet tekevät, samalla myös ottaen kaikki sosiaaliavustukset vastaan(siis työt pimeinä).
Eli niissä on sekä hyvää, että todella pahaa.
Mutta jokainenhan on yksilö, eikä turkkilaisia voi yleistää, mutta sen olen huomannut, että normaali hyvä turkkilainen mies ei haikaile Turkista pois eikä ulkomaalaisesta naisesta.
Eipä ole juuri valittamista, ainakaan sellaista, mikä liittyisi nimenomaan siihen turkkilaisuuteen :) Välillä on alamäkeä, mutta kenelläpä ei olisi. Ei elo tunnu olevan sen auvoisampaa niilläkään ystävilläni, joilla on suomalainen mies.
En ole kotiorja, imuri pysyy myös mieheni kädessä, ja ruoanlaitto on hänen mielipuuhaansa (onkin siinä tosi hyvä). Suurimman osan kotitöistä teen toki minä, olenhan kotiäitinä tällä hetkellä. Mutta esim. nyt juhannuksena mieheni hoiti ruoanlaiton ja siivouksen mökillä, minä en tehnyt mitään.
Minua tai lapsia ei ole lyöty kertaakaan. Eikä muuten lyödäkään, tai siis jos lyödään niin se kerta jää viimeiseksi ja liitto loppuu siihen. Mitään pelkoa lyömisestä ei kyllä ole tähän mennessä ilmennyt.
Tietääkseni en ole myöskään joutunut petetyksi. Vannomaan en ala, sillä en seuraa miestäni 24 tuntia vuorokaudessa (kuten ei hänkään minua), mutta mitään sivusuhteen merkkejä tai aihetta epäilyksiin ei ole näiden vuosien aikana ollut.
Mieheni on töissä, ihan virallisesti, ei pimeästi. Hän on myös opiskellut itselleen ammatin Suomessa, ja ihan heti Suomeen tultuaan opiskeli suomen kielen.
Koti-ikävä vaivaa häntä aika ajoin, ja hän on sanonut, että ei olisi Suomessa sekuntiakaan ellei olisi pakko. Toisin sanoen on täällä vain siksi, että minä ja lapset olemme täällä. Me muutimme tänne asuttuamme ensin Turkissa, koska minä tahdoin synnyttää ja kasvattaa lapsemme täällä. Mies olisi halunnut asua Turkissa, tai sitten Englannissa jossa hänellä oli työpaikka ja viisumi valmiina kun tapasimme.
Mieheni ei juo koskaan liikaa alkoholia. Se on suuri plussa mielestäni. Ottaa hän joskus, esim. nyt jussina, vaan ei änkyräkännejä. En jaksaisi katsella miestä, joka ensin örveltää kännissä ja sitten kärsii koko seuraavan päivän krapulaansa.
Eli ei valittamista. Kuten joku jo sanoikin, mahtuuhan tuohon valtavan suureen kansaan monenlaista tallaajaa, niin helmiä kuin mätämuniakin ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi kannattaa muistaa se, että turkkilaisten ja Turkin kurdien arvoissa, perinteissä ja tavoissa on suuriakin eroja.
