gallup, jatkanko suhdettamme vai luovutanko
Takana on pitkä yksitoistavuotta kestänyt taival yhdessä. Lapsemme on vuoden. Ongelmana on mieheni muuttunut käytös ja päihteiden käyttö lapsen syntymän jälkeen. Tiesin jo yhteen mennessä että käyttää kannabista päivittäin, ei suuria määriä. Esim töissä ei huomata. Nyt on ollut vuoden aikana muutamia ryyppyputkia jolloin mies katoaa maisemista. Olen yrittänyt uhkailua, kiristystä ja välinpitämättömyyttä toimia kohtaan. Tuntuu ettei mitään vaikutusta ole ollut. Ajoittain näitä kriisejä, usein kuitenkin myös hyviä hetkiä. Onko kokemusta muilla miehen " villiintymisestä" ja vapauden kaipuusta lapsen tulon jälkeen? Meneekö ohi vai jatkuuko? Selvästi jokin kriisi on meneillään, myös masennusta ja niihin väärinkäytettyjä lääkkeitä. Tuntuu tosi pahalta jos erotaan ja isä menettää lapseensa läheisen suhteen mikä on nyt. Joka toinen viikonloppu ei ole sama kuin päivittäinen peuhaaminen... Rakkautta vielä myös löytyy mutta luottamus on mennyt. Ei kuitenkaan kolmansia osapuolia vaan valehtelemista kotiintulossa ja muuta vastaavaa. Tuntuu että olen ihan loppu, onko aika erota...? Realistisia vastauksia kiitos, ei moralisointia
Kommentit (11)
Jokainen tekee päätöksensä itse. Mutta entä lapsi? Ethän anna häntä miehesi hoidettavaksi valvomattomissa olosuhteissa (eroatte tai ette), jos hän on huumeissa, lääkkeissä, humalassa..
Aikuisella on aina mahdollisuus päättää itse, mitä haluaa, mutta kovin turvaton on lapsen olo, jos toinen vanhemmista on koko ajan sekaisin. Ajan kysymys, kuinka kauan miehesi työpaikka säilyy, jos hän ei saa katkaistua kierrettään. Toivottavasti löydät hyvän ratkaisun tilanteeseesi.
Lähde ihmeessä ja vähän äkkiä. Lapsen ei ole hyvä kasvaa ja kehittyä alkoholistin/narkkarin kanssa.
aikuiset ehkä jatksatte puljata mutta lapsen paikka ei ole kodissa jossa isä on tuollainen. erotkaa ja harkitse sitten yhteenpaluuta jos miehesi muuttuu.
Ehkä sinua ei haittaa miehen päihteiden käyttö, mutta lapselle siitä on haittaa ennemmin tai myöhemmin. Vaikka isä olisi lastaan kohtaan kuinka rakastava ja ihana nyt, niin se voi joskus muuttua. Jos mies esim. saa aineissa jonkun räyhäyskohtauksen etc...
Hei, minusta sinun pitäisi esittää itsellesi kysymys: haluatko itsesi ja lapsesi kotiin tämän ihmisen? Onko hänen hyvä olla lapsesi lähellä?
En halua moralisoida sinua ja miestäsi (vaikka taidan tehdä sen haluamattakin), mutta jo se, että miehesi käyttää ko. aineita, kertoo ettei hän tunne oikeaa aikuisen vastuuta perheestään. Älä anna asioiden mennä liian pitkälle ennen kuin uskallat lähteä. Ei se ole mitään vapaudenkaipuuta vaan pelkkää itsekkkyyttä ja vastuuttomuuta, riippumatta siitä miksi miehesi sitä nimittää.
Ympäröi itsesi ja lapsesi hyvillä ihmisillä.
Itse pähkäsin samaa aika tasan tarkkaan n. vuosi sitten.
Meillä ei onneksi ollut huumeita kuvioissa.
Mutta liikaa alkoholinkäyttöä oli, masennusta ja lääkkeiden käyttöä (sehän ei siis ole syy lähteä vaan tukea toista, mutta kun masennusta " hoidettiin" eli pahennettiin alkoholilla ja kaikki yritykseni oli vääriä...)
Ja mies oli myös toisinaan aika agressiivinen.
Tässä tiivistäen. Kaikkein pahinta tilannetta jatkui reilu vuosi.
Välillä oli hyviäkin hetkiä tietty, ei se elämä koko ajan hirveää ollut. Mutta juominen vaan lisääntyi.
Kaiken lisäksi siinä välissä, jonain hyvänä hetkenä, alettiin puhua kolmannen lapsen hankkimisesta pitkän tauon jälkeen, kun elämä MUUTEN oli siinä mallissa että olisi sopiva.
En sitten tullut tietenkään heti raskaaksi, välillä söin taas pillereitä välillä en, kun jähkäsin, että lähdenkö ja voiko sen ihmisen kanssa enää elää.
Takana oli kuitenkin yli 10 v. yhteistä historiaa, ei niin helppoa lähteä. Ja kaksi lasta.
Meillä oli yksi YRITYSkohta häneltä kun tulin raskaaksi. Mutta lopullinen KÄÄNNEkohta oli vasta se kun hän taas ryyppäsi tosi rajusti yhden päivän ja riehui hirveästi. Olin jo aiemmin yrittänyt hakea apua eri tahoilta mutten oikein saanut/hyötynyt. Pelästyin taas sitä riehumista, soitin kriisipäivystykseenkin. (jonka vuoksi " jouduttiin" jopa lastensuojelun puheille, vakiotoimenpide)
No raahasin hänet sitten puoliväkisin seuraavana aamuna A-klinikalle (sillä varjolla että saisimme siellä perheenä/parina ohjausta, ei vain hänelle).
