G: Jo vähän isompien lasten äipät vastatkaa!

Tarvitseeko tuota edes perustella?

kiukutteleva 2-vuotias, yhdistettynä kiukkuseen 4-vuotiaaseen=)



1-v ja 3 v olivat parasta aikaa. Esikoinen ei ollut kiukkuinen edes 2-vuotiaana, eli nyt vasta ensikertaa uhmailee (tähän vaikuttaa myös tarhaelämä osaltaan).

Nuorempi taas narisee jatkuvasti - ei niinkään uhmaile. Mutta helppoja tapauksia kummatkin joka tapauksessa, en voi valittaa.

Esikoinen oli syntymästään yksivuotiaaksi, huusi niin pirusti ekan vuoden. Kakkonen ei ole hankala vielä ollut kun nyt vajaa 5v, aina ollut sellainen " ihannelapsi" .

vauva reilu 4kk

3,5 vuotias

9 vuotias ja

12 vuotias.



vain kakkonen on ollut tosi vaativa tapaus, alusta asti. Osaltaan siihen varmasti vaikutti vauvana vatsavaivat, tuttelista, myöhemmin järkyttävä uhma, ja vieläkin on vähän herkkä tapaus.



välillä on tietysti päiviä, jolloin kaikilla on vähän vaikeeta=)

eli silloin voi todeta, että täälläon yks murkku, yks uhmis, yks vauva ja yks muuten vaan hankala;)

mutta " hankaliahan" nuo ovat joskus olleet kaikki:D Ihan missä iässä hyvänsä.



Tällä hetkellä kolme vanhinta (15v, 14v ja 12v) ovat murkkuiässä, seuraavat kaksi tulossa siihen (10v ja 9v). Ekaluokkalainen ja 5-vuotias ovat " maailmanparhaita" joka asiassa ja tietävät kaiken ja ovat AINA oikeassa. Pikkupojat (3½v ja 2v) ovat kumpikin jossain uhmassa ja sitten onkin tuo kuopus (4½kk), joka on sairaana ja itkee yhtenään....



Siltikään en usko että tämä aikakaan on se " pahin" ...Elämäähän tämä vaan on :) Murkut kasvavat fiksuiksi nuoriksi ja lapsuuden uhmatkin loppuvat ajallaan...Varmasti viimeistään kun tuo kuopuskin on 20:D!