Itse en varmaankaan lähtisi suhteeseen sellaisen turkkilaisen kanssa, joka a) asuu jo Suomessa (=on mitä todennäköisimmin ollut tai on edelleen suomalaisen kanssa naimisissa - en suostuisi olemaan toinen nainen, etenkin kun mies tuskin koskaan eroaisi suurista puheistaan huolimatta ellei vaimo sitten viskaa pihalle, ja vaikka olisi jo eronnutkin niin avioero tuo mukanaan tietynlaisia rasitteita suhteelle, väkisinkin miettii mikä syy siihen on että pari on eronnut jne) b) haluaa pikavauhtia naimisiin, asui sitten Suomessa tai Turkissa (=herää epäilys siitä, että mies on oleskeluluvan perässä ja siksi kiirehtii naimisiin). Suosittelen myös avoliittoa ennen naimisiinmenoa, siinä aika hyvin näkee alkaako yhteinen arki sujumaan. Ja se koskee kyllä ihan kaikkia, oli tuleva siippa minkämaalainen tahansa :)
mutta omasta exästäni en voi sanoa mitään positiivista. erosta jo ONNEKSI kymmenen vuotta!!!!!!!!!!!!!!!!! onneksi tajusin muuttaa pois lapseni kanssa ja jättää taakseni henkisen ja fyysisen väkivallan. olin lopulta niin hermoraunio, kun en enää uskaltanut nukkua, puukosta taikka saksista olisi voinut vaikka tulla. hänen ystävänsä ja tuttavansa sotkeutuivat totaalisesti meidän elämään ja tietenkin miehen mielestä minun piti vaan olla " turpa kiinni" . exäni oli loistava valehtelija, manipuloija, välinpitämätön muista kuin itsestään, röyhkeä ja omahyväinen. lapsestaan ei todellakaan huolehtinut, ja kaikille jopa perheelleen turkkiin osasi kertoa loistavia satuja minusta. siis ehkä jos hänestä jotain positiivista pitäisi sanoa, niin USKOMATON MIELIKUVITUS!!! :-) minä en ollut kuin roska ja pettämistä taisi olla jo alusta saakka, mutta ainakin siitä asti kun lapsi syntyi.
en siedä turkkilaisia miehiä oikeastaan ollenkaan, vaikka olen tavannut myös ihania ja inhimillisiä (olotilojensa uhreja) naispuolisia turkkilaisia. en enää koskaan astuisi samaan ansaan, sen verran läksyni olen oppinut.
Vai voiko joku tosissaan uskoa, että jostain kansasta löytyy prototyyppi miehestä ja naisesta, ja sitä voi soveltaa kaikkiin ks maan kansalaisiin????? Huh huh. Tunnen 2 ihmistä joilla on turkkilainen mies. Molemmat ovat olleet naimissa kauan ja ovat tyytyväisiä. Tunnen n 100 naista joilla on/on ollut suomalinen mies. Osassa tapauksista mies oli raiskannut, pahoinpidellyt toistuvasti ja loísinut ja pettänyt, osassa kaikki oli suht hyvin. Millaisia suomalaiset miehet sitten ovat? ENpä menisi sanomaan mitään. Mutta tokihan, jos martat täällä yhden miehen otannalla ovat asiantuntijoita niin mikä ettei;) Toivottavasti sama putkisilmäisyys ei esiinny esim työelämässä.
Miettikää vähän toistepäin, mitä suomalaisista voisi sanoa esim. hyväksikäytetyt thai- tai venäläiset naiset ja miettikää onko oma isänne/ veljenne tällainen. Osa ehkä on, mutta EI KAIKKI.
Ihan ensiksi täytyy sanoa, että en tunne montaakaan " kunnollista" suomalaista miestä. Siis todella tunne, uskoisin, että naapurin pappa on kunnollinen, mutta ei monikaan jonka tunnen. En kyllä tunne muutenkaan kovin paljoa suomalaisia miehiä, mutta se vähä jonka tunnen (isäni, ystävieni miehet) esim.käyttävät alkoholia, ovat pettäneet, lyöneet jne.
Alankin tässä pikkuhiljaa menettää uskoni koko mies-sukupuoleen;)
Turkkilaisista miehistä en tiedä mitään hyvää-siis ei hyviä kokemuksia minulla. Joku edellä kirjoitti ex miehestään näin: exäni oli loistava valehtelija, manipuloija, välinpitämätön muista kuin itsestään, röyhkeä ja omahyväinen...
aivan samaa voisin sanoa ex:ästäni. Hän helposti pyöritteli kaksoiselämää, ja minä olin niin nuori ja tyhmä! Oli tosi ovelakin, sai jopa hankittua puh.nroni yhä uudelleen jostain, vaikka se oli salainen, eikä sitä ollut kenelläkään äitiäni ja siskoani lukuun ottamatta. Todella pelottava tapaus kaiken kaikkiaan.