Koen että siitä oli apua. Hän kävi siellä joitain kertoja, tosin nyt on jättänyt käymättä.. (mutta on ollut oikeasti kiireitä).
Vieläkin eletään tietty päivä kerrallaan, mutta juominen on LOPULTA vähentynyt hyväksyttäviin rajoihin, ja meillä menee muutenkin hyvin.
On ostettu uusi asunto, vauva tulossa, mies viettää tipatonta tammikuuta, vanhemmatkin lapset vaikuttaa jotenkin reippaammilta ja avoimemmilta kuin vaikeampina aikoina...
Verraten vuoden takaiseen jolloin kaikki oli miten sattuu ja jo tosissani suunnittelin asunnon hakua mulle ja lapsille.
Mutta nyt olen iloinen että en kuitenkaan lähtenyt - ei se elämä olisi yksinkään lasten kanssa kovin helppoa ollut.
Etenkään kun havaitsin että mulla oli ja on vielä paljon vahvoja tunteita miestä kohtaan, ja monella alueella meillä on paljon yhteistä. Joten ainakin nyt tuntuu että kärsivällisyyteni ja odottamiseni lopulta palkittiin.
(Tai sitten olen vain naivi ja elämä jossain kohtaa romahtaa taas... ikinähän tulevaisuudesta ei tiedä varmaaa, teki niin tai näin.
Mulla olisi tullut lähtiessäkin paniikki esim. löytää vielä uusi mies jonka kanssa ehdin tehdä kolmannen lapsen, ja havaitisin jo että niitä ei ole paljoa tarjolla, baarit on täynnä eronneita 30-kymppisiä jotka haluaa vaan elää poikamieselämää uudellen.)
Jotenkin toivon, että jos tekin voisitte yrittää vielä - joku käännekohta/pysäyttävä asia pitäisi miehellesi ehkä tulla jotta hän tajuaisi tilanteen. (Näin sanoikin esim. yksi lääkäri mulle.)
Tai jos hän suostuisi menemään esim. A-klinikalle. Voi olla tosin vaikeaa saada päihdeongelmaisia mihinkään.
Huomioksi muille kommentoijille: vähän kannabista ei tee vielä narkkaria, vaikka sitä päivittäin ottaisikin. Se tekee enemmänkin tylsistyneen ja saamattoman kuin aggressiivisen. Ja aiheuttaa pitkässäkäytössä myös masennusta, miss voikin sitten olla syy tuohon muuhun käyttäytymiseen..
Ryyppyputket ovat pahempi juttu, ja kaikista pahinta on se, että sinulla on luottamus mieheen mennyt. Taidat tietää jo itsekin mikä on parasta, sekä sinulle että lapselle. Ja jos rakkautta löytyy vielä erillään olon jälkeenkin, niin kyllä mieskin osaa tarvittaessa priorisoida ja osaa sitten olla päihtymättä.
on päihde mikä vaan, niin jos sitä joka päivä pitää saada niin ei hyvä heilu.
Voisiko ehkä hetkeksi erilleen muuttaminen olla käännekohta (siis että " radikaalisti" lähdet lapsen kanssa, tai heität miehen ulos)?
Voit korostaa haluavasi aikalisää tms., mikäli haluat " säilyttää takaportin" eli mahdollisuudet ottaa mies vielä takaisin (jos tosiaan on tunteita jäljellä).
Voihan olla että tämä saisi hänet tajuamaan miten vakavissa asioissa ollaan. (varmaahan se ei ole...)
Tätä työterv.lääkäri esitti yhtenä vaihtoehtona minulle, tosin en lopulta sitten näin vielä tehnyt.
Hänen mukaansa myös suuri osa asumuseroon päätyneistä pareista palaa yhteen (olikohan kolmasosa tai jotain... vai jopa enemmän..)
Lisäksi asiaan ehkä auttaisi, jos joku muukin kuin sinä kiinnittäisi asiaan huomiota (kaveri...), helposti kun vaimon sanomiset on vain mäkättämistä turhasta. (Tosin ainakaan meillä ei ollut ketään sellaista kaveria, joka asiaan olisi puuttunut tai halunnut puuttua.)
Suojele nyt hyvä ihminen omaa lastasi ja lähde!Miehesi on varmasti hyvä ihminen selvin päin, mutta tuommoisessä elämäntilanteessa kummankin täytyy unohtaa omat tunteensa ja ajatella lapsen parasta!Tässä on kyse lapsen eikä teidän tulevaisuudesta.Ilmoita lastensuojeluun miehesi päihteiden käytöstä, hän saa tavata lasta vain selvinpäin sosiaaliviranomaisen valvonnassa.Se voisi kannustaa miestäsi raitistumaan täysin ja voitte aloittaa uuden elämän.Kaikki ansaitsevat uuden mahdollisuuden, mutta lapsi ennenkaikkea turvallisen ja päihteettömän lapsuuden.
mutta jatkuva päihteidenkäyttö ei lupaa hyvää. Mikä on oma suhtautumisesi huumeisiin, kun olet katsellut sitä noinkin kauan ja menit vielä tekemään lapsenkin narkin kanssa?