Voin vain olla onnellinen, ettei minun tarvitse olla enää missään tekemisissä noiden ihmisten kanssa!
Mutta en missään nimessä yleistä! Aivan varmasti on paljon turkkilaisia miehiä, jotka ovat kunnollisia, samoin on varmasti kunnollisia suomalaisiakin! Minulla vaan sattuu olemaan huonoja kokemuksia.
Minä en ainakaan itse yleistä että kaikki turkkilaiset tai turkkilaissyntyiset ovat samanlaisia, mutta lisää kokemuksia heistä en kuitenkaan kaipaa.
En usko, että meidän mielipiteemme vaikuttaa ketjun aloittajan päätökseen millään tavalla, sillä jokainen meistä on yksilö ja jokaisella omat tavat.
Toki kulttuuri vaikuttaa osaltaan ihmisen käytökseen, niinhän se on meillä suomalaisillakin.. suurin osa ihmisistä on vahvatahtoisia ja sisukkaita, mutta kuitenkin huumorintajuisia ja rehellisiä ihmisiä.. mutta kuten aina, poikkeuksiakin löytyy.
Ihan fiksua on kysellä muiden mielipiteitä, ettei osta sikaa säkissä.
Onhan suhteen tai ymv. aloittaminen kuitenkin sellainen juttu, jonka toivoo kestävän lopun elämän.. eikö vain?
Nebu83:
Toki kulttuuri vaikuttaa osaltaan ihmisen käytökseen, niinhän se on meillä suomalaisillakin.. suurin osa ihmisistä on vahvatahtoisia ja sisukkaita, mutta kuitenkin huumorintajuisia ja rehellisiä ihmisiä.. mutta kuten aina, poikkeuksiakin löytyy.
Ihan fiksua on kysellä muiden mielipiteitä, ettei osta sikaa säkissä.
Onhan suhteen tai ymv. aloittaminen kuitenkin sellainen juttu, jonka toivoo kestävän lopun elämän.. eikö vain?
Niin no joo, en minä kyllä olisi uskonut kenenkään mielipiteitä silloin, kun oma rakkaustutkani havaitsi tulevan aviomieheni;)
Mutta helpolla ei kai kukaan pääse avioituessaan erilaisesta kulttuurista tulevan kanssa. Vaan eipä lie helppoa liittoa saman kansan keskuudessakaan, eikä sitä kai sellaiseksi kukaan tarkoittanutkaan.
Kun tässä nyt yleistettiin aika rankasti turkkilaisia miehiä, joudun muistuttamaan, että tositurkkilainen ja hänen tosiluonteensa tulee esiin siellä omassa kotimaassa. Kun haluat tutustua turkkilaiseen elämään, tutustu Turkissa asuvaan perheeseen, ja opit jotakin todella hienoa tästä vieraanvaraisesta ja huomaavaisesta kansasta. Ei ole millään tavalla kulttuurinen juttu olla esim. väkivaltainen. Ei se ole hyväksytty asia myöskään turkkilaisessa perheessä. Moisiin asioihin vaikuttaa ehkä eniten koulutus ja tietoisuus asioista ylipäänsä.
Voisikohan tuolla yllämainitulla huonolla käytöksellä olla mitään tekemistä turhautumisen kanssa, kun on poissa omalta maaltaan, ja kaikki kulttuuriset rakenteet ovat erilaisia jne.. Meinaan vaan, että kyllä minäkin olen välillä tosi vaikea ihminen, ihan vain siksi, että kaipaan Suomeen... :)
Ainakin minun (ex-)mieheni joka on Turkista, on kertonut että niin on hänenkin isänsä pettänyt vaimoaan, ja että jos puhe ei mene perille, on ihan ymmärrettävää lyödä naista, siihen ei viranomaiset puutu, eikä naiset häpeän tähden kerro lyömisestä toisille..
Eli onhan se arvostus naista kohtaan eri kulttuureissa vähän erilaista... vai?
Minun näkökulmasta katsoen naisen arvostus tarkoittaa yhteiselämää, yhteiset rahat, ei valheita jne.
Sanotaan, että turkkilainen arvostaa naista tekemällä töitä ja siten kantamalla ruokaa pöytään, mutta silti vastustan väkivaltaa joka suhteessa ja tilanteessa.. samoin rehellisyys on hyvin tärkeää.
En tarkoita pahalla, vaan ihan esimerkkinä minun tilanteesta.
No ei ei ei ja ei!
Kyllä taatusti poliisi puuttuu lyömiseen, eikä naisen lyöminen, TAI miehen, ole mitenkään hyväksyttyä. En kyllä ymmärrä, että missä päin nämä tällaiset sankarit kasvavat, jotka kertovat lyömisen olevan ihan ookoo ja yhteiskunnankin sitä tukevan. Täällä missä minä asun se ei ole.
Olen kuitenkin tyytyväinen, että (onneksi jo entinen) mies on kertonut rehellisesti oman maansa kulttuurista.
En minä ainakaan valehtelisi oman maani puolesta kertoen jotakin negatiivista..
Ja onhan se niin, ettei savua ilman tulta..
Maailma kohisee jatkuvasti niin Turkin kuin monien muidenkin maiden ihmisoikeuksista.. vai puhutaanko naisten ja miesten tasa-arvoisuuden tasaamisesta ihan vain puhumisen ilosta???
Kyllä nämä suomalaisetkin miehet osaavat turpaan mättää ja pettää, mutta: oma maa mansikka muu maa mustikka...
Täällä ainakin osataan jutella asioista, ilman minkäänasteista kielimuuria tai kulttuuriin vetoamatta.
puhutaanko tässä ketjussa nyt siis nimenomaan turkkilaisista vai Turkin kurdeista?
Eikö suurin osa Suomessa asuvista Turkista muuttaneista ole nimenomaan kurdeja? Tämän käsityksen olen saanut.
Sehän on kaksi eri asiaa ja kaksi eri kansalaisuutta.
jos elät IStanbulissa,tai jossain muussa turistikapungissa tai alueella et huomaa kaikkia eroavaisuuksia, mikä vielä erottaa Turkin Eu:sta ja muista asioista. Käykää vaikka jossain itä-Turkin pienissä kylissä...pienemmissä paikoissa ja yhteisöissä ollaankin hyvinkin uskonnollisia. Olen tutustunut kunnollisiin ja ei niin kunnollisiin turkkilaisiin miehiin. Nämä kunnolliset miehet olivat kihloissa turkkilaisiin naisiin,ja heidän kanssaan pystyi juttelemaan normaalsiti. Sitten yksi hyvässä työssä oleva oli oikea herrasmies ja jos flirttaili niin se oli sellaista " puhtaan" tuntuista. Hauskanpitoa. Hän oli hieman uskonnollinen ja sanoi ettei halua harrastaa seksiä ennen avioliittoa,vaikka ennen olikin tehnyt niin. Mutta monet valehtelevat,sen myönnän. Jotkut miehet sanovat omia mielipiteitään omasta maastaan. Esimerkiksi tuo että jos toinen lyö naista ( koraanissa sanotaan että saa kurittaa vaimoaan,mutta sitäkin kohtaa luetaan erilailla riippuen oletko sunni,shia yms.)niin poliisi ei saa edes tietää,tai että jos tietää,ei aio tehdä mitään asialle. Tämäkin riippuu poliisista,ja miten korruptoitunut hän on, ja missä alueella töissä.
Turkkilaiset ja Turkin kurdit on kaksi aivan eri asiaa, ja aika lailla kaksi eri maailmaa. Olen asunut Turkissa aika monta vuotta, tehnyt siellä töitä sekä turkkilaisten että kurdien kanssa, viettänyt aikaa myös Turkin kurdialueilla, ja täällä Suomessakin tunnen useita kymmeniä turkkilaisia ja Turkin kurdeja, joten kokemuspohjaa löytyy. Ei vain miehen kertomaa, vaan ihan omin silmin näkemää ja itse kokemaa (olin neljättä kesää töissä Turkissa kun tutustuin mieheeni).
Esimerkiksi tuon yhden kirjoittajan kertoman jutun, että jos vaimo ei usko puhetta niin on ihan ok lyödä, olen kuullut useammankin Turkin kurdin suusta, vaan en vielä yhdenkään turkkilaisen suusta.
Suuri osa Suomessa asuvista " turkkilaisista" onkin nimenomaan Turkin kurdeja. Turkin kansalaisia toki, vaan eivät turkkilaisia. Molempiin mahtuu toki niitä mätämunia, mutta tietyt asiat on kurdikulttuuriin kuuluvia/kurdikulttuurissa yleisempiä kuin turkkilaisessa, vaikka niitä harjoittavista käytettäisiinkin nimitystä turkkilainen.
Mutta nyt vaikenen, ennen kuin tästä syntyy tappelu ;)
siiri09:
puhutaanko tässä ketjussa nyt siis nimenomaan turkkilaisista vai Turkin kurdeista?Eikö suurin osa Suomessa asuvista Turkista muuttaneista ole nimenomaan kurdeja? Tämän käsityksen olen saanut.
Sehän on kaksi eri asiaa ja kaksi eri kansalaisuutta.
...valitettavasti näin olen minäkin kuullut, mutta enpä lähde tässäkään yleistämään. Sen verran voin kyllä todeta, että turkkilaisten ja kurdien perinteet, tavat ja uskomukset ovat omankin näkemykseni mukaan TODELLA erilaisia. Mutta ei yleistetä, suurin osa kurdeista on varmasti hurmaavia ihmisiä.
En kyllä luottaisi tippaakaan turkin poliisiin, mutta tietenkin ymmärrän, että heitäkin on erilaisia.
Aivan varmasti on kaikenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia sekä turkkilaisissa, että turkin kurdeissa. Joitain asioita en oikein käsitä, mm.turkin kurdien syrjiminen/huono kohtelu ja se, että turkissa ei saa käyttää huivia yliopistoissa jne. Mutta nämä on vaan kuulopuheita, en edes tiedä ovatko totta. Mutta ex:äni ainakin halveksi kurdeja, puhui heistä aivan kuin olisivat alempaa kastia. Ja hän oli ollut vaikuttava henkilö armeijan kommandojoukoissa. Ties mitä kauheuksia oli sielläkin tehnyt:(
Mutta tämä oli vain minun huono kokemukseni. Kai näistä huonoistakin kokemuksista saa kertoa.
voisin sanoa näin omien kokemusteni mukaan, että ovat ainoa " laji" ihmisiä joita en siedä, en luota ym. Mut on raiskannu turkkilainen mies, mutta enemmän ärsyttää yleisesti turkkilaisten miesten epätoivoisuus. Usein tulevat esimerkiksi kirpputorilla pyytämään numeroa ja hokemaan " i love you i love you" . Ja tekevät kaikille. Eli en ikinä voisi uskoa esimerkiksi turkkilaisen miehen rakastuvan, sillä kokemuksieni mukaan vannovat kaikille rakkautta ensinäkemältä pelkän pillun perässä. Saattavat seurustella vähän aikaa (samalla muita naisia tapaillen) tai sitten jättävät muutaman panon jälkeen.
mutta tämä nyt on tietysti rasistista ja henkilökohtaisista kokemuksista johtuvaa puhetta, mutta en ole muiltakaan kuullut kovin positiivista puhetta. Aina tietysti nekin voi yllättää:)